Avioliittojen määrä romahti, avioehtojen määrä räjähti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Ei mitään? Jäi kai sille ne neljä lasta, ja ilmaiset vuoden kotona. Miten voi sanoa ettei saanut mitään, jos ei tarvinnut käydä töissä vuosikausiin ja silti kummasti oli katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Puolisohan on kaikki nuo vuodet maksanut sekä kotona olijan elämisen, että hänen osuutensa lasten kuluista. Etu joka lasketaan joka kuukausi tuhat+ eurossa.

Ihan samoin ajattelen. Nainen valitsi vuosikausiksi jäädä kotiin nauttimaan miehen mahdollistamasta elintasosta, joten ihan oikeinhan tuo meni.

Mutta onhan se nainen myös nostanut miehen elintasoa omalla työllään. Päivähoitokulutkin 4 lapsesta kohoaa varsin suureksi ja jos vielä laskisi jonkun siivoojan/kodinhoitajankin kulut päälle...

Enemmän hän olisi nostanut sitä elintasoa, jos nainen olisi myös mennyt töihin ja osallistunut kuluihin tasavertaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Huom neljä lasta, ei neljä vuotta. Neljä lasta kotona hoidettuna lie ottannu ennemminkin 10 vuotta. Ja koko sen ajan puoliso maksanut kaiken. Puhutaan vähintään 100-200 tonnin edusta sille kotona olijalle (= paljonko työssäkäyvä puoliso on maksanut hänen puolestaan perheen kuluja). Ja vielä pitäisi erossa saada jotain lisää?

Jos nyt vedätte säästetyt hoitomaksut mukaan, niin niistä tulisi enintään luokkaa 11 kuukautta per vuosi x 500e (kahden lapsen maksimimaksut, toisen kaksi maksaa toinen puoliso) 10v. Eli noin 50 tonnia. Kyllä se kotona olija on silti ollut reippaasti saamapuolella.

Edelleen ne äidin tulot hyvin todennäköisesti menneet lasten kuluihin myös. Ja mikset laske kaikkea muuta, 10 vuodeksi kotisiivous jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Meillä mies on maksanut koko mun ja lasten elämisen kun olen ollut kotona. Olen siis pystynyt säästämään ja sijoittamaan tuet kokonaisuudessaan. Luulin, että tämä on ihan normaali käytäntö kaikissa perheissä tai ainakin omassa tuttavapiirissä on. Minä olen noina hetkinä myös päivittänyt oman koulutuksen ja jatkanut aina korkeammassa positiossa kun olen äitiyslomalta palannut. Olemme siis miehen kanssa aika samoissa tuloissa nyt, vaikka olenkin ollut kahden lapsen kanssa yhteensä kaksi vuotta kotona.

Avioehto pitäisi olla oletus. Sitten jos erikseen haluaa, niin saa jakaa omaisuutensa toisen kanssa. Se että kaikki menee erossa tasan on historian peruja ajalta, jolloin naiset olivat kotona ja miehet teki työt. Mutta ei se ole enää aikoihin mennyt noin. Lähes kaikki naiset ovat mukana työelämässä. Ammatiltaan kotiäitejä läpi elämän on hyvin vähän. Sitten taas se, että kaksi työelämässä olevaa jakaa erotessa kaiken omaisuutensa puoliksi, niin ei ole mitään järkeä. Siis saahan niin tehdä, mutta mikään oletus sen ei pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, loppu naisten loisimille miesten lompakolla.

Meillä ei ole avioehtoa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä itseään jalkaan ampuvia naisia. 😁

Täh? Sinä itse määrittelet mitä allekirjoitat ja mitä sovitte.

Meidän avioehto koskee vain perittävää omaisuutta ja jos eroaisimme, niin en pääsisi miehen vanhemmiltaan perimään omaisuuteen kiinni ja toisin päin myös. Jos vanhempani kuolisivat nyt, niin perisin mökin ja ison tontin Inkoosta, pääkaupunkiseudulla olevan omakotitalon ja ison tontin sekä ison tontin toisesta kohtaa pääkaupunkiseudulla. Näihin mies ei pääsisi siis kiinni, jos eroaisimme. Miehen tulevaisuudessa perimään omaisuuteen en halua puuttua millään tavoin, vaikka sieltäkin on tulossa mökkitonttia ja mökkiä sun muuta. Meidän talo ja tontti on 50/50 omistuksessa ja molemmilla on rahaa hyvin.

Itse en muuttaisi taloon jonka omistaa vain mies varsinkaan, jos miehellä on lapsia ja se menee heille perinnöksi.

Helpommalla pääsen, kun siivoan oman pienen vuokrakotini ja saan enemmän tukia aina silloin kun ei ole töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Ei mitään? Jäi kai sille ne neljä lasta, ja ilmaiset vuoden kotona. Miten voi sanoa ettei saanut mitään, jos ei tarvinnut käydä töissä vuosikausiin ja silti kummasti oli katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Puolisohan on kaikki nuo vuodet maksanut sekä kotona olijan elämisen, että hänen osuutensa lasten kuluista. Etu joka lasketaan joka kuukausi tuhat+ eurossa.

Varsin usein äidit maksaa ne lastenkin kulut pienistä äitiyspäivärahoistaan ja kotihoidon tuesta. Ja edelleen, se äitihän on tehnyt koko ajan työtä puolisonsa hyväksi. Jos lapset ja kodin olisi hoitanut joku muu, kalliiksi se olisi tullut.

Hmm paljonkos se kotihoidontuki onkaan, jos mielestäsi sillä on maksanut kaikki omat aikuisen naisen kulut, kaikki lasten kulut, puolet asumisesta ja sähköstä ja vakuutuksista ja autosta ja vedestä ja... Oikeasti meinaat että sillä muutamalla sadalla kuussa se kotona olija on maksanut kaikesta puolet? Onpas todella säästeliäs elämäntapa sitten, jos KAIKKI koko perheen kulut on luokkaa 700 euroa!

Miksi lasket esim. miehen auton lasten kuluihin? Asumiskuluista suurin on useimmiten asuntolaina joka siirtyy suurelta osin miehen pääomaksi asunnon omistamisen myötä. Mutta edelleen mies EI SUOSTUNUT kantamaan osuuttaan lastenhoidosta, joten taloudellinen tappio jäi eron jälkeen naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Ei mitään? Jäi kai sille ne neljä lasta, ja ilmaiset vuoden kotona. Miten voi sanoa ettei saanut mitään, jos ei tarvinnut käydä töissä vuosikausiin ja silti kummasti oli katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Puolisohan on kaikki nuo vuodet maksanut sekä kotona olijan elämisen, että hänen osuutensa lasten kuluista. Etu joka lasketaan joka kuukausi tuhat+ eurossa.

Ihan samoin ajattelen. Nainen valitsi vuosikausiksi jäädä kotiin nauttimaan miehen mahdollistamasta elintasosta, joten ihan oikeinhan tuo meni.

Mutta onhan se nainen myös nostanut miehen elintasoa omalla työllään. Päivähoitokulutkin 4 lapsesta kohoaa varsin suureksi ja jos vielä laskisi jonkun siivoojan/kodinhoitajankin kulut päälle...

Niistä päivähoitokuluista ja kaikesta muusta kuuluu puolet molemmille, myös sille äidille. Missään ei myöskään ole sanottu että se kotona olija teki kaikki kotityöt. Useimmitenhan nämä itkee kuinka on niiiin rankkaa ja miehelle isketään imuri käteen töistä palatessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Meillä mies on maksanut koko mun ja lasten elämisen kun olen ollut kotona. Olen siis pystynyt säästämään ja sijoittamaan tuet kokonaisuudessaan. Luulin, että tämä on ihan normaali käytäntö kaikissa perheissä tai ainakin omassa tuttavapiirissä on. Minä olen noina hetkinä myös päivittänyt oman koulutuksen ja jatkanut aina korkeammassa positiossa kun olen äitiyslomalta palannut. Olemme siis miehen kanssa aika samoissa tuloissa nyt, vaikka olenkin ollut kahden lapsen kanssa yhteensä kaksi vuotta kotona.

Meillä mies tienaa 2400 brutto joten olen myös työmarkkinatuesta maksanut puolet vuokrasta ja vedestä sekä perheen ruoat, siivous ja hygieniatarvikkeet. 400 on meillä siis 4 hengen ruokaraha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Ei mitään? Jäi kai sille ne neljä lasta, ja ilmaiset vuoden kotona. Miten voi sanoa ettei saanut mitään, jos ei tarvinnut käydä töissä vuosikausiin ja silti kummasti oli katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. Puolisohan on kaikki nuo vuodet maksanut sekä kotona olijan elämisen, että hänen osuutensa lasten kuluista. Etu joka lasketaan joka kuukausi tuhat+ eurossa.

Varsin usein äidit maksaa ne lastenkin kulut pienistä äitiyspäivärahoistaan ja kotihoidon tuesta. Ja edelleen, se äitihän on tehnyt koko ajan työtä puolisonsa hyväksi. Jos lapset ja kodin olisi hoitanut joku muu, kalliiksi se olisi tullut.

Hmm paljonkos se kotihoidontuki onkaan, jos mielestäsi sillä on maksanut kaikki omat aikuisen naisen kulut, kaikki lasten kulut, puolet asumisesta ja sähköstä ja vakuutuksista ja autosta ja vedestä ja... Oikeasti meinaat että sillä muutamalla sadalla kuussa se kotona olija on maksanut kaikesta puolet? Onpas todella säästeliäs elämäntapa sitten, jos KAIKKI koko perheen kulut on luokkaa 700 euroa!

Miksi lasket esim. miehen auton lasten kuluihin? Asumiskuluista suurin on useimmiten asuntolaina joka siirtyy suurelta osin miehen pääomaksi asunnon omistamisen myötä. Mutta edelleen mies EI SUOSTUNUT kantamaan osuuttaan lastenhoidosta, joten taloudellinen tappio jäi eron jälkeen naiselle.

Jaa nyt se autokin on vain miehen, eikä sillä ikinä kuskattu lapsia eikä käyty ruokakaupassa 🙄.

Ps jos mies ei SUOSTU hoitamaan omia lapsiaan, niin kannattaa varmaan jättää se lukumäärä yhteen. Eikä tehdä kolmea lisää.

Vierailija kirjoitti:

Itse en muuttaisi taloon jonka omistaa vain mies varsinkaan, jos miehellä on lapsia ja se menee heille perinnöksi.

Helpommalla pääsen, kun siivoan oman pienen vuokrakotini ja saan enemmän tukia aina silloin kun ei ole töitä.

Mulle kävis oikein hyvin muuttaa toisen asuntoon. Siinä sais hyvin säästettyä ja ei olisi mitään remonttihuolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Meillä mies on maksanut koko mun ja lasten elämisen kun olen ollut kotona. Olen siis pystynyt säästämään ja sijoittamaan tuet kokonaisuudessaan. Luulin, että tämä on ihan normaali käytäntö kaikissa perheissä tai ainakin omassa tuttavapiirissä on. Minä olen noina hetkinä myös päivittänyt oman koulutuksen ja jatkanut aina korkeammassa positiossa kun olen äitiyslomalta palannut. Olemme siis miehen kanssa aika samoissa tuloissa nyt, vaikka olenkin ollut kahden lapsen kanssa yhteensä kaksi vuotta kotona.

Meillä mies tienaa 2400 brutto joten olen myös työmarkkinatuesta maksanut puolet vuokrasta ja vedestä sekä perheen ruoat, siivous ja hygieniatarvikkeet. 400 on meillä siis 4 hengen ruokaraha.

Ja olen aina siivonnut yksin ja pessyt pyykit, myös silloin kun olen töissä. Mies saattaa joskus tehdä ruokaa ja laittaa tiskejä koneeseen. Yhdessä kohta 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en muuttaisi taloon jonka omistaa vain mies varsinkaan, jos miehellä on lapsia ja se menee heille perinnöksi.

Helpommalla pääsen, kun siivoan oman pienen vuokrakotini ja saan enemmän tukia aina silloin kun ei ole töitä.

Mulle kävis oikein hyvin muuttaa toisen asuntoon. Siinä sais hyvin säästettyä ja ei olisi mitään remonttihuolia.

Ei saisi säästettyä. Työmarkkinatuki on 580 netto ja jos asuu puolison kanssa niin ei saa muita tukia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, loppu naisten loisimille miesten lompakolla.

Meillä ei ole avioehtoa. En ole koskaan ymmärtänyt näitä itseään jalkaan ampuvia naisia. 😁

Täh? Sinä itse määrittelet mitä allekirjoitat ja mitä sovitte.

Meidän avioehto koskee vain perittävää omaisuutta ja jos eroaisimme, niin en pääsisi miehen vanhemmiltaan perimään omaisuuteen kiinni ja toisin päin myös. Jos vanhempani kuolisivat nyt, niin perisin mökin ja ison tontin Inkoosta, pääkaupunkiseudulla olevan omakotitalon ja ison tontin sekä ison tontin toisesta kohtaa pääkaupunkiseudulla. Näihin mies ei pääsisi siis kiinni, jos eroaisimme. Miehen tulevaisuudessa perimään omaisuuteen en halua puuttua millään tavoin, vaikka sieltäkin on tulossa mökkitonttia ja mökkiä sun muuta. Meidän talo ja tontti on 50/50 omistuksessa ja molemmilla on rahaa hyvin.

Totta kai, mutta suurin osa avioehdon tehneistä tekee sen tyhmyyksissään kokonaan pois sulkevana ja nainen jää puille paljaille. Tietenkin ahne mies yrittää vedättää minkä voi ja vähän hömelömpi menee rakkaushuuruissaan ansaan. Testamentilla saa suljettua perinnön pois, fiksu vanhempi tekee sellaisen lastensa hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Meillä mies on maksanut koko mun ja lasten elämisen kun olen ollut kotona. Olen siis pystynyt säästämään ja sijoittamaan tuet kokonaisuudessaan. Luulin, että tämä on ihan normaali käytäntö kaikissa perheissä tai ainakin omassa tuttavapiirissä on. Minä olen noina hetkinä myös päivittänyt oman koulutuksen ja jatkanut aina korkeammassa positiossa kun olen äitiyslomalta palannut. Olemme siis miehen kanssa aika samoissa tuloissa nyt, vaikka olenkin ollut kahden lapsen kanssa yhteensä kaksi vuotta kotona.

Meillä mies tienaa 2400 brutto joten olen myös työmarkkinatuesta maksanut puolet vuokrasta ja vedestä sekä perheen ruoat, siivous ja hygieniatarvikkeet. 400 on meillä siis 4 hengen ruokaraha.

Eli

Mies maksaa perheen kuluja noin 1900e (oletan että kaikki menee mikä tulee)

Sinä maksat perheen kuluja noin 500e.

... ja mielestäsi sinä häviät tässä miten?

Vierailija kirjoitti:

Avioliittohan on juridinen sopimus ja sille on olemassa vakioehdot. En tajua, miksi solmisi avioliiton, jos sen ehdot ovat huonot (ja vain osan niistä voi muuttaa avioehdolla). Itse olen pitäytynyt avoliitossa, niin moni muukin nykyään. Mihin tarvitaan avioehdollisia avioliittoja ylipäänsä?

Avioliitosta on hyötyä etenkin lapsettomille pareille. Menimme puolisoni kanssa naimisiin, että voimme turvata toisemme kuoleman varalta. Meillä on avioehto eron varalta.

Avioehto pitäs laittaa kaikille. Kun mitä tahansa voi tapahtua kummalle tahansa niin on järkevintä kun on avioehto. Varsinkin kun on molemmin puolin kaikenmoista onnenonkijaa.

Kun meilla pyyhkii taloudellisesti erittain hyvin miehen rinta kohoaa kohti taivasta ja pieninkin kinaa johtaa erouhkaukseen.

Huonoina aikoina on hyvinkin noyra ja varoo eden vinkkaamasta.

Avioehtoa ei ole ja puolet jaisi mulle, jos niin tahtoisin.

Etta ehka kaikki miehet eivat mene raha edella ja heille vaimo on elinkumppani, jonka kanssa jakaa myos ero reilusti.

Kertoo nimittain aikapaljon arvostuksen puutteesta, jos jattaa lastensa aidin vuosikymmenien yhteiselon jalkeen puillepaljaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehdon tulisi olla pakollinen, oli minkälainen tahansa. Olisi paljon vähemmän riitoja.

Ehkä mutta on tässäkin pointttinsa:

"Aina avioehto ei välttämättä kannata, huomauttaa Salha Hanna.

Jos on esimerkiksi sovittu, että toinen joustaa omasta urastaan tukeakseen toista, voi miettiä arvokysymyksenä, että onko ok, että kotiin ja lasten kasvatukseen panostanut jää eron sattuessa puille paljaille, hän sanoo."

Lähipiirissä tyypillinen tapaus jossa äiti jäi yhteisestä sopimuksesta vuosikausiksi hoitamaan lapsia (4 kpl) kotiin, mies kartutti omaisuuttaan. Eron kohdalla äidille ei jäänyt mitään.

Meillä mies on maksanut koko mun ja lasten elämisen kun olen ollut kotona. Olen siis pystynyt säästämään ja sijoittamaan tuet kokonaisuudessaan. Luulin, että tämä on ihan normaali käytäntö kaikissa perheissä tai ainakin omassa tuttavapiirissä on. Minä olen noina hetkinä myös päivittänyt oman koulutuksen ja jatkanut aina korkeammassa positiossa kun olen äitiyslomalta palannut. Olemme siis miehen kanssa aika samoissa tuloissa nyt, vaikka olenkin ollut kahden lapsen kanssa yhteensä kaksi vuotta kotona.

Meillä mies tienaa 2400 brutto joten olen myös työmarkkinatuesta maksanut puolet vuokrasta ja vedestä sekä perheen ruoat, siivous ja hygieniatarvikkeet. 400 on meillä siis 4 hengen ruokaraha.

Eli

Mies maksaa perheen kuluja noin 1900e (oletan että kaikki menee mikä tulee)

Sinä maksat perheen kuluja noin 500e.

... ja mielestäsi sinä häviät tässä miten?

Minä maksan 800, jos olisin yksinhuoltaja niin saisin 2000 tukina. Mies joutuisi maksamaan elatusmaksuja.

Vierailija kirjoitti:

Avioliittohan on juridinen sopimus ja sille on olemassa vakioehdot. En tajua, miksi solmisi avioliiton, jos sen ehdot ovat huonot (ja vain osan niistä voi muuttaa avioehdolla). Itse olen pitäytynyt avoliitossa, niin moni muukin nykyään. Mihin tarvitaan avioehdollisia avioliittoja ylipäänsä?

Minkäänlaisia avioliittoja ei välttämättä tarvita. Pitää vain sitten ymmärtää, millä juridisilla ehdoilla parisuhde toimii ja mitä tapahtuu, jos suhde päättyy (eroon tai kuolemaan).

Avioliitto (ilman avioehtoakin) olisi yleensä järkevä valinta, jos tavoitteena on pitkäaikainen liitto, koska avioliiton lakisääteiset vakioehdot etuineen ja haittoineen ovat ihan hyvät. Esimerkiksi lesken oikeus jatkuu asumista yhteisessä kodissa irtaimistoineen on aika kiva olemassa, sillä olisi aika rankkaa joutua heti pitkäaikaisen puolison kuoleman jälkeen muuttamaan uuteen asuntoon. 

Jos jo etukäteen tietää, että aikoo erota muutaman vuoden kuluttua, avoliitto voi olla parempi valinta.