minkä takia juuri opiskelijat yritetään pakottaa
kimppa-asumiseen? Yksin asuva opiskelijahan kuitenkin maksaa asumisestaan suhteessa enemmän, koska asumistuessa on kuitenkin ne rajat. Kaikki opiskelijat eivät voi asua yhteisöllisesti, voi olla terveyssyitä, voi olla hyvin introvertti luonne ja ahdistus jos vieraita ihmisiä omassa kodissa, voi olla traumoja, joiden takia ei uskalla asua vieraiden ihmisten kanssa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on varmaan ainoa maa, jossa opiskelijoille on tarjolla yksiöitä heti fuksivuodesta lähtien.
Esim Briteissä moni yliopisto edellyttää opiskelijan asuvan kampuksella, eikä siellä todellakaan ole mitään yksiöitä kaikille. Ehkä kolmantena opiskeluvuonna voi saada oman kylppärin. Ja samoissa asunnoissa asuu siis myös loordien ja kuninkaallisten lapset.
Tai Jenkeissä. Siellä asutaan 2-4 hengen huoneissa ekat vuodet.
Minusta jokainen opiskelija, jolla on varaa vuokrata yksiö vapailta markkinoilta (ilman asuntotukea) saa sen tehdä. Mutta jos elelee vain tukien varassa, niin siinä ei tarjota luksusta. Onpahan motivaatiota valmistus ja lähteä tienaamaan.
Suomessa on oppilaitosten lukumäärään nähden varsin vähän kampuksia eikä useimpien oppilaitosten ympärille ole edes mahdollista rakentaa kampusta. Opiskelija-asunnot, siis myös ne soluasunnot, eivät useinkaan ole ihan oppilaitoksen välittömässä läheisyydessä, jolloin muodostuisi kampusalue.
Noin muuten Suomessa on kaiketi ajateltu, ettei opiskelijan vanhempien varallisuuden pitäisi vaikuttaa siihen, missä ja miten opiskelija voi asua. Kaikilla pitää olla yhtälainen oikeus asua yksiössä eikä vain niillä, joiden vanhemmat maksavat lapsensa asumiskulut.
Yksiö ei ole mikään ihmisoikeus.
Itseasissa yksityisyys ja intimiteetti ovat ihmisoikeuksia, samoin kuten oikeus harjoittaa uskontoa.
Niihin ei tarvitse yksiötä.
Itseasissa tarvitaan. Koska esim sairaus tulee ilmi, jos asuu yhdessä ja voi joutua yöpymään vastakkaisen sukupuolen kanssa, jos kämppis tuo seurustelukumppanin kämpille. Joutuu jakamaan saman vessan ja voi sairauden takia tarvita enemmän aikaa vessassa.
Jos on joku sairaus joka kertakaikkiaan tekee mahdottomaksi soluasumisen niin se on erikoistapaus. 99%:lle solu on ihan toimiva ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jo pelkällä opintotuella, asumistuella ja lainalla + mahdollisilla säästöillä elää ihan hyvin yksiössä, ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Pääkaupunkiseudulla ymmärrän solut, mutta esimerkiksi Oulussa opiskelija-asunnot ovat edullisia ja ilman töitäkin pärjää, jos nostaa lainaa. Itselleni opiskellessa oma asunto, vaikkakin pieni eikä mikään hieno, oli todella tärkeä. En olisi solussa pystynyt elämään vieraiden ihmisten kanssa. Halusin olla kotona vapaasti, hillua vaikka vähissä vaatteissa halutessani ja pystyä opiskelemaan ilman häiriötekijöitä. Ei työttömienkään tarvitse asua solussa, tai päihdeongelmaisten.
Minäkin haluaisin asua Westendissä omakotitalossa ja kuljeskella siellä alasti. Miksi yhteiskunta ei kustanna sitä minulle?
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.
Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.
Jos vanhemmillasi ei ole varaa kustantaa opiskelujasi, niin mene töihin!!
No ei minunkaan ulkomaalainen tuttuni halunnut soluun, jossa toinen asukki oli lihansyöjä. Että ei pelkästään suomalaisten opiskelijoiden "ongelma".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en opiskelijana käy esim bilettämässä vaan laitan rahaa enemmän asumiseen, jotta saan asua yksin. Kämppiksen kanssa asuminen olisi silkka mahdottomuus, sillä minulla menee pakko-oireisiin tuntikausia päivässä. Vaikean traumataustan takia en voi myöskään nukkua vieraiden ihmisten kanssa, eli vaikka kämppiksestö tulisi tuttu, ei hän voisi tuoda esim poikakaveria yöksi. Joten näen paremmaksi, että laitan enemmän rahaa asumiseen ja jätän opiskelijaelämän välistä. Jos minun pitäisi pakolla asua opiskelijana kimppakämpässä, joutuisin jättämään opinnot kesken.
En usko kenenkään edellyttävän huoneen jakamista, mutta mikset pärjäisi solussa, jossa on oma (lukittava) huone? Mutta toki jos pakko-oireet on
1990-luvulla Jyväskylässä oli ns. toveriyksiöitä, vähän päälle 20 neliötä ja ventovieraan kanssa sinne laitettiin asumaan. Siitäkin selvittiin hengissä (ja kämppiksestä tuli – ja hän on edelleen – yksi läheisimpiä ystäviäni).
En ymmärrä, miksi opiskelijoiden asuminen on juuri se joka nyppii. Nytkin esim vappuna opiskelijat laittavat rahaa palamaan bileisiin yms. (En paheksu). Mutta jos joku ei biletä, niin miksi hän ei sitten toisaalta saisi laittaa rahaa asumiseen? Kaikki opiskelijat saavat saman verran tukia eikä yksiöitä yms yhteiskunta todellakaan maksa kokonaan vaan ne maksetaan lainalla / työllä. Sama juttu bilettämisen kanssa, osa ottaa lainaa tai tekee duunia, jotta voi käydä riennoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.
Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.
Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on varmaan ainoa maa, jossa opiskelijoille on tarjolla yksiöitä heti fuksivuodesta lähtien.
Esim Briteissä moni yliopisto edellyttää opiskelijan asuvan kampuksella, eikä siellä todellakaan ole mitään yksiöitä kaikille. Ehkä kolmantena opiskeluvuonna voi saada oman kylppärin. Ja samoissa asunnoissa asuu siis myös loordien ja kuninkaallisten lapset.
Tai Jenkeissä. Siellä asutaan 2-4 hengen huoneissa ekat vuodet.
Minusta jokainen opiskelija, jolla on varaa vuokrata yksiö vapailta markkinoilta (ilman asuntotukea) saa sen tehdä. Mutta jos elelee vain tukien varassa, niin siinä ei tarjota luksusta. Onpahan motivaatiota valmistus ja lähteä tienaamaan.
Miksi sitten muille tukien varassa muualla kuin solussa asuminen on ok? Tää soluasuminen pitäis laajentaa muihinkin tuennauttijoihin.
Opiskelijat ovat usein sen ikäisiä että opiskelevat myös elämää. Johon kuuluu muiden sietäminen ja jopa MUIDEN KANSSA YSTÄVYSTYMINEN. Tätä varten lumihiutaleisen ei ole enää syytä käyttää autisti- tai introverttikorttia vaan käydä rohkeasti päin sitä elämää tai muuten syrjäytyy loppuiäkseen.
Voisin toki muuttaa soluun. Toivottavasti kämppistä ei häiritsisi se, että herään joka aamu viimeistään neljältä suorittamaan uskontooni liittyvät rituaalit. Minulla on myös ei-sisäsiistiksi oppiva lemmikki, joka kuljeskelee vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.
Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.
Kuulut laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.
Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.
Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.
Niin ne ovatkin eri asioita. Ja minä en todella PYSTY. Jos asunnossani on vieraita ihmisiä, en saa nukutta, en syötyä, keho on koko ajan hälytystilassa. En käy missään tapahtumissa vaan käytän rahat asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Voisin toki muuttaa soluun. Toivottavasti kämppistä ei häiritsisi se, että herään joka aamu viimeistään neljältä suorittamaan uskontooni liittyvät rituaalit. Minulla on myös ei-sisäsiistiksi oppiva lemmikki, joka kuljeskelee vapaana.
Lemmikkisi kuljeskelee ja suoritat rituaalit omassa huoneessasi. Äänettömästi, mikäli suoritat ne aamuneljältä. Et sä kerrostaloyksiössäkään saa siihen aikaan möykätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.
Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.
Kuulut laitokseen.
Sehän muuten vasta kalliiksi tuleekin. Tulee halvemmaksi yhteiskunnalla maksaa minulle kaksio kuin laittaa laitokseen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasunnossa oma asunto on se oma huone. Sinne ei tarvitse päästää muita ja oven voi pitää kiinni ja lukossa.
Itse en pysty jakamaan edes yhteisiä tiloja kenenkään kanssa. Siksi asun yksin.
Et pysty ja et halua on eri asioita. Mikäpäs siinä jos olet valmis maksamaan siitä.
Niin ne ovatkin eri asioita. Ja minä en todella PYSTY. Jos asunnossani on vieraita ihmisiä, en saa nukutta, en syötyä, keho on koko ajan hälytystilassa. En käy missään tapahtumissa vaan käytän rahat asumiseen.
Peloista pääsee parhaiten eroon kohtaamalla ne. Välttelemällä vain vahvistat sitä.
Olin nuorempana paljon ulospäinsuuntautuneenpi, mitä nykyisin. En minä muuten varmaan olisi sosiaalialalle ajautunutkaan. Vietin lukion jälkeen kaksi välivuotta. Ensin vuoden kansanopistolla, jossa oli myös majoitusta. Sen jälkeen vielä puoli vuotta toisella opistolla yhden lukukauden kurssilla. Molemmissa oli vähintään yksi kämppis, joskin koko majoitusrakennus oli rakennettu niin että useampi huoneellinen jakoi saman keittiön.
Sitten meninkin jo naimisiin (19-vuotiaana) ja sen jälkeen puoliso on ollut mun kämppis. Opiskelimme reilun vuoden samassa koulussa. Ja lopulta pääsin sinne kouluun minne halusinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on varmaan ainoa maa, jossa opiskelijoille on tarjolla yksiöitä heti fuksivuodesta lähtien.
Esim Briteissä moni yliopisto edellyttää opiskelijan asuvan kampuksella, eikä siellä todellakaan ole mitään yksiöitä kaikille. Ehkä kolmantena opiskeluvuonna voi saada oman kylppärin. Ja samoissa asunnoissa asuu siis myös loordien ja kuninkaallisten lapset.
Tai Jenkeissä. Siellä asutaan 2-4 hengen huoneissa ekat vuodet.
Minusta jokainen opiskelija, jolla on varaa vuokrata yksiö vapailta markkinoilta (ilman asuntotukea) saa sen tehdä. Mutta jos elelee vain tukien varassa, niin siinä ei tarjota luksusta. Onpahan motivaatiota valmistus ja lähteä tienaamaan.
Miksi sitten muille tukien varassa muualla kuin solussa asuminen on ok? Tää soluasuminen pitäis laajentaa muihinkin tuennauttijoihin.
Kaksi lapsiperhettäkin voisi asua samassa talossa / asunnossa, lapsilla olisi enemmän vanhempia ja toisistaan seuraa. Nythän kustannukset ovat nousseet ja moni lapsiperhekin nostaa yhteiskunnan etuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en opiskelijana käy esim bilettämässä vaan laitan rahaa enemmän asumiseen, jotta saan asua yksin. Kämppiksen kanssa asuminen olisi silkka mahdottomuus, sillä minulla menee pakko-oireisiin tuntikausia päivässä. Vaikean traumataustan takia en voi myöskään nukkua vieraiden ihmisten kanssa, eli vaikka kämppiksestö tulisi tuttu, ei hän voisi tuoda esim poikakaveria yöksi. Joten näen paremmaksi, että laitan enemmän rahaa asumiseen ja jätän opiskelijaelämän välistä. Jos minun pitäisi pakolla asua opiskelijana kimppakämpässä, joutuisin jättämään opinnot kesken.
En usko kenenkään edellyttävän huoneen jakamista, mutta mikset pärjäisi solussa, jossa on oma (lukittava) huone? Mutta toki jos pakko-oireet on
Kämppiksen pitäisi pestä käsiä samalla tasolla mitä minä, eli epänormaalilla tasolla. Minulla menee suihkussa, vessassa huomattava aika, joka on pois kämppiksen suihkuttelusta. Introverttina en pysty asumaan toisten kanssa, en pysty olemaan puheissa kenenkään kanssa joka päivä. En voi olla samassa tilassa vieraiden miesten kanssa, eli kämppis ei voisi tuoda poikakaveria kylään koskaan. En voi jakaa samaa vessaa miesten kanssa, eli poikakaveri ei voi tulla edes käymään päiväseltään.
Et ole yhteiskuntakelpoinen. Olet vaikeavammainen ja kuulut hoivakotiin.
Kämppiksen pitäisi pestä käsiä samalla tasolla mitä minä, eli epänormaalilla tasolla. Minulla menee suihkussa, vessassa huomattava aika, joka on pois kämppiksen suihkuttelusta. Introverttina en pysty asumaan toisten kanssa, en pysty olemaan puheissa kenenkään kanssa joka päivä. En voi olla samassa tilassa vieraiden miesten kanssa, eli kämppis ei voisi tuoda poikakaveria kylään koskaan. En voi jakaa samaa vessaa miesten kanssa, eli poikakaveri ei voi tulla edes käymään päiväseltään.