Lue keskustelun säännöt.
Minkämaalainen on poika-/tyttöystäväsi? Haluaisin kuulla kokemuksia kulttuurieroista ja muutenkin suhteesta! :)
26.04.2023 |
Olen tavannut aivan ihanan ruotsalaisen miehen. Olemme nähneet nyt noin 7 kertaa, eli tuore juttu. Emme vielä seurustele, mutta alan olla päätä myöteni rakastanut! Hän on kaikinpuolin ihana, mutta olen huomannut myös muutamia kulttuurieroja. Esimerkiksi "suomalainen suoruus" on välillä aiheuttanut pientä kitkaa. Myöskin eri kielellä puhuminen välillä turhauttaa, koska koen, että en aina saa tuotua asiaani esiin niin kuin haluaisi.
N23
Toivoisin että kertoisitte kokemuksia monikulttuurisista suhteista! Mikä on erilaista? Mitä kannattaa ottaa huomioon? Miten selvitätte erimielisyydet johtuen kulttuurista ja se mikä minua eniten kiinnostaa on, että miten koette kommunikaation jos kumpikaan ei puhu omaa äidinkieltä
Haluaisi
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolalainen nainen. Puhuu paljon ja kyselee paljon, elää voimakkaasti ja suurella tunteella. Kotioloissa käytännöllinen eikä takerru pikkuasioihin. Joissain asioissa tosi pikku tarkka perfektionisti, ja joskus taas kaikki kelpaa kunhan on edes sinne päin. Noiden ominaisuuksien kanssa pärjää kun nykyään olen oppinut tietämään etukäteen että missä asioissa mennään ja toimitaan kulloinkin, ja niihin osaa varautua nyt jo ennakkoon.
Ja on jopa vielä enempi konservatiivisempi kuin minä. Perinteitä kunnioittava.Haha en tiedä miksi mutta jotenkin tuo sun teksti kuulosti suloselta! Kaikkea hyvää teille!
Kiitos. Välillä on kulttuurieroja, joskus ei ollenkaan. Ja joskus tulee jopa hieman pelottava tunne että lukeeko hän minun ajatuksia kun sanoo minun ajatukset, tulevan mielipiteen ja ääneen ennen minua. Tai sitten vaan tuntee minut jo liian hyvin ja osaa ennakoida?
Kuulostaa todellakin siltä että tunnette toisenne hyvin ja sovitte yhteen! 😊
Joo, oli kieltämättä vähän outo ja erikoinen tunne kun nähtiin ja keskustelimme ensimmäisen kerran.
Ollaan usein naurettu että me oltiin heti alusta lähtien kuin sisko ja veli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on yritetty yhyttää yhteen arabien, afrikkalaisten ja aasialaisten miesten kanssa. Onko jotenkin käsittämätöntä etteivät he viehätä. Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Pohjoismaat olisivat okei ja Suomi tietenkin ykkösenä, mutten enää suostu antamaan mahdollisuutta tiettyjen kulttuurien edustajille. Se on niin nähty ja ei, on ei, on ei. Erot naiskäsityksessä ja muutoinkin asenteet ovat niin poikkeavat että seurauksena on ristiriitoja, jotka eivät vain yksinkertaisesti ratkea.
En tiedä mitä tarkoitat, mutta itselläni on arabimies ja suurin ärsytyksen aihe on niinkin turhamainen asia kuin heidän kulttuurin vieraanvaraisuus. Joka paikkaan mihin mennään, niin pitää olla sukulaisia opastamassa ja neuvomassa. Vasta oltiin Briteissä ja sieltä piti etsiä pikkupikkuserkku (kuka suomalainen edes tuntee noin kaukaisia sukulaisia) joka haki kentältä, antoi valmiiksi ostetut liittymät, Oysterit ja otti töistä vapaata jotta saa näyttää meille parhaat paikat. Suomalaisena naisena en kestä tällaista avuttomaksi tekemistä. Haluan seikkailla itsenäisesti. Samalla tavalla kohtelevat naisia, ostavat vaikka kuun taivaalta. Joskus se on ihanaa, mutta ei koko ajan. Välillä koen sen todella ahdistavan.
Italialainen mies. Hänellä ei ole minkäänlaista yksityisyyttä vanhempiensa kanssa. Joka ikinen asia voidaan puida heidän kanssaan. Kun minulla oli terveysongelmia koko perhe tiesi asiasta ja kaikki halusivat neuvoaja auttaa. Hyväähän he tarkoittivat, mutta ärsytti kun yksityisasioistani tiedetään ennen kuin minä olen ehtinyt kertoa enkä saa päättää kuka tietää ja mitä. Mieheni ei ymmärrä, mikä tässä on ongelma.
Toinen asia on vieraanvaraisuus. Kun olen käymässä hänen kanssaan italiassa ihan kenen tahansa hänen sukulaisensa tai kaverinsa luona, aina on ruokaa ja juomaa tarjolla riippumatta siitä viivymmekö pari tuntia vai viikon. Omaa rahaa ei mene paljon mitään näillä reissuilla kun kaikki tarjoillaan. Hävettää vähän viedä miestä Suomen lomalle kun harvemmin missään kyläpaikassa on mitään kummempaa tarjolla. Pitää oikeen erikseen tulla joku illalliskutsu ja siitäkin tehdään niin iso numero että nyt syödään yhdessä niinkuin se olisi joku ihmeellinen harvinainen tapahtuma. Ihmetteli mies vähän kun oltiin menossa viime kesänä kaverini mökille ja käytiin kaupan kautta ostamassa ruokaa ja juomaa meille. Kysyi muutamaankin kertaan että eikö meitä ole kutsuttu sinne.