Miten erottaa oma kriisi parisuhdekriisistä?

Miten konkreettisesti lähtisitte avaamaan tilannetta, jossa ei ole varma, onko kyseessä kriisi oman itsensä vai parisuhteen kanssa.

Parisuhde on kestänyt kymmenisen vuotta. Läheisyys on jotenkin hiipunut, valoisiakin hetkiä on mutta aika paljon vaan riidellään, puoliso tiuskii ja nalkuttaa, tai sit vaan ollaan hiljaa. Sinäänsä siis ei mitään isoa vialla, mutta koen itseni yhä enenevissä määrin onnettomaksi ja surulliseksi kotona. Nytkin oli ihana aloittaa työviikko, kun pääsee ees hetkeks ahdistavaa ja onnetonta fiilistä karkuun.

En ole koskaan eronnut, joten kovasti koetan erottaa, onko syy parisuhteessa vai onko minulla joku oma kriisi. Ehkä perimmäinen syy on tässä se, että olen tutustunut uuteen ihmiseen nyt enemmän, ja hänen kanssaan koen oloni niin kevyeksi ja on helppo hengittää - ihan toisin kuin kotona. Vasta muutama viikko sitten tajusin, että oon ihastunut tai ehkä enemmän hullaantunut siihen oloon, joka hänen kanssaan minulla on. Olen kovasti yrittänyt jarruttaa tunteita enkä edes tiedä, yrittäisinkö syvetää suhdetta edes siinä tilanteessa, jos oma suhde päättyisi eroon.

Miten ihmeessä tätä tilannetta voisi päästä tutkimaan objektiivisesti? En haluaisi heittää ihan hyvää suhdetta poiskaan, vaikka päivä päivältä tuntuu enemmän siltä, että en näe yhteistä tulevaisuutta. Eniten eroajatuksissa ahdistaa se, miten puoliso selviäisi sen jälkeen rahallisesti, eli välittämistä toisesta on selkeesti vielä olemassa..