Keskustelua itsemurhasta

Up

Pari hirttäytynyttä olen tuntenut. Äskettäin yksi kaveri hukuttautui. Hänen ei tarvitse enää kärsiä, mutta minä kärsin nyt sitten.

Isäni kuoli sairaskohtaukseen hakiessaan vajasta lapiota. Koko suku kantaa kaunaa. Oli niin itsekästä mennä kuolemaan, ja vielä niin kauniina päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Päättämäni päivämäärä lähenee vääjäämättä. Ilmeisesti läheiset eivät ole huomanneet mitään, ainakaan eivät ole kysyneet. Kesän vaihtuessa elokuun pimeisiin iltoihin, silloin tämä toivoton vaellus loppuu ja saan rauhan veloista ja vastuista.

Tämä kaveri lähti. Ampui itsensä joulunaikaan

Voiko pihtiperintätoimien uhri tehdä itsarin?

Vierailija kirjoitti:

En suosittele kenellekään. Kaikki maailman uskonnot tuomitsevat itsemurhan. Siinä täytyy siis olla jotain perää, koska ne kaikki kieltävät sen.

Jotkut jopa suosittelevat sitä. Esim kristinusko ja toinenkin aavikon uskonto kehuskelevat kovasti marttyyreillä.

Jos tiukalle menee. En lähde yksin. Vien ainakin yhden viranomaisen mukanani.

Bih

Vierailija kirjoitti:

Itsemurhat ovat pääsääntöisesti miesten ongelma niin kuka oikeasti muka välittää vaikka miehet tappavatkin itsensä

Ei kukaan. Viikon päästä kaikki jatkuu ennallaan. Kukaan ei ole korvaamaton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättämäni päivämäärä lähenee vääjäämättä. Ilmeisesti läheiset eivät ole huomanneet mitään, ainakaan eivät ole kysyneet. Kesän vaihtuessa elokuun pimeisiin iltoihin, silloin tämä toivoton vaellus loppuu ja saan rauhan veloista ja vastuista.

 

Elokuun pehmeään yöhön katoat.. Ihanan runollinen ajatus.

Hyvää matkaa, valitsitpa miten vain. 🙏

Seisoa kynnyksellä varpaillaan, arvuutellen, kumpaan huoneeseen astua..

Vain saman tunteen kokenut voi sen ymmärtää.

 

Harmi kyllä olen edelleen täällä kun jouduin hieman siirtämään päivämäärää. Nyt tosin välineistö on olemassa ja kalenteriin merkattu päivämäärä ja kellonaika ettei tule siirrettyä.

Älä tee sitä. Hae apua. Kerro väl

Ilokaasua 10kg pullo netistä, muovia ja ilmastointiteippiä oli tähän caseen käytetty. Pieni hotellihuone ja pullo vaan auki ja pötkölleen. Riittää hienosti kun oli teipannut kaikki aukot / ilmanvaihdon umpeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päättämäni päivämäärä lähenee vääjäämättä. Ilmeisesti läheiset eivät ole huomanneet mitään, ainakaan eivät ole kysyneet. Kesän vaihtuessa elokuun pimeisiin iltoihin, silloin tämä toivoton vaellus loppuu ja saan rauhan veloista ja vastuista.

Tämä kaveri lähti. Ampui itsensä joulunaikaan

Hienoa! Niin sitä pitää! 

On. Se tuska mitä sisarukseni teki lähtiessään on sanoinkuvaamaton. Hän ei suostunut hakemaan apua vaikka yritin häntä saada hakemaan sitä. Kamppailen kuolemankaipuun kanssa itsekin, kaikki tuntuu niin merkityksettömältä. Monesti tulee tuska kun tajuan yhä uudelleen että häntä ei enää ole. Ajattelin aina että me ollaan elossa kun vanhemmat kuolee, nyt jään yksin. Tulen kantamaan tuskaa tästä ainiaan. Sydämessäni on särö. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen tekee itsemurhan, hän ei saa  uutta fyysistä kehoa, johon hän voisi reinkarnoitua pitkään aikaan sen jälkeen. Hän jää siis ilman fyysistä kehoa. Mutta hänellä on samat halut kuin fyysisessä kehossa  ollessaan. Mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi toteuttaa nuo halunsa. Niinpä tuska  on paljon suurempi kuin silloin, kun hän oli elossa.

Keneltä kuulit? 

Vierailija kirjoitti:

Luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytä

Niin, mitä me oikeastaan olemme? Miksi on olemassa juuri minä.

Elämä on todella kallisarvoinen  ja ainutlaatuinen kokemus. Miksi pilata se?

Minä yritin. Melkein onnistuin. Kukaan läheinen ei puhu siitä vaan koko aihe on lakaistu maton alle kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Kuin se olisi suuri häpeä, joka pitää vaieta kuoliaaksi. Kukaan ei ole muuttanut käytöstään ja minä yhä kärsin. Odotan vain kuolemaa tai uutta kunnon tilaisuutta. Läheiset, pitäkää huolta toisistanne ja ottakaa se kärsivä tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin. Melkein onnistuin. Kukaan läheinen ei puhu siitä vaan koko aihe on lakaistu maton alle kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Kuin se olisi suuri häpeä, joka pitää vaieta kuoliaaksi. Kukaan ei ole muuttanut käytöstään ja minä yhä kärsin. Odotan vain kuolemaa tai uutta kunnon tilaisuutta. Läheiset, pitäkää huolta toisistanne ja ottakaa se kärsivä tosissaan.

Minäkin yritin. Kaksi kertaa. Vasta lapseni onnistui.

Tämä on melkein 2 vuotta vanha keskustelu ja aina yhtä ajankohtainen. Joka päivä kaksi suomalaista tekee itsemurhan. He ovat meidän läheisiämme. Jokainen heistä on jonkun äiti, isä, tytär, poika, sisar tai veli, ystävä, naapuri tai työtoveri.

Olkaa asiallisia. Te joilla ei ole mitään sanottavaa, menkää toiseen ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

EIhän kuoleman jälkeen ihmisellä ole mitään ajattelua olemassakaan niin mistä "helpotus"? Kaikki päättyy kuin naps ja siinä se. Kuolemaansa ei kukaan jälkikäteen analysoi.

buh