Isä puhuu englantia lapselleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.

Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti. 

Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.

Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.

-ohis.

No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi. 

Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.

Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.

Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.

Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä. 

Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?

Mistä tän voi tietää mikä se on itsellä?

Olen äidinkieleltä suomenkielinen mutta 15-vuotiaasta eteenpäin käyttänyt lähes vain englantia elämässäni (muutto ulkomaille). Olen kirjoittanut romaanejakin englanniksi. Huomaan että kun minulla on paha olla alan puhumaan nimenomaan englantia helposti.

Kiinnostaa ihan kuriositeetrina voiko tunnekieli muuttua vai onko se aina äidinkieli.

Jos olen ymmärtänyt oikein, vieraalla kielellä on nimenomaan helpompaa puhua vaikeista asioista, koska sanat eivät ole niin syvästi tunteilla latautuneita kuin omassa äidinkielessä. Tunnistan tämän väittämän ainakin itsestäni. Mieluiten puhun tunteistani, olotiloistani jne. englanniksi tai muulla kielellä kuin suomeksi. Sanavarasto riittää kuvailemaan asiaa ihan samanveroisesti kuin suomeksi, mutta tunnetasolla on helpompi lähestyä asioita vieraalla kielellä. Olen myös sosiaalisempi englanniksi kuin suomeksi syystä X ja olen sentään jo täti-ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni saksaa, vaikka osaan suomea yhtä sujuvasti kuin yksikielisessä kodissa kasvaneet. Saksa on on minun toinen äidinkieleni, joten miksi en opettaisi lastanikin kaksikieliseksi? 

Jos se on sun äidinkielesi, niin asianlaita on toinen. Tässä ohjelmassa taisi olla kyseessä vanhempi, joka ei puhu äidinkieltään lapselle.

Ja missähän kohtaa jaksoa kerrottiin, että isä ei ole kaksikielinen? Vai oletko nyt niin hömelö, että luulet suomen puhumisen tarkoittavan sitä, että ei voi olla kaksikielinen?

Aika hyvin tämä isä kuitenkin sitä englantia lausui eli sujuvasti puhui ilman korostusta, joten voipi olla hyvinkin hänen toinen kielensä.

Meillä mies puhuu lasten kanssa viroa, koska se on hänen äidinkielensä. Mutta mies on asunut suomessa sen verran kauan, että puhuu suomea äidinkielen tasoisesti myös eikä mitään korostusta puheessa. Ei se, että suomen kieli on erinomainen ja "puhdas vieraasta nuotista" tarkoita sitä, että suomi (tai mikään muukaan kieli) olisi äidinkieli. Nykyään on paljon useampi kielisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.

Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti. 

Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.

Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.

-ohis.

No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus. 

Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.

Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.

Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään? 

Ei äidinkieltä pelkästään koulussa opita, vaan kotona. Pohja luodaan jo ennen kouluikää. Herkkyyskaudet, you know.

Ehkä kotien olisi viisaampaa keskittyä lasten rikkaan äidinkielen hallintaan kuin pyrkiä ujuttamaan arkeen englantia niissä tapauksissa, kun siihen ei välttämätöntä syytä ole.

Puhe oli lukutaidosta. Suurin osa lapsista aloittaa lukemisen opettelun nimenomaan peruskoulussa. 

Puolet lapsista taitaa nykyään osata lukea peruskouluun mennessään. Ja valmiudet saadaan paljolti kotona ääneen lukemisen kautta. Syvälukutaidossa kyse on nimenomaan ymmärtämisestä.

Sori. Unohdin, että nykyisin on pakollinen esikoulu, jossa se lukutaito opetellaan. Hyvin harva lapsi osaa lukea ennen esikouluun eli käytännössä peruskouluun menoa. 

Eskarissa ei ainakaan oman lapseni aikana opetettu lukemaan. Eskari ei edes ollut samassa paikassa kuin koulu vaan siellä tarhassa se oli missä oli muutenkin ollut hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni saksaa, vaikka osaan suomea yhtä sujuvasti kuin yksikielisessä kodissa kasvaneet. Saksa on on minun toinen äidinkieleni, joten miksi en opettaisi lastanikin kaksikieliseksi? 

Jos se on sun äidinkielesi, niin asianlaita on toinen. Tässä ohjelmassa taisi olla kyseessä vanhempi, joka ei puhu äidinkieltään lapselle.

Ja missähän kohtaa jaksoa kerrottiin, että isä ei ole kaksikielinen? Vai oletko nyt niin hömelö, että luulet suomen puhumisen tarkoittavan sitä, että ei voi olla kaksikielinen?

Aika hyvin tämä isä kuitenkin sitä englantia lausui eli sujuvasti puhui ilman korostusta, joten voipi olla hyvinkin hänen toinen kielensä.

Isä kertoi alussa että on syntynyt ja aina asunut  Helsingissä. Ei tiennyt Tuusulasta mitään. Kehä3 ulkopuoli oli vierasta seutua. Luultavammin työssään käyttää englantia.

Olen kielifriikki ja tykkään että puhutaan ja harjoitellaan ainakin paria kieltä, ellei kolmeakin: englanti on jo niin yleinen että sitä tuskin voi sulkea elämästään pois vaikka kuinka haluaisikin.

Lapsena omaksuin kaksi kieltä rinnakkain enkä kuolemaksenikaan ymmärrä mitä haittaa siitä olisi elämässäni ollut. No, onko kielifriikkiys haitta?

Vierailija kirjoitti:

Olen kielifriikki ja tykkään että puhutaan ja harjoitellaan ainakin paria kieltä, ellei kolmeakin: englanti on jo niin yleinen että sitä tuskin voi sulkea elämästään pois vaikka kuinka haluaisikin.

Lapsena omaksuin kaksi kieltä rinnakkain enkä kuolemaksenikaan ymmärrä mitä haittaa siitä olisi elämässäni ollut. No, onko kielifriikkiys haitta?

Lapsi voi oppia vaikka kuinka monta kieltä rinnakkain, mutta saman vanhemman tulisi puhua vain yhtä kieltä lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni saksaa, vaikka osaan suomea yhtä sujuvasti kuin yksikielisessä kodissa kasvaneet. Saksa on on minun toinen äidinkieleni, joten miksi en opettaisi lastanikin kaksikieliseksi? 

Kasvatat kakarastasi siis natsia.

Mikä on tunnekieli?

Äidinkieleni on suomi, mutta englanti sujuu yhtä hyvin, koska toinen vanhempani on irlantilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni saksaa, vaikka osaan suomea yhtä sujuvasti kuin yksikielisessä kodissa kasvaneet. Saksa on on minun toinen äidinkieleni, joten miksi en opettaisi lastanikin kaksikieliseksi? 

Jos se on sun äidinkielesi, niin asianlaita on toinen. Tässä ohjelmassa taisi olla kyseessä vanhempi, joka ei puhu äidinkieltään lapselle.

Ja missähän kohtaa jaksoa kerrottiin, että isä ei ole kaksikielinen? Vai oletko nyt niin hömelö, että luulet suomen puhumisen tarkoittavan sitä, että ei voi olla kaksikielinen?

Aika hyvin tämä isä kuitenkin sitä englantia lausui eli sujuvasti puhui ilman korostusta, joten voipi olla hyvinkin hänen toinen kielensä.

Isä kertoi alussa että on syntynyt ja aina asunut  Helsingissä. Ei tiennyt Tuusulasta mitään. Kehä3 ulkopuoli oli vierasta seutua. Luultavammin työssään käyttää englantia.

Minäkin olen aina asunut Helsingissä, mutta toinen vanhempani asuu muualla, missä olen vieraillut koko elämäni hyvin usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun lapselleni saksaa, vaikka osaan suomea yhtä sujuvasti kuin yksikielisessä kodissa kasvaneet. Saksa on on minun toinen äidinkieleni, joten miksi en opettaisi lastanikin kaksikieliseksi? 

Jos se on sun äidinkielesi, niin asianlaita on toinen. Tässä ohjelmassa taisi olla kyseessä vanhempi, joka ei puhu äidinkieltään lapselle.

Ja missähän kohtaa jaksoa kerrottiin, että isä ei ole kaksikielinen? Vai oletko nyt niin hömelö, että luulet suomen puhumisen tarkoittavan sitä, että ei voi olla kaksikielinen?

Aika hyvin tämä isä kuitenkin sitä englantia lausui eli sujuvasti puhui ilman korostusta, joten voipi olla hyvinkin hänen toinen kielensä.

Isä kertoi alussa että on syntynyt ja aina asunut  Helsingissä. Ei tiennyt Tuusulasta mitään. Kehä3 ulkopuoli oli vierasta seutua. Luultavammin työssään käyttää englantia.

Voi hänellä silti olla vanhempi, joka on englanninkielinen.

En puhu äidinkieltäni suomea lapsille. Olen asunut 20 vuotta ulkomailla. Me ei tunneta täällä ketään suomea puhuvia, ei olla muuttamassa suomeen ja en vaan jaksa yksin vääntää eri kieltä kuin kaikki muut.

Miksi puhuisin lapsilleni vain suomea?

Mitä se ketään harmittaa, mitä kieltä joku puhuu lapselleen?

Vierailija kirjoitti:

Koska halutaan olla vähän hienompia.

Höpsis! Mun lapset on kaksikielisiä eikä me olla ikinä haluttu olla hienompia. Kyllä yli 30 vuotta sitte täällä Saksassa mua jotkut tyhmät haukku siitä, että puhuin lapsille suomea. Nykyään ei haukuta vaikka puhun lapsenlapsillekin suomea. Saksassa on tajuttu miten helppoa lapsen on oppia. Suomessa ei, vaan kateellisten idioottien pitää vetää tähän tää ,, haluavat olla hienompia,, -juttu aina mukaan. Häpeä rajoittuneisuuttasi!

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.

Kun ei tiedä mitään, ei kannattaisi kirjoittamalla tänne näyttää tyhmyyttään - edes nimettömänä!

Kun ei tiedä (ikinä kuullutkaan) miten helposti lapsi pienenä oppii kielen, verrattuna siihen, miten työlästä se voi koulussa olla, pitäisi olla itse hiljaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.

Kun ei tiedä mitään, ei kannattaisi kirjoittamalla tänne näyttää tyhmyyttään - edes nimettömänä!

Kun ei tiedä (ikinä kuullutkaan) miten helposti lapsi pienenä oppii kielen, verrattuna siihen, miten työlästä se voi koulussa olla, pitäisi olla itse hiljaa!

Työlästä? Minusta taas vaikuttaa, että englannin oppiminen on lähes kaikille muksuille varsin helppoa, kun populaarikulttuuri on englanniksi. Oppimishäiriöt sitten erikseen.

Sen sijaan saksa, ranska tai venäjä ovat kieliä, joita on aika vaikea ummikkosuomalaisena saada hyvään käyttökuntoon.

Eli kannatan ehdottomasti kielikylpyjä ja kaksikielisyyttäkin silloin kun se perheelle luontevasti tulee, mutta enemmän siitä on hyötyä muiden kielten kuin englannin kohdalla.