Ikääntyvät, pelottaako teitä että joudutte johonkin hoitolaitokseen asumaan vanhuksena?

Pelottaa, koska hoitajat ovat todella tympeitä ja jopa ilkeitä vanhuksille. Toki hyviäkin hoitajia on, mutta harvassa.

Vierailija kirjoitti:

En pelkää vaan toivon. Pelkään, ettei paikkoja ole.

Ja melkein koko (aikuisen) elämäni olen asunut yksin.

Ei kukaan toivo laitokseen päätymistä jos on yhtään nähnyt mitä se on. Kyllä niihin joudutaan eikä päästä.

Joitakin vielä ihan hyväkuntoisia ja kotona selviäviä on saatu huijattua myymään kotinsa ja muuttamaan "palvelu"taloihin, kun vanha ihminen on uskonut mainospuheita helposta elämästä niissä.

En lähe. En ala kattoo kotimaisia vanhoja elokuvia hilpeistä tukkilaisista ja heinälatoromantiikkaa. Toinen piristys on viikkohartaus.

En lähe.

Ei pelota. Ei sinne joudu, kun ei paikkoja ole. Kotona saa olla pidempään, kuin edes haluaisi. Siellä sitten odottelet pökäleet vaipoissa hoitajaa, että tulee pesemään pyllyn ja antamaan lääkkeet.

Enemmän pelkäisin sitä, että hoitolaitokseen ei pääse vaikka tarve olisi.

Yksi isovanhemmistani eli vaikeasti dementoituneena kotona. Ei syönyt itse, ei juonut itse, ei kommunikoinut. Makasi vaipoissa liikkumattomana sängyssä. Kotihoito kävi kerran vuorokaudessa. Olisin toivonut, että olisi päässyt laitokseen.

Toinen isovanhemmistani aneli lääkäriltä suositusta palvelutalopaikkaan mutta ei saanut. Ei pysynyt yksin pystyssä edes rollaattorin avulla, joten ei pystynyt kotonaan liikkumaan paikasta toiseen. Silti lähetettiin yksin kotiin. Pyysin itsekin lääkäriltä suositusta palveluasumiseen tälle isovanhemmalle. Ei onnistunut.

Siksi kannattaa pitää kaulakoruna pientä lasipulloa, jossa on myrkkyä. Huitasee sen sitten sopivasti laitoksen kynnyksellä naamariin.

Jos hyvä tuuri käy, niin lähden saappaat jalassa. Toisin sanoen menehdyn omassa kodissani ja järkeni toimii vielä viimeisenä päivänäkin.

Palvelutalo ei ole sama kuin hoitolaitos. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän muutaman vuoden päästä tule pakotettu eutanasia kaikille kun 70 vuotta pamahtaa rikki. Valtiolla ei ole varaa eikä työntekijöitäkään hoitaa vanhuksia.

En muista kirjailijaa, mutta teoksen nimi taisi olla joko Yliaika tai Yliajalla? Joka tapauksessa kyseessä oli kotimainen dystopiaromaani tulevaisuuden Suomesta, jossa kansalaisoikeuksien yläikäraja on 75 vuotta. Toisin sanoen kun 76 tulee mittariin, valtio odottaa jokaisen järjestävän oman exituksensa. Toinen vaihtoehto on alkaa elää paperittomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 80v sukulainen pärjää hyvin kotona, vaikka on rollaattori ja kaikki liikeradat ei taida toimia. Taitaa olla hälytysranneke. Kylppärissä on itsensä nostamista varten systeemit, jos pyörtyy/kaatuu sinne, myös pehmukkeet. Varmaan kivempi kotona kuin jossain laitoksessa. Siivooja käy. Mutta omaisen pitää hoitaa laskut ja pyykit. Kaikilla tosin ei ole omaisia.

Ei mihinkään laitokseen tuossa kunnossa olekaan asiaa, johonkin kevyeen palveluasumiseen korkeintaan.

Laitoksia ne ns. kevyet palveluasumisetkin ovat ja niihin juuri huiputetaan vielä oikein hyvin kotona selviäviä, koska paikat halutaan täyttää mahdollisimman helpoilla hoidettavilla.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän pelkäisin sitä, että hoitolaitokseen ei pääse vaikka tarve olisi.

Yksi isovanhemmistani eli vaikeasti dementoituneena kotona. Ei syönyt itse, ei juonut itse, ei kommunikoinut. Makasi vaipoissa liikkumattomana sängyssä. Kotihoito kävi kerran vuorokaudessa. Olisin toivonut, että olisi päässyt laitokseen.

Toinen isovanhemmistani aneli lääkäriltä suositusta palvelutalopaikkaan mutta ei saanut. Ei pysynyt yksin pystyssä edes rollaattorin avulla, joten ei pystynyt kotonaan liikkumaan paikasta toiseen. Silti lähetettiin yksin kotiin. Pyysin itsekin lääkäriltä suositusta palveluasumiseen tälle isovanhemmalle. Ei onnistunut.

98-vuotias tätini sai sen  pitkään odotettuaan pari päivää ennen kuin kuoli. Vapautuipa sekin paikka sitten jollekin muulle. Eipä ollut herkkua elämä yksinäisenä tavallisessa vuokra-asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Vierailija kirjoitti:

Palvelutalo ei ole sama kuin hoitolaitos. 

Laitos sekin on, mutta mitään hoitoa siellä ei tosiaan saa. Moni pirteä vanhus on kuollut hyvin nopeasti sinne jouduttuaan.

Oma asunto palvelutalossa, jossa hoitopalvelut lähellä. Sellaisessa haluaisin viettää vanhuuteni.

Ei pelota. Olen ollut monessa töissäkin. Se pelottaa enemmän, ettei laitokseen pääse, vaikka tarvetta olisi, vaan pitäisi olla yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Oma asunto palvelutalossa, jossa hoitopalvelut lähellä. Sellaisessa haluaisin viettää vanhuuteni.

Kyllähän se onnistuu jos on pinkka kunnossa.

Kovasti tuosta eutanasiasta puhutaan. Se varmaan kannattaisi hoitaa ajoissa ennen kuin joutuu sellaiseen tilaan ettei kykene itse itseään tappamaan. Silloin se ei tosin olisi eutanasia. Sen verran pitäisi olla m..naa ettei tarvitse itseään muilla tapattaa vaan tehdä se sitten itse ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin hoitolaitoksessa kuin kotona kaatuillen niin, että sairaalasta passitetaan aina takaisin kotiin, jossa hoitaja käy päivässä pari kertaa pikavierailulla. Sellaista on ollut jopa lähes 100-vuotiaan vanhuksen tai lähes sokeutuneen syöpäpotilaan loppuelämä.

Nimenomaan näin. Itse toivon että minut laitetaan/pääsen ajoissa hoitolaitokseen jos kuntoni on joskus siinä pisteessä. En varsinkaan halua ollla miehelleni taakka, näen itse päivittäin työsssäni miten äärirajoille asti väsyneitä iäkkäät omaishoitajat ovat (muistisairaiden) omaistensa kanssa. En myöskään halua olla yksin kotini vanki, muutaman minuutin kotihoitajan käynnin varassa. Valitettavasti jompikumpi voi olla noista edessä tulevaisuudessa. Onhan se viimeiseen asti kotona kovin kaunis ajatuksena mutta moni ei näe sitä todellisuutta mikä sen idyllisen ajatuksen takana on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Olet ihan oikeassa. Lyhytaikaishoidon paikoilta lähtee kotiin aika hurjassa kunnossa olevia vanhuksia, sitä miettii että miten helvetissä tuo pärjää vielä kotona ja miten omainen jaksaa yksin häntä hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Oletko sitä mieltä että hoitolaitoksessa asuvista vanhuksista kukaan ei tajua mitään? Eivät he vihanneksia ole, vaikka jotkut hoitajat niin ajattelevatkin. Mummoni eli hoivakodissa reilun vuoden. Siellä oli muutama ihana hoitaja jotka kohtelivat vanhuksia inhimillisesti ja sitten oli niitä jotka puhui vanhuksista todella halveksivasti, kerran käydessäni mummoani tapaamassa eräskin hoitaja näytti kädellään hullun merkkiä kun puhui asukkaista. Äitini kertoi että mummoni ihan selvästi pelkäsi paria hoitajaa siellä, voi vain kuvitella miten tietyn tyypin ihmiset kohtelevat puolustuskyvyttömiä vanhuksia kun sattuu huono päivä ja kukaan muu ei ole näkemässä.