Minkämaalainen on poika-/tyttöystäväsi? Haluaisin kuulla kokemuksia kulttuurieroista ja muutenkin suhteesta! :)

Ulkomaalaisissa miehissä on se hieno puoli kun antavat olla naisellinen! Suomalaiset miehet ovat neitejä, mitään ei osata itse ja on kaikenmaailman tytyilijöitä ja odotetaan että nainen on oikein päällepäsmäri.

Että ihan turha suomimiesten vinkua että suomalaiset naiset ovat liian miehekkäitä, te olette tehneet meistä sellaisia.

Minä olen ruotsalainen, mies suomalainen. Ei mitään suurempia kulttuurieroja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ruotsalainen, mies suomalainen. Ei mitään suurempia kulttuurieroja.

Okei! Osasitko suomea jo ennen kuin tapasit miehesi vai opettelitko vasta sen jälkeen? :) Oletko huomannut jotain eroa suomalaisiin versus ruotsalaisiin miehiin? Mielelläni kuulisin kokemuksia teidän suhteestanne!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ruotsalainen, mies suomalainen. Ei mitään suurempia kulttuurieroja.

Ruotsalaiset naiset ovat kauniita. 

Minulla on portugalilainen mies ja asutaan Ruotsissa. En ole huomannut mitään kulttuurieroja paitsi että perhekäsitys on miehelläni laajempi. Itse kun en pidä sukuuni enkä edes omiin vanhempiini juuri yhteyttä. Mutta minä se tässä taidan olla erikoinen. Ruotsalaisista miehistä myös kokemusta. Seurustelin aikaisemmin tukholmalaisen miehen kanssa joka oli makuuni liian neitimäinen ja jauhoi aivan liikaa tunteista, sitä ennen taas norrlänningin kanssa joka oli kuten suomalaiset miehet, suhde päättyi erille kasvamiseen, ei niinkään että olisi jotain vikaa ollut. Ensimmäinen poikaystävä taasen oli suomensyntyinen perhetuttu. Itse siis koen itseni suomalaiseksi, suomalaisten vanhempien lapsi, mutta syntynyt Ruotsissa ja asunut täällä koko elämäni.

Text generated by ChatGPT v3.51 98% confidence.

Ei kokemusta. Vaikka olen viettänyt paljon aikaa ulkomailla, en koskaan ryhdy siellä suhteisiin.

Olen kokeillut seurustelua ulkomailta tulleiden kanssa. Ongelmia on ollut lähinnä kaksi. Ensimmäinen on kielitaito. Vaikka puhun sujuvaa englantia, se on kuitenkin kakkoskieli eikä sillä puhu niin sujuvasti kuin suomeksi. Äidinkielelläkin puhuessa tulee väistämättä väärinkäsityksiä parisuhteessa. On tosi kiva alkaa selittämään itseään paremmin kakkoskielellä.

Toinen ongelma on kulttuurierot, joka menee samaan kategoriaan ymmärretyksi tulemisesta. Eli kielitaito-ongelmista johtuva kommunikaatio-ongelma + kulttuurieroista johtuvat väärinkäsitykset = ei kiitos. Esim. se on todella rasittava kulttuuriero, että Suomessa perinteisesti ollaan oltu aika rehellisiä, mutta tuliaisten kanssa ei voi olettaa samalla tavalla että lupaukset pidetään.

Neljännesvuosisata takana nigerialaisen naisen kanssa ja hyvin menee.

Mielestäni kannattaa pyrkiä valikoimaan suhteeseen molempien kulttuurien hyviä puolia ja kommunikoida vilpittömästi, sekä aina olettaen että toinen tahtoo molempien parasta. Toista kohtaan on syytä olla arvostava, huomaavainen, kiitollinen ja huolehtiva. Näiden värittämä käytös tuppaa tulemaan tulkituksi rakastavaksi ja on omiaan liennyttämään nopeasti mahdollista erimielisyyksistä aiheutunutta pahaa mieltä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolalainen nainen. Puhuu paljon ja kyselee paljon, elää voimakkaasti ja suurella tunteella. Kotioloissa käytännöllinen eikä takerru pikkuasioihin. Joissain asioissa tosi pikku tarkka perfektionisti, ja joskus taas kaikki kelpaa kunhan on edes sinne päin. Noiden ominaisuuksien kanssa pärjää kun nykyään olen oppinut tietämään etukäteen että missä asioissa mennään ja toimitaan kulloinkin, ja niihin osaa varautua nyt jo ennakkoon.

Ja on jopa vielä enempi konservatiivisempi kuin minä. Perinteitä kunnioittava.

Haha en tiedä miksi mutta jotenkin tuo sun teksti kuulosti suloselta! Kaikkea hyvää teille!

Kiitos. Välillä on kulttuurieroja, joskus ei ollenkaan. Ja joskus tulee jopa hieman pelottava tunne että lukeeko hän minun ajatuksia kun sanoo minun ajatukset, tulevan mielipiteen ja ääneen ennen minua. Tai sitten vaan tuntee minut jo liian hyvin ja osaa ennakoida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolalainen nainen. Puhuu paljon ja kyselee paljon, elää voimakkaasti ja suurella tunteella. Kotioloissa käytännöllinen eikä takerru pikkuasioihin. Joissain asioissa tosi pikku tarkka perfektionisti, ja joskus taas kaikki kelpaa kunhan on edes sinne päin. Noiden ominaisuuksien kanssa pärjää kun nykyään olen oppinut tietämään etukäteen että missä asioissa mennään ja toimitaan kulloinkin, ja niihin osaa varautua nyt jo ennakkoon.

Ja on jopa vielä enempi konservatiivisempi kuin minä. Perinteitä kunnioittava.

Haha en tiedä miksi mutta jotenkin tuo sun teksti kuulosti suloselta! Kaikkea hyvää teille!

Kiitos. Välillä on kulttuurieroja, joskus ei ollenkaan. Ja joskus tulee jopa hieman pelottava tunne että lukeeko hän minun ajatuksia kun sanoo minun ajatukset, tulevan mielipiteen ja ääneen ennen minua. Tai sitten vaan tuntee minut jo liian hyvin ja osaa ennakoida?

Kuulostaa todellakin siltä että tunnette toisenne hyvin ja sovitte yhteen! 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen, mutta etnisesti isän puolelta venäläinen. Mieheni on HongKongin kiinalainen, joka opiskellut 13-vuotiaasta briteissä ja palannut ensiksi manner-kiinaan ja sieltä sitten HKhon vähän päälle 30-vuotiaana. Hän on "valkoinen" muiden paikallisten mielestä.

Tapasimme koska olin töissä HKssa ja Tinderissä nyt satuimme juttelemaan. Olin ehtinyt olla jo yli vuoden HKssa enkä hengaa entistä esimiestäni lukuunottamatta muiden suomalaisten kanssa, joten olin jo tottunut englanninkielen käyttöön hyvin.

Jos sanat ja omista tuntemuksistaan kertomiset ontuvat, kannattaa opiskella uusia sanoja tai lukea englanniksi paljon (jotain hankalampaa kuin some-kirjoituksia). Itse unohtelen sanoja sekä suomeksi että englanniksi ja pitää ääneen selitellä mitä sanaa haen. Omista virheistä oppii.

Muutama aiemmin tapailemaani paikallinen mies vihasi sitä, että opiskelin paikallista kantoninkiinaa. Yksi, jota tapailin noin 3kk, suoraan huusi että olin "nolannut" hänet koska olin puhunut muutaman osaamani lauseen hänen kaverilleen. Mutta nämä jätkät selkeästi vain halusivat valkoisen tyttöystävän statussymboliksi :D

Mitä kannattaa ottaa huomioon: miten ja missä ajattelitte tulevaisuudessa asua? Jos lapsia haluatte niin mikä/mitkä ovat lasten suunnitellut äidinkielet? Nämä asiat eivät ehkä ole vielä ajankohtaisia mutta kannattaa ainakin itsekseen pohtia.

Meillä on eniten kulttuurista eroa suhtautumisestamme omiin perheisiimme: en ole mitenkään läheinen etenkään sukuni kanssa enkä edes ydinperheeni. Heidän asiat ei minua kiinnosta oikeastaan p*skaakaan. Mieheni on äidinpuoleisen sukunsa kanssa erittäin läheinen ja mm haluaa varmistaa että hänen lapseton setänsä tulee saamaan tarvittavan hoidon ja tuen.

HKssa on yleistä että perheessä on köyhemmästä aasianmaasta tummaihoisempi kotiapulainen, yleensä filippiineiltä. Mieheni perheessä onneksi ei ole mutta hänen vanhempansa tulevat joka päivä siivoamaan hänen asuntonsa. Mielestäni lattioiden moppaaminen tai yhden paidan peseminen koneessa päivittäin on turhaa, mutta asunto on hänen ja minä elän pummina siellä. Pahimmat hulluudet olen kitkenyt pois tai ainakin vähentänyt.

Ainoa mikä oikein v*tuttaa itseäni "monikulttuurisessa" suhteessa on etenkin valkoihoisten naisten monikulttuuri-fetissi. On se ihanaa kun mun mies ei ole suomalainen! On se ihanaa kun meille tulee ruskea vauva! Meissä ei oikeasti ole mitään ihmeellistä. Kukaan ei ole onnitellut miestäni siitä, että hänellä on valkoinen vaimo tai lapsi...

Eipä ole tullut vielä vastaan että joku loukkaantuisi siitä että toinen haluaa ja yrittää oppia toista kieltä! Tai että tuntisi itsensä nolatuksi, huh huh :D Kertoisitko vähän mitkä "pahimmat hulluudet" olet kiteknyt pois? Olisi mielenkiintoista kuulla

Ron oli aika hullu tapaus, varmaan kestin häntä 3kk vain sen takia että hänen mielipiteensä naurattivat :D En tajua kyllä mitä hän raivosi, sillä hänen kaverinsa oli ainakin iloinen, niin kuin normi ihminen nyt on kun ulkomaalainen on opetellut paikallista kieltä. Aiemmin olen myös törmännyt paikallisiin miehiin, jotka sanovat ettei minun tarvitse opetella kantonia sillä osaan englantia. Suurin osa länsimaalaisista eivät opettele kieltä vaikka olisivat olleet vuosikymmeniä HKssa ja tiedän yhden brittinaisen joka on paikallisen kanssa naimisissa ja heillä aikuisia lapsia, mutta nainen tai lapset eivät puhu sanaakaan kantonia. En ole kysynyt miksi, mutta en ajatellutkaan että hän olisi paikallisen kanssa naimisissa.

Tapasimme Ronin kanssa netin kautta ja minulla oli tuolloin _selkeästi_ punaiseksi värjätyt hiukset. Sain kuulla koko 3kk että minun pitäisi arvostaa luonnollista hiusväriäni (eli siis maantieharmaa/blondi) ja hän sanoi ettei minua tulla ottamaan töissä ikinä tosissani niin kauan kuin minulla on "klovnihiukset". Varmaan eniten tappelimme hiusteni väristä ja kerran hän sanoi että värjään hiukseni vain koska "tytöt jotka kiusasivat minua olivat blondeja" :---D värjään hiuksia ihan sen takia että tykkään väristä ja kiusaajinani oli kaikenvärisiä, kiitos! Minulla myös on luonnonkiharat ja hennot hiukset, jotka HKn kosteassa ilmastossa menee pörröisiksi helposti. Valitti aina jos hiukseni eivät olleet täysin suorat ja järjestyksessä, en tiedä mihin se "luonnollisuuden arvostus" katosi.

Profiilissani myös luki, että tykkään katsoa urheilua, käyn salilla, treenaan mma:ta ja idolini on Arnold Schwarzenegger. Sain sitten valitusta jatkuvasti myös kuinka "huonosti käyttäydyn" jos menemme sporttibaariin ja *gasp* katson ja kommentoin urheilua! :O Kysyi aina että miksi yritän esittää miestä. Ihan pimee koko äijä...

"Hulluudet" on vähän liioiteltu sana, tosin mielestäni lattian moppaaminen ja yhden paidan konepesu on hulluutta, mutta mieheni vanhemmat eivät onneksi tehneet mitään täysiä hulluuksia esimerkiksi polttaneet uhrilahjoja rappukäytävässä kuten entisen työpaikkani naapurin muorit. Olemme sopineet että jätän pestävät pyykit vessan tasolle, korissa olevia ei tarvitse pestä. Miehelläni on sen verran vaatteita ettei yhtä paitaa ja sukkaparia tarvitse pestä. Pyykki myös pestiin 30min pika-asetuksella (linkous mukaanlukien) 0-asteella. En ole sellainen joka pesee kaiken pyykin 60-asteessa, mutta tuollaisella ei kyllä puhtaaksi tule. Koiratarhassa käyttämäni vaatteet haisivat pesun jäljiltä enemmän kuin koriin laittaessa. Roskapussi vaihdettiin ennen päivittäin, vaikka siellä olisi vain yksi banaaninkuori. Meillä on kannellinen, kunnon roskis että ötököiden estämisessä ei ollut kyse. Meillä on dysonin varsi-imuri mutta mieheni äiti siivoaa kissankarvat matosta konttaamalla teipinpalan kanssa. Kukin omalla tyylillään sitten. Kotonaan mieheni vanhemmat laittavat pöydälle paperisen suojan ja luut ja muut ruuantähteet laitetaan pöydälle (jätän itse lautasen reunaan).

Varmaan ainoa kulttuurishokki on varmaan tämä kierrättämättömyys ja ylenpalttinen tuhlaaminen on järkyttänyt itseäni. Me suomalaiset olemme aika tervejärkistä ja kierrättävää porukkaa kuitenkin. HKssa onneksi on alkanut kierrätys helpottumaan ja asuntomme lähellä on avattu uusi kierrätyskeskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen, mutta etnisesti isän puolelta venäläinen. Mieheni on HongKongin kiinalainen, joka opiskellut 13-vuotiaasta briteissä ja palannut ensiksi manner-kiinaan ja sieltä sitten HKhon vähän päälle 30-vuotiaana. Hän on "valkoinen" muiden paikallisten mielestä.

Tapasimme koska olin töissä HKssa ja Tinderissä nyt satuimme juttelemaan. Olin ehtinyt olla jo yli vuoden HKssa enkä hengaa entistä esimiestäni lukuunottamatta muiden suomalaisten kanssa, joten olin jo tottunut englanninkielen käyttöön hyvin.

Jos sanat ja omista tuntemuksistaan kertomiset ontuvat, kannattaa opiskella uusia sanoja tai lukea englanniksi paljon (jotain hankalampaa kuin some-kirjoituksia). Itse unohtelen sanoja sekä suomeksi että englanniksi ja pitää ääneen selitellä mitä sanaa haen. Omista virheistä oppii.

Muutama aiemmin tapailemaani paikallinen mies vihasi sitä, että opiskelin paikallista kantoninkiinaa. Yksi, jota tapailin noin 3kk, suoraan huusi että olin "nolannut" hänet koska olin puhunut muutaman osaamani lauseen hänen kaverilleen. Mutta nämä jätkät selkeästi vain halusivat valkoisen tyttöystävän statussymboliksi :D

Mitä kannattaa ottaa huomioon: miten ja missä ajattelitte tulevaisuudessa asua? Jos lapsia haluatte niin mikä/mitkä ovat lasten suunnitellut äidinkielet? Nämä asiat eivät ehkä ole vielä ajankohtaisia mutta kannattaa ainakin itsekseen pohtia.

Meillä on eniten kulttuurista eroa suhtautumisestamme omiin perheisiimme: en ole mitenkään läheinen etenkään sukuni kanssa enkä edes ydinperheeni. Heidän asiat ei minua kiinnosta oikeastaan p*skaakaan. Mieheni on äidinpuoleisen sukunsa kanssa erittäin läheinen ja mm haluaa varmistaa että hänen lapseton setänsä tulee saamaan tarvittavan hoidon ja tuen.

HKssa on yleistä että perheessä on köyhemmästä aasianmaasta tummaihoisempi kotiapulainen, yleensä filippiineiltä. Mieheni perheessä onneksi ei ole mutta hänen vanhempansa tulevat joka päivä siivoamaan hänen asuntonsa. Mielestäni lattioiden moppaaminen tai yhden paidan peseminen koneessa päivittäin on turhaa, mutta asunto on hänen ja minä elän pummina siellä. Pahimmat hulluudet olen kitkenyt pois tai ainakin vähentänyt.

Ainoa mikä oikein v*tuttaa itseäni "monikulttuurisessa" suhteessa on etenkin valkoihoisten naisten monikulttuuri-fetissi. On se ihanaa kun mun mies ei ole suomalainen! On se ihanaa kun meille tulee ruskea vauva! Meissä ei oikeasti ole mitään ihmeellistä. Kukaan ei ole onnitellut miestäni siitä, että hänellä on valkoinen vaimo tai lapsi...

Suomalainen ääni kellossa: 

"HKssa on yleistä että perheessä on köyhemmästä aasianmaasta tummaihoisempi kotiapulainen, yleensä filippiineiltä. Mieheni perheessä onneksi ei ole mutta hänen vanhempansa tulevat joka päivä siivoamaan hänen asuntonsa. Mielestäni lattioiden moppaaminen tai yhden paidan peseminen koneessa päivittäin on turhaa, mutta asunto on hänen ja minä elän pummina siellä. Pahimmat hulluudet olen kitkenyt pois tai ainakin vähentänyt."

ET elä pummina. Olet kumppani. Vain suomalainen nainen voi ajatella noin. Ei tarvitse korvata toisen välittämistä, rakkautta ja huolenpitoa mitenkään, olet miehesi rakastettu. 

Et siivoa. Varsinkaan Aasiassa. Olet kumppani ja mahdollisesti jo puoliso. Et ole siivooja. En ikinä siivoisi, ja koska miehesi kultuurissa miehet eivät siivoa, kuin ehkä Suomeen muuttaessa pakosta. 

Pidä statuksesi kumppanina, äläkä alennu siivoojaksi tai kokiksi. 

Tottakai Aasiassa kotiapulainen tekee töitä joka päivä, NAUTI puhtaasta kodista ja mene vaikka kylpylään tai muuten nauti naisellisuudesta.

Kiteminen pois? Kuinka kauan jaksat muuttaa miestäsi? Kaunako luulet että suhde kestää? 

Veikkaan että hän löytää naisen joka arvostaa hänen tapaansa olla mies ja saat etsiä toisen kitkettävän! Sori mutta herätys, sisko. 

Unohditko lääkkeet ottaa? :D

Olen äitini ainoa tyttö, "sisko"

1) elän pummina sillä asunto on hänen ja en maksa vuokraa tai laskuja. Käyn osa-aikaisessa työssä ja vapaaehtoistoiminnassa ja hoidan kotitöitä (vaikka miehen vanhemmat tekevät sitä myös). Eikö itsestään saa edes vitsailla enään? En tarvitse mitään empowerment puhuttelua, minulla ja miehelläni menee elämä oikein hyvin ja arvostamme toisiamme.

2) mieheni siivoaa ehkä vähemmän kuin minä, mutta hän onkin töissä pitkiä päiviä jotta minä saan käydä auttamassa kodittomia koiria ilman palkkaa yhdessä maailman kalleimmassa kaupungissa. Olen etuoikeutettu ja elän mukavammin kuin olisin osannut kuvitella. Se että kiinalaiset miehet eivät tekisi kotitöitä on aika kärjistetty kuvaus, vähän niinkuin sanoisi että kaikki suomalaiset miehet ovat juoppoja.

3) en alennu mihinkään, päinvastoin olen tasavertainen kumppani jolla on omat tehtävänsä meidän suhteessa. Siivoaminen tai kokkaaminen ei ole mitenkään alentavaa. NAUTIN siitä että saan tehdä ja nähdä kädenjälkeni elämässäni. Meillä muuten mieheni tekee ruuat ;)

4) ehkä sinä olet laiska mutta en itse halua tukea HKn rasistista kotiapulaisjärjestelmää. Kotiapulaiset saavat 4000-4600hkd kuukaudessa palkkaa, tekevät työtä 6 päivää viikossa ja huh huh jos luet joitain kertomuksia minkälaisia oloja ja tilanteita ovat kokeneet. Sunnuntaisin, lakisääteisen vapaapäivänsä aikana, lähtevät klo5 aamulla ulos ja tulevat keskiyön aikoihin takaisin, osan isäntäperhe heittää ulos kun ovat vapaalla turhake tai sanovat "voisit tehdä nopeasti vaikka X, Y ja Z ennen kuin lähdet vapaalle". Kotiapulaissysteemi on mielestäni hyväksikäyttöä vaikka hyviä ja reiluja perheitä suurin osa ovat.

Olen poikatyttö jonka idoli on Arnold Schwarzenegger, en tosiaankaan nauttisi kylpylässä loikoilusta ja äitini kasvatti minut itsenäiseksi aikuiseksi opettamalla minut siivoamaan omat sotkuni kuten pitääkin :D

Kerro ihmeessä lisää minkälainen on mieheni tapa olla mies. Ilmeisesti tunnet hänet paremmin kuin minä! Me ollaan muuten naimisissa ja saamme esikoisemme nyt minä päivänä hyvänsä ;)

se että aikuinen mies laittaisi likaiset sukkansa pyykkikoriin eikä ympäri olohuoneen lattiaa ei ole mielestäni paljoa vaadittu, ehkä sinulta on liikaa pyydetty kun vie aikaa kylpylästä :D

Sain hyvät naurut tästä

HongKongilaisen kanssa oleva taas moi!

Tuli mieleen selfietä lähettäessä, että paras kokemukseni mieheni kanssa oli kun hän varmaan kolmannella treffeillämme tuijotti naamaani todella intensiivisesti. Aloin tuijottamaan takaisin ja hetken päästä kysyin "mitä?". Hän toteaa todella kiehtoutuneella äänellä että "sulla ON kulmakarvat!"

Mulla on blondit kulmakarvat :D

Nykyään välillä aina katsoo niitä ja sanoo puolileikillä "en voi katsoa naamaasi, se sattuu silmiin". Pitää leikata takaisin etuhiukset...

Monikulttuuriset liitot päättyvät useammin eroon ikävä kyllä. On hyvä opetella tuntemaan puolison kulttuuri ja viettää aikaa myös hänen kotimaassaan.

Oma puolisoni on britti ja muutin hänen kotimaahansa melko nuorena, ja kulttuurierot ovat mielestäni pieniä ja ennemminkin hauskoja kuin mitenkään haittaavia. Tietysti auttaa se, että meillä on yhteinen kieli ja nyt myös kaksi kun hän on oppinut suomea.

Usein sellainen ihminen joka lähtee suhteeseen ulkomaalaisen kanssa on jo valmiiksi avarakatseinen ja valmiimpi hyväksymään kulttuurierot, mutta ongelmia voi koitua esimerkiksi siitä minne asetutaan ja miten lapset kasvatetaan. Älä lähde suhteeseen ulkomaalaisen kanssa jos et ole valmis kompromisseihin.

Vierailija kirjoitti:

Monikulttuuriset liitot päättyvät useammin eroon ikävä kyllä. On hyvä opetella tuntemaan puolison kulttuuri ja viettää aikaa myös hänen kotimaassaan.

Oma puolisoni on britti ja muutin hänen kotimaahansa melko nuorena, ja kulttuurierot ovat mielestäni pieniä ja ennemminkin hauskoja kuin mitenkään haittaavia. Tietysti auttaa se, että meillä on yhteinen kieli ja nyt myös kaksi kun hän on oppinut suomea.

Usein sellainen ihminen joka lähtee suhteeseen ulkomaalaisen kanssa on jo valmiiksi avarakatseinen ja valmiimpi hyväksymään kulttuurierot, mutta ongelmia voi koitua esimerkiksi siitä minne asetutaan ja miten lapset kasvatetaan. Älä lähde suhteeseen ulkomaalaisen kanssa jos et ole valmis kompromisseihin.

Olen ymmärtänyt, että ne avioerot ovat tyypillisiä kun asutaan Suomessa ja se puoliso ei yrityksistään huolimatta pääse töihin. Suomalaiset työmarkkinat ovat hyvin syrjiviä, jos tutkinto on ulkomailta eikä suomenkieli ole natiivitasoa. Etenkin konservatiivisista kulttuureista tulleille miehille on hyvin vaikeaa jäädä kotiin, se syö miestä ja avioliittoa. Toinen tilanne on, että mies työllistyy hyvin matalapalkkaiseen, mutta pitkiä päiviä vaativaan työhön. Kotona ei ehdi olemaan, mutta se taloudellinen tuonti on silti vaatimatonta. Sekin syö avioliittoa. Suomessa asuvat tuontivaimot sen sijaan kokevat parisuhdeväkivaltaa selvästi suomalaisia naisia enemmän. Tutkimusten mukaan tilanne on vaikein, jos vaimolla on tullessaan jo aiemmin tehty lapsi. Suomalaismiehet karsastavat näitä lapsia ja koska vaimo on pois kotimaastaan, ei lapsi tietenkään ole koskaan isälläänkään. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ruotsalainen, mies suomalainen. Ei mitään suurempia kulttuurieroja.

Pohjoismaiset arvot ja kulttuuri ovat yllättävän lähellä toisiaan, joten ymmärrän hyvin ettei suuria ristiriitoja synny kulttuurierojen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ruotsalainen, mies suomalainen. Ei mitään suurempia kulttuurieroja.

Pohjoismaiset arvot ja kulttuuri ovat yllättävän lähellä toisiaan, joten ymmärrän hyvin ettei suuria ristiriitoja synny kulttuurierojen perusteella.

Se on totta! Minulle tuli itseasiassa tosin hieman yllätyksenä miten norjalaiset ovat enemmän samanlaisia keskenään suomalaisten kanssa kuin ruotsalaiset ja suomalaiset. Norjalaiset ovan rentoja, ovat suorempia ja enemmän luontoihmisiä kuin ruotsalaiset

Intialainen ja sillä on "se" poikittain.