Miten selviydytte erittäin stressaavista elämäntilanteista?

Luuvitonen vaan heilumaan.

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen meditaatio, luonnossa liikkuminen. Hengitä nenän kautta sisään niin syvään vatsaasi kuin pystyt ja suun kautta ulos. Jatka tätä, rauhoittaa tosi nopeasti.

Kamomillatee auttaa.  Syö paljon B-vitamiineja.

Ja magnesiumia.

No silloin kun on oikeasti tilanne päällä, niin silloin eletään hetki hetkeltä. Kirjaimellisesti. Toimitaan automaatiolla ja järkevästi, ei tunteella. Pidetään huoli että tulee syötyä ja nukuttua, vaikka ei pystyisikään.

Nimim. Kokemusta on. Mutta tämä olikin elämän ja kuoleman kriisi, ei mikään tavallinen stressitilanne. Elämä voitti :)

Hyväksyminen, näin on ja olen tässä. Katso asioita kauempaa. Älä tee mitä et hyväksy.

Hyvää yötä! Asiat järjestyy!

Mulle kirjoittaminen tuntuu olevan kaikkein luontevin tapa ylipäänsä jäsentää ja ymmärtää maailmaa sekä suodattaa omia tunteita ja kuormitusta. Olen ahdistukseen taipuvainen ja mieleni alati laukkaa tuhatta ja sataa. Erityisen stressaavina ajanjaksoina auttaa, kun välillä oksennan huoleni paperille. Rakastan myös to do -listoja, ei vain saa ahdistua siitä, jos/kun ne eivät täysin toteudukaan. Niistä saan kuitenkin edes jonkinlaista struktuuria päiviini, mikä rauhoittaa oloa.

Kehollinen yhteys mulla on tosi heikko, mutta pyrin siihen, etten myöskään vain kaadu iltaisin sänkyyn ja simahda ahdistuneena ja ylikierroksilla herätäkseni samassa tilassa aamuyöstä murehtimaan. Koitan pakottaa itseni juuri ennen nukahtamista hetken ajan hengittämään syvään ja päästämään huolista irti yön ajaksi.

Mä join, join , join. Kunnes aina pahensin ongelmia sillä. Nyt puhun Jumalalle .

Selviän kirjoittamalla, puhumalla, varaamalla jonkun käynnin yksityiseltä ja tutulta terapeutilta, yritän etsiä jotakin tilanteeseen liittyvää kirjallisuutta luettavaksi (jos saisin jonkun uuden ajatuksen, joka auttaisi ymmärtämään itseäni) ja kävelen pitkiä lenkkejä rauhallisessa tahdissa pysähdellen katselemaan kaikenlaista. En yleensä nuku hyvin, niin en yritäkään nukkua ja hyväksyn valvomisen olipa se kuinka rankkaa seuraavana päivänä tahansa. Tiedostan, miten en vaan voi kehoni reaktioille mitään ja keho kulkee mukana siinä kunnossa kuin se silloin on.

Jos tilanne jatkuu useamman vuoden, minusta riippumattomista syistä, yritän hakeutua lomalle johonkin oikein rauhalliseen paikkaan joko vuokraamalla mökin ja jossa voin olla varma omasta rauhastani (sukumökit eivät toimi siinä tilanteessa yhtään ja jos mukana pyörii muitakin). Silloin myös lääkärillä on käytävä tarkistuttamassa oma terveydentila ja keskustelemaan pitemmästä sairaslomasta, koska keho on vaikessa stressitilassa myös äärimmilleen ajettu.

Eilinen on mennyt. Huomisesta emme tiedä. Tänään auttaa Herra. Päivä kerrallaan. Sillä selvisin pahimman yli.

Erittäin stressaavassa elämäntilanteessa en oikein pärjännyt. Jouduin sairaslomalle, sain paniikkikohtauksia joka paikassa ja pää jauhoi piimää. Pääsin onneksi lyhyt terapiaan. Suurimmalle stressitekijälle oli onneksi määräpäivä, joten tiesin pahimman loppuvan silloin. Yritin tehdä mielekkäitä asioita, mutta eipä silloin muu oikeastaan auttanut kuin kärvistellä tilanteen kanssa.

Vaikeaa on ollut myös toipuminen, nyt kun tuosta määräpäivästä on muutama kuukausi. Sitä kesti 1,5 vuotta ja on ollut hankala ajatella, että nyt kaikki on hyvin ja voin päästää irti stressistä ja paineesta. Lähti tavallaan luotto ajatukseen "elämä kantaa ja kaikki järjestyy". Pikku hiljaa silti helpottaa ja pystyn kunnolla keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin. Elämässäni on kuitenkin asiat hyvin nyt, vaikka tuo aika jätti trauman.

Olen elänyt melko raskaassa tilanteessa jo pitkästi toistakymmentä vuotta.

Kun asiaa on mahdoton korjata, sen kanssa vain on opittava elämään. Vaihtoehtona olisi sairaasta puolisosta eroaminen, jota en halua tehdä.

Pakko on käyttää unilääkettä saadakseni nukuttua edes kohtuudella ja henkistä väsymystä hillitsen lukemalla kirjallisuutta ja autoilemalla yksin mielimusiikkiani kuunnellen.

Myös metsäkävelyt auttavat.

Erittäin stressaavia tilanteita ja meitä ihmisiä on niin monenlaisia, että yhtä hyvää tapaa selvitä ei ole olemassa. On uhkia ulkoapäin ja uhkia sisältäpäin, asioita mille voi tehdä jotain ja asioita mille ei voi tehdä mitään. Itsearvostuksen ylläpitäminen on tärkeää ja omien ja muiden tekojen erottaminen toisistaan. Ja katkeruus ei hyödytä ketään.

Käyn lukemassa tätä vanhaa ketjua silloin tällöin. Kiitos hyvästä ketjusta.

Stressaava elämäntilanne on tosin ollut melkein koko elämäni mittainen. Voikohan tällainen vielä joskus helpottaa?

Kun parisuhdeongelma on siinä pisteessä, että vain kuolema erottaa ja hoitaa sen? Onks kukaan kokenut?

EN MEINAA KESTÄÄ TÄTÄ HIRVEÄÄ OLOTILAA...

Vierailija kirjoitti:

Nukkua pitää saada vaikka sitten lääkkeillä, muuten ei tule mitään ja millään muulla osa-alueella ei ole väliä.

Minä taas olen sitä mieltä, että juuri stressaavissa elämäntilanteissa ravinto on kaikkein tärkein asia. Ei kukaan pysty nukkumaan, jos elimistö on nälänhädässä ja nestehukassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäinen meditaatio, luonnossa liikkuminen. Hengitä nenän kautta sisään niin syvään vatsaasi kuin pystyt ja suun kautta ulos. Jatka tätä, rauhoittaa tosi nopeasti.

Kamomillatee auttaa.  Syö paljon B-vitamiineja.

Älä nyt hyvä ihminen neuvo meditoimaan. Siinä ollaan tekemisissä sellaisten voimien kanssa että voi käydä vielä huonosti.

Ei kai tässä mistään meditoinnista ollut kyse, vaan hengitysohjeesta. Se on tutkittu asia, että on nopein tapa rauhoittaa sympaattinen hermosto.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että tämäkin menee ohi, ja ajattelen että jännä nähdä miten hankalaks vielä voi mennä, ja joskus ajattelen jotain ihan pientä, pieniä ötököitä ja niiden maailmaa ja toimintaa siellä. Se jotenkin rauhoittaa mua ja laittaa mittasuhteisiin asioita.

Jotenkin tuntuu, että olisi varmaan ihanaa olla tämän kirjoittajan ystävä.

Kaksi koppaa kaljaa vaan kitaan ja kunnon kännit.

Alkomahooli.

Meditoimalla noin 20 minuuttia päivittäin. Lisäämällä myös hyväksyntää mielessä asioita kohden.