minkä takia juuri opiskelijat yritetään pakottaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.

Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.

Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.

Niin ne ovatkin eri asioita. Ja minä en todella PYSTY. Jos asunnossani on vieraita ihmisiä, en saa nukutta, en syötyä, keho on koko ajan hälytystilassa. En käy missään tapahtumissa vaan käytän rahat asumiseen.

Ehkä ennemmin kannattaisi käyttää ne rahat hoidon saamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.

Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.

Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.

Niin ne ovatkin eri asioita. Ja minä en todella PYSTY. Jos asunnossani on vieraita ihmisiä, en saa nukutta, en syötyä, keho on koko ajan hälytystilassa. En käy missään tapahtumissa vaan käytän rahat asumiseen.

Peloista pääsee parhaiten eroon kohtaamalla ne. Välttelemällä vain vahvistat sitä.

Introverttius / extroverttius on suht pysyvä piirre, eli ei se muutu. Se ei ole myöskään valinta. Myöskään psyykkiset ahdistusoireet eivät parane pakottamalla. Eli jos joutuisin soluun, lopettaisin opinnot ja eläisin sitten yksiössä työttömyyskorvauksella. Sehän onkin järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.

Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.

Kuulut laitokseen.

Sehän muuten vasta kalliiksi tuleekin. Tulee halvemmaksi yhteiskunnalla maksaa minulle kaksio kuin laittaa laitokseen :D

Et ansaitse omaa asuntoa.

En suostuisi asumaan solussa, vaikka oman huoneen saakin lukkoon, ahdistaisi silti ajatus että seinän takana on joku tuntematon. Edes kaverin kanssa en haluaisi asua, seurustelukumppaninkin kanssa mieluummin erillään. Yhteistilat on silti yhteisiä enkä haluaisi mm. jakaa kylpyhuonetta tai kokkailla samassa keittiössä muiden kanssa, helposti voisi tulla erimielisyyksiä esim siivoamisesta ja muuta. Puhumattakaan, jos kämppis bilettäisi tai toisi seurustelukumppaninsa yhteiseen asuntoon, enkä itsekään kyllä haluaisi kutsua läheisiäni soluun.

Suuri osa opiskelijoista ei vaadi mitään uusia luksusasuntoja hyvällä sijainnilla. Mulle kelpaisi hyvin vähän nuhjuinenkin yksiö vaikka jostain Kouvolasta jos siellä vaan olisi koulu kohtuullisen lähellä. Ei todellakaan tarvitsisi olla mikään hieno asunto Helsingistä. Ne jotka haluaa sen hienon asunnon, luultavasti voivat itse maksaakin enemmän tekemällä töitä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on varmaan ainoa maa, jossa opiskelijoille on tarjolla yksiöitä heti fuksivuodesta lähtien.

Esim Briteissä moni yliopisto edellyttää opiskelijan asuvan kampuksella, eikä siellä todellakaan ole mitään yksiöitä kaikille. Ehkä kolmantena opiskeluvuonna voi saada oman kylppärin. Ja samoissa asunnoissa asuu siis myös loordien ja kuninkaallisten lapset.

Tai Jenkeissä. Siellä asutaan 2-4 hengen huoneissa ekat vuodet.

Minusta jokainen opiskelija, jolla on varaa vuokrata yksiö vapailta markkinoilta (ilman asuntotukea) saa sen tehdä. Mutta jos elelee vain tukien varassa, niin siinä ei tarjota luksusta. Onpahan motivaatiota valmistus ja lähteä tienaamaan.

Suomessa on oppilaitosten lukumäärään nähden varsin vähän kampuksia eikä useimpien oppilaitosten ympärille ole edes mahdollista rakentaa kampusta. Opiskelija-asunnot, siis myös ne soluasunnot, eivät useinkaan ole ihan oppilaitoksen välittömässä läheisyydessä, jolloin muodostuisi kampusalue. 

Noin muuten Suomessa on kaiketi ajateltu, ettei opiskelijan vanhempien varallisuuden pitäisi vaikuttaa siihen, missä ja miten opiskelija voi asua. Kaikilla pitää olla yhtälainen oikeus asua yksiössä eikä vain niillä, joiden vanhemmat maksavat lapsensa asumiskulut. 

s

Kyse on siitä mihin meillä köyhänä kansana on varaa. Ei voi ajatella niin, että kaikkien pitää saada luksusta. Vaan julkisilla varoilla varmistetaan, että ihan jokainen opiskelija saa jonkun asunnon, mieluusti läheltä oppilaitosta. Jos joku haluaa asua linnassa, niin asukoon, mutta sitä ei pidä tukea. Mutta perustason, mihin myönnetään täydet tuet pitää olla vaatimaton, se on kuitenkin lyhyt väliaikainen asunto. Nykyisin uusi yksiö on se perustaso, ja maailman mittakaavassa ihan käsittämättömän hulppea tuettu asunto opiskelijalle.

Vuoden 2016 opiskelijodien asumistukimuutoksen ajatuksena varmaan olikin, että osa opiskelijoista tippuu kokonaan asumistuen ulkopuolelle, koska yleisessä asumistuessa otetaan huomioon myös mahdollisen avopuolison tulot. Tällä tavalla yhteiskunta olisi säästänyt. Ei kuitenkaan älytty, että opiskelijat sitten mieluummin elävät sinkkuina tai eivät ainakaan opiskeluaikanaan muuta kumppaninsa kanssa saman katon alle. 

Tämä ei ollut mikään erityinen uudistus vaan paluu vanhaan malliin. Aloitin itse opintoni 2004, jolloin asumislisää ei maksettu pariskunnille erikseen yhteiseen kämppään, vaan he olivat yleisen asumistuen piirissä. En muista milloin tuli uudistus, että asumistuesta tuli opiskelijoille henkilökohtainen, mutta kauan se ei ollut voimassa. Kun opiskelijat urputtavat olevansa samanvertaisia kansalaisia kuin muutkin, niin ihan tiedoksi: eivät muutkaan saa yleistä asumistukea henkilökohtaisena vaan asuntokunnittain katsotaan tuen tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.

Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.

Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.

Niin ne ovatkin eri asioita. Ja minä en todella PYSTY. Jos asunnossani on vieraita ihmisiä, en saa nukutta, en syötyä, keho on koko ajan hälytystilassa. En käy missään tapahtumissa vaan käytän rahat asumiseen.

Ehkä ennemmin kannattaisi käyttää ne rahat hoidon saamiseen?

Eihän se siihen riitä mitenkään, vaikka asuisi sillan alla ja söisi kuusenlehtiä. Tiivis terapia maksaa satoja euroja jo viikkotasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.

Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.

Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.

Niin ne ovatkin eri asioita. Ja minä en todella PYSTY. Jos asunnossani on vieraita ihmisiä, en saa nukutta, en syötyä, keho on koko ajan hälytystilassa. En käy missään tapahtumissa vaan käytän rahat asumiseen.

Ehkä ennemmin kannattaisi käyttää ne rahat hoidon saamiseen?

miten introverttiudesta voi parantua kun se ei ole edes sairaus?

Asuin opiskellessani 4 vuotta solussa, enkä jutellut mitään "kämppisten" kanssa, eikä kukaan melunnut. Ehkä tämä on poikkeus, mutta oli kyllä melkein kuin olisi yksiössä asunut.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on varmaan ainoa maa, jossa opiskelijoille on tarjolla yksiöitä heti fuksivuodesta lähtien.

Esim Briteissä moni yliopisto edellyttää opiskelijan asuvan kampuksella, eikä siellä todellakaan ole mitään yksiöitä kaikille. Ehkä kolmantena opiskeluvuonna voi saada oman kylppärin. Ja samoissa asunnoissa asuu siis myös loordien ja kuninkaallisten lapset.

Tai Jenkeissä. Siellä asutaan 2-4 hengen huoneissa ekat vuodet.

Minusta jokainen opiskelija, jolla on varaa vuokrata yksiö vapailta markkinoilta (ilman asuntotukea) saa sen tehdä. Mutta jos elelee vain tukien varassa, niin siinä ei tarjota luksusta. Onpahan motivaatiota valmistus ja lähteä tienaamaan.

Suomessa on oppilaitosten lukumäärään nähden varsin vähän kampuksia eikä useimpien oppilaitosten ympärille ole edes mahdollista rakentaa kampusta. Opiskelija-asunnot, siis myös ne soluasunnot, eivät useinkaan ole ihan oppilaitoksen välittömässä läheisyydessä, jolloin muodostuisi kampusalue. 

Noin muuten Suomessa on kaiketi ajateltu, ettei opiskelijan vanhempien varallisuuden pitäisi vaikuttaa siihen, missä ja miten opiskelija voi asua. Kaikilla pitää olla yhtälainen oikeus asua yksiössä eikä vain niillä, joiden vanhemmat maksavat lapsensa asumiskulut. 

s

Kyse on siitä mihin meillä köyhänä kansana on varaa. Ei voi ajatella niin, että kaikkien pitää saada luksusta. Vaan julkisilla varoilla varmistetaan, että ihan jokainen opiskelija saa jonkun asunnon, mieluusti läheltä oppilaitosta. Jos joku haluaa asua linnassa, niin asukoon, mutta sitä ei pidä tukea. Mutta perustason, mihin myönnetään täydet tuet pitää olla vaatimaton, se on kuitenkin lyhyt väliaikainen asunto. Nykyisin uusi yksiö on se perustaso, ja maailman mittakaavassa ihan käsittämättömän hulppea tuettu asunto opiskelijalle.

Vuoden 2016 opiskelijodien asumistukimuutoksen ajatuksena varmaan olikin, että osa opiskelijoista tippuu kokonaan asumistuen ulkopuolelle, koska yleisessä asumistuessa otetaan huomioon myös mahdollisen avopuolison tulot. Tällä tavalla yhteiskunta olisi säästänyt. Ei kuitenkaan älytty, että opiskelijat sitten mieluummin elävät sinkkuina tai eivät ainakaan opiskeluaikanaan muuta kumppaninsa kanssa saman katon alle. 

Tämä ei ollut mikään erityinen uudistus vaan paluu vanhaan malliin. Aloitin itse opintoni 2004, jolloin asumislisää ei maksettu pariskunnille erikseen yhteiseen kämppään, vaan he olivat yleisen asumistuen piirissä. En muista milloin tuli uudistus, että asumistuesta tuli opiskelijoille henkilökohtainen, mutta kauan se ei ollut voimassa. Kun opiskelijat urputtavat olevansa samanvertaisia kansalaisia kuin muutkin, niin ihan tiedoksi: eivät muutkaan saa yleistä asumistukea henkilökohtaisena vaan asuntokunnittain katsotaan tuen tarve.

Ymmärrän pointtisi, mutta ei muitakaan yksin asuvia asumistuen saajia yritetä painostaa soluasuntoihin. 

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi asumaan solussa, vaikka oman huoneen saakin lukkoon, ahdistaisi silti ajatus että seinän takana on joku tuntematon. Edes kaverin kanssa en haluaisi asua, seurustelukumppaninkin kanssa mieluummin erillään. Yhteistilat on silti yhteisiä enkä haluaisi mm. jakaa kylpyhuonetta tai kokkailla samassa keittiössä muiden kanssa, helposti voisi tulla erimielisyyksiä esim siivoamisesta ja muuta. Puhumattakaan, jos kämppis bilettäisi tai toisi seurustelukumppaninsa yhteiseen asuntoon, enkä itsekään kyllä haluaisi kutsua läheisiäni soluun.

Suuri osa opiskelijoista ei vaadi mitään uusia luksusasuntoja hyvällä sijainnilla. Mulle kelpaisi hyvin vähän nuhjuinenkin yksiö vaikka jostain Kouvolasta jos siellä vaan olisi koulu kohtuullisen lähellä. Ei todellakaan tarvitsisi olla mikään hieno asunto Helsingistä. Ne jotka haluaa sen hienon asunnon, luultavasti voivat itse maksaakin enemmän tekemällä töitä.

Kyllä sinulla siellä yksiössäkin on joku tuntematon seinän takana. Miten se sitten ei ahdista sinua?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Itse kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. En todellakaan halua mihinkään soluasuntoon asumaan. Sitä paitsi minulla on vielä lemmikeitä.

Miksi opiskelet?

Noilla spekseillä et saa ikinä töitä vaikka olisi mikä tutkinto plakkarissa. Viet vaan joltakin opiskelupaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä en opiskelijana käy esim bilettämässä vaan laitan rahaa enemmän asumiseen, jotta saan asua yksin. Kämppiksen kanssa asuminen olisi silkka mahdottomuus, sillä minulla menee pakko-oireisiin tuntikausia päivässä. Vaikean traumataustan takia en voi myöskään nukkua vieraiden ihmisten kanssa, eli vaikka kämppiksestö tulisi tuttu, ei hän voisi tuoda esim poikakaveria yöksi. Joten näen paremmaksi, että laitan enemmän rahaa asumiseen ja jätän opiskelijaelämän välistä. Jos minun pitäisi pakolla asua opiskelijana kimppakämpässä, joutuisin jättämään opinnot kesken.

En usko kenenkään edellyttävän huoneen jakamista, mutta mikset pärjäisi solussa, jossa on oma (lukittava) huone? Mutta toki jos pakko-oireet on

Kämppiksen pitäisi pestä käsiä samalla tasolla mitä minä, eli epänormaalilla tasolla. Minulla menee suihkussa, vessassa huomattava aika, joka on pois kämppiksen suihkuttelusta. Introverttina en pysty asumaan toisten kanssa, en pysty olemaan puheissa kenenkään kanssa joka päivä. En voi olla samassa tilassa vieraiden miesten kanssa, eli kämppis ei voisi tuoda poikakaveria kylään koskaan. En voi jakaa samaa vessaa miesten kanssa, eli poikakaveri ei voi tulla edes käymään päiväseltään.

Et ole yhteiskuntakelpoinen. Olet vaikeavammainen ja kuulut hoivakotiin.

Ymmärrätkö, paljonko ne maksavat? Yhteiskunnalla moninkertainen lasku.

Opiskelun on tarkoitus kestää maksimissaan noin viisi vuotta. Vähävarainen eläkeläinen tai lehdenjakaja joutuu kitkuttamaan jopa vuosikymmeniä. Vai haluaisiko joku oikeasti kaikki mahdolliset edut vain opiskeluajalle, sitten ei muuta tukea enää yhteiskunnalta tippuisi ennen varattoman arkkurahoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.

Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.

Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.

Niin ne ovatkin eri asioita. Ja minä en todella PYSTY. Jos asunnossani on vieraita ihmisiä, en saa nukutta, en syötyä, keho on koko ajan hälytystilassa. En käy missään tapahtumissa vaan käytän rahat asumiseen.

Ehkä ennemmin kannattaisi käyttää ne rahat hoidon saamiseen?

miten introverttiudesta voi parantua kun se ei ole edes sairaus?

Kuvaamasi ei ole introverttiutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.

Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.

Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.

Niin ne ovatkin eri asioita. Ja minä en todella PYSTY. Jos asunnossani on vieraita ihmisiä, en saa nukutta, en syötyä, keho on koko ajan hälytystilassa. En käy missään tapahtumissa vaan käytän rahat asumiseen.

Peloista pääsee parhaiten eroon kohtaamalla ne. Välttelemällä vain vahvistat sitä.

Introverttius / extroverttius on suht pysyvä piirre, eli ei se muutu. Se ei ole myöskään valinta. Myöskään psyykkiset ahdistusoireet eivät parane pakottamalla. Eli jos joutuisin soluun, lopettaisin opinnot ja eläisin sitten yksiössä työttömyyskorvauksella. Sehän onkin järkevää.

Introvertit ei pelkää ihmisiä. Solussa saa myös introvertti olla ihan rauhassa omassa huoneessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi asumaan solussa, vaikka oman huoneen saakin lukkoon, ahdistaisi silti ajatus että seinän takana on joku tuntematon. Edes kaverin kanssa en haluaisi asua, seurustelukumppaninkin kanssa mieluummin erillään. Yhteistilat on silti yhteisiä enkä haluaisi mm. jakaa kylpyhuonetta tai kokkailla samassa keittiössä muiden kanssa, helposti voisi tulla erimielisyyksiä esim siivoamisesta ja muuta. Puhumattakaan, jos kämppis bilettäisi tai toisi seurustelukumppaninsa yhteiseen asuntoon, enkä itsekään kyllä haluaisi kutsua läheisiäni soluun.

Suuri osa opiskelijoista ei vaadi mitään uusia luksusasuntoja hyvällä sijainnilla. Mulle kelpaisi hyvin vähän nuhjuinenkin yksiö vaikka jostain Kouvolasta jos siellä vaan olisi koulu kohtuullisen lähellä. Ei todellakaan tarvitsisi olla mikään hieno asunto Helsingistä. Ne jotka haluaa sen hienon asunnon, luultavasti voivat itse maksaakin enemmän tekemällä töitä.

Kyllä sinulla siellä yksiössäkin on joku tuntematon seinän takana. Miten se sitten ei ahdista sinua?

Koska yksiössä seinän takana oleva ei käytä samaa vessaa eikä samaa keittiöitä eikä rahaa kämppään vieraita ihmisiä vaan todella pysyy siellä seinän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi asumaan solussa, vaikka oman huoneen saakin lukkoon, ahdistaisi silti ajatus että seinän takana on joku tuntematon. Edes kaverin kanssa en haluaisi asua, seurustelukumppaninkin kanssa mieluummin erillään. Yhteistilat on silti yhteisiä enkä haluaisi mm. jakaa kylpyhuonetta tai kokkailla samassa keittiössä muiden kanssa, helposti voisi tulla erimielisyyksiä esim siivoamisesta ja muuta. Puhumattakaan, jos kämppis bilettäisi tai toisi seurustelukumppaninsa yhteiseen asuntoon, enkä itsekään kyllä haluaisi kutsua läheisiäni soluun.

Suuri osa opiskelijoista ei vaadi mitään uusia luksusasuntoja hyvällä sijainnilla. Mulle kelpaisi hyvin vähän nuhjuinenkin yksiö vaikka jostain Kouvolasta jos siellä vaan olisi koulu kohtuullisen lähellä. Ei todellakaan tarvitsisi olla mikään hieno asunto Helsingistä. Ne jotka haluaa sen hienon asunnon, luultavasti voivat itse maksaakin enemmän tekemällä töitä.

Kyllä sinulla siellä yksiössäkin on joku tuntematon seinän takana. Miten se sitten ei ahdista sinua?

Koska tuo jankkaaja on pelkkä palstasurkimus. Tuollainen ihminen ei pystyisi kommentoimaan mihinkään asiaan, koska ei tietäisi todellisesta elämästä mitään.

Jos on sosiaaliset taidot kuralla ja muut ahdistaa, se ei oo syy olla asumatta kimppa kämpässä vaan tilaisuus tehdä asialle jotain, sun pershäröt ei ole sun persoonallisuus ja me muut saadaan odottaa et sä käsittelet niitä ja yrität parhaas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Itse kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. En todellakaan halua mihinkään soluasuntoon asumaan. Sitä paitsi minulla on vielä lemmikeitä.

Miksi opiskelet?

Noilla spekseillä et saa ikinä töitä vaikka olisi mikä tutkinto plakkarissa. Viet vaan joltakin opiskelupaikan.

Ihan vierestä huutelen: höpö höpö. Etätyö on monella asiantuntialalla aivan normi tänäpäivänä, työtä voi tehdä omilla ehdoilla, eikä useissa asiantunijatyössä tarvitse kohdata ihmisiä, vaan kommunikointi hoidetaan esim mailitse. Ei nykypäivän työelämä enää ole sitä, että ajetaan konttorille ja siellä kahvitellaan pitkin päivää ja tavataan asiakkaita face to face.

Ei yritetä, sulla on kaikki oikeus maksaa oma elämisesi.

Yhteiskunnan tehtävä se ei ole.