Lue keskustelun säännöt.
Sinä jolla aikuisia lapsia, häpeätkö heitä?
25.04.2023 |
Aihe lienee tabu muttakamppailen itse tunteideni kanssa eikä tällaista saisi sanoa ääneen.
Aikuistumassa olevani poikani tuntuu pettymykseltä, en siis kuvitellut saavani lasta josta en voisi olla ylpeä tämän aikuistuttua. Lapsi ei ole hunningolla muttei myöskään jätä paljoa kerrottavaa jälkipolville -mikäli niitä ikinä edes tulee.
Tunnen pettymystä ja huomaan hiukan salailevani lapseni edesottamuksia.
Kommentit (145)
En häpeä vaan rakastan. Molemmilla lapsilla aikuisiällä tullut päihdeongelma. Joskus murehdin ja säälinkin. Mutta päätökset tekee aikuinen ihminen itse ja ensimmäinen päihde, olkoon mitä on otetaan aina selvään päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En häpeä heitä enkä ole ylpeä heistä.
Vierailija kirjoitti:
En häpeä lastani, mutta jonkinlainen epämiellyttävä tunne mulle tulee, kun tuttavat kertoo lapsistaan: Ylioppilasjuhlista, pääsykokeisiin lukemisesta, yliopistoon pääsemisestä, opiskeluista ulkomailla, lomamatkoista kaveriporukoilla, festarikesistä...
Noi on kaikki asioita, jotka itse olen kokenut, ja joista koen olevani onnellinen. Mun lapsi on valmistunut ammattikoulusta ja tehnyt hiki hatussa matalapalkkaista työtä. Vapaa-ajalla se pelaa tietokoneella. Ei muuta. Kai jotenkin säälin tai olen pahoillani lapseni puolesta, että sen elämänkokemukset on niin suppeat.
Asia ei taida haitata lainkaan lasta, mutta ei kai se osaa kaivata mitään, mistä ei ole pientäkään kokemusta. En tiedä miten mun olisi pitänyt kasvattaa lapseni, jotta siitä olisi tullut "elämänjanoisempi". Ehkä lapsuuden ja nuoruuden kaveripiirillä on asiaan enemmän vaikutusta kuin perheellä. Tai ainakin mun elämänkokemukset nuoruudesta on vahvasti sidottu
Voi tosiaan olla ettei lastasi tuo haittaa. Hän ei osaa kaivata tuollaista sisältöä elämäänsä. Mietin myös että juuri tällaisen takia on hölmöäkin ajatella että jos vaan tarjoaa sen kivan perhelähiön tai suositun kaupunginosan niin joka lapsi löytää kaverinsa. Ei se niin mene. Ihmiset ovat erilaisia ja ehkä lapsesi ei koskaan löytänyt ihmisiä joiden kanssa synkkaa niistä ympyröistä joita tarjositte. Ties vaikka hän olisi kukoistanut jos olisitte vaikka uskaltaneet asua hetken ulkomailla tai vaihtaneet joskus kaupunkia. Aina se tallatuin tie ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään häpeä. Rakastan ja olen ylpeä. Omat ongelmat ja haasteensa ja puutteensa heillä on kuten meillä kaikilla. Mitähän merkittävää ap sinusta jää kerrottavaksi jälkipolville?
Minusta ei ainakaan mitään. Toivon vaan, että lapseni löytävät paikkansa tässä elämässä ja saavat elää mahdollisimman onnellisina.
Tämä 💯
Toivottavasti oma äitini ei häpeä minua, kun näin aikuisiällä sain autismikirjon häiriö diagnoosin.