Luuleeko vanhemmat nykyään että 1-vuotiaaltakin pitää kysyä joka juttu erikseen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on vallalla kulttuuri jossa se lapsikeskeisyys on mennyt yli. 

Lapselle sysätään vastuita, joihin hän ei mitenkään ole kypsä.

Eteläisen Euroopan katolisissa kulttuureissa lapset ovat tärkeitä ja keskeisiä, mutta hierarkia on terveempi. Vanhemmat päättävät. Toki fiksut vanhemmat Suomessakin osaavat hoitaa asiat.

Ei minkään ikäiseltä lapselta kysytä "haluatko tulla" silloin, kun vaihtoehtoa ei ole. Paitsi jäädä jumittamaan turhan päiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on vallalla kulttuuri jossa se lapsikeskeisyys on mennyt yli. 

Lapselle sysätään vastuita, joihin hän ei mitenkään ole kypsä.

Eteläisen Euroopan katolisissa kulttuureissa lapset ovat tärkeitä ja keskeisiä, mutta hierarkia on terveempi. Vanhemmat päättävät. Toki fiksut vanhemmat Suomessakin osaavat hoitaa asiat.

Ei minkään ikäiseltä lapselta kysytä "haluatko tulla" silloin, kun vaihtoehtoa ei ole. Paitsi jäädä jumittamaan turhan päiten.

Mutta silloin kun on vaihtoehtokin, se kannattaa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on vallalla kulttuuri jossa se lapsikeskeisyys on mennyt yli. 

Lapselle sysätään vastuita, joihin hän ei mitenkään ole kypsä.

Eteläisen Euroopan katolisissa kulttuureissa lapset ovat tärkeitä ja keskeisiä, mutta hierarkia on terveempi. Vanhemmat päättävät. Toki fiksut vanhemmat Suomessakin osaavat hoitaa asiat.

Ei minkään ikäiseltä lapselta kysytä "haluatko tulla" silloin, kun vaihtoehtoa ei ole. Paitsi jäädä jumittamaan turhan päiten.

Väität siis että se lapsi ei koskaan jää jumittamaan tai kiukkamaan jos sanot että nyt mennään?

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan kurikasvatustako ap kaipaa takaisin? "Tottelet tai itket ja tottelet", niin sanottiin lapsille ennen.

Miksi pitää aina mennä toiseen ääripäähän? Jos on sitä mieltä, ettei pikkulapsen mielipidettä tarvitse joka asiassa kysyä, niin se ei tarkoita, että mitään remmiä ja tukkapöllyä on vaatimassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan kurikasvatustako ap kaipaa takaisin? "Tottelet tai itket ja tottelet", niin sanottiin lapsille ennen.

Miksi pitää aina mennä toiseen ääripäähän? Jos on sitä mieltä, ettei pikkulapsen mielipidettä tarvitse joka asiassa kysyä, niin se ei tarkoita, että mitään remmiä ja tukkapöllyä on vaatimassa.

Olisko vaikka siksi että ihan normaaleista asioista kyselemistä väitetään heti sairaaksi ja rajattomaksi?

Taas on tantat haukkumassa nykyvanhemoua. Vastaus toki ap:n kysymykseen on, etteivät luule. Mitta tämä vastaus ei toki palstahyeenoille tullut mieleen, kun pitää vauhtia, miten kauheaa tämä nykyaika on.

Ok, jotku toki lässyttää liikaa, mutta, ette te kai kuvittele, että lapsi jätettäisiin hoitoon, jos se niin haluaisi?

Siinä taas ei ole mitään outoa, että kysyy, onko jano. Sitä kutsutaan ihan normaaliksi keskusteluksi. Voi olla vaikea konsepti ihmisille, jotka kuvittelevat saavansa päättää toisen ihmisen tarpeet

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on vallalla kulttuuri jossa se lapsikeskeisyys on mennyt yli. 

Osalla vanhemmista kyllä joo. Kieltämättä pelotti 10 vuotta sitten kun ystävät alkoi saada lapsia, että liittyykö ne nyt tuohon porukkaan... Toisaalta moent valittaa, että Suomi on niin lapsivihamielinen paikka - lieköhän syynä juuri nuo lapset, jotka ovat saaneet aina päättää kaikesta, vaikeki henkinen kypsyys sellaiseen riitä. Jos sattuu olemaan temperamentiltaan rauhallinen lapsi jota on vielä kasvatettu ikätasonsa mukaan, niin vihamielisyyttä kohtaa kyllä äärettömän harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vanhemmat kysyy lapselta kun hakee päiväkodista että haluaisitko sinä nyt lähteä.

Tuossa on varmasti useimmilla vaan joku tapa taustalla, että noin kysyy. Harva varmaan oikeasti sen lapsen sinne päiväkotiin jättäisi. Itsekin saatan lapselta noin kysyä kun tehdään lähtöä esim. mummolasta, mutta en minä nyt hyvä tavaton sentään lapsen pään mukaan sinne jää, jos olen jo päättänyt lähdöstä. Tämä on vain jäänyt päälle lapsen vauva-ajoista, eikä siitä ole niin helppo eroon päästä.

Olen ihaillut omien lasteni tapaa hoitaa lähtöasiat.

Vanhempi ilmoittaa esim. että 10 tai 15 minuutin päästä lähdetään. Jo alle kouluikäiset lapset oppivat pian arvioimaan, paljonko on vielä aikaa leikkiä, ja kelloa tuntemattakin tajuavat, että 5 minuuttia on tosi vähän, mutta 15 minuutissa voi vielä tehdä jonkun jutun ja lopetella leikin.

Lapsi tietää, että on lähtöaika, jonka vanhempi päättää. Mutta lapsi saa aikaa valmistautua lähtöön, eikä leikki keskeydy kuin seinään vaan lapsen vallassa on lopetella leikki sopivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on vallalla kulttuuri jossa se lapsikeskeisyys on mennyt yli. 

Lapselle sysätään vastuita, joihin hän ei mitenkään ole kypsä.

Eteläisen Euroopan katolisissa kulttuureissa lapset ovat tärkeitä ja keskeisiä, mutta hierarkia on terveempi. Vanhemmat päättävät. Toki fiksut vanhemmat Suomessakin osaavat hoitaa asiat.

Ei minkään ikäiseltä lapselta kysytä "haluatko tulla" silloin, kun vaihtoehtoa ei ole. Paitsi jäädä jumittamaan turhan päiten.

Väität siis että se lapsi ei koskaan jää jumittamaan tai kiukkamaan jos sanot että nyt mennään?

No tämäpä. Jos sulla on vaihtoehdot lähden nyt tai teen tämän asian loppuun ja lähden sitten, voi miettiä kuinka järkevää on valita ensin mainittu ja vielä toisen pakottamana.

Ihan samalla tavalla ja pahemminkin näiden jyrien lapset jumittaa ja kiukkuaa, sit ne vnahemmat raahaa niitä niska-perseotteella autoon.

Silloin kun lapsi saa vaikuttaa asioihin ja valita riittävän monta kertaa, se tilanne kun sitä vaihtoehtoa ei ole, hyväksytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on vallalla kulttuuri jossa se lapsikeskeisyys on mennyt yli. 

Osalla vanhemmista kyllä joo. Kieltämättä pelotti 10 vuotta sitten kun ystävät alkoi saada lapsia, että liittyykö ne nyt tuohon porukkaan... Toisaalta moent valittaa, että Suomi on niin lapsivihamielinen paikka - lieköhän syynä juuri nuo lapset, jotka ovat saaneet aina päättää kaikesta, vaikeki henkinen kypsyys sellaiseen riitä. Jos sattuu olemaan temperamentiltaan rauhallinen lapsi jota on vielä kasvatettu ikätasonsa mukaan, niin vihamielisyyttä kohtaa kyllä äärettömän harvoin.

😅 Ihan kuin ne ulkopuoliset tietäisi tai niitä edes kiinnostaisi sen lapsen ikä tai toimiiko hän ikätasonsa mukaan. Suomi on todella lapsivihamielinen maa, siihen vihaan riittää ihan vain se että lapsi on paikalla. Sen lapsen ei tarvitse tehdä tai sanoa mitään, vain hänen olemassaolonsa on osalle suomalaisia ongelma.

Missä ihmeessä sä liikut, jos et törmää vihamielisyyteen kuin äärettömän harvoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!

Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.

Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?

Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.

Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.

Valitettavasti tuosta lapsesta kasvaa turvaton olento. Ja rajaton. Kaverivanhempi on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan kurikasvatustako ap kaipaa takaisin? "Tottelet tai itket ja tottelet", niin sanottiin lapsille ennen.

Miksi pitää aina mennä toiseen ääripäähän? Jos on sitä mieltä, ettei pikkulapsen mielipidettä tarvitse joka asiassa kysyä, niin se ei tarkoita, että mitään remmiä ja tukkapöllyä on vaatimassa.

Olisko vaikka siksi että ihan normaaleista asioista kyselemistä väitetään heti sairaaksi ja rajattomaksi?

Ja taas. Missä on asioiden kysymistä "heti sairaaksi ja rajattomaksi" väitetty?

Eikä enää riitä, että lapsi saa valita tuhannesta vaihtoehdosta mitä juo, vaan nykyään lapsi saa jo valita sukupuolensakin.

Ehkäpä vanhemmat haluavat lapselle hyvän itsetunnon ja kokemuksen siitä, että hänen tunteistaan välitetään?

Sitä paitsi kaikenlainen lapsen pakottaminen ja rankaiseminen minkä aikuisjohtoisuus vaatii ei ole oikein tätä päivää.

Olen varmaan nykymittapuulla kamala äiti, mutta en minä anna kohta 2 v täyttävän lapsen "päättää" juuri mitään. Lapsi päättää, millä leluilla leikkii ja mitä kirjoja luetaan. Aikuinen päättää, mitä syödään. Lapsi kyllä kertoo, kun on kylläinen. Janojuomaksi on vettä, eikä meillä napostella. Aikuinen valitsee säänmukaiset vaatteet. Eikä lapsi päätä perheen tekemisiä, vaikka toki lapsi huomioidaan ja joka päivä on jotain lapselle mielekästä (leikkipuistokäynti, ulkoleikkejä jne).

Oletteko kommentoijat nyt ihan varmoja, että se ihmettelenne vanhempi oikeasti kysyy lapselta, että nukutaanko tänään vai ei?

Lapset oppivat keskustelutaitoja vain esimerkin kautta. Vieläpä niin, että he oppivat peilaamaan sellaista keskustelutapaa, jota heidän itsensä kanssa käytetään.

Sanoisitteko työkaverillenne: "Nyt pistät sen läppärin kiinni ja tulet kahville."

Vai sanotteko: "Kahvi on valmis, tuletko taukohuoneeseen?"

Jälkimmäinen kysymys on retorinen. Se indikoi, että nyt on aika tehdä siirtymä. Se on kuitenkin kohtelias ja toisen huomioon ottava tapa ilmaista asia.

Lasten kanssa on välillä tarpeen tehdä asioita pakollakin, mutta yllättävän harvoin. Kohteliaalla ja keskustelevalla tyylillä meillä ainakin sujuvat asiat paljon paremmin kuin komentamalla ja määräämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär on just tollanen. Sillä on 3-vuotias lapsia ja kysely on loputonta. Onko sulla jano? Haluaisitko sä juoda? Mitä sä haluaisit juoda? Joisitko sä mehua? Haluisitko sä omenamehua?Tai vettä? Vai maitoa? Vai ottaisitko sä smoothien? Minkä makuisen? Haluaisitko sä mansikkasmoothien? Vai ottaisitko sä mansikkamehua? Tällasta joka asiassa, oli sitten kyse ruuasta, vaatteista tai mistä tahansa. Meinaan purra itseäni kieleen, kun tekisi jatkuvasti mieli sanoa, että LOPETA NYT JO!

Ei tietenkään joka asiasta kysellä, mutta nuo on ihan normaaleja asioita, joilla opettaa valitsemaan ja itstuntemukseen.

Jos lapsella ei ole jano, miksi sä sille pakottaisit vettä?

Joillakin on ihan oikea ongelma sen suhteen että kaikesta kysellään, mutta ongelma sekin, jos lapsi ei opi itsesäätelyä lainkaan.

Sä olet kasvattanut tyttäresi, anna hänen kasvattaa oman lapsensa.

Kaikki lapset eivät kyllä tunnista janoa, vaan kuivuvat lähestulkoon pystyyn jos ei patisteta juomaan tai ylipäänsä opeteta juomista, vaan kysellään aina vaan haluaako lapsi juoda ja lapsi vastaa ei.

Itsesäätelytaidot kehittyvät iän myötä, vanhemman pitää huolehtia että lapsi syö, juo ja nukkuu tarpeeksi esim. On tosi väärin olettaa että 3-vuotias osaisi itse päättää nuo asiat itse. Joku lapsi voi osatakin jo aika hyvin, mutta sanoisin että suurin osa ei osaa ja näillä asioilla monesti lapsi myös uhmaa vanhempaa. Ei esim suostu nukkumaan, vaikka on umpiväsynyt. Silloin on vanhemman tehtävä lempeästi mutta jämäkästi ohjata lapsi nukkumaan, eikä antaa niitä iänikuisia vaihtoehtoja, jotka hämmentävät lasta.

Kuten sanottua, kumpikaan ääripää ei ole hyvä. 3-vuotiaalta voi vallan hyvin kysyä onko sulla jano ja antaa kaksi-kolme vaihtoehtoa mistä valita. Se että lapsi vastaa kerran ei ole jano, häntä vielä kuivata.

Vasta, jos oikeasti perustarpeet jää kyselemällä hoitamatta, ollaan ongelmissa.

Perustarpeiksi lasken myös täysipainoisen, monipuolisen ravinnon, johon tietysti kuuluu myös riittävästi nesteitä. Tätä päiväähän on se, että lapsi syö tasan pullaa/ valkoista vehnäleipää ilman mitään päällisiä ja ruoaksi 2-3 eri ruokaa, eikä mikään muu kelpaa. Ja miten tähän ollaan päästy? Lapsi on saanut pienestä asti päättää mitä syö, valinnut runsaasti sokeria ja vehnää sisältäviä epäterveellisiä tuotteita, jolloin makuaisti on kaventunut ja ruokavalio muuttunut vaarallisen yksipuoliseksi. Lapsuusiän ravinnon tiedetään vaikuttavan muun muassa älykkyyteen. On aika eri lähtökohta sellaisella lapsella joka syö pelkkää teollista höttöhiilaria ja sokeria, kuin sellaisella joka syö monipuolisesti kasviksia, juureksia, täysjyväviljaa,  ja muitakin kaikkia ruoka-aineympyrän tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Penska määrää. Ja tappaa vanhemmat myöhemmin.

..Ne paskiaiset !

Vierailija kirjoitti:

Lapselle kannattaa antaa pari vaihtoehtoa mistä valita. Keltainen vai sininen paita. Mansikka vai mustikkamehua.

Eli saa kokemuksen, että arvostetaan, mutta ei mene sekaisin.

Sitten on asioita, jotka aikuinen päättää. Nukkumaanmenoajat, ruoka-ajat, ruuat, hankinnat, että mennään päiväkotiin ja laitetaan säänmukaiksta päälle.

..Oletko tänään tyttö vai poika !

Minusta se on hyvä keskustella kaikenlaisesta jo pienekin kanssa. En tietenkään kysy otatko omenamehua, jollen jostain syystä halua antaa omenamehua.