Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isä puhuu englantia lapselleen
Mää
26.04.2023 |
Nyt MTV3:lla menossa uusi sarja Samalla rahalla, siinä huomiota herättää isä, joka puhuu lapselleen englantia. Isä puhuu kyllä suomea kuitenkin täysin Suomesta kotoisin olevan oloisesti.
Onko yleistä puhua englantia lapselle, vaikka se ei olisi äidinkieli?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun lapselleni saksaa, vaikka osaan suomea yhtä sujuvasti kuin yksikielisessä kodissa kasvaneet. Saksa on on minun toinen äidinkieleni, joten miksi en opettaisi lastanikin kaksikieliseksi?
Jos se on sun äidinkielesi, niin asianlaita on toinen. Tässä ohjelmassa taisi olla kyseessä vanhempi, joka ei puhu äidinkieltään lapselle.
Missä kohtaa se ilmeni, ettei englanti ollut isän äidinkieli?
Ei missään äo-tasolta nollan olevat vain kuvittelevat, että ihmisellä ei voi olla kuin yksi äidinkieli, jos hän puhuu telkkarissa suomeakin.
Sinun äidinkielesi ilmeisesti ei ole suomi, sen verran vaikeasti tuo oli ilmaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Kerrotko vielä, mistä tällainen "nykykäsitys" sulle on tullut? Tieteellinen käsitys se ei ainakaan ole.
Ahaa. Kerrotko jonkun hyvän tieteellisen teoksen, joka käsittelee tunnekielien moninaisuutta?
KVG Siitä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän aiheeseen, joka on sinulle selkeästi täysin vieras.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni puhuu lapsellemme englantia, vaikka hänen äidinkielensä on italia. Mies ei ole asunut Italiassa lapsuuden jälkeen, eikä siellä ole sukulaisiakaan, eikä hän itsekään käytä italiaa kuin joskus harvoin äitinsä ja veljensä kanssa, jotka puhuu myös hyvin englantia. Suomea mies osaa jonkin verran, mutta englantia paljon paremmin, joten se luonnollisesti on kieli jota puhuu lapselleen.
Minä puhun lapselle suomea.
Mikä alapeukuttajia hiertää tässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään?
Ei äidinkieltä pelkästään koulussa opita, vaan kotona. Pohja luodaan jo ennen kouluikää. Herkkyyskaudet, you know.
Ehkä kotien olisi viisaampaa keskittyä lasten rikkaan äidinkielen hallintaan kuin pyrkiä ujuttamaan arkeen englantia niissä tapauksissa, kun siihen ei välttämätöntä syytä ole.
Puhe oli lukutaidosta. Suurin osa lapsista aloittaa lukemisen opettelun nimenomaan peruskoulussa.
Puolet lapsista taitaa nykyään osata lukea peruskouluun mennessään. Ja valmiudet saadaan paljolti kotona ääneen lukemisen kautta. Syvälukutaidossa kyse on nimenomaan ymmärtämisestä.
Sori. Unohdin, että nykyisin on pakollinen esikoulu, jossa se lukutaito opetellaan. Hyvin harva lapsi osaa lukea ennen esikouluun eli käytännössä peruskouluun menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Kerrotko vielä, mistä tällainen "nykykäsitys" sulle on tullut? Tieteellinen käsitys se ei ainakaan ole.
Ahaa. Kerrotko jonkun hyvän tieteellisen teoksen, joka käsittelee tunnekielien moninaisuutta?
KVG Siitä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän aiheeseen, joka on sinulle selkeästi täysin vieras.
Sen verran tieteestä ymmärrän, että muodostan tieteelliset käsitykset muualta kuin Googlesta. Ikävä ettet osannut auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni puhuu lapsellemme englantia, vaikka hänen äidinkielensä on italia. Mies ei ole asunut Italiassa lapsuuden jälkeen, eikä siellä ole sukulaisiakaan, eikä hän itsekään käytä italiaa kuin joskus harvoin äitinsä ja veljensä kanssa, jotka puhuu myös hyvin englantia. Suomea mies osaa jonkin verran, mutta englantia paljon paremmin, joten se luonnollisesti on kieli jota puhuu lapselleen.
Minä puhun lapselle suomea.
Mikä alapeukuttajia hiertää tässä?
Mitä väliä jollain alapeukuilla? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Kerrotko vielä, mistä tällainen "nykykäsitys" sulle on tullut? Tieteellinen käsitys se ei ainakaan ole.
Ahaa. Kerrotko jonkun hyvän tieteellisen teoksen, joka käsittelee tunnekielien moninaisuutta?
KVG Siitä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän aiheeseen, joka on sinulle selkeästi täysin vieras.
Sen verran tieteestä ymmärrän, että muodostan tieteelliset käsitykset muualta kuin Googlesta. Ikävä ettet osannut auttaa.
Ikävää, ettei sinulle ole peruskoulussa vielä opetettu, miten googlella löytää tieteellisiä artikkeleita. Ihan niitä samoja, joita julkaistaan tieteellisissä julkaisuissa, joita löydät mm. yliopiston kirjastosta. Ei artikkelin sisältö siitä muutu, löydätkö sen googlen vain kirjaston tietokannan kautta :D
Kiinnostaa mutten vieläkin tietää, mistä olet muodostanut sen "nykykäsityksesi". Et ole vielä vastannut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään?
Ei äidinkieltä pelkästään koulussa opita, vaan kotona. Pohja luodaan jo ennen kouluikää. Herkkyyskaudet, you know.
Ehkä kotien olisi viisaampaa keskittyä lasten rikkaan äidinkielen hallintaan kuin pyrkiä ujuttamaan arkeen englantia niissä tapauksissa, kun siihen ei välttämätöntä syytä ole.
Puhe oli lukutaidosta. Suurin osa lapsista aloittaa lukemisen opettelun nimenomaan peruskoulussa.
Lukemaan oppiminen alkaa kylläkin jo ennen kouluikää. Oletko ikinä käynyt kirjaston lasten osastolla? Siellä on kirjoja vauvaikäisillekin. Lukemaan oppiminen on muutakin kuin aakkosten opettelua. Lapsi, jolle luetaan paljon, oppii lukemaan paremmin kuin lapsi, jonka kotona ei lueta.
Suurin osa lapsista oppii lukemaan nykyään jo ennen koulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Kerrotko vielä, mistä tällainen "nykykäsitys" sulle on tullut? Tieteellinen käsitys se ei ainakaan ole.
Ahaa. Kerrotko jonkun hyvän tieteellisen teoksen, joka käsittelee tunnekielien moninaisuutta?
KVG Siitä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän aiheeseen, joka on sinulle selkeästi täysin vieras.
Sen verran tieteestä ymmärrän, että muodostan tieteelliset käsitykset muualta kuin Googlesta. Ikävä ettet osannut auttaa.
Eli et ymmärrä tieteestä mitään. Googlella kun on ihan erikseen hakukone nimenomaan tieteellisiä artikkeleita varten. Se on nimeltään Google Scholar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen isukin englanti oli kyllä ihan natiivitasoista. Ei ollut kuin jani sievisen puhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään?
Ei äidinkieltä pelkästään koulussa opita, vaan kotona. Pohja luodaan jo ennen kouluikää. Herkkyyskaudet, you know.
Ehkä kotien olisi viisaampaa keskittyä lasten rikkaan äidinkielen hallintaan kuin pyrkiä ujuttamaan arkeen englantia niissä tapauksissa, kun siihen ei välttämätöntä syytä ole.
Puhe oli lukutaidosta. Suurin osa lapsista aloittaa lukemisen opettelun nimenomaan peruskoulussa.
Puolet lapsista taitaa nykyään osata lukea peruskouluun mennessään. Ja valmiudet saadaan paljolti kotona ääneen lukemisen kautta. Syvälukutaidossa kyse on nimenomaan ymmärtämisestä.
Sori. Unohdin, että nykyisin on pakollinen esikoulu, jossa se lukutaito opetellaan. Hyvin harva lapsi osaa lukea ennen esikouluun eli käytännössä peruskouluun menoa.
Esikoulu ei ole peruskoulua. Peruskoulu alkaa ensimmäisellä luokalla. Suurin osa lapsista osaa lukea jo ennen kouluun menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenperheessä oli tapana englanninkieliset torstait (siinä vaiheessa kun nuorinkin puhui vähän enkkua), ja vaikka muistan pyöritelleeni silmiäni tälle isän idealle kun englannin puhuminen ujostutti, niin jälkikäteen ajateltuna se oli tosi hyvä idea, sai rohkeutta puhumiseen.
Nykyään puhun omille kouluikäisille satunnaisesti arjessa enkkua, mutta en siis mitenkään vakituiseen, yksittäisiä lauseita tai keskustelunpätkiä jos esim. joku sanonta sopii tai jos haluaa isomman kanssa jutella niin ettei pienempi ole ihan jyvällä. Mutta kieltämättä huolestuttavaa että esim. oman 11-vuotiaan tunnesanavarasto on englanniksi selvästi laajempi kuin suomeksi (ei johdu mun puheista vaan youtube-videoista).
Pääkielenä oma äidinkieli on tietysti järkevä veto.
Tuo sun systeemi on kyllä tuhoisa lasten kielen kehitykselle. Kaikkein parasta olisi opettaa heille rikasta äidinkieltä. Youtube-englantia heillä on taatusti riittävästi tarjolla muutenkin.
Kuten itsekin olet huomannut, lapsesi ilmaisukyky äidinkielellään on jo nyt jäänyt vajaaksi.
"Tuhoisa" on kyllä ehkä aika raju ilmaisu sille että yksi lause sadasta tai tuhannesta tulee enkuksi. Meillä puhutaan ja luetaan paljon, ja siihen soppaan mahtuu muutama englanninkielinenkin sanonta. Kummankaan lapseni äidinkielen taito ei ole mitenkään keskiarvoon verrattuna vajaa, päin vastoin koulusta palaute on sanavaraston, lukutaidon ja kirjallisen ilmaisun osalta ollut poikkeuksetta ihastelevaa, ja ne aihealueet missä englanninkielinen sanavarasto jyrää, eivät johdu kotona käydyistä keskusteluista tai niiden puutteesta vaan muusta kieliympäristöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni puhuu lapsellemme englantia, vaikka hänen äidinkielensä on italia. Mies ei ole asunut Italiassa lapsuuden jälkeen, eikä siellä ole sukulaisiakaan, eikä hän itsekään käytä italiaa kuin joskus harvoin äitinsä ja veljensä kanssa, jotka puhuu myös hyvin englantia. Suomea mies osaa jonkin verran, mutta englantia paljon paremmin, joten se luonnollisesti on kieli jota puhuu lapselleen.
Minä puhun lapselle suomea.
Teidän tilanteessahan se on vainnja ainoastaan järkevää jos kerran mitään yhteyksiä sinne suuntaan ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saa hyvät eväät menestykseen, ralli englanti on hoidettu eikä vekaralle jää muuta itselleen tehtäväksi kuin se rallin MM.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Kerrotko vielä, mistä tällainen "nykykäsitys" sulle on tullut? Tieteellinen käsitys se ei ainakaan ole.
Ahaa. Kerrotko jonkun hyvän tieteellisen teoksen, joka käsittelee tunnekielien moninaisuutta?
KVG Siitä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän aiheeseen, joka on sinulle selkeästi täysin vieras.
Sen verran tieteestä ymmärrän, että muodostan tieteelliset käsitykset muualta kuin Googlesta. Ikävä ettet osannut auttaa.
Ikävää, ettei sinulle ole peruskoulussa vielä opetettu, miten googlella löytää tieteellisiä artikkeleita. Ihan niitä samoja, joita julkaistaan tieteellisissä julkaisuissa, joita löydät mm. yliopiston kirjastosta. Ei artikkelin sisältö siitä muutu, löydätkö sen googlen vain kirjaston tietokannan kautta :D
Kiinnostaa mutten vieläkin tietää, mistä olet muodostanut sen "nykykäsityksesi". Et ole vielä vastannut siihen.
Näin minulle on opinnoissani opetettu. Toki siitä on jo jonkin aikaa, joten jos löydät jonkin hyvän tuoreen tutkimuksen, joka osoittaa toista, niin kerro ihmeessä. Voit etsiä vaikka sieltä Googlestasi, jos ei muuten tule mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin saman asian, leikkivät jotain hienompaa perhettä. Mies oli myös kovin naismainen, ihme ettei puristellut tissistään maitoa sen vauvan suuhun. Jotenkin vastenmielinen, oikein sellainen kunnon nahjus. Lakkaili varmaan kynsiään pinkillä. Vaimo oli melkoinen rumilus.
Oletko aamulla noussut väärällä jalalla?
Milloin olet viimeksi saanut, kun noin ilkeästi kommentoit vanhempien ulkonäköäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään?
Ei äidinkieltä pelkästään koulussa opita, vaan kotona. Pohja luodaan jo ennen kouluikää. Herkkyyskaudet, you know.
Ehkä kotien olisi viisaampaa keskittyä lasten rikkaan äidinkielen hallintaan kuin pyrkiä ujuttamaan arkeen englantia niissä tapauksissa, kun siihen ei välttämätöntä syytä ole.
Puhe oli lukutaidosta. Suurin osa lapsista aloittaa lukemisen opettelun nimenomaan peruskoulussa.
Puolet lapsista taitaa nykyään osata lukea peruskouluun mennessään. Ja valmiudet saadaan paljolti kotona ääneen lukemisen kautta. Syvälukutaidossa kyse on nimenomaan ymmärtämisestä.
Sori. Unohdin, että nykyisin on pakollinen esikoulu, jossa se lukutaito opetellaan. Hyvin harva lapsi osaa lukea ennen esikouluun eli käytännössä peruskouluun menoa.
Esikoulu ei ole peruskoulua. Peruskoulu alkaa ensimmäisellä luokalla. Suurin osa lapsista osaa lukea jo ennen kouluun menoa.
Käytännössä on, koska se on kaikille pakollinen. Ennen pakollista esikoulua suurin osa lapsista oppi lukemaan vasta ekaluokan aikana. Meillä oli vuonna 1991 ekaluokalla tasan yksi lapsi, joka osasi jo lukea. Kaikkiensa meitä oli 28.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan suomea mutta osittain luen lapsille englanniksi, kun aina ei ole suomennosta saatavilla (heti) heidän toivomastaan kirjasta. Huhheijaa miten raskasta tällaiselle joka itse on lukenut enkkua vasta kolmantena kielenä.
Mikset osta äänikirjoja natiivin lukemana?
Ei ole löytynyt haluttuja kirjoja meillä käytössä olleista äänikirjapalveluista. Enkä siis noin ylipäätään osta omaksi kaikkea mitä luetaan/kuunnellaan, kävisi kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Kerrotko vielä, mistä tällainen "nykykäsitys" sulle on tullut? Tieteellinen käsitys se ei ainakaan ole.
Ahaa. Kerrotko jonkun hyvän tieteellisen teoksen, joka käsittelee tunnekielien moninaisuutta?
KVG Siitä on hyvä aloittaa tutustuminen tähän aiheeseen, joka on sinulle selkeästi täysin vieras.
Sen verran tieteestä ymmärrän, että muodostan tieteelliset käsitykset muualta kuin Googlesta. Ikävä ettet osannut auttaa.
Ikävää, ettei sinulle ole peruskoulussa vielä opetettu, miten googlella löytää tieteellisiä artikkeleita. Ihan niitä samoja, joita julkaistaan tieteellisissä julkaisuissa, joita löydät mm. yliopiston kirjastosta. Ei artikkelin sisältö siitä muutu, löydätkö sen googlen vain kirjaston tietokannan kautta :D
Kiinnostaa mutten vieläkin tietää, mistä olet muodostanut sen "nykykäsityksesi". Et ole vielä vastannut siihen.
Näin minulle on opinnoissani opetettu. Toki siitä on jo jonkin aikaa, joten jos löydät jonkin hyvän tuoreen tutkimuksen, joka osoittaa toista, niin kerro ihmeessä. Voit etsiä vaikka sieltä Googlestasi, jos ei muuten tule mieleen.
Et kuitenkaan osaisi lukea kansainvälisiä tutkimuksia, joten turha niitä on sinulle tänne linkkailla. Ihminen, joka ei tiedä, googlehakua voi rajata, ei taatusti osaa lukea englanninkielistä tekstiäkään.
Alue: Aihe vapaa
Laitatko linkin tieteelliseen julkaisuun vain yhdestä mahdollisesta tunnekielestä.