TE-toimiston mukaan minun pitäisi hakea työpaikkaa 40 kilometrin päästä ilman autoa. Kulkuyhteydet työpaikalle aivan järjettömät
Työt alkaisivat kello 06.30.
Linja-auto täältä työpaikalle lähtisi kello 04.50 ja olisin 05.40 työpaikkakunnalla. Sitten pari kilometriä kävelyä sinne töihin.
Seuraava linja-auto lähtisi kello 06.30 eli en voi ottaa sitä.
Iltapäivällä on niin, että sopivin eka bussi lähtee kello 16.10. Siihen kello 15.10 bussiin en ehdi millään.
Kotona olisin siis kello 17.00. Kun olen herännyt neljältä niin 13 tunnin jälkeen olenkin vihdoin kotona.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä palsta on tällainen? Toisissa ketjuissa pienituloisille saarnataan, että auto pitää karsia heti pois, ei pienituloisilla ole sellaiseen varaa ja oikeutta, saatikka sitten työttömillä. Nyt sitten työttömän pitäisi heti paikalla ostaa auto, jos 50 kilometrin päässä on yksikin pätkätyö tarjolla.
Työssäkäyville työtön on pahin kirosana. Väeltä näyttää selvästi todellisuudentaju kadonneen.
Aivan ja tiedätkö miksi? Koska kaikki me, jotka viitsimme "uhrata " vaoaa-aikamme työhön ja työmatkoihin elätämme tätä loisjoukkoa, jonka prse ei nouse penkistä mikäli ei saa Max. 100 m päästä kotoa kivaa työpaikkaa, jossa maksetaan 25 e/ h palkkaa ja jossa ei tarvitse tehdä mitään.
Kuinka moni teistä laiskaksi haukkujista olisi oikeasti valmis samaan? Heräämään neljältä aamulla joka arkipäivä? Eihän tuossa jää mitään elämää jäljelle. Ja miten tuohon jonkun perhe-elämän sovittaisi?
Ja ajokorttia ei välttämättä saa esimerkiksi epilepsian takia. Ja epileptikotkin käy ihan normaalisti töissä.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa? Jos syy on esim., että puolison työpaikka on nykyisessä asuinkunnassa, niin olisiko mahdollista muuttaa työpaikkojen puoliväliin?
Sain nykyisen työpaikkani 15 vuotta sitten. Asuin 30 kilometrin päässä työpaikasta ja työmatkaan kului kahdella bussilla 2 tuntia suuntaansa. Olen hyvin matkapahoinvointinen, joten tuollainen määrä bussissa istumista oksennus kurkussa oli täyttä tuskaa. Jaksoin sitä hullutusta kolme vuotta. Koska olen surkea kuski eikä yksityisautoilu muutenkaan istu arvomaailmaani, ainut vaihtoehto oli muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Viimeiset 12 vuotta olen siis kulkenut 3 kilometrin työmatkaa (suuntaansa) kävellen. Ei tarvitse kulkea bussilla, ei tarvinnut hankkia autoa eikä tarvitse stressata että pitäisi jaksaa lähteä työpäivän jälkeen erikseen lenkille kun sekin hoituu siinä samalla. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka irtisanoutua, mutta kuka hullu lähtee hyvästä ja kivasta työpaikasta jos asian voi järjestää muullakin tavalla.
No useinkaan muutto ei onnistu tuosta vain eikä välttämättä mitään asuntoa ole lähimaillakaan työpaikkaa.
Huomaa että moni kommentoija asuu jossain suuremmassa kaupungissa tai pääkaupunkiseudulla, jossa ilmeisesti vaikeaa ymmärtää että monella paikkakunnalla vapaita asuntoja ei tuosta vaan ole, julkista liikennettä ei ole välttämättä ollenkaan tai se on aivan liian kallis, jne.. se työpaikkakin voi olla kaukana asutuksesta.
Ku nuoret ei vielä osaa pitää puoliaan mutta mekin tehtiin työtä jo 16 vuotiaasta ja sitten pari kymppisenä kun oli työpäivät 10 tuntia matkat kesti piti herätä pakkasella yöllä 4 aikaan sitten pysäkille mistä vaihto toiselle kyllä oltiin jäässä kun jääkalikat ja 2 tuntia suunta vaihdolla ja jääpuikkoina pysäkillä sen päälle ohuet vaatteet ei rahaa juuri ja 8 tunnin työpäivät.Yöllä 10 tuntia oli helvettiä oikeasti jäässä pysäkillä.Parasta on asua työpaikan vieressä siis muuttaa sinne niin mekin lopulta tehtiin muutettiin työsuhde asuntoon työpaikan viereen kävellen pääsi.Niin se on.Ei voi mitään talvella ei pysty jäätymään.Eikä pitkä työmatka muutenkaan ole elämää.
Kun aloittaa työt jestas pari kuukautta kun eka palkka on kunnollinen se palkka tulee aina viiveellä tehdyn työn mukaan eli eka kuukausi on tiukkaa toinen vähemmän sitten helpottaa vasta kun tulee perästä päin rahaa. Siksi pitää säästää kesätöistä rahaa että että pärjää aina pari kuukautta.
Suomessa ei ole mikään Hollywood ilmasto....
40 kilometriä ei matkana ole pitkä, mutta ajallisesti ilman autoa voi olla. Harkitsisin kuitenkin työpaikan ottamista, jos se muuten elämäntilanteeseen sopii. Itsekin kuljin vuosia huomattavasti pidempää työmatkaa, useammalla kulkuvälineellä. Neljältä aamulla ei tarvinnut sentään nousta, mutta aikaisin kuitenkin. Rankkaahan se oli, vapaa-aikaa ei juuri ollut, mutta nuorena sitä jaksoi, nykytilanteessa (vanhempana) ehkä ei. Työkokemus voi silti johtaa parempaan työhön, joten voi punnita, olisiko se paikka jonkilaisten uhrauksien arvoinen.
Ap. Mene nyt bussilla sinne työhaastatteluun. Jos saat paikan voit hankkia leasing-auton vaikka koeajaksi. Kun työpaikka vakinaistuu, voit ostaa auton rahoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa? Jos syy on esim., että puolison työpaikka on nykyisessä asuinkunnassa, niin olisiko mahdollista muuttaa työpaikkojen puoliväliin?
Sain nykyisen työpaikkani 15 vuotta sitten. Asuin 30 kilometrin päässä työpaikasta ja työmatkaan kului kahdella bussilla 2 tuntia suuntaansa. Olen hyvin matkapahoinvointinen, joten tuollainen määrä bussissa istumista oksennus kurkussa oli täyttä tuskaa. Jaksoin sitä hullutusta kolme vuotta. Koska olen surkea kuski eikä yksityisautoilu muutenkaan istu arvomaailmaani, ainut vaihtoehto oli muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Viimeiset 12 vuotta olen siis kulkenut 3 kilometrin työmatkaa (suuntaansa) kävellen. Ei tarvitse kulkea bussilla, ei tarvinnut hankkia autoa eikä tarvitse stressata että pitäisi jaksaa lähteä työpäivän jälkeen erikseen lenkille kun sekin hoituu siinä samalla. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka irtisanoutua, mutta kuka hullu lähtee hyvästä ja kivasta työpaikasta jos asian voi järjestää muullakin tavalla.
On hullua muuttaa työn takia koska enää ei tehdä pitkiä uria samalla työnatajalla. Voi toki yrittää mutta silloin oma palkkakehitys tulee jäämään jälkeen. Nykymaailmassa vaihdetaan työnantajaa max viiden vuoden jälkeen.
Semmoinen palkkatoive jo hakemukseen ettei valitse esim.20-30 e/tunti riippuen alasta tai esim. 4000-5000 €/kk
Vierailija kirjoitti:
No älä ole avuton ja hanki se auto.
Autoa nyt ei kannata vain työn takia hankkia. Verottaja ei anna matkakuluja niin paljon että auton saisi maksettua, saatika siihen pensat ja renkaat.
Hae sitä työpaikkaa, ei ne sua ota sinne töihin kumminkaan, jos ottaa niin käy taksilla siihen asti kunnes saat tilin ja osta sillä mopo tai polkupyörä.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa? Jos syy on esim., että puolison työpaikka on nykyisessä asuinkunnassa, niin olisiko mahdollista muuttaa työpaikkojen puoliväliin?
Sain nykyisen työpaikkani 15 vuotta sitten. Asuin 30 kilometrin päässä työpaikasta ja työmatkaan kului kahdella bussilla 2 tuntia suuntaansa. Olen hyvin matkapahoinvointinen, joten tuollainen määrä bussissa istumista oksennus kurkussa oli täyttä tuskaa. Jaksoin sitä hullutusta kolme vuotta. Koska olen surkea kuski eikä yksityisautoilu muutenkaan istu arvomaailmaani, ainut vaihtoehto oli muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Viimeiset 12 vuotta olen siis kulkenut 3 kilometrin työmatkaa (suuntaansa) kävellen. Ei tarvitse kulkea bussilla, ei tarvinnut hankkia autoa eikä tarvitse stressata että pitäisi jaksaa lähteä työpäivän jälkeen erikseen lenkille kun sekin hoituu siinä samalla. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka irtisanoutua, mutta kuka hullu lähtee hyvästä ja kivasta työpaikasta jos asian voi järjestää muullakin tavalla.
Jos olisi tiedossa, että tulee olemaan tuossa paikassa töissä seuraavat 15 vuotta, niin totta kai kannattaisi harkita muuttoa. Mutta jos kyseessä on jokin tyypillinen muutaman kuukauden pätkätyö, ja vieläpä osa-aikainen sellainen, niin kuka ihme sellaisen takia muuttaisi minnekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäisenä on pakko todeta, että 40 km ei ole mikään pitkä matka töihin. Oma työmatkani on ollut nyt 13 vuoden ajan 30 km ja pidän sitä lyhyenä matkana. Sitä ennen työmatkan pituus oli 60 km kahdeksan vuoden ajan, joista kolme vuotta käytin bussia (eka bussi lähti klo 6.00 ja oli perillä 6.30, siitä kävelyä 5 minuuttia toiselle bussille ja odottelua 25 minuuttia ja toinen bussi lähti 7.00 ja oli perillä 7.55). Työpaikalle piti vielä kävellä hiukan vajaa kilsa, joten sellaista puolijuoksua piti mennä, että ehti ajoissa klo 8.00 perille.
Ei tullut noina aikoina mieleen, että olisi jokin vaihtoehto olla menemättä töihin. Tosin ostin auton, jolloin työmatka lyheni kerta heitolla alle tuntiin mutta saihan siinäkin maksaa mukavasti kilometreistä ja auton huolloista ja veroista.
40 kilometriä on oikeasti pitkä matka töihin, olen sitä muutaman vuoden ajanut autolla, paras on kävelymatka etäisyys, jos mahdollista.
Mä ajan päivittäin 78 km suuntaansa enkä pidä matkaa pitkänä. Ainoastaan tiukka aikataulu ja kohhonneet polttoaineen hinnat harmittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia ostaa auto töiden takia.
Ei muuten ole.
On taloudellisesti järjetöntä ostaa 10 000-20 000 euroa maksavaa käytettyä autoa käydäkseen töissä pystyäkseen maksamaan auton osamaksut, polttoaineet, verot, huollot ym autoilun kulut.
Kuka stanan idiootti käy työssä saadaksen kasan ruosteista rautaa parkkipaikalle`?
No osta sitten 1000-2000 euron auto, vtn idiootti.
Mistä saa uuden auton 1000-2000 eurolla? Kuka hullu käytettyä ostaa? Ties minkä romun sitä erehtyy ostamaan. Ei vähäisiä rahoja kannata autoon laittaa. Nimimerkillä "parin tonnin" romu seisoo parkkipaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä laiskaksi haukkujista olisi oikeasti valmis samaan? Heräämään neljältä aamulla joka arkipäivä? Eihän tuossa jää mitään elämää jäljelle. Ja miten tuohon jonkun perhe-elämän sovittaisi?
Ja ajokorttia ei välttämättä saa esimerkiksi epilepsian takia. Ja epileptikotkin käy ihan normaalisti töissä.
Tuossa nimenomaisessa työssä se aikaisin heräämisen tarve ei johdu pitkästä työmatkasta vaan siitä, että se työ alkaa jo klo 6.30. Minulla alkaa työt kahdeksalta. Herään viideltä.
Sitä tässä aloituksessa kyllä ihmettelen, että miksei se ap sitten muka ehtisi jo siihen 15.10 bussiin lähtiessään takaisin? Siis jos hän tekee normaalia max. kahdeksan tunnin työpäivää, niin sen työnhän pitäisi päättyä jo 14.30. Jos työpaikan ja bussin väli on kaksi kilometriä, niin kyllä pitäisi 40 minuuttia riittää, vaikka vaihtaisi vaatteetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan normaalia ostaa auto töiden takia.
Ei muuten ole.
On taloudellisesti järjetöntä ostaa 10 000-20 000 euroa maksavaa käytettyä autoa käydäkseen töissä pystyäkseen maksamaan auton osamaksut, polttoaineet, verot, huollot ym autoilun kulut.
Kuka stanan idiootti käy työssä saadaksen kasan ruosteista rautaa parkkipaikalle`?
Kuka saatanan idiootti ostelee noin kalliita autoja??? Olen käynyt töissä 30 vuotta max 1000 euron autolla.
Pistän kaksi kertaa paremmaksi. Tai tässä tapauksessa huonommaksi. Ostin parin tonnin auton mutta paljastui että romu vuotaa bensaa. Eipä kauheasti tolla romu kasalla töissä käydä juu.
No hakisin, ja jos saisin sen duunin niin kulkisin bussilla sitten sen koeajan. Jos homma muuten natsaa ja viihdyt, niin voi ostaa auton vaikka kuuden kuukauden tai vuoden kuluttua ja sitten se matka onkin jo ihan OK. Eli ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä ole avuton ja hanki se auto.
Kaikilla ei ole ajokorttia ja millä rahalla työtön auton ostaa-
jos on niin laiska ja saamaton, ettei viitsi edes ajokorttia hankkia, niin sitten kannattaa muuttaa johonkin lähiöön, josta pääsee julkisilla sossuun ja siiderikauppaan
Epärealististia kuvitelmia teillä työttömien tuloista. Ymmärrättekö ettei työttömällä ole varaa mihinkään ajokortteihin tai edes yllättäviin menoihin? Ihan joku 50e yllärimeno voi olla liian paljon!
Sitä paitsi kortti voi mennä vaikka sairauden takia,ystävältäni (perheenäiti) meni yllättäen epilepsian takia vuodeksi. Oli aika vaikea kulkea töihin tai kuljettaa lapsia. Ei sentään työpaikka mennyt.
sitten voi ostaa vaikka taitettavan polkupyörän (ei mene ylimääräistä maksua linja-autossa) tai potkulaudan. Molempia saa myös sähköisinä. jos työpaikka ei ole liian kaukana, mutta kuitenkin niin kaukana etei kävellen voi mennä, voi ostaa vaikka skootterin
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä laiskaksi haukkujista olisi oikeasti valmis samaan? Heräämään neljältä aamulla joka arkipäivä? Eihän tuossa jää mitään elämää jäljelle. Ja miten tuohon jonkun perhe-elämän sovittaisi?
Ja ajokorttia ei välttämättä saa esimerkiksi epilepsian takia. Ja epileptikotkin käy ihan normaalisti töissä.
Niin vaan monet ihmiset tekevät mieluummin kuin loisivat muiden kustannuksella.
Miten ihmeessä täällä on kasvatettu tuollainen vetelien pskojen sukupolvia, joilla ei ole mitään moraalia ja ryhtiä elämässään.
Epärealististia kuvitelmia teillä työttömien tuloista. Ymmärrättekö ettei työttömällä ole varaa mihinkään ajokortteihin tai edes yllättäviin menoihin? Ihan joku 50e yllärimeno voi olla liian paljon!
Sitä paitsi kortti voi mennä vaikka sairauden takia,ystävältäni (perheenäiti) meni yllättäen epilepsian takia vuodeksi. Oli aika vaikea kulkea töihin tai kuljettaa lapsia. Ei sentään työpaikka mennyt.