Onko opintolainaton paremmassa asemassa opintojen jälkeen

Toki on, mutta tämähän pätee kaikkeen. Jos et tarvitse lainaa, vaan saat rahat muuten, olet tietysti paremmassa asemassa kuin sellainen, joka hommaa rahat itse. Lainalla tai työllä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä luulet?

Jos pariskunnalla on pelkkiä jo opintolainoja yhteensä yli 60 000 euroa, voi miettiä, saako esimerkiksi minkäänlaista asuntolainaa ylipäätään.

Meillä oli opintolainaa yhteensä noin 35 000 €. Valmistuimme vielä juuri 90-luvun laman aikaan. Lopulta saimme töitä ja lainat pois ja ASP lainan säästö käyntiin samaanaikaan. Ensin maksettiin opintolainat pois ja omakotitalon asuntolaina oli maksettu pois kun olimme noin 45-vuotiaita.

Lisää velkaa opiskelioille! Köyhät kyykkyyn. T. Kokoomus

Vierailija kirjoitti:

Lisää velkaa opiskelioille! Köyhät kyykkyyn. T. Kokoomus

Pappa betalar, Peter!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä luulet?

Jos pariskunnalla on pelkkiä jo opintolainoja yhteensä yli 60 000 euroa, voi miettiä, saako esimerkiksi minkäänlaista asuntolainaa ylipäätään.

Miksi opintolainaa aina sitten tyrkytetään ns ilmaisena velkana, joka kannattaa tietysti ottaa??

Jotkut kuvittelevat, että korkeakoulututkinto on yhtä kuin hyväpalkkainen työpaikka tai työpaikka, vaikka se ei ole ollut sitä enää aikoihin.

Tulen elämänkoulusuvusta ja jopa ainoastaan juuri ja juuri vitosen keskiarvolla peruskoulun suorittaneilla sukulaisilla menee paremmin kuin minulla maisterina.

Niinpä. Ja sama tuskin tulee muuttumaan, jos tavoitteena pidetään sitä, että puolet pitäisi olla (ns.) korkeakoulutettuja. - Jos tähän tavoitteeseen halutaan pyrkiä niin sopinee kysyä, että mitkä ovat asiat, jotka kasvattavat motivaatiota hakeutua korkeakoulu/ yliopisto -opintoihin, ellei siitä kompensoida myös hieman palkkauksenkin muodossa. Vai ajatellaanko, että riittää motivaattoriksi se, että saa käyttää elämästään joitain vuosia enemmän opiskellakseen itseään kiinnostavaa alaa, joka ei suoraan mahdollsita mitään; kuin, ehkä joskus hienommalta kuullostaneen tittelin, kun sama tai samantapainen titteliä oli alle kymmenyksellä ikäluokasta. Vai pidetäänkö korkeakoulutusta niin välttämättömän, että ajatellaan, että ilman sitä, että sellainen on noin puolella Suomi ja suomalaiset eivät pärjää nykyisessä globaalissa kilpailussa 

Tulemme näkemään luultavasti samaa kehitystä kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, koska mistä muuten kaikille korkeakoulutetuille saadaan työpaikat?

Pahoin pelkään myös aivovuodon kiihtymistä. Nyt jo moni lähtee ulkomaille viimeistään siinä vaiheessa, kun paperit kilahta kouraan, koska täällä ei nähdä tulevaisuutta.

Se vähän riippuu miten se laina on käytetty ja minkälaiseen tahtiin opinnot ovat sujuneet. Jos se 30000€ on talletettu ASP-tilille ja valmistumisen myötä saa 6200€ opintolainahyvityksen, niin silloinhan opintolainaa on enää 24000€ ja on hyvissä asemissa ostamaan ensiasunnon, kunhan saa vakituisen työpaikan. ASP-tililtä tulee kivasti verottomia korkojakin.

Valmistuin 26-vuotiaana, opintolainattomana ja ostin ensimmäisen oman asunnon yhdessä puolisoni kanssa. Asuntoa varten otin lainaa oman osuuteni eli 60 000€. Sen pois maksaminen kesti n. 15 vuotta.

Olisi kurjaa, jos pitäisi ensin maksaa pois opintolaina tai vaihtoehtoisesti kahta lainaa samanaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä luulet?

Jos pariskunnalla on pelkkiä jo opintolainoja yhteensä yli 60 000 euroa, voi miettiä, saako esimerkiksi minkäänlaista asuntolainaa ylipäätään.

Miksi opintolainaa aina sitten tyrkytetään ns ilmaisena velkana, joka kannattaa tietysti ottaa??

Jotkut kuvittelevat, että korkeakoulututkinto on yhtä kuin hyväpalkkainen työpaikka tai työpaikka, vaikka se ei ole ollut sitä enää aikoihin.

Tulen elämänkoulusuvusta ja jopa ainoastaan juuri ja juuri vitosen keskiarvolla peruskoulun suorittaneilla sukulaisilla menee paremmin kuin minulla maisterina.

Niinpä. Ja sama tuskin tulee muuttumaan, jos tavoitteena pidetään sitä, että puolet pitäisi olla (ns.) korkeakoulutettuja. - Jos tähän tavoitteeseen halutaan pyrkiä niin sopinee kysyä, että mitkä ovat asiat, jotka kasvattavat motivaatiota hakeutua korkeakoulu/ yliopisto -opintoihin, ellei siitä kompensoida myös hieman palkkauksenkin muodossa. Vai ajatellaanko, että riittää motivaattoriksi se, että saa käyttää elämästään joitain vuosia enemmän opiskellakseen itseään kiinnostavaa alaa, joka ei suoraan mahdollsita mitään; kuin, ehkä joskus hienommalta kuullostaneen tittelin, kun sama tai samantapainen titteliä oli alle kymmenyksellä ikäluokasta. Vai pidetäänkö korkeakoulutusta niin välttämättömän, että ajatellaan, että ilman sitä, että sellainen on noin puolella Suomi ja suomalaiset eivät pärjää nykyisessä globaalissa kilpailussa 

Tulemme näkemään luultavasti samaa kehitystä kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, koska mistä muuten kaikille korkeakoulutetuille saadaan työpaikat?

Pahoin pelkään myös aivovuodon kiihtymistä. Nyt jo moni lähtee ulkomaille viimeistään siinä vaiheessa, kun paperit kilahta kouraan, koska täällä ei nähdä tulevaisuutta.

No ei heille (tai meille) riitä nytkään kaikille osaamispotentiaaliamme vastaavia paikkoja. - Joten pelkosi saattaa olla aiheellinen. - Toinen mikä on myös aiheellinen pelko on polarisaation kasvu, koska työnantajille kyllä edelleen kelpaa edullinen ja halpa korkeakoulutettu, joka sitten saattaa napata sen paikan, johon riittäisi paljossa vähempikin koulutus ja potentiaalinen osaaminen.  - Toisaalta on minusta hyvä kysymys sekin, että mitä tekee tai saattaa tehdä ihminen, jolla on potenttiaalista ja tunnustettua osaamista e. on suoritettua mahd. laajatkin opinnot mutta ei pääse käyttämään kuin korkeintaan hyvin vähän potentiaalsitaan? - Kaiksita kun ei ole esim yrittäjiksi tai lähtijöiksi muualle. - Näemmekö lisääntyvää katkeroitumsita? - Katkeroitumine taas ei koskaan lupaa hyvää....

Vierailija kirjoitti:

Se vähän riippuu miten se laina on käytetty ja minkälaiseen tahtiin opinnot ovat sujuneet. Jos se 30000€ on talletettu ASP-tilille ja valmistumisen myötä saa 6200€ opintolainahyvityksen, niin silloinhan opintolainaa on enää 24000€ ja on hyvissä asemissa ostamaan ensiasunnon, kunhan saa vakituisen työpaikan. ASP-tililtä tulee kivasti verottomia korkojakin.

Itsellä laina meni elämiseen. Opintoraha oli 80-luvulla mitätön.

Otsikosta tuli mieleen yleinen hokema kasarilla:

"Tyhmät opiskelee, sillä kun jätkä menee suoraan töihin niin sillä on jo talo kun maisteri valmistuu velat niskassaan!"

Tämä annettiin meille elämänohjeeksi kotona ja maailmalla.

Itse en tarvinnut opintolainaa. Oppisopimuksella ja piti maksaa vain 50e oppilaitokselle. Stipendinkin sain valmistuttuani, 300e.

Vierailija kirjoitti:

Otsikosta tuli mieleen yleinen hokema kasarilla:

"Tyhmät opiskelee, sillä kun jätkä menee suoraan töihin niin sillä on jo talo kun maisteri valmistuu velat niskassaan!"

Tämä annettiin meille elämänohjeeksi kotona ja maailmalla.

Ja osalle meistä on juuri käynyt noin. - Jos ajattelen vaikka veljeäni ja minun tilannettani, niin tuskin tulen koskaan saavuttamaan samanlaista taloudellista asemaa maisterina kuin hänellä ammattikoulusta valmistuneena; pääsi kyllä sen jälkeen teknillsieen korkeakouluun (nyk. teksnillsieen yliopistoon) mutta tuskin valmistuu sieltä koskaan kun ennätti päästä jo opintojen alussa liian hyvin rahan makuun.

Harmittaako? - En tiedä. Tiedän kuitenkin faktan,. että toistaiseksi korkeampi koulutus on yleisesti ollut kannatettavampaa kuin vähemmälle opintojen jättäminen.  Joten ei tässä auta kadehtimaan alkaa. Mutta jottain tarttis tehdä. - Onhan sekin vähän hälyttävää, että koulutus tuntuu Suomessa edelleen vahvasti periytyvän. Ja jos vain hyvä osaisten lapset ja nuoret jatkossakin ovat huomattavana enemmistönä tuosta 50% korkeakoulutettujen suomalaisten joukosta, niin saapa nähdä onko se omiaan vaikuttamaan johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä luulet?

Jos pariskunnalla on pelkkiä jo opintolainoja yhteensä yli 60 000 euroa, voi miettiä, saako esimerkiksi minkäänlaista asuntolainaa ylipäätään.

Miksi opintolainaa aina sitten tyrkytetään ns ilmaisena velkana, joka kannattaa tietysti ottaa??

Jotkut kuvittelevat, että korkeakoulututkinto on yhtä kuin hyväpalkkainen työpaikka tai työpaikka, vaikka se ei ole ollut sitä enää aikoihin.

Tulen elämänkoulusuvusta ja jopa ainoastaan juuri ja juuri vitosen keskiarvolla peruskoulun suorittaneilla sukulaisilla menee paremmin kuin minulla maisterina.

Niinpä. Ja sama tuskin tulee muuttumaan, jos tavoitteena pidetään sitä, että puolet pitäisi olla (ns.) korkeakoulutettuja. - Jos tähän tavoitteeseen halutaan pyrkiä niin sopinee kysyä, että mitkä ovat asiat, jotka kasvattavat motivaatiota hakeutua korkeakoulu/ yliopisto -opintoihin, ellei siitä kompensoida myös hieman palkkauksenkin muodossa. Vai ajatellaanko, että riittää motivaattoriksi se, että saa käyttää elämästään joitain vuosia enemmän opiskellakseen itseään kiinnostavaa alaa, joka ei suoraan mahdollsita mitään; kuin, ehkä joskus hienommalta kuullostaneen tittelin, kun sama tai samantapainen titteliä oli alle kymmenyksellä ikäluokasta. Vai pidetäänkö korkeakoulutusta niin välttämättömän, että ajatellaan, että ilman sitä, että sellainen on noin puolella Suomi ja suomalaiset eivät pärjää nykyisessä globaalissa kilpailussa 

Tulemme näkemään luultavasti samaa kehitystä kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, koska mistä muuten kaikille korkeakoulutetuille saadaan työpaikat?

Pahoin pelkään myös aivovuodon kiihtymistä. Nyt jo moni lähtee ulkomaille viimeistään siinä vaiheessa, kun paperit kilahta kouraan, koska täällä ei nähdä tulevaisuutta.

No ei heille (tai meille) riitä nytkään kaikille osaamispotentiaaliamme vastaavia paikkoja. - Joten pelkosi saattaa olla aiheellinen. - Toinen mikä on myös aiheellinen pelko on polarisaation kasvu, koska työnantajille kyllä edelleen kelpaa edullinen ja halpa korkeakoulutettu, joka sitten saattaa napata sen paikan, johon riittäisi paljossa vähempikin koulutus ja potentiaalinen osaaminen.  - Toisaalta on minusta hyvä kysymys sekin, että mitä tekee tai saattaa tehdä ihminen, jolla on potenttiaalista ja tunnustettua osaamista e. on suoritettua mahd. laajatkin opinnot mutta ei pääse käyttämään kuin korkeintaan hyvin vähän potentiaalsitaan? - Kaiksita kun ei ole esim yrittäjiksi tai lähtijöiksi muualle. - Näemmekö lisääntyvää katkeroitumsita? - Katkeroitumine taas ei koskaan lupaa hyvää....

Nuorin sisarukseni pääsi lukiosta viime vuonna ja kuulosti, että nykynuoret ovat kriittisempiä korkeakoulutusta kohtaan. Ensikertalaisuus, opintotukikuukausien määrä, opintotuen lainapainotteisuus tuntuivat olevan kuumia perunoita eri alojen työllistävyyttä unohtamatta.

Kouluttaminen ei myöskään ole yhteiskunnalle ilmaista. Vaikkei kaikkea voi mitata tuottavuudessa, pitäisi koulutuksenkin tuottaa jotain.

Hyvin todennäköisesti. Hänellä on silloin todennäköisesti ollut jokin tulonlähde, jota velkaantuneella ei ole ollut. Hyvä- ja huono-osaisuuden kasaantuminen näkyy tässäkin: köyhempi valmistuu velat niskassaan ja rikkaampi huolettomana ja veloista vapaana.

Jos pappa betalar vielä asunnonkin, kuten exälleni, niin selviää vielä asuntolainattakin. Kieltämättä kätevää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä luulet?

Jos pariskunnalla on pelkkiä jo opintolainoja yhteensä yli 60 000 euroa, voi miettiä, saako esimerkiksi minkäänlaista asuntolainaa ylipäätään.

Miksi opintolainaa aina sitten tyrkytetään ns ilmaisena velkana, joka kannattaa tietysti ottaa??

Jotkut kuvittelevat, että korkeakoulututkinto on yhtä kuin hyväpalkkainen työpaikka tai työpaikka, vaikka se ei ole ollut sitä enää aikoihin.

Tulen elämänkoulusuvusta ja jopa ainoastaan juuri ja juuri vitosen keskiarvolla peruskoulun suorittaneilla sukulaisilla menee paremmin kuin minulla maisterina.

Niinpä. Ja sama tuskin tulee muuttumaan, jos tavoitteena pidetään sitä, että puolet pitäisi olla (ns.) korkeakoulutettuja. - Jos tähän tavoitteeseen halutaan pyrkiä niin sopinee kysyä, että mitkä ovat asiat, jotka kasvattavat motivaatiota hakeutua korkeakoulu/ yliopisto -opintoihin, ellei siitä kompensoida myös hieman palkkauksenkin muodossa. Vai ajatellaanko, että riittää motivaattoriksi se, että saa käyttää elämästään joitain vuosia enemmän opiskellakseen itseään kiinnostavaa alaa, joka ei suoraan mahdollsita mitään; kuin, ehkä joskus hienommalta kuullostaneen tittelin, kun sama tai samantapainen titteliä oli alle kymmenyksellä ikäluokasta. Vai pidetäänkö korkeakoulutusta niin välttämättömän, että ajatellaan, että ilman sitä, että sellainen on noin puolella Suomi ja suomalaiset eivät pärjää nykyisessä globaalissa kilpailussa 

Tulemme näkemään luultavasti samaa kehitystä kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, koska mistä muuten kaikille korkeakoulutetuille saadaan työpaikat?

Pahoin pelkään myös aivovuodon kiihtymistä. Nyt jo moni lähtee ulkomaille viimeistään siinä vaiheessa, kun paperit kilahta kouraan, koska täällä ei nähdä tulevaisuutta.

No ei heille (tai meille) riitä nytkään kaikille osaamispotentiaaliamme vastaavia paikkoja. - Joten pelkosi saattaa olla aiheellinen. - Toinen mikä on myös aiheellinen pelko on polarisaation kasvu, koska työnantajille kyllä edelleen kelpaa edullinen ja halpa korkeakoulutettu, joka sitten saattaa napata sen paikan, johon riittäisi paljossa vähempikin koulutus ja potentiaalinen osaaminen.  - Toisaalta on minusta hyvä kysymys sekin, että mitä tekee tai saattaa tehdä ihminen, jolla on potenttiaalista ja tunnustettua osaamista e. on suoritettua mahd. laajatkin opinnot mutta ei pääse käyttämään kuin korkeintaan hyvin vähän potentiaalsitaan? - Kaiksita kun ei ole esim yrittäjiksi tai lähtijöiksi muualle. - Näemmekö lisääntyvää katkeroitumsita? - Katkeroitumine taas ei koskaan lupaa hyvää....

Nuorin sisarukseni pääsi lukiosta viime vuonna ja kuulosti, että nykynuoret ovat kriittisempiä korkeakoulutusta kohtaan. Ensikertalaisuus, opintotukikuukausien määrä, opintotuen lainapainotteisuus tuntuivat olevan kuumia perunoita eri alojen työllistävyyttä unohtamatta.

Kouluttaminen ei myöskään ole yhteiskunnalle ilmaista. Vaikkei kaikkea voi mitata tuottavuudessa, pitäisi koulutuksenkin tuottaa jotain.

Nimenomaan se korkea koulutus on yhteiskunnalle tuottavaa. Jos haluat kilpailla matalasti koulutettujen aloilla tässä maailmassa, kilpailet kehitysmaiden kanssa.

Korkean tuottavuuden ja korkea elintason maissa koututustasokin on korkea.

Suomi on jäänyt koulutustasossa jälkeen muita Pohjoismaita ja teollisuusmaita ylipäätään. On myytti, että Suomessa olisi paljon korkeasti koulutettuja. Päinvastoin, olemme nykyään häntäpäässä kansainvälisesti vertailtaessa. Se on harmi, sillä kilpailukyky ja tuottavuus edellyttävät koulutusta. Alhaisen koulutustason maat kilpailevat vain hikipajojen halpuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ai velaton ja tutkinnoton?

Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä luulet?

Jos pariskunnalla on pelkkiä jo opintolainoja yhteensä yli 60 000 euroa, voi miettiä, saako esimerkiksi minkäänlaista asuntolainaa ylipäätään.

Miksi opintolainaa aina sitten tyrkytetään ns ilmaisena velkana, joka kannattaa tietysti ottaa??

Jotkut kuvittelevat, että korkeakoulututkinto on yhtä kuin hyväpalkkainen työpaikka tai työpaikka, vaikka se ei ole ollut sitä enää aikoihin.

Tulen elämänkoulusuvusta ja jopa ainoastaan juuri ja juuri vitosen keskiarvolla peruskoulun suorittaneilla sukulaisilla menee paremmin kuin minulla maisterina.

Niinpä. Ja sama tuskin tulee muuttumaan, jos tavoitteena pidetään sitä, että puolet pitäisi olla (ns.) korkeakoulutettuja. - Jos tähän tavoitteeseen halutaan pyrkiä niin sopinee kysyä, että mitkä ovat asiat, jotka kasvattavat motivaatiota hakeutua korkeakoulu/ yliopisto -opintoihin, ellei siitä kompensoida myös hieman palkkauksenkin muodossa. Vai ajatellaanko, että riittää motivaattoriksi se, että saa käyttää elämästään joitain vuosia enemmän opiskellakseen itseään kiinnostavaa alaa, joka ei suoraan mahdollsita mitään; kuin, ehkä joskus hienommalta kuullostaneen tittelin, kun sama tai samantapainen titteliä oli alle kymmenyksellä ikäluokasta. Vai pidetäänkö korkeakoulutusta niin välttämättömän, että ajatellaan, että ilman sitä, että sellainen on noin puolella Suomi ja suomalaiset eivät pärjää nykyisessä globaalissa kilpailussa 

Tulemme näkemään luultavasti samaa kehitystä kuin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, koska mistä muuten kaikille korkeakoulutetuille saadaan työpaikat?

Pahoin pelkään myös aivovuodon kiihtymistä. Nyt jo moni lähtee ulkomaille viimeistään siinä vaiheessa, kun paperit kilahta kouraan, koska täällä ei nähdä tulevaisuutta.

No ei heille (tai meille) riitä nytkään kaikille osaamispotentiaaliamme vastaavia paikkoja. - Joten pelkosi saattaa olla aiheellinen. - Toinen mikä on myös aiheellinen pelko on polarisaation kasvu, koska työnantajille kyllä edelleen kelpaa edullinen ja halpa korkeakoulutettu, joka sitten saattaa napata sen paikan, johon riittäisi paljossa vähempikin koulutus ja potentiaalinen osaaminen.  - Toisaalta on minusta hyvä kysymys sekin, että mitä tekee tai saattaa tehdä ihminen, jolla on potenttiaalista ja tunnustettua osaamista e. on suoritettua mahd. laajatkin opinnot mutta ei pääse käyttämään kuin korkeintaan hyvin vähän potentiaalsitaan? - Kaiksita kun ei ole esim yrittäjiksi tai lähtijöiksi muualle. - Näemmekö lisääntyvää katkeroitumsita? - Katkeroitumine taas ei koskaan lupaa hyvää....

Nuorin sisarukseni pääsi lukiosta viime vuonna ja kuulosti, että nykynuoret ovat kriittisempiä korkeakoulutusta kohtaan. Ensikertalaisuus, opintotukikuukausien määrä, opintotuen lainapainotteisuus tuntuivat olevan kuumia perunoita eri alojen työllistävyyttä unohtamatta.

Kouluttaminen ei myöskään ole yhteiskunnalle ilmaista. Vaikkei kaikkea voi mitata tuottavuudessa, pitäisi koulutuksenkin tuottaa jotain.

Mitähän siskosi ajatteli yhteiskunnalle tuottaa ilman koulutusta? Ajatteliko hän, että Suomen nykyinen vientiteollisuus on syntynyt ilman koulutusta? Että ne insinöörit ja muut innovoi ja kilpailee korkean teknologian aloilla kiertokoulupohjalta?