Ikääntyvät, pelottaako teitä että joudutte johonkin hoitolaitokseen asumaan vanhuksena?

Ei pelota. Tapan jonku päättäjän kun olen siinä iässä, ja pääsen vankilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Oletko sitä mieltä että hoitolaitoksessa asuvista vanhuksista kukaan ei tajua mitään? Eivät he vihanneksia ole, vaikka jotkut hoitajat niin ajattelevatkin. Mummoni eli hoivakodissa reilun vuoden. Siellä oli muutama ihana hoitaja jotka kohtelivat vanhuksia inhimillisesti ja sitten oli niitä jotka puhui vanhuksista todella halveksivasti, kerran käydessäni mummoani tapaamassa eräskin hoitaja näytti kädellään hullun merkkiä kun puhui asukkaista. Äitini kertoi että mummoni ihan selvästi pelkäsi paria hoitajaa siellä, voi vain kuvitella miten tietyn tyypin ihmiset kohtelevat puolustuskyvyttömiä vanhuksia kun sattuu huono päivä ja kukaan muu ei ole näkemässä.

Hoitajathan pöllii kuolevilta vanhuksilta kipulääkkeetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Oletko sitä mieltä että hoitolaitoksessa asuvista vanhuksista kukaan ei tajua mitään? Eivät he vihanneksia ole, vaikka jotkut hoitajat niin ajattelevatkin. Mummoni eli hoivakodissa reilun vuoden. Siellä oli muutama ihana hoitaja jotka kohtelivat vanhuksia inhimillisesti ja sitten oli niitä jotka puhui vanhuksista todella halveksivasti, kerran käydessäni mummoani tapaamassa eräskin hoitaja näytti kädellään hullun merkkiä kun puhui asukkaista. Äitini kertoi että mummoni ihan selvästi pelkäsi paria hoitajaa siellä, voi vain kuvitella miten tietyn tyypin ihmiset kohtelevat puolustuskyvyttömiä vanhuksia kun sattuu huono päivä ja kukaan muu ei ole näkemässä.

Itse tulkitsin tuon niin että nykyään vanhukset ns hoidetaan kotona niin kauan että kuntonsa on niin huono että ei ole enää edes eettisesti oikein pitää heitä kotona. Ovat vaaraksi itselleen eivätkä suurella todennäköisyydellä todellakaan enää nauti siellä kotona olemisesta vaan voivat olla yksinäisiä ja peloissaan. Muistisairaus voi olla edennyt niin pitkälle että ei edes tunnista kotia kodiksi, eivätkä osaa toimia siellä, tai fyysinen kunto niin huono että eivät pääse ulos tai edes sängystä tai tuolista ylös ilman apua.

Ei niihin hoito/hoivakoteihin joudu vanhuuden takia.

Vaan sairauksien takia, kun ei enää pärjää yksin kotona.

Kotihoidossa tulevaisuudessa hoidetaan yhä enemmän vanhuksia, sillä kotihoitoon saa digilaitteita avuksi, seurantaan.

Ja tulevat, vanhenevat ikäluokat ovat niitä digilaitteita jo tottuneita käyttämään.

Nykyisinkin hoidetaan kotiin niin paljon vanhuksia, kuin mahdollista.

Ei todellakaan, minua pelottaa se aika ennen kuin pääsen sinne hoitolaitokseen. 24 h päivässä yksin, lähes sänkyyn hoidettavana, max neljä kotihoidon käyntiä päivässä.

Sinulla ei taida olla ymmärrystä siitä, miten huonossa kunnossa nykyisin pitää olla päästäkseen hoivakotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Oletko sitä mieltä että hoitolaitoksessa asuvista vanhuksista kukaan ei tajua mitään? Eivät he vihanneksia ole, vaikka jotkut hoitajat niin ajattelevatkin. Mummoni eli hoivakodissa reilun vuoden. Siellä oli muutama ihana hoitaja jotka kohtelivat vanhuksia inhimillisesti ja sitten oli niitä jotka puhui vanhuksista todella halveksivasti, kerran käydessäni mummoani tapaamassa eräskin hoitaja näytti kädellään hullun merkkiä kun puhui asukkaista. Äitini kertoi että mummoni ihan selvästi pelkäsi paria hoitajaa siellä, voi vain kuvitella miten tietyn tyypin ihmiset kohtelevat puolustuskyvyttömiä vanhuksia kun sattuu huono päivä ja kukaan muu ei ole näkemässä.

Hoitajathan pöllii kuolevilta vanhuksilta kipulääkkeetkin.

Vain kusipää tyypit.

Loppujen lopuksi, suurin osa meistä suomalaisista on rehellisiä ja luotettavia ihmisiä.

Ei muutama mädännyt tyyppi, tarkoita koko suomalaista sairaanhoito henkilöstöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin hoitolaitoksessa kuin kotona kaatuillen niin, että sairaalasta passitetaan aina takaisin kotiin, jossa hoitaja käy päivässä pari kertaa pikavierailulla. Sellaista on ollut jopa lähes 100-vuotiaan vanhuksen tai lähes sokeutuneen syöpäpotilaan loppuelämä.

Mielummin toi koti vaihtoeho mulle kiitos.

Et ymmärrä, mitä toivot. Oikeasti haluat maata kuset ja paskat housussa kotisi lattialla odottamassa, että muutaman tunnin kuluttua hoitaja tulee nostamaan sinut takaisin sänkyyn?

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä vanhus, mutta kyllä pelottaa. Olen seurannut vierestä muutaman vanhuksen hoitokotijaksoa.  Osa hoitajista on hyviä ja empaattisia, mutta heilläkään ei ole tarpeeksi aikaa kunnolliseen hoitoon, osa taas kohtelee asukkaita kuin karjaa ja on todella kovakouraisia ja välinpitämättömiä.

Ei ne kotihoitajat yhtään sen parempia ole. Ja kotona ei ole kukaan toinen hoitaja edes näkemässä, kuinka kohtelevat.

Kyl pelottaa, sillä olen vuoden kuluessa nähnyt monta eri hoivakotia ja sairaalaosastoa äitini kohdalla. Aivan kauheaa, en ikinä halua sellaisiin. Ja tiedoksi niille, jotka luulevat, ettei laitokseen voi joutua niin kauan kuin pää toimii, niin ei pidä paikkaansa. Voi tulla esim lonkkamurtuma ja siitä joutua ensin makuupotilaaksi vaipoissa. Ja kun heikkokuntoinen vanhus on sängyssä tarpeeksi monta viikkoa, niin ei enää pystykään itse liikkumaan, kun lihakset lähtevät. Tulee uusia kastumisia ja lopulta on vuodepotilas ja tuijottaa seinää 24/7. Vaipoissa, syötetään sosetta, vaatteet ja lakanat pissassa, kantapäissä tulehtuneita makuuhaavoja. Osa hoitajista on ystävällisiä, osa ilkeitä. Painajaismaista olemassaoloa.

Nykyään niihin pääsee, ei joudu. Paikkoja on vähän ja huonokuntoiset sekavat vanhukset ovat yksin kodeissaan liian pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän pelkäisin sitä, että hoitolaitokseen ei pääse vaikka tarve olisi.

Yksi isovanhemmistani eli vaikeasti dementoituneena kotona. Ei syönyt itse, ei juonut itse, ei kommunikoinut. Makasi vaipoissa liikkumattomana sängyssä. Kotihoito kävi kerran vuorokaudessa. Olisin toivonut, että olisi päässyt laitokseen.

Toinen isovanhemmistani aneli lääkäriltä suositusta palvelutalopaikkaan mutta ei saanut. Ei pysynyt yksin pystyssä edes rollaattorin avulla, joten ei pystynyt kotonaan liikkumaan paikasta toiseen. Silti lähetettiin yksin kotiin. Pyysin itsekin lääkäriltä suositusta palveluasumiseen tälle isovanhemmalle. Ei onnistunut.

98-vuotias tätini sai sen  pitkään odotettuaan pari päivää ennen kuin kuoli. Vapautuipa sekin paikka sitten jollekin muulle. Eipä ollut herkkua elämä yksinäisenä tavallisessa vuokra-asunnossa.

En viitsi vappuaattona alkaa kaivaa tuoreita tilastoja, mutta Suomessa hoiva-asumisessa ollaan keskimäärin viikkoja, max muutama kuukausi ennen kuolemaa. Tämä tieto on 3-4 vuoden takaa, kun työni puolesta olin niiden faktojen kanssa tekemisissä, nykyisin aika ei varmasti ole ainakaan pidentynyt. Laitoshoito on kalliimpaa kuin kotiin hoitaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palvelutalo ei ole sama kuin hoitolaitos. 

Laitos sekin on, mutta mitään hoitoa siellä ei tosiaan saa. Moni pirteä vanhus on kuollut hyvin nopeasti sinne jouduttuaan.

Palvelutalo ei ole laitos, se on asunto-osakeyhtiö, josta voi joko ostaa tai vuokrata osakkeen/asunnon. Muista taloyhtiöistä sen erottaa se, että siellä on yleensä ravintola, yhteisöllisiä tiloja ja tarjolla hoiva- ja siisteyspalveluja - tietysti maksua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Oletko sitä mieltä että hoitolaitoksessa asuvista vanhuksista kukaan ei tajua mitään? Eivät he vihanneksia ole, vaikka jotkut hoitajat niin ajattelevatkin. Mummoni eli hoivakodissa reilun vuoden. Siellä oli muutama ihana hoitaja jotka kohtelivat vanhuksia inhimillisesti ja sitten oli niitä jotka puhui vanhuksista todella halveksivasti, kerran käydessäni mummoani tapaamassa eräskin hoitaja näytti kädellään hullun merkkiä kun puhui asukkaista. Äitini kertoi että mummoni ihan selvästi pelkäsi paria hoitajaa siellä, voi vain kuvitella miten tietyn tyypin ihmiset kohtelevat puolustuskyvyttömiä vanhuksia kun sattuu huono päivä ja kukaan muu ei ole näkemässä.

Mummosi ei selvästikään asu Helsingissä tai edes Uudellamaalla tai muussa isossa kaupungissa. Eipä tule nykyiset hyvinvointialueet tuollaista enää tarjoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Oletko sitä mieltä että hoitolaitoksessa asuvista vanhuksista kukaan ei tajua mitään? Eivät he vihanneksia ole, vaikka jotkut hoitajat niin ajattelevatkin. Mummoni eli hoivakodissa reilun vuoden. Siellä oli muutama ihana hoitaja jotka kohtelivat vanhuksia inhimillisesti ja sitten oli niitä jotka puhui vanhuksista todella halveksivasti, kerran käydessäni mummoani tapaamassa eräskin hoitaja näytti kädellään hullun merkkiä kun puhui asukkaista. Äitini kertoi että mummoni ihan selvästi pelkäsi paria hoitajaa siellä, voi vain kuvitella miten tietyn tyypin ihmiset kohtelevat puolustuskyvyttömiä vanhuksia kun sattuu huono päivä ja kukaan muu ei ole näkemässä.

Itse tulkitsin tuon niin että nykyään vanhukset ns hoidetaan kotona niin kauan että kuntonsa on niin huono että ei ole enää edes eettisesti oikein pitää heitä kotona. Ovat vaaraksi itselleen eivätkä suurella todennäköisyydellä todellakaan enää nauti siellä kotona olemisesta vaan voivat olla yksinäisiä ja peloissaan. Muistisairaus voi olla edennyt niin pitkälle että ei edes tunnista kotia kodiksi, eivätkä osaa toimia siellä, tai fyysinen kunto niin huono että eivät pääse ulos tai edes sängystä tai tuolista ylös ilman apua.

Niin, mutta ei silloinkaan ole kyse ihmisistä jotka ''eivät tajua mitään''. Mieli ei joo toimi muistisairaalla enää kuten ennen, eivätkä he muista välttämättä hetken päästä mitä on tapahtunut, mutta minusta on väärin levittää ajatusta että ihmisellä ja miten häntä kohdellaan ei ole enää väliä sitten kun hän on hoivalaitoksessa.

Se äitini lonkkamurtumakierteessä vuodeosastolla haluaisi päästä kotiin. Hän anelee joka kerta, kun siellä käyn, viemään hänet pois sieltä. Ihan kauheaa oikeasti.

Ja jos minun olisi pakko maata vaipoissa 24/7, niin tekisin sen mieluummin omassa kodissa niin, että hoitaja kåvisi esim 6 krt päivässä kuin laitoksessa, jossa hoitaja käy huoneessa sen max 6 krt päivässä.

Kertaakaan edes hoitajan kutsunappi ei ole ollut äitini ulottuvilla sängyn lähellä siellä. Ne vanhukset ovat sairaalassakin yksin huoneessaan, ei siellä mitään hoitajia hengaile.

Ei pelota. Puukko on jo teroitettu itsaria varten. Jos uhkaavat viedä attendoon kidutettavaksi, niin valtimo poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin hoitolaitoksessa kuin kotona kaatuillen niin, että sairaalasta passitetaan aina takaisin kotiin, jossa hoitaja käy päivässä pari kertaa pikavierailulla. Sellaista on ollut jopa lähes 100-vuotiaan vanhuksen tai lähes sokeutuneen syöpäpotilaan loppuelämä.

Mielummin toi koti vaihtoeho mulle kiitos.

Et ymmärrä, mitä toivot. Oikeasti haluat maata kuset ja paskat housussa kotisi lattialla odottamassa, että muutaman tunnin kuluttua hoitaja tulee nostamaan sinut takaisin sänkyyn?

Tätä se on pahimmillaan siellä hoitokodissakin. Sinut unohdetaan huoneeseesi vaippojen kanssa, joku käy kaksi kertaa päivässä tarkistamassa että hengität vielä. Jos olet hankalampi hoidettava, voi olla ''unohdetaan'' pestä ja syöttää kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun johonkin hoitolaitokseen joutuu, ei enää luultavasti tajua mistään mitään. Sitä ennen hoidetaan kotona se mitä hoidetaan.

En ymmärrä miksi tätä alapeukutetaan, tämä on todellisuus. Hoitolaitokseen mennään sitten, kun ei enää ymmärrys toimi ja kuola valuu suupielestä. Tämä on suoraan kunnan sosiaalityöntekijän kommentti, kun etsimme äidille hoitopaikkaa. Ei sinne niin vain joudu tai mennä.

Oletko sitä mieltä että hoitolaitoksessa asuvista vanhuksista kukaan ei tajua mitään? Eivät he vihanneksia ole, vaikka jotkut hoitajat niin ajattelevatkin. Mummoni eli hoivakodissa reilun vuoden. Siellä oli muutama ihana hoitaja jotka kohtelivat vanhuksia inhimillisesti ja sitten oli niitä jotka puhui vanhuksista todella halveksivasti, kerran käydessäni mummoani tapaamassa eräskin hoitaja näytti kädellään hullun merkkiä kun puhui asukkaista. Äitini kertoi että mummoni ihan selvästi pelkäsi paria hoitajaa siellä, voi vain kuvitella miten tietyn tyypin ihmiset kohtelevat puolustuskyvyttömiä vanhuksia kun sattuu huono päivä ja kukaan muu ei ole näkemässä.

Itse tulkitsin tuon niin että nykyään vanhukset ns hoidetaan kotona niin kauan että kuntonsa on niin huono että ei ole enää edes eettisesti oikein pitää heitä kotona. Ovat vaaraksi itselleen eivätkä suurella todennäköisyydellä todellakaan enää nauti siellä kotona olemisesta vaan voivat olla yksinäisiä ja peloissaan. Muistisairaus voi olla edennyt niin pitkälle että ei edes tunnista kotia kodiksi, eivätkä osaa toimia siellä, tai fyysinen kunto niin huono että eivät pääse ulos tai edes sängystä tai tuolista ylös ilman apua.

Niin, mutta ei silloinkaan ole kyse ihmisistä jotka ''eivät tajua mitään''. Mieli ei joo toimi muistisairaalla enää kuten ennen, eivätkä he muista välttämättä hetken päästä mitä on tapahtunut, mutta minusta on väärin levittää ajatusta että ihmisellä ja miten häntä kohdellaan ei ole enää väliä sitten kun hän on hoivalaitoksessa.

Ei kai kukaan tällaista ajatusta ole levittänytkään.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän pelkäisin sitä, että hoitolaitokseen ei pääse vaikka tarve olisi.

Yksi isovanhemmistani eli vaikeasti dementoituneena kotona. Ei syönyt itse, ei juonut itse, ei kommunikoinut. Makasi vaipoissa liikkumattomana sängyssä. Kotihoito kävi kerran vuorokaudessa. Olisin toivonut, että olisi päässyt laitokseen.

Toinen isovanhemmistani aneli lääkäriltä suositusta palvelutalopaikkaan mutta ei saanut. Ei pysynyt yksin pystyssä edes rollaattorin avulla, joten ei pystynyt kotonaan liikkumaan paikasta toiseen. Silti lähetettiin yksin kotiin. Pyysin itsekin lääkäriltä suositusta palveluasumiseen tälle isovanhemmalle. Ei onnistunut.

Ei voi olla mahdollista tuo, että hän makasi kotona vaipoissa täysin dementoituneena ja kotihoito kävi kerran päivässä.

Vaippa on pakko vaihtaa useammin, tai tulee ihotulehdus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän pelkäisin sitä, että hoitolaitokseen ei pääse vaikka tarve olisi.

Yksi isovanhemmistani eli vaikeasti dementoituneena kotona. Ei syönyt itse, ei juonut itse, ei kommunikoinut. Makasi vaipoissa liikkumattomana sängyssä. Kotihoito kävi kerran vuorokaudessa. Olisin toivonut, että olisi päässyt laitokseen.

Toinen isovanhemmistani aneli lääkäriltä suositusta palvelutalopaikkaan mutta ei saanut. Ei pysynyt yksin pystyssä edes rollaattorin avulla, joten ei pystynyt kotonaan liikkumaan paikasta toiseen. Silti lähetettiin yksin kotiin. Pyysin itsekin lääkäriltä suositusta palveluasumiseen tälle isovanhemmalle. Ei onnistunut.

Ei voi olla mahdollista tuo, että hän makasi kotona vaipoissa täysin dementoituneena ja kotihoito kävi kerran päivässä.

Vaippa on pakko vaihtaa useammin, tai tulee ihotulehdus.

Hoivakotiin pääsee (jonotuksen jälkeen) siinä vaiheessa, kun neljä kotikäyntiä vuorokaudessa ei enää riitä. Jos pissa tulee sen jälkeen, kun kotihoito on lähtenyt, niin kyllä siinä voi mennä hyvinkin kahdeksan tuntia ennen kuin tulee seuraava vaipanvaihto (hoito ei jakaudu kuuden tunnin välein vaan unilääkkeet annetaan jo illan viimeisellä käynnillä).