Lue keskustelun säännöt.
Katkera puoliso
30.04.2023 |
En tiedä mitä odotan, vertaistukea ja kokemuksia ehkä.
Puolisolla on joku keski-ikän kriisi meneillään, tai ehkä kyse muustakin. Usein väsynyt ja kärttyisä, kysyessä ei mitään vikaa kuitenkaan, väsyttää vaan tai johonkin särkee.
En viitsi paljoa kysellä ettei mene tivaamiseksi, se saa aikaan vain vetäytymistä.
Hänelle on aina ollut vaikeaa mitään syvällisempää puhua ja usein on myös kaikki käy- moodissa kun tehdään suunnitelmia.
Sitten ehkä jossain menoissa kulkee perässä ja huokailee, tai yrittää väkisin innostua, kyllähän sen huomaa.
Jos en suunnittele ja järjestä, mihinkään emme mene.
Minulla on reilusti paremmat tulot ja maksan kyllä nämä ylimääräiset menot ihan mielelläni, näin pääsemme yhdessä matkalle ym.
Tehdään erikseen omia juttujamme, kyse ei ole siitä että aina minun suunnitelma edellä.
Perheenä on kai kuitenkin yhdessä hyvä tehdä juttuja ja opettaa lapsille erilaisia tilanteita, tapoja ym.
Nyt huomaan, että tietyissä tilanteissa puoliso käyttäytyy vihamielisesti muita kohtaan, esim kun kävelimme ihan tavallisen ravintolan ohi, missä ihmiset istuivat brunssilla, hän tuhahti että juppipaikka.
Nyt vappuna tuhahtelee lakit päässä juhlivia.
Joskus huomaan vastaavaa kun puhutaan esim sukulaisten opiskeluista, urasuunnitelmista ym. Ei niistä tietenkään aina puhuta, normaalia kuulumisten vaihtoa.
Jotain alemmuudentuntoa, katkeruutta, hänen elämä on mennyt eri tavalla kuin ehkä kuvitteli, ei taloudellista menestystä eikä isoa taloa, hienoa autoa tms. Hänellä oli suuria odotuksia urheilu-uran suhteen, mutta sekään ei mennyt niin. Mutta toisaalta ei mitään ponnistelua näiden asioiden eteen.
Minä olen enimmäkseen tyytyväinen työhöni ja harrastuksiin, teen mukavia asioita, olen opiskellut aikuisena lisää, hankkinut uusia ystäviä ja kokemuksia. Ehkä hiukan menestystäkin.
Elämme ihan tavallista mukavaa elämää ja olen siitä kiitollinen.
Mietin nyt sitä, paheneeko puolison äksyily, jos annan vain olla, tai pitääkö kuitenkin alkaa järjestää paritetapiaa (taas otan vastuun), vai elelenkö tässä kuten ennenkin ja toinen hiihtelee perässä kun ei muutakaan keksi?
Miksi odotan häneltä aktiivisuutta, kun sitä ei ikinä ole ollut? Ehkä lapsille malliksi, en tiedä?
Tai ehkä odotan sitä, ettei kaada mahdollista pahaa oloaan muiden niskaan, vaan ottaa vastuun itsestään ja tekee muutoksia jos ei ole nykyiseen tyytyväinen.
Onko muilla kokemuksia kiukuttelevista puolisoista, joita ei puhuminen kiinnosta? Miten kävi?
Kommentit (85)
Miksi kaikki taas olettavat puolison sukupuolen, kun sitä ei ole kerrottu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli joskus ex-naisen kanssa vastaava tilanne.
Vaadin että pidetään yhteistä parisuhde-laatuaikaa tietyt tunnit tiettyinä päivinä, ei siis seksiä vaan että keskitymme yhdessä tekemään jotain mukavaa, esimerkiksi retkelle tai vastaavaa.
Vaatimalla vaadin siis että jos ollaan yhdessä niin sen pitää myös tapahtua. Auttoi vuoden pari, sitten hän ei enää oikein jaksanut, alkoi juopottelemaan ja eristäytymään vielä enemmän. Erottiin kun ei siitä mitään tullut.
Jälkeenpäin olen miettinyt että olisiko jotain voinut tehdä toisin, ei ole tullut mitään vaihtoehtoa mieleen.
Jossain kohtaa on hyvä pohtia että haluaako elää katkeran kanssa
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, tällainen tarina tänään, mitäs oli kaavaillut huomiseksi?
Nämä sinun juttusi toistavat aina samaa kaavaa.
Ap:n tarina on siis täysin keksitty ja näitä samankaltaisia tarinoita tulee ainakin pari päivässä. Älkää vastailko enää hänelle tai jos vastaatte, niin noloja olette. Valitettavasti vien taas ilonne haukkua miehiä.
No minä en tähän tai samankaltaiseen törmännyt tämän viikon aikana kun olen vilustuneena täällä aikaa viettänyt.
Joten ihan sama olenko nolo vai en, omaani puran minäkin täällä.
Ei täällä ole miestä haukuttu eikä ap ole ylemmyydentuntoinen tai halveksuva.
Ero-kortti ei ole mikään ratkaisu. Jos on masentunut, ei voi sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni ja piristy. Mies on kuitenkin vielä yhteisissä asioissa mukana, se on hyvä.
Avioliitto on myötä-ja vastoinkäymisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei parane
Kateus jäytää ihmisen niin ikäväksi
Mies joka ei ota vastuuta elämästään on vaikea elinkumppani, aina muiden taakka
Miten niin mies, kyseessähän saattaa olla naisoletettukina....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parane
Kateus jäytää ihmisen niin ikäväksi
Mies joka ei ota vastuuta elämästään on vaikea elinkumppani, aina muiden taakkaMiten niin mies, kyseessähän saattaa olla naisoletettukina....
Ap ilmaisi yhdessä viestissään, että kyseessä on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää tällaisissa aloituksissa se, että se aloittaja on itse aina niin täydellinen. Tämäkin on menestynyt, aktiivinen, positiivinen, kannustava, ymmärtävä ja kaikkea muuta, mutta niin kamala kohtalo on hänelle antanut täysin epäsopivan puolison.
Vierailija kirjoitti:
Ero-kortti ei ole mikään ratkaisu. Jos on masentunut, ei voi sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni ja piristy. Mies on kuitenkin vielä yhteisissä asioissa mukana, se on hyvä.
Avioliitto on myötä-ja vastoinkäymisissä.
Sen toisen pitäisi silti haluta olla mukana parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tällaisissa aloituksissa se, että se aloittaja on itse aina niin täydellinen. Tämäkin on menestynyt, aktiivinen, positiivinen, kannustava, ymmärtävä ja kaikkea muuta, mutta niin kamala kohtalo on hänelle antanut täysin epäsopivan puolison.
Onhan se ärsyttävää, kun joku on saavuttanut asioita?
Katkeruus on luin syöpä. On vaikea päästä siitä eroon, mutta se on pakko tehdä, koska se myrkyttää koko elämän muuten.
Tiedän ettei se ole helppoa ja sen edestä on tehtävä työtä. Siksi sen henkilön pitää itse ymmärtää asia ja haluta katkeruudesta eroon. Jollei ole kovaa motivastiota itsellä, se ei onnistu, eikä toinen voi sitä toisen puolesta tehdä.
Tämän opin, kun aloin tunnistaa itsessäni katkeruutta erään parisuhdetilanteen takia. On tosi, tosi vaikeaa taistella sitä vastaan, ja se on pitkä taistelu. Onnistuin lopulta ja olen tyytyväinen.
Minusta vain kuulostaa siltä, että ap:n mies ei ole sitä itse vielä tunnistanut ja ymmärtänyt, millaista myrkkyä se on. Siksi tilanne ei kuulosta kauhean lupaavalta. Mies pitäisi saada havahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero-kortti ei ole mikään ratkaisu. Jos on masentunut, ei voi sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni ja piristy. Mies on kuitenkin vielä yhteisissä asioissa mukana, se on hyvä.
Avioliitto on myötä-ja vastoinkäymisissä.
Eihän siitä AP maininnut mitään
Toisella oikeistolainen maailmankuva, toisella vasemmistolaisempi. Ja oikeistomman mielestä molempien pitäis olla oikealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tää tarinoija, huoh.
On näköjään yleistä että puoliso on perässä vedettävä.
Vierailija kirjoitti:
Taas tää tarinoija, huoh.
Laitatko linkin/linkit tään tarinoijan aikaisempiin, niin voidaan vertailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero-kortti ei ole mikään ratkaisu. Jos on masentunut, ei voi sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni ja piristy. Mies on kuitenkin vielä yhteisissä asioissa mukana, se on hyvä.
Avioliitto on myötä-ja vastoinkäymisissä.Eihän siitä AP maininnut mitään
Tarkoitatko, että ap ei maininnut eron mahdollisuudesta? Ei ap mutta joku tai jotkut ehdottivat. Niin, viestini oli vähän sekava.
Kuinka vanhoja teidän lapset ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tää tarinoija, huoh.
Laitatko linkin/linkit tään tarinoijan aikaisempiin, niin voidaan vertailla.
Miehen neljä vuotta kestänyt sivusuhde ja tämän aamuinen missä mies puhuu lapsille aloittajan miehistä. Joku muu saa vinkata lisää.
Sinulla ainakin selvästi on ylemmyydentuntoa ja halveksuntaa puolisoasi kohtaan.