Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaisa avioero tulossa, miten jakaa kodin irtaimisto?
26.04.2023 |
Pakko nyt kysyä miten muut ovat toimineet kodin irtaimiston jakamisen kanssa kun esim. Huonekalut ovat arvokkaita yms.
Ex- vaimo oli siis itse omimassa kaiken arvokkaan vain sanomalla että minä vien nämä kun olen ne itse valinnutkin, oli sitten kyse nahkasohvista tai täyspuisesta kirjahyllystä, moottorisängystä, matoista tai astiastosta.
Minulle hän olisi jättämässä kaiken arvottoman romun. Kun sanoin että ei sovi niin hän raivostui.
Itse ehdotin että valitsemme vuorotellen ja määrittelemme arvokkaille huonekaluille itse hinnan ja näin molemmat saisi suht. arvokkaita asioita mukaansa.
Hänen mielestään on oikein että kun hän valitsi kotiimme 10000 euron nahkasohvat ja minä 4000€ television laitteineen että minä otan ne ja hän sohvat.
Tuntuu että emme pääse tässä eteenpäin, asunto on menossa myyntiin ja tavarat pitäisi saada tyhjättyä.
Ehdottakaa reilua jakoa
Kommentit (150)
Omassa avioerossani annoin miehelle kaiken mitä hän halusi. Minä halusin vain erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Aikoinaan erotessamme entisen avovaimoni kanssa tavarat jaettiin niin, että se sai, joka oli valmis jostain tavarasta enemmän maksamaan. Esimerkiksi hän oli valmis maksamaan sängystä 500€ ja minä 550€, joten sain sängyn.
Eli siinä vaiheessa kun tavaraa on maksettu ja jaettu, toinen joka on ostanut enemmän ja antanut rahaa pois, voisi toinen maksaa sängystä saaduilla rahoilla 600e ja saa sen takas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Niin ja toinen vaihtoehto on, että myytte kaiken ja jaatte myynnistä saadut rahat puoliksi.
Alan kohta olemaan tämän kannalla kun toiselle osapuolelle ei mikään sovi vain inttää kokoajan että hän on ne hankkinut.
Ap
Jos hankkinut tarkoittaa tässä sitä, että hän on ne myös maksanut, hän saa ne ottaa. Kumpikin saa pitää itse maksamansa tavarat. Jos irtaimisto on oikeasti arvokasta, ne listataan ositukseen ja mikäli avioehtoa ei ole, rikkaampi maksaa sitten tasinkoa, mutta sen voi hoitaa rahalla.
No meillä on aina ollut yhteiset rahat, ja ollaan tienattu samanverran, poislukien vuodet kun vaimo oli äitiyslomalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Laskette irtaimistolle hinnan ja jaatte summan puoliksi. Sitten vuorotellen valitsette, mitä kumpikin ottaa. Kunnes toisen summa tulee täyteen. Eli jos irtaimiston arvo on vaikkapa 70 000 €, kumpikin saa ottaa irtaisimistoa 35 000 € mutta ei niin, että toinen valitsee ensin ja loput jää toiselle Vuorotellen valitsette.
Ohi aiheen, mutta kenellä irtaimiston arvo voi olla 70 000 euroa? Elän ihan erilaisessa todellisuudessa.
Laske aikasi kuluksi oman irtaimistosi arvo niin saatat yllättyä. Ellet siis ole minimalisti jolla on matto lattialla ja yksi kutakin ruokailuvälinettä.
En ole minimalisti ja mun irtaimiston arvo on ehkä pari sataa jos sitäkään.
Eli jos menettäisit kaiken, saisit vastaavan irtaimiston (alle) parilla sadalla?
Yleensä jo pikkulapsen tavarat maksaa enemmän.
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiselle ruokapöytä, toiselle sohva. Matot puoliksi. Verhot puoliksi. Toiselle sohvapöytä. Toiselle tietokonepöytä. Lautaset toiselle, juomalasit toiselle ( tai setit puoliksi). Taulut puoliksi, koriste-esineet puoliksi. Lakanat puoliksi, siis jos niitäkin on vaikka 10 paria, niin 5 ja 5 (eli ei lueta rivien välistä, että leikataan saksilla halki puoliksi) 😁Jos joissain tavaroissa on tunnearvoa, jos ei kompromissiä löydy, sitä ei saa kumpikaan. Jaot voi tehdä hyvällä tai pahalla.
Ainakin itse haluaisin uuden sängyn, enkä sitä samaa vanhaa missä on yhdessä nukuttu.
Auttaako tämä?No ei oikein kun rouvan jakoperuste on se että hän ottaa Artekin uuden pöydän ja tuolit ja minä saan ikean työpöydän koska hän on sen ruokapöydän valinnut ja hommannut yms.
Ap
Vain pienisieluinen ihminen pitää kiinni materiasta. Sanot että sen kuin vie kaiken mitä haluaa. Ostat tilalle uudet.
No tätä ehdotin että hän ottaa nuo huonekalut ja yhdessä mietitään hinta ja minä sitten otan tuon rahana yhteisistä varoista mutta tämäkään ei sovi.
Ap
Sit se on lakimies asialle. Tottaki jos ruokapöydän arvo on 1000e ja tuolit päälle, ja tietokonepöytä on 40e arvoinen, niin niitä kompromisseja.
Sitten taas voi olla eroja, missä toinen on pettänyt puolisoa. Minun mielestä siinä pettäjä saa jonkun verran kärsiäkkin tavaroiden jaossa.
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
No tämä ei toimi meidän tilanteessa kun on 15 vuotta ollut yhteiset rahat millä kodin irtaimisto on ostettu sekä maksettu laskut yms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaroilla on aina hinta, ei voi olla niin vaikeaa jakaa. Laskette hinnat ja molemmat ottaa saman arvosta tavaraa. Ihan oukeasti missään huonelaluista ei kannata riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiselle ruokapöytä, toiselle sohva. Matot puoliksi. Verhot puoliksi. Toiselle sohvapöytä. Toiselle tietokonepöytä. Lautaset toiselle, juomalasit toiselle ( tai setit puoliksi). Taulut puoliksi, koriste-esineet puoliksi. Lakanat puoliksi, siis jos niitäkin on vaikka 10 paria, niin 5 ja 5 (eli ei lueta rivien välistä, että leikataan saksilla halki puoliksi) 😁Jos joissain tavaroissa on tunnearvoa, jos ei kompromissiä löydy, sitä ei saa kumpikaan. Jaot voi tehdä hyvällä tai pahalla.
Ainakin itse haluaisin uuden sängyn, enkä sitä samaa vanhaa missä on yhdessä nukuttu.
Auttaako tämä?No ei oikein kun rouvan jakoperuste on se että hän ottaa Artekin uuden pöydän ja tuolit ja minä saan ikean työpöydän koska hän on sen ruokapöydän valinnut ja hommannut yms.
Ap
No mutta sitten sinä saat sen moottoroidun sängyn ja vaimo jonkun Ikean nojatuolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
T
No ei oikein kun rouvan jakoperuste on se että hän ottaa Artekin uuden pöydän ja tuolit ja minä saan ikean työpöydän koska hän on sen ruokapöydän valinnut ja hommannut yms.
Ap
Haluatko sinäkin sen ruokapöydän vai oletko vaan halukas riitaan?
Kumman nimi kuitissa!
Vierailija kirjoitti:
No tuo ei tietenkään ole ok, mutta ymmärrän vähän perusteita. Me olemme valinneet kaiken yhdessä, ja siihen on muuten uponnut työtunteja kun ollaan soviteltu värejä ja malleja, mittailtu, verrattu hintoja ja etsitty tavaroita kaupoista. Satoja työtunteja. Jos toinen on tehnyt sen yksin, se on valtava määrä työtä. Ehkä voit jotenkin tulla vastaan?
Epäilen kyllä että jätit jotain kertomatta, kun vastapuoli on noin yksiselitteisen kohtuuton. Niin se yleensä on näissä tapauksissa. Mutta tuskin totuutta saadaan täällä kaivettua esiin.
Tämän ymmärtämiseen voi auttaa ajatusharjoitus. Mies on huoltanut ja korjannut yhteistä autoa 5 vuotta. Nyt mies haluaa saada auton myyntihinnasta isomman osan tekemänsä työn perusteella. Onko vaatimus perusteltu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto, että pistää vihaksi sun puolesta AP... Naisen logiikka... Ei vaan voi ymmärtää...
Tuo kuulostaa hyvältä, että vuorotellen valitsette. Toki voitte kokeilla vaikka kirjoitaa jonkun listan, jossa on kaikki merkittävä ja katsoa sitten, saatteko sovitelluksi.
P.s. Olen ostanut Artekin ruokapöytäni käytettynä joltakin tyypiltä, joka oli eronnut. Hinta 400 € silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin omat vaatteeni ja lähdin. Palkkasin myös asianajajan ja aikanaan tilille kilahti mukava summa rahaa osituksesta.
Minun puolestani ex olisi saanut kaiken, jos olisi ollut asiallinen, mutta asiattomuudella sai vain asianajajan, joka muisti mainita joka käänteessä, että olen ottanut tasan omat vaatteeni. Tuttavat lainasivat rahat siihen asti, että sain avattua uuden tilin ja palkan sinne, jotta ei tarvinnut käyttää senttiäkään yhteisen ja ainoan tilimme rahoista.
Ex on yhä katkera, kun "huijasin" hänet maksamaan. Jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Vierailija kirjoitti:
Tavaroilla on aina hinta, ei voi olla niin vaikeaa jakaa. Laskette hinnat ja molemmat ottaa saman arvosta tavaraa. Ihan oukeasti missään huonelaluista ei kannata riidellä.
Viimeisen 4 vuoden aikana, näin äkkiseltään laskettuna olemme hankkineet kotiimme tavaraa yli 20 000€ edestä samalla kun remontoiminen asunnon lattiasta kattoon, nämä hankinnat söivät melko paljon yhteisistä säästöistä ja nyt hän olisi viemässä tuon kaiken ja minulle jäisi sitte loppu mikä on täysin arvotonta.
Tähän en tietenkään suostu mutta en haluaisi myöskään juristeille maksaa. Mietin että jos ehdottaisin että molempien ystävät tulisivat ja arvioisivat tavarat mitä he olisivat valmiita niistä maksamaan ja tämän mukaan sitten jaettaisiin tasan. Ystäville voisi maksaa tästä palkkion. Kuulostaako reilulta?
Ap
Jos me erottaisiin, voi olla että irtaimistosta haluaisin vain toisen sohvan (meillä kaksi melkein samanlaista), äidiltäni saadut tavarat kuten olkkarin ison maton, muutaman design-lampun, perintölipaston, Marimekon astiaston ja oman työ/vierashuoneen koko sisällön. Muusta niin viis. Autoja on kaksi, joten mies saisi hybridivolvonsa, minä vanhan relluni. Isommat kodinkoneet pitäisi jotenkin jakaa, lähinnä pyykkikone, kuivuri ja tiskikone. Pyykkikonehan niistä tärkein on, mutta aika vanha.
Rahassa ne pitäisi jotenkin arvioida ja sitten jakaa. Jos mies saisi arvokkaamman kokonaisuuden, niin rahalla tasattaisiin.
Minun kesämökkini olisi jaon ulkopuolella, se on varmistettu avioehdolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saa sen,minkä on ostanutkin? Saattaisin olla kyllä silleen reilu,et jos toiselle ei jää mitään,niin jotain tai jonkun tavaran/huonekalun jättäisin,mut kumpikin vie omansa ja yhteiset jaetaan?
lisään,että tavara on tavaraa ja tavaraa saa kaupasta tai kirpparilta ja vapaus on vapaus...mutta mielestäni on reilua,että jos olen ostanut vaikka sohvaryhmän,niin vien sen myös mukanani jos haluan ja reilua myös toisinpäin,vaikka jäisin tyhjin käsin,mutta uskoisin,että toinen olis sen verran reilu,että ehkä jättäis jonkun huonekalun mulle ja toisinpäin. Mut jos ois oikein riitaisa ero niin veisin ne,mitkä olen ostanutkin. Kyllä turha on hänen valittaa,jos ei ole penniäkään johonkin laittanut :)
Mutta nämähän oli ostettu yhteisistä rahoista ja ap:n vaimo ei suostu siihen että ap ottaa rahana sen minkä vaimo on törsännyt näihin huonekaluihin.
Meillä irtain meni sille joka oli enempi tavaran rakastunut, eli miehelle. Hänelle oli super tärkää "voittaa" irtaimen määrässä joten otin mukaan vain yhden kirjahyllyn ja yhden lapsuuden kodistani tuoman lipaston. Siellä hän nyt sitten istuu kaiken sen (exänsä valitseman) tavaran keskellä "voittajana". Itsestä oli ihanaa aloittaa kodin sisustus puhtaalta pöydältä, ei tarvinnut tehdä kompromisseja vaan kodista tuli vihdoinkin oman näköinen! Kevyt olo kun ei tullut painolastina tavaraa.
Ap:lle sanoisin että valitse taistelusi, mieti onko tärkeämpää riidellä romusta vai mennä eteenpäin. Jos tavara on tärkeää niin paras on laskea arvo ja molemmat saa samanverran ja lakimies apuun jos ei muuten onnistu (rahat menee sitten hänelle).
Alue: Aihe vapaa
Osasta on ja osasta ei ole. Ja ei näitä kaikkia nyt kuitenkaan kuittien mukaan voi hinnoitella.
Ap