Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isä puhuu englantia lapselleen
Mää
26.04.2023 |
Nyt MTV3:lla menossa uusi sarja Samalla rahalla, siinä huomiota herättää isä, joka puhuu lapselleen englantia. Isä puhuu kyllä suomea kuitenkin täysin Suomesta kotoisin olevan oloisesti.
Onko yleistä puhua englantia lapselle, vaikka se ei olisi äidinkieli?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Voi kun tietäisit, miten esimerkiksi ulkomailla ikänsä eläneet suomalaislapset puhuvat, kun kotia lukuunottamatta ympäristö on vieraskielinen. Vaikka olisi miten sivistynyttä menoa kotona, huomaa lapsista selkeästi suomen kielen tönkköyden.
Tuttavapiiriin kuuluu paljon tällaisia. Taisi Hesarin toimittajapari Saarikosketkin kirjoittaa, että heidän lapsi joutui Suomessa S2-opetukseen Amerikan vuosien jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Ei minun tokaluokkaisellani ole englantia kuin yksi oppitunti viikossa. Sinulla on ilmeisesti isompia mukuloita, kun tunteja on enemmän. Ja lukutaitokin aika pahasti hukassa, kun et hahmota ollenkaan mikä ero on äidinkielellä ja kansalaisopistossa ikäihmisenä opetelluilla kielen alkeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Mun lapsuudenperheessä oli tapana englanninkieliset torstait (siinä vaiheessa kun nuorinkin puhui vähän enkkua), ja vaikka muistan pyöritelleeni silmiäni tälle isän idealle kun englannin puhuminen ujostutti, niin jälkikäteen ajateltuna se oli tosi hyvä idea, sai rohkeutta puhumiseen.
Nykyään puhun omille kouluikäisille satunnaisesti arjessa enkkua, mutta en siis mitenkään vakituiseen, yksittäisiä lauseita tai keskustelunpätkiä jos esim. joku sanonta sopii tai jos haluaa isomman kanssa jutella niin ettei pienempi ole ihan jyvällä. Mutta kieltämättä huolestuttavaa että esim. oman 11-vuotiaan tunnesanavarasto on englanniksi selvästi laajempi kuin suomeksi (ei johdu mun puheista vaan youtube-videoista).
Pääkielenä oma äidinkieli on tietysti järkevä veto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Kerrotko vielä, mistä tällainen "nykykäsitys" sulle on tullut? Tieteellinen käsitys se ei ainakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään?
Ei äidinkieltä pelkästään koulussa opita, vaan kotona. Pohja luodaan jo ennen kouluikää. Herkkyyskaudet, you know.
Ehkä kotien olisi viisaampaa keskittyä lasten rikkaan äidinkielen hallintaan kuin pyrkiä ujuttamaan arkeen englantia niissä tapauksissa, kun siihen ei välttämätöntä syytä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Sinun nykykäsityksesi ei pidä paikkaansa. Ja kysymyksesi on varsin pöljä, kun kukaan ei ole missään väittänyt, että tunnekieliä PITÄÄ olla monta. Mutta kaksikielisillä nyt vaan voi olla kaksikin tunnekieltä eikä sen pitäisi sinun elämääsi vaikuttaa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenperheessä oli tapana englanninkieliset torstait (siinä vaiheessa kun nuorinkin puhui vähän enkkua), ja vaikka muistan pyöritelleeni silmiäni tälle isän idealle kun englannin puhuminen ujostutti, niin jälkikäteen ajateltuna se oli tosi hyvä idea, sai rohkeutta puhumiseen.
Nykyään puhun omille kouluikäisille satunnaisesti arjessa enkkua, mutta en siis mitenkään vakituiseen, yksittäisiä lauseita tai keskustelunpätkiä jos esim. joku sanonta sopii tai jos haluaa isomman kanssa jutella niin ettei pienempi ole ihan jyvällä. Mutta kieltämättä huolestuttavaa että esim. oman 11-vuotiaan tunnesanavarasto on englanniksi selvästi laajempi kuin suomeksi (ei johdu mun puheista vaan youtube-videoista).
Pääkielenä oma äidinkieli on tietysti järkevä veto.
Tuo sun systeemi on kyllä tuhoisa lasten kielen kehitykselle. Kaikkein parasta olisi opettaa heille rikasta äidinkieltä. Youtube-englantia heillä on taatusti riittävästi tarjolla muutenkin.
Kuten itsekin olet huomannut, lapsesi ilmaisukyky äidinkielellään on jo nyt jäänyt vajaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun lapselleni saksaa, vaikka osaan suomea yhtä sujuvasti kuin yksikielisessä kodissa kasvaneet. Saksa on on minun toinen äidinkieleni, joten miksi en opettaisi lastanikin kaksikieliseksi?
Jos se on sun äidinkielesi, niin asianlaita on toinen. Tässä ohjelmassa taisi olla kyseessä vanhempi, joka ei puhu äidinkieltään lapselle.
Missä kohtaa se ilmeni, ettei englanti ollut isän äidinkieli?
Tiedän yhden suomalaisen pariskunnan, joka asui ulkomailla saadessaan lapsen. Tekivät päätöksen puhua lapselle englantia ja kaikenlaisia kehityshäiriöitä siitä seurasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään?
Ei äidinkieltä pelkästään koulussa opita, vaan kotona. Pohja luodaan jo ennen kouluikää. Herkkyyskaudet, you know.
Ehkä kotien olisi viisaampaa keskittyä lasten rikkaan äidinkielen hallintaan kuin pyrkiä ujuttamaan arkeen englantia niissä tapauksissa, kun siihen ei välttämätöntä syytä ole.
Puhe oli lukutaidosta. Suurin osa lapsista aloittaa lukemisen opettelun nimenomaan peruskoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No enemmän ja syvemmin sitä kieltä kotona käytetään kuin koulun kerran viikossa olevalla englannin tunnilla, jossa opettajakaan ei välttämättä osaa englantia kovin hyvin. Ja siitähän tässä oli puhe, mikä ero on kotikielellä ja koulussa opetellulla kielellä. Suurin ero on siinä, että vauvasta saakka kieltä kuullut on kielellisen oppimisen kannalta herkemmässä iässä oppiessaan kuin 8-9-vuotias lapsi, jolta herkkyyskausi alkaa olla jo ohi.
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.
Lukaisepa vähän lisää tuosta herkkyyskaudesta. On paljon muutakin kuin tietynlaisen lausumisen oppimista. Näkyy eniten kielen tunnetasolla. Ja sillä nyt ei käytännön eron kannalta ole mitään väliä onko englantia koulussa tunti vai kolme. Joka tapauksessa todella minimaalinen määrä verrattuna siihen, että kuulet vauvasta saakka normaalissa arjessasi käytännössä koko ajan kahta eri kieltä.
Nykykäsityksen mukaan ihmisellä on vain yksi tunnekieli. Miksi niitä pitäisi olla useampia?
Kerrotko vielä, mistä tällainen "nykykäsitys" sulle on tullut? Tieteellinen käsitys se ei ainakaan ole.
Ahaa. Kerrotko jonkun hyvän tieteellisen teoksen, joka käsittelee tunnekielien moninaisuutta?
Meillä puhutaan suomea mutta osittain luen lapsille englanniksi, kun aina ei ole suomennosta saatavilla (heti) heidän toivomastaan kirjasta. Huhheijaa miten raskasta tällaiselle joka itse on lukenut enkkua vasta kolmantena kielenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä puhun lapselleni saksaa, vaikka osaan suomea yhtä sujuvasti kuin yksikielisessä kodissa kasvaneet. Saksa on on minun toinen äidinkieleni, joten miksi en opettaisi lastanikin kaksikieliseksi?
Jos se on sun äidinkielesi, niin asianlaita on toinen. Tässä ohjelmassa taisi olla kyseessä vanhempi, joka ei puhu äidinkieltään lapselle.
Missä kohtaa se ilmeni, ettei englanti ollut isän äidinkieli?
Ei missään äo-tasolta nollan olevat vain kuvittelevat, että ihmisellä ei voi olla kuin yksi äidinkieli, jos hän puhuu telkkarissa suomeakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelin. Mikä on tuon tarkoitus? Koulussa kyllä aikanaan se englanti opitaan.
Kielen oppii huomattavasti syvemmällä tasolla, kun se toimii kotikielenä. Tämä toki edellyttää, että vanhempi osaa ko. kieltä äidinkielen veroisesti.
Itse asiassa kotikieltä ei välttämättä opita kovinkaan syvällä tasolla. Muutamalla tuhannella sanalla selvitään suurimmasta osasta arjen tilanteita.
Syvemmän tason oppiminen vaatii runsaasti lukemista ja abstraktin tason keskusteluja.
-ohis.
No sille emme voi mitään, jos teillä kotona puhuttiin vain yksinkertaisia lauseita eikä lainkaan syvällisiä ja abstrakteja asioista. Lähes kaikissa perheissä on kuitenkin normaalia puhua muutakin kuin perusarkeen liittyviä asioita. Ja lukeminenkin on ihan normaali harrastus.
Kiva, että teillä asiat ovat hyvin ja lukeminen normaali harrastus, mitä ikinä sillä sitten tarkoitatkaan. Ja mukavaa että tykkäät puhua itsestäsi.
Mutta minä puhuin hieman yleisemmällä tasolla. Ikävä kyllä merkittävä osa yksikielisistäkään suomalaislapsista ei saavuta peruskoulun aikana riittävää lukutaitoa äidinkielellään, joten asiassa selvästikin on haastetta monille.
Ja sekö on nyt kotien vika, että peruskoulussa opetus on perseellään?
Ei äidinkieltä pelkästään koulussa opita, vaan kotona. Pohja luodaan jo ennen kouluikää. Herkkyyskaudet, you know.
Ehkä kotien olisi viisaampaa keskittyä lasten rikkaan äidinkielen hallintaan kuin pyrkiä ujuttamaan arkeen englantia niissä tapauksissa, kun siihen ei välttämätöntä syytä ole.
Puhe oli lukutaidosta. Suurin osa lapsista aloittaa lukemisen opettelun nimenomaan peruskoulussa.
Puolet lapsista taitaa nykyään osata lukea peruskouluun mennessään. Ja valmiudet saadaan paljolti kotona ääneen lukemisen kautta. Syvälukutaidossa kyse on nimenomaan ymmärtämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan suomea mutta osittain luen lapsille englanniksi, kun aina ei ole suomennosta saatavilla (heti) heidän toivomastaan kirjasta. Huhheijaa miten raskasta tällaiselle joka itse on lukenut enkkua vasta kolmantena kielenä.
Mikset osta äänikirjoja natiivin lukemana?
Alue: Aihe vapaa
Kerran viikossa? Kyllä noilla meidän mukuloilla ainakin näyttää olevan enkkua kolme kertaa viikossa. Suomalaisten englannin taito on nykyään maailman parhaiden joukossa, joten melko todennäköisesti sieltä koulusta löytyy ainakin kohtalaisesti englantia osaava opettaja, ja moni suomenkielinen lapsi harrastaa englantia vapaa-aikanaankin.
Enemmän olisin huolissani siitä, ettei lapsilla nykypäivänä ole välttämättä yhtään kieltä, jolla heillä olisi kykyä abstraktiin ajatteluun. Oikeasti hyvä kielitaito vaatii valtavasti lukemista.
Kieliä voi mainiosti opiskella aivan vanhuuteen saakka. Herkkyyskausi saattaa korkeintaan auttaa omaksumaan tietynlaisen lausumisen vaivattomasti, mutta sitä englantia nimenomaan puhutaan joka puolella maailmaa vähän eri tavalla, eikä toinen tapa ole toista parempi.