Kiusaajaan, seksuaalisesti hyväksikäyttäneeseen tai muuten väkivaltaiseen ihmiseen suhtautuminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Itse olen halunnut aina pitää etäisyyttä kiusaajiin, vaikkei kiusaaminen ole kohdistunut edes itseeni.

Ap

Yhteisö tarvitsee aina sen yhden jota vihata ja jota yhdessä kivittää, että voi itse tuntea kuuluvansa yhteisöön. 

Yhteisöllä taidat tarkoittaa nyt narsistin hovia.

Ei, minä tarkoitan sitä joukkoa joka kokee olevansa uhrin puolella. 

Tavallaan olen sitä mieltä, että täysin ehjäksi kasvanut ihminen pystyy kohtaamaan myös kipeimmät asiat menneisyydessä ilman hallitsematonta ahdistusta tai muuta voimakasta tunnereaktiota. Kaveerata ei toki kiusaajan kanssa tarvitse, mutta pystyy kohtaamaan asiallisesti silloin kun on esimerkiksi työn puolesta pakko. Mutta sekin on inhimillistä, ettei kaikki parane koskaan traumasta täysin ehjäksi, vaan se haava jää loppuelämäksi kummittelemaan ja aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion aina kun joku siitä muistuttaa. Voisi sanoa, että merkittävän trauman kokeneiden parissa on pikemminkin normaalia että tällaisia säröjä jää, ja täysin ehjäksi ja tasapainoiseksi paraneminen on oikeastaan aika harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan olen sitä mieltä, että täysin ehjäksi kasvanut ihminen pystyy kohtaamaan myös kipeimmät asiat menneisyydessä ilman hallitsematonta ahdistusta tai muuta voimakasta tunnereaktiota. Kaveerata ei toki kiusaajan kanssa tarvitse, mutta pystyy kohtaamaan asiallisesti silloin kun on esimerkiksi työn puolesta pakko. Mutta sekin on inhimillistä, ettei kaikki parane koskaan traumasta täysin ehjäksi, vaan se haava jää loppuelämäksi kummittelemaan ja aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion aina kun joku siitä muistuttaa. Voisi sanoa, että merkittävän trauman kokeneiden parissa on pikemminkin normaalia että tällaisia säröjä jää, ja täysin ehjäksi ja tasapainoiseksi paraneminen on oikeastaan aika harvinaista.

Itselläni on PTSD-diagnoosi ja nyt kiinnostaisi, miten se on vienyt minulta tasapainoisuuteni? Jos minulta olisi katkennut väkivallassa luita, ne olisi kipsattu, mutta se ei olisi vienyt tasapainoisuuttani. Nyt, kun kärsin diagnostisesta traumasta mielessä, se on sitten tehnyt minusta tasapainottoman ihmisen? Jotenkin vammaisen?

Jos näet kyykäärmeen edessäsi kadulla, on ok tuntea kouraisu mahassa tai inhoa ja olla silti tasapainoinen ihminen? Jos näet pahoinpitelijäsi kadulla ja tunnet jotain epämääräistä etkä halua puhua hänen kanssaan, olet tasapainoton ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinteema näissä asioissa on sana uhri. Naisten tulisi toimia harkitsevasti ja siten pyrkiä ennaltaehkäisemään heidän joutumistaan uhkaaviin tilanteisiin, väkivaltauutisten taustalla ovat usein sekä miehen että naisen alkoholismi ja syrjäytyminen, kiusaamiseen saattaa vaikuttaa joukko asioita, jotka selittävät sen, jne. Tässä asiallista vaarallista on se, miten se kylvää nuoriin tyttöihin ja naisiin uhriasennatta...ja suljetaan silmät kaikilta muilta asiaan liittyviltä tekijöiltä, kuten syrjäytymiseltä, mielenterveysongelmilta ja päihteidenkäytöltä. Sinusta ongelmia ei pidä kohdata vaan lohduttautua sen taakse, että omista ongelmista voi syyttää muita?

En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat.

Ap

Pitää kohdata itsensä vikoineen ja puutteineen, eikä vain kirjoittaa elämänkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä omiin ongelmiin. 

En mä nyt kyllä mitenkään valkopese ajatuksissani ihmisiä, jotka ovat olleet väkivaltaisia minua kohtaan tai varastaneet minulta.

Minä kannan vastuun omista tekemisistäni. Myös epäonnistumisista. Mutta en siitä minkä kohteeksi olen joutunut.

Ap

Teko on aina väärin ja sympatiat uhrin puolella, mutta jos näitä haluttaisiin oikeasti estää pitäisi katsoa mitä tekijöille on tapahtunut. Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Ja epävakaat perheolot on kuin bensaa liekkeihin. Nyt ollaan jatkuvassa kierteessä, jossa ongelmia lakaistaan maton alle piiloon.

Sinä vain puolustelet tekijöitä ja oikeutat tekoja. Mitä ehdotat ratkaisuksi? 

Ihan oikeasti jokaisen aikuisen, oikeustoimikelpoisen ihmisen pitää ottaa vastuu omasta itsestään ja omista teoistaan. Silloin haetaan apua, kun omat voimat ja ymmärrys eivät riitä. 

Perhehelvetistä olen peräisin itsekin. 

Ap

Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Se, että ymmärtää tekijää ei tarkoita, että hyväksyy teon. 

Kertoo ihmisestä, että trauma on käsitelty ja hän on terve, kun pystyy tekijän kanssa tekemisissä olemaan. Ihmiset muuttuvat. Tuomion on tekijä varmaan suorittanut ja yhteiskuntakelpoinen. Jos uusii rikoksen, niin ei todennäköisesti ole yhteiskuntakelpoinen ja ansaitsee pidemmän tuomion.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo ihmisestä, että trauma on käsitelty ja hän on terve, kun pystyy tekijän kanssa tekemisissä olemaan. Ihmiset muuttuvat. Tuomion on tekijä varmaan suorittanut ja yhteiskuntakelpoinen. Jos uusii rikoksen, niin ei todennäköisesti ole yhteiskuntakelpoinen ja ansaitsee pidemmän tuomion.

Suurin osa ihmisistä ei muutu mihinkään ja suurin osa väkivallasta on sellaista, josta ei pysty nostamaan rikosjuttua eikä uhri nostaisi, vaikka pystyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos näet kyykäärmeen edessäsi kadulla, on ok tuntea kouraisu mahassa tai inhoa ja olla silti tasapainoinen ihminen? Jos näet pahoinpitelijäsi kadulla ja tunnet jotain epämääräistä etkä halua puhua hänen kanssaan, olet tasapainoton ihminen?

Jos ajatellaan vaikka tilannetta jossa hyväksikäyttäjä on ollut sukulainen, valitettavan usein tästä on tiedetty, mutta asialle ei ole tehty mitään.

Sitten hyväksikäytön uhri joutuu vaikka sukujuhlissa tapaamaan sekä tekijän, että suvun, joka painaa asian villaisella. Tässä vaaditaan uhrilta aika paljon. Liikaa, jos minulta kysytään.

Onhan lehdissä asti kerrottu tapauksista, joissa on suututtu uhrille siitä että vie asian oikeuteen.

Kaiken tämän lisäksi uhrin pitäisi kasvaa asian yli, eheytyä Hyväksi Ihmiseksi ja olla puhumatta asiasta enää koskaan. Muille hänen tilanteensa on herättänyt ahdistusta, häpeää, inhoa, lisää häpeää. Ja uhrin on kannateltava koko sukua harteillaan.

Joo ei.

Nouskaa kapinaan!

Ei ole pakko olla hyvä ihminen ja eheä, traumaton yksilö. Saat kävellä hyväksikäyttäjäsi tai kiusaajasi ohi ja olla näkemättä häntä enää koskaan. Heikko on se ihminen, joka ei pysty asettumaan uhrin asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan olen sitä mieltä, että täysin ehjäksi kasvanut ihminen pystyy kohtaamaan myös kipeimmät asiat menneisyydessä ilman hallitsematonta ahdistusta tai muuta voimakasta tunnereaktiota. Kaveerata ei toki kiusaajan kanssa tarvitse, mutta pystyy kohtaamaan asiallisesti silloin kun on esimerkiksi työn puolesta pakko. Mutta sekin on inhimillistä, ettei kaikki parane koskaan traumasta täysin ehjäksi, vaan se haava jää loppuelämäksi kummittelemaan ja aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion aina kun joku siitä muistuttaa. Voisi sanoa, että merkittävän trauman kokeneiden parissa on pikemminkin normaalia että tällaisia säröjä jää, ja täysin ehjäksi ja tasapainoiseksi paraneminen on oikeastaan aika harvinaista.

Itselläni on PTSD-diagnoosi ja nyt kiinnostaisi, miten se on vienyt minulta tasapainoisuuteni? Jos minulta olisi katkennut väkivallassa luita, ne olisi kipsattu, mutta se ei olisi vienyt tasapainoisuuttani. Nyt, kun kärsin diagnostisesta traumasta mielessä, se on sitten tehnyt minusta tasapainottoman ihmisen? Jotenkin vammaisen?

Oletko nyt ihan tosissasi? Sinulla on diagnosoitu mielenterveyden häiriö, mutta missään nimessä ei saisi sanoa, että trauma on järkyttänyt henkistä tasapainoasi?

Vammaisesta ei ole kukaan puhunut, sen keksit ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan olen sitä mieltä, että täysin ehjäksi kasvanut ihminen pystyy kohtaamaan myös kipeimmät asiat menneisyydessä ilman hallitsematonta ahdistusta tai muuta voimakasta tunnereaktiota. Kaveerata ei toki kiusaajan kanssa tarvitse, mutta pystyy kohtaamaan asiallisesti silloin kun on esimerkiksi työn puolesta pakko. Mutta sekin on inhimillistä, ettei kaikki parane koskaan traumasta täysin ehjäksi, vaan se haava jää loppuelämäksi kummittelemaan ja aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion aina kun joku siitä muistuttaa. Voisi sanoa, että merkittävän trauman kokeneiden parissa on pikemminkin normaalia että tällaisia säröjä jää, ja täysin ehjäksi ja tasapainoiseksi paraneminen on oikeastaan aika harvinaista.

Itselläni on PTSD-diagnoosi ja nyt kiinnostaisi, miten se on vienyt minulta tasapainoisuuteni? Jos minulta olisi katkennut väkivallassa luita, ne olisi kipsattu, mutta se ei olisi vienyt tasapainoisuuttani. Nyt, kun kärsin diagnostisesta traumasta mielessä, se on sitten tehnyt minusta tasapainottoman ihmisen? Jotenkin vammaisen?

Oletko nyt ihan tosissasi? Sinulla on diagnosoitu mielenterveyden häiriö, mutta missään nimessä ei saisi sanoa, että trauma on järkyttänyt henkistä tasapainoasi?

Vammaisesta ei ole kukaan puhunut, sen keksit ihan itse.

Itseni mielestä se on vaurioittanut henkistä terveyttäni, mutta ei ole muuttanut minua mitenkään tasapainottomaksi ihmiseksi. Ehkä ymmärrämme tasapainon keskenämme toisin. Kokisin itseni tasapainottomaksi, jos vaikka hyökkäisin tekijän kimppuun tai en kykenisi enää tulemaan toimeen ihmisten kanssa. En myöskään koe, että teko on tehnyt MINUT ihmisenä tasapainottomaksi vaan sairastutti minut toipumisajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ydinteema näissä asioissa on sana uhri. Naisten tulisi toimia harkitsevasti ja siten pyrkiä ennaltaehkäisemään heidän joutumistaan uhkaaviin tilanteisiin, väkivaltauutisten taustalla ovat usein sekä miehen että naisen alkoholismi ja syrjäytyminen, kiusaamiseen saattaa vaikuttaa joukko asioita, jotka selittävät sen, jne. Tässä asiallista vaarallista on se, miten se kylvää nuoriin tyttöihin ja naisiin uhriasennatta...ja suljetaan silmät kaikilta muilta asiaan liittyviltä tekijöiltä, kuten syrjäytymiseltä, mielenterveysongelmilta ja päihteidenkäytöltä. Sinusta ongelmia ei pidä kohdata vaan lohduttautua sen taakse, että omista ongelmista voi syyttää muita?

En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat.

Ap

Pitää kohdata itsensä vikoineen ja puutteineen, eikä vain kirjoittaa elämänkerrassaan itsestään sitä sankaria ja kaikista muista syypäitä omiin ongelmiin. 

En mä nyt kyllä mitenkään valkopese ajatuksissani ihmisiä, jotka ovat olleet väkivaltaisia minua kohtaan tai varastaneet minulta.

Minä kannan vastuun omista tekemisistäni. Myös epäonnistumisista. Mutta en siitä minkä kohteeksi olen joutunut.

Ap

Teko on aina väärin ja sympatiat uhrin puolella, mutta jos näitä haluttaisiin oikeasti estää pitäisi katsoa mitä tekijöille on tapahtunut. Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Ja epävakaat perheolot on kuin bensaa liekkeihin. Nyt ollaan jatkuvassa kierteessä, jossa ongelmia lakaistaan maton alle piiloon.

Sinä vain puolustelet tekijöitä ja oikeutat tekoja. Mitä ehdotat ratkaisuksi? 

Ihan oikeasti jokaisen aikuisen, oikeustoimikelpoisen ihmisen pitää ottaa vastuu omasta itsestään ja omista teoistaan. Silloin haetaan apua, kun omat voimat ja ymmärrys eivät riitä. 

Perhehelvetistä olen peräisin itsekin. 

Ap

Mä niin rakastan lausetta silloin haetaan apua. Oletko oikeasti noin naiivi? 

Ihan miten katsoo. Tietenkin tajuan, että on paljon ihmisiä, jotka jatkavat elämäänsä sinä kusipäänä, minkä lapsuus heistä kasvatti, mutta silloin VASTUU ON HEILLÄ ITSELLÄÄN heidän kusipäisistä ja rikollisista teoistaan. Siihen on ihan turha vetää uhria mukaan millään lailla osasyylliseksi. 

Ap

Jaa, minun on kauhean vaikea nähdä aikuista ihmistä lapsen tasolle typistettynä viattomana uhrina, jos hän lähtee humalassa jonkin tuntemattoman matkaan. Ihmisellä on velvollisuus pitää itsensä turvassa, eikä esim kerta toisensa jälkeen palata ihmisisen luokse, joka häntä pahoinpitelee.

Jaa, kiva tietää että kaikki jotka on joskus juoneet pari lasia liikaa saa vapaasti r*iskata ja se on uhrin syy. Koskeeko tämä myös omia läheisiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Siinä ei ole mitään tervettä jäädä vellomaan vuosiksi jos joku silloin kerran ala-asteella sanoi nenääsi rumaksi. 

Niin. Jos se jäisikin tohon. Ole onnekas ettet ole joutunut ton pahempaa kokemaan

Kiva, että täälläkin on niitä, jotka avoimesti hyökkäävät toisten kurkkuun kiinni heti kun tulee aihe, joka saattaa koskea sitä peilistä tuijottavaa tyyppiä. Toisaalta sellaiset käyvät vain pienempiensä (tai pienemmiksi kokemiensa) kimppuun. Ja yleensä vielä suurella ylivoimalla. Kun ei pieni ego kestä