Lue keskustelun säännöt.
Miten voi aikuinen ihminen toimia näin
23.04.2023 |
Minulla on elämässä kaikkea paitsi kavereita. Muutin juuri samaan kaupunkiin kuin pitkäaikainen lapsuudenkaveri, joka on asunut täällä jo vuosikymmenen. Hänellä on laajat kaveriverkostot ja aina menoa ja meininkiä.
Minä olen ollut yksinäinen, koska teen työtänikin etänä enkä tunne täältä ketään. Yli kolmekymppisenä on hankala löytää muita kuin hyvän päivän tuttuja jostain harrastuksista yms.
Olen pyytänyt kaveriani kutsumaan minut mukaan kun heillä on illanistujaisia tai muita ei-intiimejä menoja. Hän aina lupaa ja aikoo, muttei koskaan pyydä minua mihinkään tai esittele kenellekään. Hän ei jotenkin tunnu sisäistävän, että olen oikeasti tosi yksinäinen enkä millään tasolla nirso seurastani.
Pahinta on kuitenkin se kun kaveri oikein hieroo naamaani kaikkia ihania juhlia ja tapahtumia missä on ollut. Some on täynnä kippistelykuvia ja isoja porukoita ravintoloissa ja muissa paikoissa. En ole kertaakaan kutsuttu hänen syntymäpäivilleen vaikka sellaisiakin on pidetty.
Miksi hän on näin julma? Mielestäni meillä pitäisi olla kaikki hyvin eikä mitään syytä ilkeilyyn.
Kommentit (24)
Ystäväsi ei selvästikään pidä sinusta. Mieti mitä olet tehnyt väärin ja ryhdistäydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi ei selvästikään pidä sinusta. Mieti mitä olet tehnyt väärin ja ryhdistäydy.
Eihän siitä tulisi yhtään mitään jos yrittäisi muuttaa itseään aina kun joku ei tykkää. Voit olla makein ja kaunein persikka, silti aina löytyy joku joka ei pidä persikoista.
Ei niihin porukoihin ehkä mahdu mukaan. Vaikea selittää, mutta minulla on myös kolme erillistä porukkaa, joihin olisi tosi vaikea ottaa mukaan uutta ihmistä. Yksi porukka syntyi, kun oltiin kaikki samalla työnantajalla yksikönpäälliköinä v. 2007-2012. Meitä on 4-5 naista yhdessä, kokoonnutaan synttäreille ja joskus käyty festareilla tai vietetään mökkiviikonloppu yhdessä. Kolmella meistä on oma kesämökki. Ei oikein tuntuisi sopivalta ottaa vierasta ihmistä mukaan. Vaikka ei olla enää kollegoita, ystävyys on säilynyt.
Toinen porukka on minun ja mieheni yhteisistä ystäväpariskunnista koostuva porukka (4 pariskuntaa). Meitä yhdistää vähän eri yhteydet. Mieheni oli vuosia samassa työpaikassa yhden porukan miehen kanssa ja minä kävin hänen vaimonsa kanssa jumpassa ja lenkillä noin kerran viikossa. Me tutustuttiin jumpassa yhteen naiseen, joka asui meidän lähellä ja kuljettiin hänen kanssaan samalla autokyydillä jumppaan. Joku kerta me kolme naista pidettiin vappujuhlat, jossa oli kaikki puolisot mukana ja siitä se ystävyys lähti. Se neljäs pariskunta on sen mieheni entisen työkaverin ja vaimonsa lapsen kummit. Yleensä me ollaan oltu siellä samaan aikaan synttäreillä yms. Meillä on nimittäin samanikäinen lapsi kuin tällä lenkki/ jumppakaverillani ja mieheni entisellä työkaverilla.
Kolmas porukka on lapseni parhaiden ystävien vanhemmat. Ei me mitenkään säännöllisesti kokoonnuta. Toisena pääsiäispäivänä käytiin viimeksi piknikillä koko porukalla (mukana 6 aikuista ja yhteensä 5 lasta). Joskus olen kutsunut meille kylään, vietetty pikkujouluja tai vastaavaa. Käyn kyllä aina kampaajalla yhdellä porukkaan kuuluvista ja niin käy lapsenikin tai joskus hän on leikannut hiukset, kun lapseni ollut siellä kylässä. Me ollaan tunnettu monta vuotta, koska lapset tutustui samassa päiväkodissa 2-vuotiaina. Monesti se siinä iässä on vielä sitä, että vanhemmat sopii vaikka treffejä leikkipuistoon, kun ei mitään 2-vuotiasta viitsi laittaa yksikseen kylään kaverin luo. Ja eskarissa tuli mukaan se kolmas bestis, kaikki meni samalle luokalle kouluun. Sillä on niin mielettömän hauskat vanhemmat, että synkkasi heti. Tuntuisi oudolta kutsua mukaan joku vieras, etenkin, jos hänellä ei olisi mitään linkkiä meidän lapsiin.
Onhan minulla noiden porukoiden lisäksi joitakin yksittäisiä ystäviä. Esimerkiksi naapurin kanssa käyn pari kertaa kesässä terassilla. Siskoni on myös sellainen yltiösosiaalinen, joka järjestää isoja juhlia, jopa 30 hengelle. He eivät tällä paikkakunnalla asu, mutta jos asuisivat, niin häneen tutustuu kuka vaan helposti ja hän on todellinen kutsujen järjestäjä. Sinne varmaan pääsisi uusikin ihminen mukaan. Minä olen mieluummin pienen porukan seurassa.
Miksi se kaveri lupailee sitten kuitenkin jos ei kerran halua esitellä kavereilleen? Ja miksi kaveri kuitenkin viettää kaksin aikaa, eli jossain määrin seura kuitenkin kelpaa? En ymmärrä tuota valehtelua.