Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Lue keskustelun säännöt.
Luuleeko vanhemmat nykyään että 1-vuotiaaltakin pitää kysyä joka juttu erikseen?
27.04.2023 |
Haluatko tulla? Haluatko syödä? Menisitkö nukkumaan? Jne jne. Luuleeko oikeasti?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä on vallalla kulttuuri jossa se lapsikeskeisyys on mennyt yli.
Osalla vanhemmista kyllä joo. Kieltämättä pelotti 10 vuotta sitten kun ystävät alkoi saada lapsia, että liittyykö ne nyt tuohon porukkaan... Toisaalta moent valittaa, että Suomi on niin lapsivihamielinen paikka - lieköhän syynä juuri nuo lapset, jotka ovat saaneet aina päättää kaikesta, vaikeki henkinen kypsyys sellaiseen riitä. Jos sattuu olemaan temperamentiltaan rauhallinen lapsi jota on vielä kasvatettu ikätasonsa mukaan, niin vihamielisyyttä kohtaa kyllä äärettömän harvoin.
😅 Ihan kuin ne ulkopuoliset tietäisi tai niitä edes kiinnostaisi sen lapsen ikä tai toimiiko hän ikätasonsa mukaan. Suomi on todella lapsivihamielinen maa, siihen vihaan riittää ihan vain se että lapsi on paikalla. Sen lapsen ei tarvitse tehdä tai sanoa mitään, vain hänen olemassaolonsa on osalle suomalaisia ongelma.
Missä ihmeessä sä liikut, jos et törmää vihamielisyyteen kuin äärettömän harvoin?
No mä liikun kaksi vuotiaan kanssa Helsingissä enkä ole mihinkään lapsivihamielisyyteen törmännyt, vaikka lapsi lapsi on ollut mukana ravintolassa, kaupoissa ja kaduillakin kävelee. Liikutaan julkisilla eikä niissäkään ole koskaan ollut ongelmia. Sen sijaan hänelle hymyillään ja vilkutellaan, ja joskus minulle kehutaan söpöä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhemmat kysyy lapselta kun hakee päiväkodista että haluaisitko sinä nyt lähteä.
Tuossa on varmasti useimmilla vaan joku tapa taustalla, että noin kysyy. Harva varmaan oikeasti sen lapsen sinne päiväkotiin jättäisi. Itsekin saatan lapselta noin kysyä kun tehdään lähtöä esim. mummolasta, mutta en minä nyt hyvä tavaton sentään lapsen pään mukaan sinne jää, jos olen jo päättänyt lähdöstä. Tämä on vain jäänyt päälle lapsen vauva-ajoista, eikä siitä ole niin helppo eroon päästä.
Tjaa-a, minä taas en kysele, vaan ilmoitan lapselle, että leikit loppuun koska kohta on aika lähteä, ja pientä hetkeä myöhemmin että nyt on aika lähteä. Helppoa eikä tarvitse lässytellä.
Jos joskus harvoin kotona kitistään vaikkapa piposta, niin silloin saatan antaa valita: otatko punaisen vai sinisen pipon? Se, että ei oteta pipoa ei ole edes vaihtoehdoissa.
Raivostuttaa oma äitini tyyli:
- Mitä haluat juoda?
- Mehua!
- Ei nyt hyvänen aika tietenkäänyt nyt juoda mehua! Saat maitoa tai vettä!
Olen aika hemmetin monta kertaa sanonut, ettei antaisi sellaisia vaihtoehtoja, joita ei kuitenkaan aio toteuttaa. Jos kerran vaihtoehtoina on maitoa tai vettä, miksi sitä ei voi kysyä heti alkuun? Muistan omasta lapsuudestani saman ärsyttävyyden, että piti arvailla, mitkä vaihtoehdot juuri nyt ovat sallittuja.
Osa tuosta kyselystä voi olla ihan ns small talkingia.
Kyllä mäkin oon saattanut lapselta kysyä että joko lähdetään kotiin kun olen hakenut päiväkodista. Ei se silti mikään kysymys ole johon lapsi vastaa joko kyllä tai ei. Tietysti sieltä lähdetään kotiin.
Tai olen kysynyt että joko menisit nukkumaan.
Aikuinen on päättänyt kuitenkin ne asiat mitkä aikuisen kuuluukin päättää.
En ole kovin paljoa metsään mennyt kasvatuksessa koska minulla on neljä minua ja muita kunnioittavaa, fiksua ja hyvät sosiaaliset taidot omaavaa nuorta/aikuista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vanhemmat kysyy lapselta kun hakee päiväkodista että haluaisitko sinä nyt lähteä.
Lähdetäänkö kotiin? Puetaanko haalari? Pannaanko kengät? Ai ei...ja kysely jatkuu noin 45min.
Tänään ei ole hoplop, menemme kotiin. Ei ole sovittu hoplopista ja täytyy mennä kotiin.
Lapsi suuttuu ja pääsee hoplopiin. Jne jne....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on hyvä keskustella kaikenlaisesta jo pienekin kanssa. En tietenkään kysy otatko omenamehua, jollen jostain syystä halua antaa omenamehua.
Keskustelu on eri asia kuin lapsen jatkuva stressaaminen kysymyksillä, jotka eivät oikeasti kuulu lapsen päätettäviksi. Esim. "Haluatko nukkumaan?" ei ole lapsen päätettävä asia, vaan asia ilmaistaan "Nyt mennään nukkumaan". Sama ruokailujen jne. kanssa. Ruuista voi välillä kysyä mielipidettä, mutta pieni lapsi menee ihan sekaisin, jos hän joutuu olemaan vastuussa siitä, mitä hän milloinkin syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
1-vuotias ei edes muista listan lopussa, mitä kaikkia vaihtoehtoja hänelle tarjosit :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
En ole. Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle annetaan maksimissaan kaksi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei pysty sisäistämään liian montaa vaihtoehtoa. Eikä suurimmassa osassa kodeista toki edes ole neljää erilaista mehua, joten senkin puoleen kuulostaa erikoiselta.
Supernännissä on usein näitä kyselijävanhempia, jotka ovat helisemässä levottomien lastensa kanssa. Ja kas kummaa, kun otetaan käyttöön sääntö "aikuiset määrää, lapset tottelee", tilanne rauhoittuu. Miksiköhän....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutena vanhempana olin sen verran taukki, että meni jonkun aikaa opetella pois tästä kyselystä. Mielsin sen mukavammaksi, kohteliaammaksi ja arvostavammaksi, kuin suoran käskemisen. Mutta eihän sellainen pienen lapsen kanssa toimi, koska lapsi ei tajua, milloin kysymys onkin oikeasti kohtelias kehotus tehdä jotakin. Nykyään käsken tai kehotan suoraan tekemään asioita silloin, kun on siitä kyse.
Älkää heti tuomitko, ei kaikille ihmisille tule autoritaarinen käskytys suoraan selkärangasta ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
En ole. Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle annetaan maksimissaan kaksi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei pysty sisäistämään liian montaa vaihtoehtoa. Eikä suurimmassa osassa kodeista toki edes ole neljää erilaista mehua, joten senkin puoleen kuulostaa erikoiselta.
Tuossa ekassa kommentissa vaihtoehdot olivat mehu, vesi, maito ja smoothie. En tiedä miten toi alkuperäinen kommentoija on asian ajatellut, mutta omat kyselyni hoidan yksi vaihtoehto kerrallaan. Haluatko vettä? Et. Haluatko maitoa? Et. Haluatko smoothien? Ai haluat, no valitse näistä. Ei ole tarvinnut sisäistää kaikkia vaihtoehtoja kerralla, kun on ensin kieltäytynyt niistä kahdesta ensimmäisestä, kun niitä ei haluttu.
Vähän huolestuttaa, jos nykylapset kokevat ylitsepääsemätöntä ahdistusta neljästä juomavaihtoehdosta, vaikka muuten kodissa olisi tarjolla runsaasti rakkautta ja (järkeviä) rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
En ole. Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle annetaan maksimissaan kaksi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei pysty sisäistämään liian montaa vaihtoehtoa. Eikä suurimmassa osassa kodeista toki edes ole neljää erilaista mehua, joten senkin puoleen kuulostaa erikoiselta.
Tuossa ekassa kommentissa vaihtoehdot olivat mehu, vesi, maito ja smoothie. En tiedä miten toi alkuperäinen kommentoija on asian ajatellut, mutta omat kyselyni hoidan yksi vaihtoehto kerrallaan. Haluatko vettä? Et. Haluatko maitoa? Et. Haluatko smoothien? Ai haluat, no valitse näistä. Ei ole tarvinnut sisäistää kaikkia vaihtoehtoja kerralla, kun on ensin kieltäytynyt niistä kahdesta ensimmäisestä, kun niitä ei haluttu.
Vähän huolestuttaa, jos nykylapset kokevat ylitsepääsemätöntä ahdistusta neljästä juomavaihtoehdosta, vaikka muuten kodissa olisi tarjolla runsaasti rakkautta ja (järkeviä) rajoja.
Sinä ihan itse aiheutat sen ahdistuksen. Mietipä jo joku kyselisi sinulta tuollaisella sarjatulituksella jotain. Esim. Halutko kahvia? En Haluatko teetä? En. Haluatko kaakaota? En. Haluatko viiniä? Kyllä. Haluatko valkoviiniä? En. Haluatko punaviiniä? Kyllä. Haluatko espanjalaista? En. Haluatko ranskalaista? En. Haluatko argentiinalaista? Kyllä jne. jne.
Hengästyin jo tuota kirjoittaessani.
Normaalit ihmisethän kysyvät ihan vain "Mitä haluat juoda?" Pienen lapsen kohdalla mahdollisesti "Otatko vettä vai maitoa?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
En ole. Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle annetaan maksimissaan kaksi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei pysty sisäistämään liian montaa vaihtoehtoa. Eikä suurimmassa osassa kodeista toki edes ole neljää erilaista mehua, joten senkin puoleen kuulostaa erikoiselta.
Tuossa ekassa kommentissa vaihtoehdot olivat mehu, vesi, maito ja smoothie. En tiedä miten toi alkuperäinen kommentoija on asian ajatellut, mutta omat kyselyni hoidan yksi vaihtoehto kerrallaan. Haluatko vettä? Et. Haluatko maitoa? Et. Haluatko smoothien? Ai haluat, no valitse näistä. Ei ole tarvinnut sisäistää kaikkia vaihtoehtoja kerralla, kun on ensin kieltäytynyt niistä kahdesta ensimmäisestä, kun niitä ei haluttu.
Vähän huolestuttaa, jos nykylapset kokevat ylitsepääsemätöntä ahdistusta neljästä juomavaihtoehdosta, vaikka muuten kodissa olisi tarjolla runsaasti rakkautta ja (järkeviä) rajoja.
Sinä ihan itse aiheutat sen ahdistuksen. Mietipä jo joku kyselisi sinulta tuollaisella sarjatulituksella jotain. Esim. Halutko kahvia? En Haluatko teetä? En. Haluatko kaakaota? En. Haluatko viiniä? Kyllä. Haluatko valkoviiniä? En. Haluatko punaviiniä? Kyllä. Haluatko espanjalaista? En. Haluatko ranskalaista? En. Haluatko argentiinalaista? Kyllä jne. jne.
Hengästyin jo tuota kirjoittaessani.
Normaalit ihmisethän kysyvät ihan vain "Mitä haluat juoda?" Pienen lapsen kohdalla mahdollisesti "Otatko vettä vai maitoa?"
Mä osaankin itse sanoa, mitä haluan juoda. Se lapsi saattaa hyvinkin tietää, mitä haluaa juoda, mutta ei vielä osaa sanoa sitä.
Mutta joo, en siis usko, että aiheutan lapselleni mitään ahdistusta vaikka juomatoiveita kyselenkin. Ja jos siitä nyt jotain pientä ahdistusta tulisikin, niin mainitsemani rakkaus ja järkevät rajat auttavat häntä käsittelemään sen. Halusin vain tuoda esille sen, että toi juomakysely on tosi pieni osuus lapsen päivittäistä elämää ja jos ne muut elämän palikat on kunnossa, niin ei se oikeasti vaikuta lapseen negatiivisesti pitkällä juoksulla. Täällä vaan jotkut ylireagoi kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
En ole. Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle annetaan maksimissaan kaksi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei pysty sisäistämään liian montaa vaihtoehtoa. Eikä suurimmassa osassa kodeista toki edes ole neljää erilaista mehua, joten senkin puoleen kuulostaa erikoiselta.
Tuossa ekassa kommentissa vaihtoehdot olivat mehu, vesi, maito ja smoothie. En tiedä miten toi alkuperäinen kommentoija on asian ajatellut, mutta omat kyselyni hoidan yksi vaihtoehto kerrallaan. Haluatko vettä? Et. Haluatko maitoa? Et. Haluatko smoothien? Ai haluat, no valitse näistä. Ei ole tarvinnut sisäistää kaikkia vaihtoehtoja kerralla, kun on ensin kieltäytynyt niistä kahdesta ensimmäisestä, kun niitä ei haluttu.
Vähän huolestuttaa, jos nykylapset kokevat ylitsepääsemätöntä ahdistusta neljästä juomavaihtoehdosta, vaikka muuten kodissa olisi tarjolla runsaasti rakkautta ja (järkeviä) rajoja.
Sinä takerrut nyt ihan liikaa yksittäiseen esimerkkiin. Ei ahdistus tulee niistä juomavaihtoehtoista, vaan kokonaisuudesta, jossa lapsella on liikaa päätösvaltaa asioihin, joita hän ei ole vielä kypsä päättämään. Eikä tämä ilmiö ole vain nykyajan ilmiö, vaan aina on ollut niin, että rajattomat lapset ovat ahdistuneet. Ennen niitä rajattomia vain oli paljon vähemmän, kun vanhemmat eivät kyselleet, vaan lapsi söi ja joi tasan sitä mitä vanhempi antoi tai oli ilman. Vielä minunkin lapsuudessani 1990-luvun alussa, vanhemmat päättivät mitä syötiin ja juotiin erityisiä poikkeuspäiviä, kuten syntymäpäivän toiveruokaa tms. lukuun ottamatta. Toiveruokiakaan ei kyselty vielä 1-vuotiaalta, vaan ehkä 3-vuotiaasta ylöspäin.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
En ole. Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle annetaan maksimissaan kaksi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei pysty sisäistämään liian montaa vaihtoehtoa. Eikä suurimmassa osassa kodeista toki edes ole neljää erilaista mehua, joten senkin puoleen kuulostaa erikoiselta.
Tuossa ekassa kommentissa vaihtoehdot olivat mehu, vesi, maito ja smoothie. En tiedä miten toi alkuperäinen kommentoija on asian ajatellut, mutta omat kyselyni hoidan yksi vaihtoehto kerrallaan. Haluatko vettä? Et. Haluatko maitoa? Et. Haluatko smoothien? Ai haluat, no valitse näistä. Ei ole tarvinnut sisäistää kaikkia vaihtoehtoja kerralla, kun on ensin kieltäytynyt niistä kahdesta ensimmäisestä, kun niitä ei haluttu.
Vähän huolestuttaa, jos nykylapset kokevat ylitsepääsemätöntä ahdistusta neljästä juomavaihtoehdosta, vaikka muuten kodissa olisi tarjolla runsaasti rakkautta ja (järkeviä) rajoja.
Sinä ihan itse aiheutat sen ahdistuksen. Mietipä jo joku kyselisi sinulta tuollaisella sarjatulituksella jotain. Esim. Halutko kahvia? En Haluatko teetä? En. Haluatko kaakaota? En. Haluatko viiniä? Kyllä. Haluatko valkoviiniä? En. Haluatko punaviiniä? Kyllä. Haluatko espanjalaista? En. Haluatko ranskalaista? En. Haluatko argentiinalaista? Kyllä jne. jne.
Hengästyin jo tuota kirjoittaessani.
Normaalit ihmisethän kysyvät ihan vain "Mitä haluat juoda?" Pienen lapsen kohdalla mahdollisesti "Otatko vettä vai maitoa?"
Mä osaankin itse sanoa, mitä haluan juoda. Se lapsi saattaa hyvinkin tietää, mitä haluaa juoda, mutta ei vielä osaa sanoa sitä.
Mutta joo, en siis usko, että aiheutan lapselleni mitään ahdistusta vaikka juomatoiveita kyselenkin. Ja jos siitä nyt jotain pientä ahdistusta tulisikin, niin mainitsemani rakkaus ja järkevät rajat auttavat häntä käsittelemään sen. Halusin vain tuoda esille sen, että toi juomakysely on tosi pieni osuus lapsen päivittäistä elämää ja jos ne muut elämän palikat on kunnossa, niin ei se oikeasti vaikuta lapseen negatiivisesti pitkällä juoksulla. Täällä vaan jotkut ylireagoi kaikkeen.
Kokeilepa joku kerta kysyä ihan ilman vaihtoehtoja "Mitä haluat juoda?" Olen 100% varma, että lapsesi osaa vastata siihen kysymykseen, jos hän osaa puhua. Onnea vaan teini-ikävaiheeseen, jos et edes yritä ymmärtää, mitä haittaa teet lapsillesi sarjatulituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
En ole. Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle annetaan maksimissaan kaksi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei pysty sisäistämään liian montaa vaihtoehtoa. Eikä suurimmassa osassa kodeista toki edes ole neljää erilaista mehua, joten senkin puoleen kuulostaa erikoiselta.
Tuossa ekassa kommentissa vaihtoehdot olivat mehu, vesi, maito ja smoothie. En tiedä miten toi alkuperäinen kommentoija on asian ajatellut, mutta omat kyselyni hoidan yksi vaihtoehto kerrallaan. Haluatko vettä? Et. Haluatko maitoa? Et. Haluatko smoothien? Ai haluat, no valitse näistä. Ei ole tarvinnut sisäistää kaikkia vaihtoehtoja kerralla, kun on ensin kieltäytynyt niistä kahdesta ensimmäisestä, kun niitä ei haluttu.
Vähän huolestuttaa, jos nykylapset kokevat ylitsepääsemätöntä ahdistusta neljästä juomavaihtoehdosta, vaikka muuten kodissa olisi tarjolla runsaasti rakkautta ja (järkeviä) rajoja.
Sinä ihan itse aiheutat sen ahdistuksen. Mietipä jo joku kyselisi sinulta tuollaisella sarjatulituksella jotain. Esim. Halutko kahvia? En Haluatko teetä? En. Haluatko kaakaota? En. Haluatko viiniä? Kyllä. Haluatko valkoviiniä? En. Haluatko punaviiniä? Kyllä. Haluatko espanjalaista? En. Haluatko ranskalaista? En. Haluatko argentiinalaista? Kyllä jne. jne.
Hengästyin jo tuota kirjoittaessani.
Normaalit ihmisethän kysyvät ihan vain "Mitä haluat juoda?" Pienen lapsen kohdalla mahdollisesti "Otatko vettä vai maitoa?"
Mä osaankin itse sanoa, mitä haluan juoda. Se lapsi saattaa hyvinkin tietää, mitä haluaa juoda, mutta ei vielä osaa sanoa sitä.
.
Varmasti, mutta kuten sinun ja lapsesi tapauksessakin, tuossa ei anneta sinulle mahdollisuutta sanoa, mitä haluat juoda, vaan tulitetaan vain kysymyksiä, joihin voit vasta ei tai juu. Etkö oikeasti hahmota ollenkaan, mikä pointti tässä oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!
Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.
Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?
Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.
Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.
Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.
Eli kun antaa lapsen valita neljästä juomavaihtoehdosta haluamansa, niin vanhempi on heti kaverivanhempi, ja lapsella ei ole rajoja ja kokee turvattomuutta? Eikö toi sun reagointi mene nyt vähän yli? Me usein kysytään kuvatulla tavalla, mitä lapsi haluaa syödä tai juoda, mutta meillä on myös ihan selkeät rajat nukkumaanmenoajoissa, hampaidenpesussa, käytöksessä jne. On tärkeää, että lapselle on selkeät rajat, mutta erilaisten juomavaihtoehtojen rajaaminen kahteen neljän sijasta ei kyllä mun mielestä ole sitä mitä niillä rajojen asettamisella tarkoitetaan.
Neljä vaihtoehtoa on ihan liikaa. Ja kyllä, lapselle tulee siitä turvaton olo, jos hänellä ei ole päätöksentekoon kykenevää vanhempaa, joka pääsääntöisesti päättää, mitä lapsi syö, milloin lapsi nukkuu, milloin mennään ulos jne. Arjen päätökset ovat VANHEMMAN vastuulla. Lapsi voi korkeintaan päättä parista pienestä asiasta. Siinäkin rajataan vaihtoehdot eikä sekoiteta lapsen päätä luettelemalla koko kaapin sisältö.
t. eri
Eli sä olet täsmälleen samaa mieltä? Neljä vaihtoehtoa ei ole koko ruokakaapin sisältö ja se että kyselee, mitä lapsi haluaa niistä neljästä vaihtoehdosta juoda, ei mitenkään sulje pois sitä, että vanhempi PÄÄSÄÄNTÖISESTI päättää mitä lapsi syö. Ja noi hampaidenpesut ja nukkumaanmenot olinkin jo luetteloinut järkevämpinä rajojen määrityksinä.
En ole. Olen sitä mieltä, että pienelle lapselle annetaan maksimissaan kaksi vaihtoehto, koska pieni lapsi ei pysty sisäistämään liian montaa vaihtoehtoa. Eikä suurimmassa osassa kodeista toki edes ole neljää erilaista mehua, joten senkin puoleen kuulostaa erikoiselta.
Tuossa ekassa kommentissa vaihtoehdot olivat mehu, vesi, maito ja smoothie. En tiedä miten toi alkuperäinen kommentoija on asian ajatellut, mutta omat kyselyni hoidan yksi vaihtoehto kerrallaan. Haluatko vettä? Et. Haluatko maitoa? Et. Haluatko smoothien? Ai haluat, no valitse näistä. Ei ole tarvinnut sisäistää kaikkia vaihtoehtoja kerralla, kun on ensin kieltäytynyt niistä kahdesta ensimmäisestä, kun niitä ei haluttu.
Vähän huolestuttaa, jos nykylapset kokevat ylitsepääsemätöntä ahdistusta neljästä juomavaihtoehdosta, vaikka muuten kodissa olisi tarjolla runsaasti rakkautta ja (järkeviä) rajoja.
Sinä takerrut nyt ihan liikaa yksittäiseen esimerkkiin. Ei ahdistus tulee niistä juomavaihtoehtoista, vaan kokonaisuudesta, jossa lapsella on liikaa päätösvaltaa asioihin, joita hän ei ole vielä kypsä päättämään. Eikä tämä ilmiö ole vain nykyajan ilmiö, vaan aina on ollut niin, että rajattomat lapset ovat ahdistuneet. Ennen niitä rajattomia vain oli paljon vähemmän, kun vanhemmat eivät kyselleet, vaan lapsi söi ja joi tasan sitä mitä vanhempi antoi tai oli ilman. Vielä minunkin lapsuudessani 1990-luvun alussa, vanhemmat päättivät mitä syötiin ja juotiin erityisiä poikkeuspäiviä, kuten syntymäpäivän toiveruokaa tms. lukuun ottamatta. Toiveruokiakaan ei kyselty vielä 1-vuotiaalta, vaan ehkä 3-vuotiaasta ylöspäin.
t. eri
Mähän en ole takertunut yksittäiseen esimerkkiin, vaan mielestäni te olette nyt juuttuneet yksityiskohtiin. Olen melkein jokaisessa kommentissa toistanut, että noilla muutamalla kysymyksellä ei ole mitään väliä, jos lapsen elämä kokonaisuudessaan on turvallista ja siinä on rajat. Lapsesta ei todellakaan tule rajatonta, jos hänelle annetaan vaihtoehtoja jossain yhdessä pienessä asiassa, mutta silti te koko ajan jankutatte, että kyllä sillä mukulalla nyt vaan on elämä pilalla, kun on ollut kahden sijasta neljä juomavaihtoehtoa. Noin kärjistetysti.
Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Tuossa on nyt sellainenkin ongelma, että toiminnalla saadaan aikaiseksi stressaantuneita ja kuormittuneita lapsia. Osa turvallisuudentunnetta tulee siitäkin, että liian pienenä ei tarvitse tehdä päätöksiä ja ottaa vastuuta asioista, vaan voi luottaa aikuisen päätökseen.