Miten selviydytte erittäin stressaavista elämäntilanteista?

Kuuntele äänikirjaa, se vie ajatukset muualle. Samalla voit kävellä metsässä tai vaikka maata vaan sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt esim on parilla perheenjäsenellä vakavia terveyshuolia ja töissä tulospainetta. Paljon epävarmuutta tulevasta noin yleensä. Talous on epävarmaa.

Mutta olen aivan onnellinen silti. Mietin asioiden positiivisia puolia. Esim tutkimustuloksia odotellessa ajattelen, että se on nyt vain odottelua ja pois mun käsistä. Hengähdän ja hoidan muita asioita. Jos tulee kielteistä päätöstä tai epäonnistumisia niin keskityn siihen, mitä tästä nyt opimme.

Yleinen elämänasenne on kiitollisuus ja pieni ripaus tarkoituksellista itsepetosta. Keskityn siihen mitä on sen sijaan, että ei ole.

En ole koskaan ymmärtänyt, miten se itsepetos toteutetaan. Enemmän voi tietoisesti keskittyä siihen hyvään mitä on, mutta ei se sitä totuutta poista siitä, mitä on esimerkiksi menettänyt tai onko itsellä enemmän vai vähemmän hyvää kuin vaikka vuosi sitten.

Se pitää vain uskaltaa siitä huolimatta, että pelkää vaikuttavansa naiivilta tai tyhmältä jonkun mielikuvitusraadin edessä. Kun sisäistät ettei kukaan lue ajatuksiasi, voit päättää uskoa ihan mihin haluat.

Taito on osata pitää langat käsissä ja luovia oman sisäisen maailman ja ulkoisen maailman välillä sujuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Asioille tehdään jotain jos ne stressaavat. Jos ei pysty mitään tekeen niin turha stressata. Asiat kulkee painollaqn. Ne hoidetaan, kun eteen tulee ja yritetään keskittyä hyviin asioihin.

Ihmiset stressaa ihan liikaa kaikkea turhaa.

Näin puhuu ihminen, joka ei ole kohdannut kovin kummoisia vastoinkäymisiä. Sanopa syöpälapsen äidille että no paranna se lapsi tai lopeta stressaaminen, turha stressata jos et voi parantaa.

Paljon on stressin aiheita joita ei voi vain korjata tai sulkea mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen meditaatio, luonnossa liikkuminen. Hengitä nenän kautta sisään niin syvään vatsaasi kuin pystyt ja suun kautta ulos. Jatka tätä, rauhoittaa tosi nopeasti.

Kamomillatee auttaa.  Syö paljon B-vitamiineja.

Älä nyt hyvä ihminen neuvo meditoimaan. Siinä ollaan tekemisissä sellaisten voimien kanssa että voi käydä vielä huonosti.

Stoalaisella filosofialla mennään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen meditaatio, luonnossa liikkuminen. Hengitä nenän kautta sisään niin syvään vatsaasi kuin pystyt ja suun kautta ulos. Jatka tätä, rauhoittaa tosi nopeasti.

Kamomillatee auttaa.  Syö paljon B-vitamiineja.

Älä nyt hyvä ihminen neuvo meditoimaan. Siinä ollaan tekemisissä sellaisten voimien kanssa että voi käydä vielä huonosti.

Vähän kiinnostaa mitä ne ns sellaiset voimat on ;)

Olen kristitty joka meditoi ja kundaliinijoogaa, jo 15v ajan ja ainoat voimat jotka on jyllänneet on korkeimman voimat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy sohvalle pitkäkseen. Viltti päälle. Kännykkä pois, silmät kiinni. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Keskity hengitykseesi, miltä se tuntuu kehon osissa. Mieti, miten hyvä olo sulla on juuri nyt. Silitä kätesi ihoa. Palauta ajatuksesi aina hengitykseesi, sen tarkkailuun.

Mitä jos on tosi huono olla, ja itkee niin ettei loppua näy tai jos joka paikkaan sattuu. Pitääkö silloin miettiä miten huono olo on juuri nyt, vai mitä silloin tehdään?

Kun on tosi huono olo, auttaa juurikin kuvaamani harjoitus, joka rauhoittaa kehoa ja mieltä.

Miksei rukoili riitä?

Joskus on ollut ihan kauheita elämänvaiheita. Näin jälkikäteen ajatellen selvisin niistä vain pysymällä hengissä päivästä toiseen ja keskittymällä arkeen. Olen myös oppinut sellaisen ajattelutavan, että mietin itsekseni kuinka kauan tätä kestää, ja sitten se on ohi. Esimerkiksi kerran olin todella pahassa jamassa ja sitä oli kestänyt pitkään. Rupesin ajattelemaan, että kun uusi vuosi on ohi, sitten helpottaa. Odottelin sitä uutta vuotta ja mietin miten ihanaa kun sen jälkeen olo helpottaa. Kuin ihmeen kaupalla tämä ajatus toteutti itsensä ja tosiaan sen vuoden vaihteen jälkeen oloni alkoi kohentua.

Tee ihan sitä, mikä auttaa juuri sinua. Karsi kaikki ylimääräinen elämästäsi. Keskity arkeen ja toipumiseen. Pidä mielessäsi, että vaikka sitä on ehkä kestänyt kauan, se on silti VÄLIAIKAISTA. Ja elämä on pitkä.

Kiroilen enemmän, juon enemmän, kuuntelen (passiivis)-aggressiivista musiikkia, syön roskaruokaa ja hoidan to-do -listaani apinan raivolla vaikka pikkutunneille asti. Kirjoitan kaikki pienetkin tehtävät ylös listaksi ja viivaan niitä samaa mukaa pois kun tehdä ehtii.

Tehtävien poisraaputtaminen pitää minut edes jotenkin täysijärkisenä, muuten elämä muuttuisi ihan kaaokseksi. Stressaantuneena työmuistini on ihan olematon, ja aivot menee jumiin jos yritän pitää kaiken päässä enkä paperille kirjoitettuna. Käyn aina ihan ylikierroksilla jos stressaannun kunnolla, enkä saa silloin edes nukuttua.

t. talonyhtiön puheenjohtajuus, uuden talon osto, vanhan asunnon myynti, muuton valmistelu, ja vauvakuumeinen avomies kokoaikatyön päälle. Räjähdän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy sohvalle pitkäkseen. Viltti päälle. Kännykkä pois, silmät kiinni. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Keskity hengitykseesi, miltä se tuntuu kehon osissa. Mieti, miten hyvä olo sulla on juuri nyt. Silitä kätesi ihoa. Palauta ajatuksesi aina hengitykseesi, sen tarkkailuun.

Mitä jos on tosi huono olla, ja itkee niin ettei loppua näy tai jos joka paikkaan sattuu. Pitääkö silloin miettiä miten huono olo on juuri nyt, vai mitä silloin tehdään?

Itse itken niin kauan kuin itkua riittää (toki ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista). Ei sitä loputtomiin jaksa kuitenkaan, ja olen huomannut, että vähemmän stressaa, kun päästän tunteet välillä ulos sen sijaan, että keräisin niistä painekattilaa sisälleni.

Akuutissa stressitilassa aivot menevät automaattisesti itselläni pakene tai taistele tilaan. Yleensä tässä on yhdistettynä kova senhetkinen työstressi ja aina samaan aikaan sattuu juuri kriittisellä hetkellä läheisen kuolema tai muu vakava asia. Aivot menee vain siihen tilaan, että tunteet menevät ikään kuin pois päältä ja ne tulevat takaisin sitten kun niille on päässä tilaa.

Stressin hallintaan auttaa itselläni itseni liikkeellä pitäminen ja raskas urheilu, ystävien ja läheisten kanssa oleminen, ja erityinen huomio unen riittävään saantiin. Aina se nukkuminen ei onnistu jos on kova vauhti päällä, mutta heti kun edes hieman stressi helpottaa niin vaalin hyvää unta.

Tein suunnitelman, jonka menestyminen perustui itseni kehittämiseen tunnistetuilla osa-alueilla. Minimoin sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, perhe, ystävät, sukulaiset. Keskityin itseni kehittämiseen, kunnes mielessä tavoitteeksi asetettu tavoite tulisi täytetyksi. Yhdeksän vuotta meni ja stressiä ei ollut, vain rakentavaa, hallittavissa olevaa painetta.

Suurin stressin lähde on toksiset ihmiset ympärillä. Tämän lisäksi, itselle on varattava omaa aikaa riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin huonosti, nytkin saikulla kun purskahtelen itkuun pitkin päivää, mikä ei oikein omassa työssä ole millään muotoa ok.

Missä työssä ei saa itkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin huonosti, nytkin saikulla kun purskahtelen itkuun pitkin päivää, mikä ei oikein omassa työssä ole millään muotoa ok.

Missä työssä ei saa itkeä?

Minun työssäni asiakkaat usein itkee ja minun pitäisi pysyä ammatillisena ja kasassa, eikä alkaa tyrskiä omia itkujani heidän puhuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksei rukoili riitä?

Mitä se auttaa? Rukoilla olemattomille? Ei se auta. Kokemusta on.

Ajattelen että tämäkin menee ohi, ja ajattelen että jännä nähdä miten hankalaks vielä voi mennä, ja joskus ajattelen jotain ihan pientä, pieniä ötököitä ja niiden maailmaa ja toimintaa siellä. Se jotenkin rauhoittaa mua ja laittaa mittasuhteisiin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Välillä voi juopotella ilman tunnontuskia. Läpi vuosi tuhansien ihmiset on niin tehneet. Kaikki menee aikanaan ohitse.

Niin voi, mutta ei siitä useinkaan mitään hyötyä ole. Alkoholi on melko huono lääke. Parempi harkita jotain muuta lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin huonosti, nytkin saikulla kun purskahtelen itkuun pitkin päivää, mikä ei oikein omassa työssä ole millään muotoa ok.

Missä työssä ei saa itkeä?

Veikkaan että aika monessa työssä on hankala toimia jos purskahtelee itkuun miten sattuu. Jos nyt vaikka opettajana, lääkärinä, poliisina, pappina. Melkein missä vain, missä olet asiakkaan edessä pidempään ilman mahdollisuutta poistua ja jättää asiaa vaikkapa kollegan hoidettavaksi. Erityisen vaikeaa tietysti jos työssään joutuu käsittelemään asioita jotka saattaa provosoida itkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei rukoili riitä?

Mitä se auttaa? Rukoilla olemattomille? Ei se auta. Kokemusta on.

Rukoillessa tulee työstäneeksi toiveitaan ja pelkojaan. Luottamus parempaan voi auttaa.