Hei te joilla tapana rukoilla
Olisi mukava kuulla millaisia konkreettisia asioita on tapahtunut, siis mitä olette pyytäneet kun olette rukoilleet, ja olette saaneet pyytämänne.
Mä rukoilen harvoin, ainakin ihan sydämeni pohjasta.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku rukoilla minun puolestani, alan itse olla jo väsynyt rukoilemaan, kun vastausta ei kuulu.
Minulla on päänahassa parantumaton sairaus. Niin parantumaton, mutta toivoisin että se paranisi, olen niin väsynyt siihen.
Kiitos, jos joku jaksaisi.
Kerro, mikä on päänahkasi ongelma. Ehkä vastaus rukoukseen voisi olla se, että joku vertainen osaisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Rukoileminen ei ole pyytämistä. Tai joskus on sitä, mutta enimmäkseen ei. Ja loppuviimeksi "tapahtukoon Sinun tahtosi".
Jokaisen kannattaisi opetella tuo isä meidän rukous. Uskon että jos ei muuten harrasta meditointia, niin tuo käy siitä. Hetkeksi keskittyy ja muu jää sivuun.
On totta, että Jumala ei ole mikään joulupukki, kuitenkin olen itse saanut hädän hetkellä apua rukouksesta. Tuo, että rukouksessa on kohta missä sanotaan "tapahtukoon sinun tahtosi", sehän on selvä, että asiat tapahtuu kuin on kullekkin Jumala tarkoittanut parhaaksi. Minunkin asiat ovat toisinaan menneet solmuun, olen jopa harkinnut päättää päiväni, surun ja ahdingon kautta rämpien olen tullut uuteen parempaan elämänvaiheeseen. Ensin on vaihe, missä on kuin kipsissä vanhan ja uuden välissä, sitten usein turvaudun rukoukseen ja itsetarkasteluun, sitten tapahtuu rytinällä asioita. En itse ole vaikuttanut tai pannut tikkua ristiin asioitten eteen mutta rukoiltuani alkaa tapahtua. Usein nykyään jo rukoilen maltillisemmin, en niin epätoivoisesti, en kaipaa enää suuria muutoksia, ne jopa hirvittää. Toisaalta nyt on tuo kipsivaihe meneillään.
Viedessäni monivikaista autoani lopulliseen määränpäähänsä rukoilin ettei se jättäisi tielle.
Rukous autoi - ja ta-daa - perille päästiin!
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku rukoilla minun puolestani, alan itse olla jo väsynyt rukoilemaan, kun vastausta ei kuulu.
Minulla on päänahassa parantumaton sairaus. Niin parantumaton, mutta toivoisin että se paranisi, olen niin väsynyt siihen.
Kiitos, jos joku jaksaisi.
Oletko käynyt lääkärissä? Jos on psoriasis kyseessä, niin on kyllä ikävä sairaus. Ei niin huonoa ettei hyvääkin...tuota sairautta sairastavat saavat avun auringosta. Oletko tietoinen siitä? Voit hakea siinä tapauksessa kelalta matkakorvauksia, jotta voit tehdä talviaikaan matkan lämpimään.
Itse en onneksi tätä sairautta sairasta mutta näin olen lukenut. Toki lukemisestani on aikaa, on voinut muuttua asiat. Lääkäri voi auttaa sinua. Rukouskin.
Vierailija kirjoitti:
Viedessäni monivikaista autoani lopulliseen määränpäähänsä rukoilin ettei se jättäisi tielle.
Rukous autoi - ja ta-daa - perille päästiin!
Enkeli sitä työnsi loppumatkan kuitenkin.:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalan tahdon mukaisiin rukouksiin vastataan.
Miksi sitten tuhlata aikaa rukoiluun?
Jumala tahtoo että rukoilemme, hän toivoo että turvaamme häneen, hän haluaa olla yhteydessä meidän kanssa. Ennen oli yleisempää turvautua Jumalaan. Meillä on jopa yksi muistomerkki sodasta jossa lukee "Tässä auttoi Herra". Silloin presidentti Kallio (ja taisi olla myös presidentin vaimo Kaisa Kallio) jotka radiossa pyysivät kansalaisia rukoilemaan. Kerrotaan miten ihmiset lankesivat polvilleen maahan kaupoissakin ja rukoilivat. Ja niin kävi, että vesisateen jälkeen tuli -39 asteen pakkaset ja venäläisten tankit jäätyi eikä niillä muutenkaan ollut tarpeeksi kylmään varusteita. Historiasta voi monesta kohtaa vetää johtopäätöksiä, kun on jumalattoman menon myötä lopulta tuho koittanut. Jumala on pitkämielinen, mutta hänen maljansa on ylitsevuotavainen.
Jotkut rukoukset on turhia, sillä apu on löydettävissä Raamatusta. Jos rukoilet itsellesi jotain mikä on syntiä, ei se ole Jumalan silmissä sinulle hyvä. Toisaalta kyllä hän voi halutessasi olla synnin tiellä myös jättää sinut sinne.
Kannattaa aina rukoilla, pyytää apua, jos jollain on hätä, pyytää tälle pyhää henkeä tai enkeleitä. Kappas, tarkistusnumeroksi tuli 112 - ehkä on hyvä hädän tullen myös soittaa tuohon numeroon samalla kun rukoilee.
Olin pitkään sinkku ja olin todella yksinäinen. Kaipasin hyvää miestä rinnalleni. Rukoilin Jumalaa, että saisin jonain päivänä kokea vielä millaista on rakastaa ja tulla rakastetuksi, jos sellainen on minulle tarkoitettu.
Kolme viikkoa myöhemmin tapasin miesystäväni, joka on kaikkea mitä olen toivonut.
Nyt rukoilen, että hyvä ystäväni löytäisi kumppanin, sillä hän sellaista kaipaa syvästi.
Pelkään että kun Suomen kansa on niin ateistista ja jumalatonta porukkaa, meille käy huonosti. Suomi oli ennen kristitty maa, ero on huima entiseen.
Rukoilen Israelin, Venäjän ja Ukrainan puolesta. Netissä on joku rukoussivusto kans, en nyt muista osoitetta.
Vierailija kirjoitti:
Rukoilin itselleni raittiutta ja SKADAM - Jumala laittoi minut juomaan loputkin rahani. Nyt olen rahaton, raitis ja syvästi pyhässä uskossa Herraamme Jeesus Kristukseen!
Minäkin pääsin päivittäisestä kaljan juonnista eroon rukoilemalla ja apua pyytämällä. Määriä vähennettiin, sitten ottamista yleensä. Nykyään en enää juo. Ilo ja rauha tulee Jeesuksesta ja uskosta, paljon moninkertaisempi kuin maailma voi tarjota.
Minä olin välillä rukoilematta. Suutuin kun tuntui etten saa mitään apua eikä rukouksesta ollut mitään hyötyä. Nyt tajusin taas että ei rukous ole turhaa. Aloitin rukoilemalla niitä mitä kirkossa rukoillaan, uskon tunnustusta ja isä meidän ja sitten kiitosrukouksia. Sitten aloin rukoilla toisten puolesta. Sain jotenkin silmät auki sille, että lakkaisin murehtimasta maallisia murheita. Oikeasti, nämä vaikeudet ja ongelmat siunaa ihmistä enemmän kuin rikkaudet, menestys ym maalliset.
Vierailija kirjoitti:
Rukoilin monta vuotta poikani takia. Hän oli hyvää vauhtia luisumassa pois normaalista elämästä. Käytti ja kuulemma möi myös huumeita. Pikkusiskonsa tiesi tämän, mutta itse olin viimeinen, joka tiesi. Tai ehkä en edes halunnut nähdä merkkejä.
Siskonsa jäi liian vähälle huomiolle, kun kaikki kohdistui vaan veljeen.
Nyt on 10 vuotta kulunut aikaa ja pojasta on tullut hyvä perheenisä ja hänellä on menestyvä firma. Sekin vielä, että hampaat korjattiin kaiken sen rojun vedon jälkeen.
Uskon, että rukoukseni auttoi.
Olen 100% varma että se ei auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Rukoileminen ei ole pyytämistä. Tai joskus on sitä, mutta enimmäkseen ei. Ja loppuviimeksi "tapahtukoon Sinun tahtosi".
No miksi siis rukoilla jos jumalan tahto tapahtuu joka tapauksessa?
Itse en rukoile pyytääkseni mitään, vaan lähinnä käydäkseni läpi ajatuksiani ja toiveitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoileminen ei ole pyytämistä. Tai joskus on sitä, mutta enimmäkseen ei. Ja loppuviimeksi "tapahtukoon Sinun tahtosi".
No miksi siis rukoilla jos jumalan tahto tapahtuu joka tapauksessa?
Se on yksi tapa hakea turvaa ja lohtua ja käsitellä ajatuksia.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoileminen ei ole pyytämistä. Tai joskus on sitä, mutta enimmäkseen ei. Ja loppuviimeksi "tapahtukoon Sinun tahtosi".
No miksi siis rukoilla jos jumalan tahto tapahtuu joka tapauksessa?
Se on yksi tapa hakea turvaa ja lohtua ja käsitellä ajatuksia.
Ja olla tyhmä.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoileminen ei ole pyytämistä. Tai joskus on sitä, mutta enimmäkseen ei. Ja loppuviimeksi "tapahtukoon Sinun tahtosi".
No miksi siis rukoilla jos jumalan tahto tapahtuu joka tapauksessa?
Se on yksi tapa hakea turvaa ja lohtua ja käsitellä ajatuksia.
Ja olla tyhmä.
t. eri
Tyhmää on se, ettei osaa lainata viestiä oikein ja/tai kunnioittaa muiden tapoja toimia. Ei pitäisi olla sinulta pois, jos joku haluaa rukoilla.
Rukoilen monta kertaa päivässä, huokailua, kiitosta, esirukouksia, ja sanatonta kiitollisuutta.
90-vuoden lamassa mies menetti työpaikan. Ansiosidonnainen oli loppumassa 2 viikon päästä.
Olin hyvin huolissani toimeentulosta mijun palkkani varassa.
Oltiin mökkikunnan keskustassa ja poikettiin kirkkoa katsomaan.
Suuri vanha kirkko oli oikea rauhan tyyssija.
Kävelin aivan alttarin eteen ja mies jäi taaemmaksi.
Laitoin kädet ristiin ja rukoilin, että Luoja auttaisi jotenkin meitä selviämään.
Seuraavalla viikolla puolituttu mies tuli kysymään mieheltäni, että olisi mahd tulla rekrytesteihin heidän firmaansa.
Kyse oli suuresta kansainvälisestä yrityksestä.
Niinhän siinä kävi, että mieheni sai töitä ja oli sielä eläkkeelle saakka.🙏
Vierailija kirjoitti:
Te ootte sekaisin. Pakkohoitoon ja holhouksen alle kuuluvat kaikki uskovaishihhulit.
Ei tarvitse mikään uskovainen olla eikä kuulua mihinkään ryhmään, jos rukoilee.
Jumala ei lokeroi ihmisä, kuten sinulla näyttää olevan tapana.
Rukoileminen ei ole pyytämistä. Tai joskus on sitä, mutta enimmäkseen ei. Ja loppuviimeksi "tapahtukoon Sinun tahtosi".