Mitä tekisit jos seuraasi pidettäisi kyllästyttävänä?
Ja ihmiset välttelisivät seuraasi siitä johtuen ?
Yrittäisitkö muuttaa toimintaasi jotenkin vai hyväksyisitkö kohtalosi tylsänä ihmisenä?
Kommentit (46)
Olisin onnellinen siitä, että saisin olla rauhassa.
Olen äärimmäisen tylsä pohdiskelija. Kahdenkeskiset keskustelut toimivat mutta keskusteluryhmän keskipisteenä ole ei edes innosta.
Riippuu siitä, kuinka moni ihminen pitäisi minua kyllästyttävänä.
"Jos kolme ihmistä sanoo, että olet hevonen, osta itsellesi satula"
Ei se mitään, he ovat yhtä tylsiä.
Olisin iloisesti yllättynyt. Todellisuudessa olen varmasti rasittavan impulsiivinen. :(
Olisin helpottunut tarjotusta armon laukauksesta.
Hyvä juttu. Haluan olla tylsä. Oikeasti minulla on todella isoja haasteita, ja välillä ihmiset ihan pelkäävät minua (kun vaikka puhun itsekseni julkisilla paikoilla. Yritän mahdollisimman paljon vältellä tätä, mutta aina ei onnistu.) Joten ihanaa jos sulaudun tapettiin ja kukaan ei huomaa minua. En todellakaan halua olla mikään erikoinen tyyppi.
Jos kaikki ovat rehellisiä, kaikille löytyy omanlaista seuraa.
En tekisi mitään. Ei minulla ole tarvetta olla mitenkään erityisen mielenkiintoinen.
En mitään. Pidän itsekin kaikkien muiden seuraa äärimmäisen tylsänä.
Vierailija kirjoitti:
Olen äärimmäisen tylsä pohdiskelija. Kahdenkeskiset keskustelut toimivat mutta keskusteluryhmän keskipisteenä ole ei edes innosta.
Sama täällä.
Ja jos sitten joskus jotain sanon, niin se teilataan tai minua pidetään hankalana tai tyhmänä, jos olen eri mieltä, joten olen todennut, ettei minusta koskaan tulekaan mitään keskustelijaa.
Kohtaloa on vaikea hyväksyä, jos on kyseessä kiinnostava puheenaiheaihe, johon ei sitten itsellä ole osuutta eikä arpaa em. seikkojen takia. Olen lohduttautunut sillä, ettei keskusteluaiheet kuitenkaan yleensä ole kiinnostavia, joten usein ei tarvikaan osallistua, eikä siinä mitään menetä, vaikka ei osallistu. Hiljaisuus on kultaa, jos keskustelu on vain small talkia tai muuta tyhjänveroista.
Olen noin 60 vuotias nainen ja kuulun jo ihmisryhmään,naisiin,joita pidetään vain tylsinä ja näkymättöminä. Se on asia, johon jokainen nainen joutuu joskus ja josta kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Juhlissa voi olla rauhassa ja istua tarjoilupöydän viereen käsivarren etäisyydelle. Siinä samalla voi pakata eväätkin mukaan ja sujauttaa pullon tätikassiin. Julkisissa onnistuu joskus pääsemään pummilla, sillä se tylsä tätirooli ei herätä epäilyksiä monessakaan. En nyt luettele kaikkia tylsän tädin etuja, joita kanssaihmiset ja yhteiskunta mahdollistavat. Muuten tylsä tätirooli olisi pian muidenkin kiinnostuksen kohteena
Siis aivan sama minulle. En pidä mitenkään erityisesti ihmisistä .
.Minulla ei ole mitään tarvetta miellyttää muita. Jos juttuni ei kiinnosta niin voi ihan hyvin olla hakematta seuraani. Ei haittaa minua.
Vastaus otsikon kysymykseen. En mitään.
Häipyisin. En minäkään jaksa yhtään tyyppejä jotka puhuvat politiikasta/ilmastosta/moottoripyöräilystä/tavoitteellisesta liikunnasta. En myöskään halua kuunnella tai jutella luonnosta tai puutarhanhoidosta - kaikki tuo on niin tylsää että pää räjähtää. Ymmärrän hyvin, että moni ei jaksa minun juttujani. Etsiydyn juttuineni samankaltaisten seuraan.