Miten voi aikuinen ihminen toimia näin

Ja tekstistä toivottavasti tulee ilmi, että hän kyllä näkee minua kahdestaan. Eli olemme ihan kavereita.

Tein joskus saman mokan. Muutin kaupunkiin, jossa hyvä ystäväni oli asunut koko ikänsä. Luulin sopivani hänen elämäänsä, kun ystävyytemme tuntui aidolta. Alkuun hän oli ihan innoissaan, kun välimatka, jonka vuoksi olimme nähneet harvoin, oli kutistunut muutamaan kilometriin. Jotenkin tapaamiset kuitenkin harvenivat, emme saaneet aikatauluja sopimaan, tai nähtiin vain pikaisesti. Lopulta huomasin olevani ihan yhtä yksin kuin ennenkin, miinus vielä työkaverit, jotka jäivät edelliselle paikkakunnalle. En toivonut että olisin saanut tuettua elämäni tuon ystävän varaan, mutta olihan se tosi hienoa ajatella muuttaessa, että kohta kaikki se puhe yhdessä tekemisestä, menemisestä ja olemisesta käy toteen. Olin aika murheissani jouduttuani toteamaan, ettei mikään pitänytkään paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus saman mokan. Muutin kaupunkiin, jossa hyvä ystäväni oli asunut koko ikänsä. Luulin sopivani hänen elämäänsä, kun ystävyytemme tuntui aidolta. Alkuun hän oli ihan innoissaan, kun välimatka, jonka vuoksi olimme nähneet harvoin, oli kutistunut muutamaan kilometriin. Jotenkin tapaamiset kuitenkin harvenivat, emme saaneet aikatauluja sopimaan, tai nähtiin vain pikaisesti. Lopulta huomasin olevani ihan yhtä yksin kuin ennenkin, miinus vielä työkaverit, jotka jäivät edelliselle paikkakunnalle. En toivonut että olisin saanut tuettua elämäni tuon ystävän varaan, mutta olihan se tosi hienoa ajatella muuttaessa, että kohta kaikki se puhe yhdessä tekemisestä, menemisestä ja olemisesta käy toteen. Olin aika murheissani jouduttuani toteamaan, ettei mikään pitänytkään paikkaansa.

Selvisikö sinulle koskaan miksi näin kävi?

Itse olen ottanut asian puheeksi ja kaveri esittää hämmästynyttä ja tietämätöntä joka kerta eikä mikään muutu. Olen luovuttanut.

Voi olla, että ei usko sun sopeutuvan omiin porukoihinsa. Voi olla, että pelkää toisten ystäviensä arvostelevan sua eikä halua tuottaa mielipahaa sulle. Voi myös olla, että ei kehtaa esitellä sua kavereilleen, koska pelkää tulevansa naurunalaiseksi itse. Voi pelätä myös sitä, että ystävänsä tykästyisivät suhun ja jäisi itse ulkopuolelle. Ei voi tietää.

Joka tapauksessa, ei ole hyvän ystävän käytöstä tuollainen, eikä myöskään kovin kypsän tai huomaavaisen ihmisen käytöstä. Todella ikävää, kun läheisestä ihmisestä paljastuu tuollainen puoli.

Jos on sulle tärkeä ja haluat jatkaa ystävyyttä, suosittelen puhumaan rehellisesti ystäväsi käytöksen herättämistä tunteista ja omasta yksinäisyydestäsi. Rehellisesti, mutta toista syyttelemättä. Voi olla, että hän ei vaan oikeasti ymmärrä, kuinka pahalta susta tuntuu.

Mikäli keskustelun jälkeen tilanne ei muutu tai hän alkaa syyllistämään sua sun tunteista, varmasti parempi päättää ystävyys siihen. Parempia ystäviä varmasti löydät, esim. somen avulla, harrastuksista, vapaaehtoistoiminnasta tms. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus saman mokan. Muutin kaupunkiin, jossa hyvä ystäväni oli asunut koko ikänsä. Luulin sopivani hänen elämäänsä, kun ystävyytemme tuntui aidolta. Alkuun hän oli ihan innoissaan, kun välimatka, jonka vuoksi olimme nähneet harvoin, oli kutistunut muutamaan kilometriin. Jotenkin tapaamiset kuitenkin harvenivat, emme saaneet aikatauluja sopimaan, tai nähtiin vain pikaisesti. Lopulta huomasin olevani ihan yhtä yksin kuin ennenkin, miinus vielä työkaverit, jotka jäivät edelliselle paikkakunnalle. En toivonut että olisin saanut tuettua elämäni tuon ystävän varaan, mutta olihan se tosi hienoa ajatella muuttaessa, että kohta kaikki se puhe yhdessä tekemisestä, menemisestä ja olemisesta käy toteen. Olin aika murheissani jouduttuani toteamaan, ettei mikään pitänytkään paikkaansa.

Selvisikö sinulle koskaan miksi näin kävi?

Itse olen ottanut asian puheeksi ja kaveri esittää hämmästynyttä ja tietämätöntä joka kerta eikä mikään muutu. Olen luovuttanut.

Minäkin luovutin. En kysellyt perään, muttei häneltäkään ole tullut minkäänlaista yhteydenottoa. On tuntunut liian kipeältä palata asiaan.

Minä jätin yhden ystävän, kun aina seurassa ja uusia ihmisiä tavatessa pyrki nolaamaan minut muistelemalla vanhoja teinisekoiluja, en kaipaa tälläisiä "ystäviä" elämääni.

Tietääkseni ei ole ottanut opikseen....

Musertava kokemus, mutta ystäväsi tuskin on julma tahallaan. Vakiintuneisiin kuvioihin voi olla vaikea soluttautua mukaan tuosta noin vaan, ja vaikka sinut kutsuttaisiin "mukaan", niin ulkopuolisuuden tunne pysyy läsnä.

Omat kuviot löytyvät kyllä, kun lakkaat haikailemasta että aidan takana olisi ruoho vihreämpää.

Ihmisillä on usein erilaisia porukoita kuten työkaveriporukat, harrastusporukat, lapsuuden ystävät, koululakaverit jne. Niihin ei voi ottaa ulkopuolista mukaan ilman että on muiltakin suostumus asiaan. Jos joku porukka on ollut jonkun harrastuksen ympärillä yhdessä 10 vuotta ei siihen istu, että otetaan joku muille vieras mukaan.

Vaikutat hiukan itsekeskeiselle, joka tulee esille tässä kun väität hänen hierovan sinun naamallesi kippistelykuvia somessa. Tuskin hän sinua siinä erityisesti ajattelee. On täynnä hyvää oloa mukavasta illasta ja jakaa itselle tärkeän hetken kaikille seuraajilleen. 

Et voi rakentaa sosiaalista elämääsi yhden kaverin varaan tai odottaa, että hän antaa sinulle valmiit verkostot joita hän on luonut vuosikymmeniä. Jos ei koskaan pyydä sinua mihinkään, voi olla että et ole hänen mielestä niin hyvä ystävä kuin itse koet. Hän voi tavata sinua kahdestaan ja kokea että auttaa sinua sillä tavalla antamalla koko huomionsa sinulle sillä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että ei usko sun sopeutuvan omiin porukoihinsa. Voi olla, että pelkää toisten ystäviensä arvostelevan sua eikä halua tuottaa mielipahaa sulle. Voi myös olla, että ei kehtaa esitellä sua kavereilleen, koska pelkää tulevansa naurunalaiseksi itse. Voi pelätä myös sitä, että ystävänsä tykästyisivät suhun ja jäisi itse ulkopuolelle. Ei voi tietää.

Joka tapauksessa, ei ole hyvän ystävän käytöstä tuollainen, eikä myöskään kovin kypsän tai huomaavaisen ihmisen käytöstä. Todella ikävää, kun läheisestä ihmisestä paljastuu tuollainen puoli.

Jos on sulle tärkeä ja haluat jatkaa ystävyyttä, suosittelen puhumaan rehellisesti ystäväsi käytöksen herättämistä tunteista ja omasta yksinäisyydestäsi. Rehellisesti, mutta toista syyttelemättä. Voi olla, että hän ei vaan oikeasti ymmärrä, kuinka pahalta susta tuntuu.

Mikäli keskustelun jälkeen tilanne ei muutu tai hän alkaa syyllistämään sua sun tunteista, varmasti parempi päättää ystävyys siihen. Parempia ystäviä varmasti löydät, esim. somen avulla, harrastuksista, vapaaehtoistoiminnasta tms. Tsemppiä!

Turha keksiä selityksiä, mutta tämä pitää paikkansa:

ei ole hyvän ystävän käytöstä tuollainen, eikä myöskään kovin kypsän tai huomaavaisen ihmisen käytöstä. Todella ikävää, kun läheisestä ihmisestä paljastuu tuollainen puoli.

Mitä jos kutsuisit vaihteeksi itse?

Jos hän tekee sen tahallaan, hankkiudu hänestä eroon heti, on toksinen eikä tule muuttumaan, vaikka sanoisit tai tekisit mitä. Saat vain turpiisi uudelleen ja uudelleen. Ja jos olet kertonut tunteesi ja tarpeesi, eikä niihin vastata, odottelu on turhaa. 

Toivottavasti löydät oikeita ja hyviä ystäviä. Sinun tarvitsee alkaa etsiä niitä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein joskus saman mokan. Muutin kaupunkiin, jossa hyvä ystäväni oli asunut koko ikänsä. Luulin sopivani hänen elämäänsä, kun ystävyytemme tuntui aidolta. Alkuun hän oli ihan innoissaan, kun välimatka, jonka vuoksi olimme nähneet harvoin, oli kutistunut muutamaan kilometriin. Jotenkin tapaamiset kuitenkin harvenivat, emme saaneet aikatauluja sopimaan, tai nähtiin vain pikaisesti. Lopulta huomasin olevani ihan yhtä yksin kuin ennenkin, miinus vielä työkaverit, jotka jäivät edelliselle paikkakunnalle. En toivonut että olisin saanut tuettua elämäni tuon ystävän varaan, mutta olihan se tosi hienoa ajatella muuttaessa, että kohta kaikki se puhe yhdessä tekemisestä, menemisestä ja olemisesta käy toteen. Olin aika murheissani jouduttuani toteamaan, ettei mikään pitänytkään paikkaansa.

Selvisikö sinulle koskaan miksi näin kävi?

Itse olen ottanut asian puheeksi ja kaveri esittää hämmästynyttä ja tietämätöntä joka kerta eikä mikään muutu. Olen luovuttanut.

Luen ketju Narsistin keskustelutyyli. Voit ottaa asioita puheeksi, mutta mikään ei muutu eikä sanottu tunnu menevän perille. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on usein erilaisia porukoita kuten työkaveriporukat, harrastusporukat, lapsuuden ystävät, koululakaverit jne. Niihin ei voi ottaa ulkopuolista mukaan ilman että on muiltakin suostumus asiaan. Jos joku porukka on ollut jonkun harrastuksen ympärillä yhdessä 10 vuotta ei siihen istu, että otetaan joku muille vieras mukaan.

Vaikutat hiukan itsekeskeiselle, joka tulee esille tässä kun väität hänen hierovan sinun naamallesi kippistelykuvia somessa. Tuskin hän sinua siinä erityisesti ajattelee. On täynnä hyvää oloa mukavasta illasta ja jakaa itselle tärkeän hetken kaikille seuraajilleen. 

Et voi rakentaa sosiaalista elämääsi yhden kaverin varaan tai odottaa, että hän antaa sinulle valmiit verkostot joita hän on luonut vuosikymmeniä. Jos ei koskaan pyydä sinua mihinkään, voi olla että et ole hänen mielestä niin hyvä ystävä kuin itse koet. Hän voi tavata sinua kahdestaan ja kokea että auttaa sinua sillä tavalla antamalla koko huomionsa sinulle sillä hetkellä.

tämäkin on totta. Ystävien saaminen/kerääminen kestää oikeasti vuosia. Itselläkin ne ystävät ovat opiskeluaikaan tavattu,kun vuosia pyörittiin samoissa opiskelupiireissä. Mutta mikäänhän ei estä ap:n kaveria kutsumaan ap:tä joskus mukaan, jostainhan ystävyys on aloitettava tai sitten ap etsii itse lisää ystäviä. Mutta ap:n kaveri ei varmaan tahallaan hiero mitään naamaan,vaan haluaa tuoda esiin tekemisiään,sen ilman ilkeitä taka-ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on usein erilaisia porukoita kuten työkaveriporukat, harrastusporukat, lapsuuden ystävät, koululakaverit jne. Niihin ei voi ottaa ulkopuolista mukaan ilman että on muiltakin suostumus asiaan. Jos joku porukka on ollut jonkun harrastuksen ympärillä yhdessä 10 vuotta ei siihen istu, että otetaan joku muille vieras mukaan.

Vaikutat hiukan itsekeskeiselle, joka tulee esille tässä kun väität hänen hierovan sinun naamallesi kippistelykuvia somessa. Tuskin hän sinua siinä erityisesti ajattelee. On täynnä hyvää oloa mukavasta illasta ja jakaa itselle tärkeän hetken kaikille seuraajilleen. 

Et voi rakentaa sosiaalista elämääsi yhden kaverin varaan tai odottaa, että hän antaa sinulle valmiit verkostot joita hän on luonut vuosikymmeniä. Jos ei koskaan pyydä sinua mihinkään, voi olla että et ole hänen mielestä niin hyvä ystävä kuin itse koet. Hän voi tavata sinua kahdestaan ja kokea että auttaa sinua sillä tavalla antamalla koko huomionsa sinulle sillä hetkellä.

tämäkin on totta. Ystävien saaminen/kerääminen kestää oikeasti vuosia. Itselläkin ne ystävät ovat opiskeluaikaan tavattu,kun vuosia pyörittiin samoissa opiskelupiireissä. Mutta mikäänhän ei estä ap:n kaveria kutsumaan ap:tä joskus mukaan, jostainhan ystävyys on aloitettava tai sitten ap etsii itse lisää ystäviä. Mutta ap:n kaveri ei varmaan tahallaan hiero mitään naamaan,vaan haluaa tuoda esiin tekemisiään,sen ilman ilkeitä taka-ajatuksia.

Niin. Mehän emme voi sitä tietää. On ihmisiä, jotka tekevät tuollaista tahallaan ja sitten on ihmisiä, jotka vain puhuvat siitä, mitä he ovat sattuneet tekemään. 

Mulla on eri tavoilla syntyneitä kaveriporukoita, joihin en voisi kuvitellakaan tuovani mukaan henkilöä, jotka kukaan muu ei tunne.

Yksi kaverini muistuttaa aloituksen tilannetta. Hän pyrkii aktiivisesti mukaan porukoihini ja olen ottanutkin hänet mukaan muutamalle luontoretkelle. Mutta koska hän ei aidosti ole kiinnostunut, hänellä "jalat väsyy" ja hän kävelee autolle istumaan ja odottamaan.  Slti hän pyrkii edelleen mukaan.

Olen teatteriammatissa ja hän on myös pyytänyt Facebook-kaveriksieen minun kavereissani olevat työkaverit, vaikka hänel ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan. On vaan nähnyt telkkarissa ja lukenut juttuja naistenlehdistä..

Hiljattain huomasin, että hän tykkäilee Facebookissa entisen mieheni kuvista, vaikka ei tunne tätäkään.

Taidanpa poistaa hänet kokonaan kavereistani ja laittaa eston :D

Jokainen joutuu rakentamaan ystävä- ja kaveripiirinsä itse. Oikotietä ei ole.

Kannatta muistaa, että me ihmiset kasvamme eri suuntiin. Kun tapaamme vain harvoin, ei tule ajatelleeksi tätä, mutta jos pitkään kaukana toisistaan asuneet muuttavat lähelle toisiaan, ei se vanha kaveruus ja läheisyys välttämättä elvy. Jokaisella on oma elämä ja vuosien varrella syntynyt kaveripiiri. Harva jää odottelemaan, että jospa entinen kaveri muuttaisi samalle paikkakunnalle, niin sitten jatkettaisiin siitä, mihin muutama vuosikymmen sitten lopetettiin, kun muutettiin eri paikkakunnille tai ainakin toinen muutti. 

Teininä bileet vielä olivat sellaisia, että oli ok tuoda omia kavereita mukaan. Elämä oli melko pinnallista ja kaverisuhteita tuli ja meni. Aikuisena meno on suljetumpaa, ehkä yksi syy siihen on syvällisemmät ystävyyssuhteet, joille ei ole arkena samalla tavalla aikaa kuin aiemmin. Ystävien kanssa keskustellaan illanistujaisissa kipeistä ja vaikeista asioista, eikä siihen oikein sovellu puolituttu kuuntelemaan syvimpiä tuntoja lapsettomuushoidoista tai avioerosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on usein erilaisia porukoita kuten työkaveriporukat, harrastusporukat, lapsuuden ystävät, koululakaverit jne. Niihin ei voi ottaa ulkopuolista mukaan ilman että on muiltakin suostumus asiaan. Jos joku porukka on ollut jonkun harrastuksen ympärillä yhdessä 10 vuotta ei siihen istu, että otetaan joku muille vieras mukaan.

Vaikutat hiukan itsekeskeiselle, joka tulee esille tässä kun väität hänen hierovan sinun naamallesi kippistelykuvia somessa. Tuskin hän sinua siinä erityisesti ajattelee. On täynnä hyvää oloa mukavasta illasta ja jakaa itselle tärkeän hetken kaikille seuraajilleen. 

Et voi rakentaa sosiaalista elämääsi yhden kaverin varaan tai odottaa, että hän antaa sinulle valmiit verkostot joita hän on luonut vuosikymmeniä. Jos ei koskaan pyydä sinua mihinkään, voi olla että et ole hänen mielestä niin hyvä ystävä kuin itse koet. Hän voi tavata sinua kahdestaan ja kokea että auttaa sinua sillä tavalla antamalla koko huomionsa sinulle sillä hetkellä.

tämäkin on totta. Ystävien saaminen/kerääminen kestää oikeasti vuosia. Itselläkin ne ystävät ovat opiskeluaikaan tavattu,kun vuosia pyörittiin samoissa opiskelupiireissä. Mutta mikäänhän ei estä ap:n kaveria kutsumaan ap:tä joskus mukaan, jostainhan ystävyys on aloitettava tai sitten ap etsii itse lisää ystäviä. Mutta ap:n kaveri ei varmaan tahallaan hiero mitään naamaan,vaan haluaa tuoda esiin tekemisiään,sen ilman ilkeitä taka-ajatuksia.

EI AP:n kaveri ole vastuussa AP:n kaverittomuudesta. Ihme vinkumista aikuisilta ihmisiltä.

Siis miksi joku lapsuudenkaveri olisi vastuussa ap:n sosiaalisen elämän rakentamisesta? Ei, ei noin.