Mikä Suomesta tekee muka maailman onnellisimman maan? Jokainen päivä tylsää ja harmaata

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla on kaikki paremmin.

Löytyy yhteisöllisyyttä, työtä saa vain menemällä töihin, palkat parempia, verotus pienempää, sosiaaliturva korkeammalla tasolla, luonto kauniimpaa, vuoristot korkeita ja laaksotkin v tun paljon matalampia kuin täällä junttilassa.

Tää oli kai tarkoitettu vitsiksi. Jos ei, niin vihje: Täältä saa matkustaa muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla on kaikki paremmin.

Löytyy yhteisöllisyyttä, työtä saa vain menemällä töihin, palkat parempia, verotus pienempää, sosiaaliturva korkeammalla tasolla, luonto kauniimpaa, vuoristot korkeita ja laaksotkin v tun paljon matalampia kuin täällä junttilassa.

Tää oli kai tarkoitettu vitsiksi. Jos ei, niin vihje: Täältä saa matkustaa muualle.

Ja kysyisin vielä tuolta, että mitä hän tuolla "ulkomailla" tarkoittaa?  Voisi tehdä vähän vertailua.

Monessa maassa on asiat niin pahasti pielessä luonnonolojen ja/tai yhteiskunnan puolesta,  että Suomi on toistaiseksi pysynyt suhteellisesti vertailtuna hyvänä paikkana nimenomaan pitkälti sillä tylsyydellä ja harmaudella (eli turvallisuudella ja ennustettavuudella).

Vaikka vähän sitä eksoottista värinää monet haluaa väkisin Suomenkin kauduille lisää tuoda.

 

Vierailija kirjoitti:

Moni tähänkin vastannut omalta osaltaan kertoo siitä, mistä olen luullutkin tämän tuloksen koostuvan.

Eli koulutukset, tuet, ei luonnonkatastrofeja, näennäinen turva (mitä nyt naapuri käy sotaa ja kaduilla jengejä), simppeli mutta ns. puhdas luonto jne jne.

Säät, verotukset yms. eivät kuulu tähän yhtälöön.

Esimerkiksi luonnon monimuotoisuus on aivan eri sfääreissä jo keski-Euroopassa, saatika sitten kauempana.

Todella moni suomalainen on myös täysin kielitaidoton, ja ulkomaan kokemukset heppoisia. Eivät osaisi missään muualla edes ollakaan. Pohjalta: Keskisen kyläkauppa on lomakohde.

Nyt kirjoitat puppua. Suomessa ollaan kielitaitoisia, oman äidinkielen lisäksi puhutaan ainakin englantia ja vanhempi väki ruotsia ja saksaa. 

Kesä tulee ja on jo vähän, aurinko paistaa, mene ulos. Kasvit ja luonto herää, muuttolinnut palaa,näkee upeitakin nuoria kesävaatteissa. Pääsee kohta vesille.vaikka vain naku-uinnille. Terassikahvit, jäätelöt. Miksi kevät masentaa jotkut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi meillä on tylsää kun kaikki toimii. Ei tarvitse olla traumasuhteessa valtioonsa ja kulttuuriinsa jatkuvasti odotella jotain jännää tapahtuvaksi.

Niinpä, olisihan se nyt jännittävämpää lähettää lapset aamulla töihin tuonne kadulle. Saisi jännätä paljonko ansaitsivat puhtaana käteen. Pankaa valittajat asiat nyt oikeisiin mittasuhteisiin!

Meillä on täällä rauha, lapset saavat käydä koulua niin pitkälle kuin pää kestää. Ja itsekin voisi vielä tässä opiskella vaikka uuden ammatin, kenenkään ei ole pakko jäädä kurjuuteensa makaamaan.

Ja ulkoilla ihanassa kevätsäässä, eikä keksiä jonninjoutavaa valittamista. Valivalivali.

Sinä et taida olla työelämässä mukana etkä ole verotuloissa nettomaksajana ainakaan. Minä olen huomannut sen että kaikkein epätyytyväisempiä tätä yhteiskuntaa kohtaan ovat ne ihmiset jotka käyvät töissä mutta eivät saa mitään tukia yhteiskunnalta, he maksavat vain veroja. Myös ne ihmiset jotka omistavat henkilöauton kokevat usein epätyytyväisyyttä yhteiskuntaa kohtaan koska autoilu on suomessa aivan liian kallista. 

Mun mielestä tyytymättömimpiä ovat ne, jotka eivät ole Suomen rajojen ulkopuolella juuri käyneet (Tallinnaa ja risteilyä Ruotsiin lukuunottamatta) ja ne, jotka ovat muutenkin vaan käsi ojossa etuuksien suuntaan (paljolti samaa ryhmää molemmat). Valitetaan vaan tajuamatta kuinka hyvin Suomessa asiat on.

Itsellä terassipakko kun aurinkoa ja +15. Nyt 14.9 , eli ihan kohta.

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa on asiat niin pahasti pielessä luonnonolojen ja/tai yhteiskunnan puolesta,  että Suomi on toistaiseksi pysynyt suhteellisesti vertailtuna hyvänä paikkana nimenomaan pitkälti sillä tylsyydellä ja harmaudella (eli turvallisuudella ja ennustettavuudella).

Vaikka vähän sitä eksoottista värinää monet haluaa väkisin Suomenkin kauduille lisää tuoda.

 

Suomessa on paljon hyvää, mutta siitä on suuri osa suomalaisille niin itsestäänselvyyksiä, ettei asioita osata edes arvostaa. Kuten vaikka se, että voi ihan mihin aikaan vuorokaudesta mennä suihkuun, valuttaa vettä rajattomasti ja vesi, jota suihkusta tulee, on vieläpä puhdasta ja juomakelpoista. Viime syksynä, kun mediassa väläyteltiin mahdollisista talven sähkökatkoksista, suomalaiset suunnilleen hirmustuivat ajatuksesta, että sähköt voisivat olla pari tuntia päivässä pois. Osalla olisi elämä mennyt aivan totaalisen sekaisin, jos ei olisikaan saanut aamukahviaan just klo 7:15, mihin on aina tottunut. Täällä ei tarvitse myöskään - ainakaan toistaiseksi - kulkea ulkona maskit naamalla ilmansaasteiden vuoksi. 

On meillä menty yhteiskunnassa alaspäinkin. Joku kirjoitti suomalaisesta koulutuksesta ja tottahan se on, että halvalla ei saa hyvää. Tässäkin on sellainen ilmiö, että jos jostain ei tarvitse maksaa mitään, sellaista ei arvosteta. Poislukien ilmaiset ämpärit, niitä suomalaiset jaksavat jonottaa :D Mitä enemmän julkisella sektorilla säästetään, sitä huonommaksi laatu muuttuu. Mulla ensimmäiset kaksi oppikouluvuotta oli vielä maksullisia. Eli oli lukukausimaksut ja lisäksi kouluruuasta piti erikseen maksaa. Myös kaikki koulukirjat, vihkot, kynät jne piti oppilaan vanhempien hankkia. Siihen aikaan oppilaan perseilystä saattoi hyvinkin nopeasti seurata määräaikainen koulusta erottaminen ja jos sinä aikana jäi liikaa opinnoistaan jälkeen, jäi luokalleen, Vanhemmat silloin maksoivat uudelleen lukukausimaksut samasta vuosiluokasta, josta olivat jo kertaalleen maksaneet,  ja tästä seurasi, että vanhemmat eivät taputelleet Esa-Pekkaa päälaelle. Eivät ainakaan hellävaraisesti. 

Mä en ole nyt muutamaan vuoteen käynyt Helsingin keskustassa, mutta kun vielä kävin, niin ihan kivaahan siellä oli. Saattoi istua kahvilan tai ravintolan terassilla kauniina kesäpäivänä ja katsella ihmisvilinää. Erilaisia tapahtumiakin oli paljon. Muutamana kesänä istuin yhden Espalla olevan ravintolan terassilla ja katselin samba-kulkuetta. Oli aina kesäkuun alussa. Tykkäsin myös niistä Ravintolapäivistä eli kun oli pitkin kaupunkia popup-ravintoloita. Harmi, että ne lopetettiin. Ilmasto tietysti asettaa omat rajoitteensa eikä kukaan viitsisi istua räntäsateessa terassilla, vaikka terasseja olisikin. Teiden talvikunnossapito on myös mennyt alaspäin. Enkä tarkoita nyt niinkään ajoratoja vaan jalkakäytäviä ja kävelyteitä. 25 vuotta sitten täällä Kehä III:n kupeessa oli arkisin viimeistään klo 7 tiet aurattu niin, että ei tarvinnut hangessa kahlata bussipysäkille tai viemään lasta päiväkotiin. Nykyisin ei välttämättä aurata edes iltaan mennessä. Peilikirkasta jäätä olevien katujenkin hiekoitusta voi joutua osottamaan useita päiviä. Lähde siinä nyt sitten ihan huvin vuoksi Stadiin johonkin kivaan kahvilaan. Ei paljon huvita vaan menee keittiöön keittämään kahvia. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyvä olla jos tulee taloudellisesti toimeen. Ja hyvin moni tulee, jos ei muuten niin perinnön avulla. Kyllähän sellaisten kelpaa.

Mutta jos elät kädestä suuhun, sinulla on pieni palkka tai olet muuten köyhä, ei se enää olekaan niin kivaa ja onnellista.

Kyllä nimenomaan köyhällä on Suomessa paremmat oltavat kuin monessa muussa maassa. 

Senkin marisija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa mitataan eri valtioiden tarjoamia mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen, ei lopputulosta eli onnellisuutta sinänsä. Suuri osa suomalaisista on negatiivisia syistä joita en onnellisena suomalaisena ymmärrä. Ymmärrän köyhyyden ja muut reaalimaailman asiat mutta en ymmärrä masentuneisuutta ja näköalattomuutta mistä monet suomalaiset kärsivät. Auringonvalon puute?

Ihmettelet, mutta viimeisessä virkkeessä löydät kuitenkin osatotuuden.

Auringonvalon puute puolet vuodesta ja etenkin  kylmyys. Luonto on ruma silloin, kuin ei ole joko vehreyttä tai lunta (puolet vuodesta etelässä). Kyräilevä kansanluonne, vaatimaton arkkitehtuuri, yleinen harmaus. Ennen kaikkea, elämän puute.

Tosi iso suomalaisista nostaa jalat iltaisin sohvapöydälle, jossa on Aalto -maljakko. Avaa television, josta katselee tositv:tä tai Netflixin amerikkalaista viihdehuttua. Menee nukkumaan selaten vielä sitä ennen sosiaalista mediaa. Nousee aamulla torkuttaen hälytystä, juo kupin kahvia ja syö ruisleivän, jonka päällä on oltermannia, leikkele ja salaatinlehti. Menee töihin ja sitten illalla nostaa taas jalat sohvapöydälle tositv: parissa. Päivästä toiseen samaa protestanttista hissuttelua. Tiistaisi tosin on hieman erilainen, silloin käydään pelaamassa padelia. Elämä on onnellista, kun se on niin turvallista ja "hyvää".

Minä kaipaan kahviloista ja viinibaareista kantautuvaa puheensorinaa, kulttuurielämyksiä, harrasteita, katukauppiaita, (kohtuuhintaisia) ravintolaillallisia, auringonpaistetta, lämpöä. Ennen kaikkea, kaipaan elämää. Nähdä, kokea ja aistia elämän eri variaatioita ympärilläni. Kaipaan värejä. 

Huomaatko, tuo viimeinen kpl paljastaa, että kaipaat katsella elämää, jota muut tarjoaisivat sinulle, vähän kuin teatteri.

Mitä sinulla olisi tarjottavana kuin tuijotusta?

Ihmiset sen elävän luovat. Siitä nauttimista voi toki vertailla teatterista nauttimiseen, mutta elävässä elämässä olet sekä observoija, että yleensä myös osallistuja.

Mutta ajatellaan, että olet vain observoija, nautit aistia elämää ymopärilläsi siihen osallistumatta. Miksi siinä olisi jotain väärää? Elämä pyörii samalla tavalla, olet sitä tarkkailemassa tai et. 

Siinä on huonoa se, että moitit suomalaisia, koska he eivät tarjoa sinulle ilmaista viihdykettä, jotta sinä viihtyisit katsellessasi heidän eloisuutta.

Edelleenkään et antaisi omaa panostasi ulkomaillakaan, vaan istuisit kuin teatterissa toljottamassa heitä.

Tiedätkö, että tämä tapa on huomioitu ja todettu 😏

Tiedoksesi, olen jo vuosia viettänyt elämästäni suurimman osan muualla kuin Suomessa. 5-6 kuukautta vuodessa asun Ruotsissa. Talviksi muutan tropiikkiin, jossa viivyn kolmesta neljään kuukauteen. Lopun ajan vietän suunnilleen puoliksi Suomessa ja muualla Euroopassa.

Listasin asioita, joiden vuoksi en enää halua muuttaa pysyvästi Suomeen. Olen nyt täällä muutaman viikon ajan, eikä tälläkään kertaa syntynyt "ah, ihana olla taas Suomessa" oivallusta.

Käyn huomattavan usein ulkona syömässä, baareissa lasillisella, erilaisia esityksiä katsomassa, kahviloissa, joko yksin tai ystäviä tapaamassa. Nauttimassa elämästä ympärilläni ja olemalla osa sitä. Ja jos silloin olen osa "teatteria", jota joku tarkkailee, ei se ajatuksena häiritse minua lainkaan.

En mitenkään olisi arvannut aiemmasta kommentistasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa mitataan eri valtioiden tarjoamia mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen, ei lopputulosta eli onnellisuutta sinänsä. Suuri osa suomalaisista on negatiivisia syistä joita en onnellisena suomalaisena ymmärrä. Ymmärrän köyhyyden ja muut reaalimaailman asiat mutta en ymmärrä masentuneisuutta ja näköalattomuutta mistä monet suomalaiset kärsivät. Auringonvalon puute?

Ihmettelet, mutta viimeisessä virkkeessä löydät kuitenkin osatotuuden.

Auringonvalon puute puolet vuodesta ja etenkin  kylmyys. Luonto on ruma silloin, kuin ei ole joko vehreyttä tai lunta (puolet vuodesta etelässä). Kyräilevä kansanluonne, vaatimaton arkkitehtuuri, yleinen harmaus. Ennen kaikkea, elämän puute.

Tosi iso suomalaisista nostaa jalat iltaisin sohvapöydälle, jossa on Aalto -maljakko. Avaa television, josta katselee tositv:tä tai Netflixin amerikkalaista viihdehuttua. Menee nukkumaan selaten vielä sitä ennen sosiaalista mediaa. Nousee aamulla torkuttaen hälytystä, juo kupin kahvia ja syö ruisleivän, jonka päällä on oltermannia, leikkele ja salaatinlehti. Menee töihin ja sitten illalla nostaa taas jalat sohvapöydälle tositv: parissa. Päivästä toiseen samaa protestanttista hissuttelua. Tiistaisi tosin on hieman erilainen, silloin käydään pelaamassa padelia. Elämä on onnellista, kun se on niin turvallista ja "hyvää".

Minä kaipaan kahviloista ja viinibaareista kantautuvaa puheensorinaa, kulttuurielämyksiä, harrasteita, katukauppiaita, (kohtuuhintaisia) ravintolaillallisia, auringonpaistetta, lämpöä. Ennen kaikkea, kaipaan elämää. Nähdä, kokea ja aistia elämän eri variaatioita ympärilläni. Kaipaan värejä. 

Huomaatko, tuo viimeinen kpl paljastaa, että kaipaat katsella elämää, jota muut tarjoaisivat sinulle, vähän kuin teatteri.

Mitä sinulla olisi tarjottavana kuin tuijotusta?

Ihmiset sen elävän luovat. Siitä nauttimista voi toki vertailla teatterista nauttimiseen, mutta elävässä elämässä olet sekä observoija, että yleensä myös osallistuja.

Mutta ajatellaan, että olet vain observoija, nautit aistia elämää ymopärilläsi siihen osallistumatta. Miksi siinä olisi jotain väärää? Elämä pyörii samalla tavalla, olet sitä tarkkailemassa tai et. 

No mieti vähän!

Vierailija kirjoitti:

Kesä tulee ja on jo vähän, aurinko paistaa, mene ulos. Kasvit ja luonto herää, muuttolinnut palaa,näkee upeitakin nuoria kesävaatteissa. Pääsee kohta vesille.vaikka vain naku-uinnille. Terassikahvit, jäätelöt. Miksi kevät masentaa jotkut?

Naku-uinnille, tuonne jääveteen? Ei kiitos, alle 24 asteiseen veteen pulahtaminen ei tunnu nautinnolliselta, vaan lähinnä kivuliaalta.

Mutta tosiaan, kesä on tulossa ja luonto herää. Se on hienoa. Oma suosikkiaikani on elo-syyskuu. Illat ovat vielä lämpimiä, mutta jo hämäriä, pidän siitä. Marjat ja sienet kypsyvät.

Tässä on vain se perusongelma, että aika, jolloin nautin täällä ilmastosta, kestää n. 1/4 vuodesta. On paljon maita, joissa luonto on aina elossa, ja enin osa vuodesta (tai koko vuosi) aikaa, jolloin illat ovat lämpimiä mutta pimeitä.

Moni joko pitää (myös) kylmistä ja pimeistä vuodenajoista, tai sitten ilmasto ei vaikuta merkittävästi omiin preferensseihin hyvästä elämästä. Laillani ajatteleville Suomen pohjoinen sijainti sen sijaan on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa mitataan eri valtioiden tarjoamia mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen, ei lopputulosta eli onnellisuutta sinänsä. Suuri osa suomalaisista on negatiivisia syistä joita en onnellisena suomalaisena ymmärrä. Ymmärrän köyhyyden ja muut reaalimaailman asiat mutta en ymmärrä masentuneisuutta ja näköalattomuutta mistä monet suomalaiset kärsivät. Auringonvalon puute?

Ihmettelet, mutta viimeisessä virkkeessä löydät kuitenkin osatotuuden.

Auringonvalon puute puolet vuodesta ja etenkin  kylmyys. Luonto on ruma silloin, kuin ei ole joko vehreyttä tai lunta (puolet vuodesta etelässä). Kyräilevä kansanluonne, vaatimaton arkkitehtuuri, yleinen harmaus. Ennen kaikkea, elämän puute.

Tosi iso suomalaisista nostaa jalat iltaisin sohvapöydälle, jossa on Aalto -maljakko. Avaa television, josta katselee tositv:tä tai Netflixin amerikkalaista viihdehuttua. Menee nukkumaan selaten vielä sitä ennen sosiaalista mediaa. Nousee aamulla torkuttaen hälytystä, juo kupin kahvia ja syö ruisleivän, jonka päällä on oltermannia, leikkele ja salaatinlehti. Menee töihin ja sitten illalla nostaa taas jalat sohvapöydälle tositv: parissa. Päivästä toiseen samaa protestanttista hissuttelua. Tiistaisi tosin on hieman erilainen, silloin käydään pelaamassa padelia. Elämä on onnellista, kun se on niin turvallista ja "hyvää".

Minä kaipaan kahviloista ja viinibaareista kantautuvaa puheensorinaa, kulttuurielämyksiä, harrasteita, katukauppiaita, (kohtuuhintaisia) ravintolaillallisia, auringonpaistetta, lämpöä. Ennen kaikkea, kaipaan elämää. Nähdä, kokea ja aistia elämän eri variaatioita ympärilläni. Kaipaan värejä. 

Huomaatko, tuo viimeinen kpl paljastaa, että kaipaat katsella elämää, jota muut tarjoaisivat sinulle, vähän kuin teatteri.

Mitä sinulla olisi tarjottavana kuin tuijotusta?

Ihmiset sen elävän luovat. Siitä nauttimista voi toki vertailla teatterista nauttimiseen, mutta elävässä elämässä olet sekä observoija, että yleensä myös osallistuja.

Mutta ajatellaan, että olet vain observoija, nautit aistia elämää ymopärilläsi siihen osallistumatta. Miksi siinä olisi jotain väärää? Elämä pyörii samalla tavalla, olet sitä tarkkailemassa tai et. 

Siinä on huonoa se, että moitit suomalaisia, koska he eivät tarjoa sinulle ilmaista viihdykettä, jotta sinä viihtyisit katsellessasi heidän eloisuutta.

Edelleenkään et antaisi omaa panostasi ulkomaillakaan, vaan istuisit kuin teatterissa toljottamassa heitä.

Tiedätkö, että tämä tapa on huomioitu ja todettu 😏

Tiedoksesi, olen jo vuosia viettänyt elämästäni suurimman osan muualla kuin Suomessa. 5-6 kuukautta vuodessa asun Ruotsissa. Talviksi muutan tropiikkiin, jossa viivyn kolmesta neljään kuukauteen. Lopun ajan vietän suunnilleen puoliksi Suomessa ja muualla Euroopassa.

Listasin asioita, joiden vuoksi en enää halua muuttaa pysyvästi Suomeen. Olen nyt täällä muutaman viikon ajan, eikä tälläkään kertaa syntynyt "ah, ihana olla taas Suomessa" oivallusta.

Käyn huomattavan usein ulkona syömässä, baareissa lasillisella, erilaisia esityksiä katsomassa, kahviloissa, joko yksin tai ystäviä tapaamassa. Nauttimassa elämästä ympärilläni ja olemalla osa sitä. Ja jos silloin olen osa "teatteria", jota joku tarkkailee, ei se ajatuksena häiritse minua lainkaan.

Et maininnut kertaakaan ystäviäsi, onko niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssasi AP hyvinkin samaa mieltä. Pidän Suomea ankeana asuinpaikkana, tämä on hyvinvointiyhteiskunta niille joilla on rahaa, muille tämä on pelkkää ankeutta ja rahojen laskua. Ja todella Suomessa on törkeän huonot palkat, paitsi tietenkin Fortumin, Finnairin, Postin - valtionyhtiöitä, heillä on törkeän hyvät palkat, mutta hei heiltä on varmaan kysytty, ovat sitten onnellisia.

Käsittämättömän typerä kommentti. Menetpä MIHIN TAHANSA Suomesta, niin tuloerot ovat suuremmat. Eli päinvastoin kuin väität, Suomi on niitä harvoja maita joissa myös työttömät ja pienipalkkaiset elävät suhteellisen ok elämää. Ja vaikka Fortumin johdon bonukset ärsyttävät minuakin niin jälleen MISSÄ TAHANSA muussa maass myös johtajat tienaavat enemmän. Oletko koskaan matkustanut Suomen rajojen ulkopuolelle?

Pienimmät tuloerot ts. GINI kerroin on Slovakiassa, Sloveniassa, Azerbaitsenissa ja Ukrainassa.

Suomi on Tsetsenian ja Azerbaitsenin jälkeen sijalla 12 

Sosialistimaissa kuten Neuvostoliitto ja muut itäblokin maissa tuloerot olivat paljon pienemmät ja kaikki olivat siellä tasaisen köyhiä edes kommunistisella eliitillä ei mennyt länsimaihin verrattuna hyvin.

Tuostakin voi jo päätellä että vasemmiston ajama Gini kerroin ei korreloi hyvin kansan 'onnellisuuden' kanssa. 

Joku Afrikan valtioista oli onnellisuustutkimuksissa myös kärkisijalla, kunnes kriteereitä muutettiin painottamaan elintasoa. Aikalailla subjektiivinen mittari siis.

Jos Suomeen ja suomalaiseen elintasoon siirrettäisiin keskiluokkaista esim. Sveitsistä tai USA:sta he olisivat paljon onnettomia, suomalaisen keskiluokan elintaso on rajun verotuksen vuoksi paljon pienempi ja lisäksi ilmasto ankea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi meillä on tylsää kun kaikki toimii. Ei tarvitse olla traumasuhteessa valtioonsa ja kulttuuriinsa jatkuvasti odotella jotain jännää tapahtuvaksi.

Niinpä, olisihan se nyt jännittävämpää lähettää lapset aamulla töihin tuonne kadulle. Saisi jännätä paljonko ansaitsivat puhtaana käteen. Pankaa valittajat asiat nyt oikeisiin mittasuhteisiin!

Meillä on täällä rauha, lapset saavat käydä koulua niin pitkälle kuin pää kestää. Ja itsekin voisi vielä tässä opiskella vaikka uuden ammatin, kenenkään ei ole pakko jäädä kurjuuteensa makaamaan.

Ja ulkoilla ihanassa kevätsäässä, eikä keksiä jonninjoutavaa valittamista. Valivalivali.

Sinä et taida olla työelämässä mukana etkä ole verotuloissa nettomaksajana ainakaan. Minä olen huomannut sen että kaikkein epätyytyväisempiä tätä yhteiskuntaa kohtaan ovat ne ihmiset jotka käyvät töissä mutta eivät saa mitään tukia yhteiskunnalta, he maksavat vain veroja. Myös ne ihmiset jotka omistavat henkilöauton kokevat usein epätyytyväisyyttä yhteiskuntaa kohtaan koska autoilu on suomessa aivan liian kallista. 

Miksi pitäisi saada tukia, jos tulee jo toimeen? Sitähän teikäläiset jatkuvasti köyhemmilleen hokevat. Että  pitäisi tehdä töitä, jotta ei tarvitsisi avustusta. Outoa, että olette ottamassa muilta tukia pois, vaikka sitten kuitenkin himoitsette niitä itse. Logiikka on teillä aina täysin hukassa. 

Onko nyt sittenkin keskituloisten haaveena yhteiskunta, jossa kaikki saavat tukia, vai se (mitä olette aiemmin väittäneet), että tukia ei tarvittaisi?

Tukien perimmäinen tarkoitus on, että niitä jaetaan vähäosaisille, ei niin, että niitä muodon vuoksi jaetaan kaikille. 

Sitäpaitsi kyllä te saatte yhteiskunnalta yhtä sun toista, vaikkeivat ne asiat tule nimenomaan tukien muodossa. Oma valintanne on, jos ette esim. käytä terveyspalveluita. Kyllä tiedän, että perustelette sen pitkillä jonoilla, mutta ihan samoja ne jonot ovat muillekin. Ei ole yhtään sen ärsyttävämpää olla jonossa siivoojan tai lähihoitajan tuloilla kuin juristin tuloilla. Itseasiassa voisin kuvitella, että asia on päinvastoin. Kun ei ole mitään muita vaihtoehtoja. 

Äläkä nyt taas aloita sitä, että kaikki voivat kouluttautua hyviin ammatteihin. Eivät voi, ja sinä itsekin hyödyt siitä, että osalla ihmisistä ei ole hyvä palkka.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesä tulee ja on jo vähän, aurinko paistaa, mene ulos. Kasvit ja luonto herää, muuttolinnut palaa,näkee upeitakin nuoria kesävaatteissa. Pääsee kohta vesille.vaikka vain naku-uinnille. Terassikahvit, jäätelöt. Miksi kevät masentaa jotkut?

Naku-uinnille, tuonne jääveteen? Ei kiitos, alle 24 asteiseen veteen pulahtaminen ei tunnu nautinnolliselta, vaan lähinnä kivuliaalta.

Mutta tosiaan, kesä on tulossa ja luonto herää. Se on hienoa. Oma suosikkiaikani on elo-syyskuu. Illat ovat vielä lämpimiä, mutta jo hämäriä, pidän siitä. Marjat ja sienet kypsyvät.

Tässä on vain se perusongelma, että aika, jolloin nautin täällä ilmastosta, kestää n. 1/4 vuodesta. On paljon maita, joissa luonto on aina elossa, ja enin osa vuodesta (tai koko vuosi) aikaa, jolloin illat ovat lämpimiä mutta pimeitä.

Moni joko pitää (myös) kylmistä ja pimeistä vuodenajoista, tai sitten ilmasto ei vaikuta merkittävästi omiin preferensseihin hyvästä elämästä. Laillani ajatteleville Suomen pohjoinen sijainti sen sijaan on ongelma.

Mulla kesti 50 vuotta tajuta, mitä neljästä vuodenajasta nauttiminen tarkoittaa. Oivalsin nimittäin sen, ettei syksyllä tarvitsekaan elää kuten kesällä eikä talvella kuten syksyllä. Nuorena tietysti haluaisi, että elämä olisi aktiivista ja kivaa 365 päivää vuodessa, mutta kun lakkasin taistelemasta syksyn tullen saapuvaa väsymystäni vastaan ja hyväksyin sen, että nyt mun on "aika mennä talviunille", pimeän vuodenajan vastenmielisyys väheni. Lakkasin vaatimasta itseltäni samoja asioita kuin mitä jaksan tehdä keväisin ja kesäisin. Nyt on taas kevät ja ystävien kanssa suunnitellaan jo yhteistä vappulounasta. Marraskuussa mut olisi pitänyt kärrätä kottikärryillä johonkin ravintolaan ystävien kanssa syömään. Ja niissä kottikärryissäkin olisin kiskonut peittoa korviin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa on asiat niin pahasti pielessä luonnonolojen ja/tai yhteiskunnan puolesta,  että Suomi on toistaiseksi pysynyt suhteellisesti vertailtuna hyvänä paikkana nimenomaan pitkälti sillä tylsyydellä ja harmaudella (eli turvallisuudella ja ennustettavuudella).

Vaikka vähän sitä eksoottista värinää monet haluaa väkisin Suomenkin kauduille lisää tuoda.

 

Suomessa on paljon hyvää, mutta siitä on suuri osa suomalaisille niin itsestäänselvyyksiä, ettei asioita osata edes arvostaa. Kuten vaikka se, että voi ihan mihin aikaan vuorokaudesta mennä suihkuun, valuttaa vettä rajattomasti ja vesi, jota suihkusta tulee, on vieläpä puhdasta ja juomakelpoista. Viime syksynä, kun mediassa väläyteltiin mahdollisista talven sähkökatkoksista, suomalaiset suunnilleen hirmustuivat ajatuksesta, että sähköt voisivat olla pari tuntia päivässä pois. Osalla olisi elämä mennyt aivan totaalisen sekaisin, jos ei olisikaan saanut aamukahviaan just klo 7:15, mihin on aina tottunut. Täällä ei tarvitse myöskään - ainakaan toistaiseksi - kulkea ulkona maskit naamalla ilmansaasteiden vuoksi. 

On meillä menty yhteiskunnassa alaspäinkin. Joku kirjoitti suomalaisesta koulutuksesta ja tottahan se on, että halvalla ei saa hyvää. Tässäkin on sellainen ilmiö, että jos jostain ei tarvitse maksaa mitään, sellaista ei arvosteta. Poislukien ilmaiset ämpärit, niitä suomalaiset jaksavat jonottaa :D Mitä enemmän julkisella sektorilla säästetään, sitä huonommaksi laatu muuttuu. Mulla ensimmäiset kaksi oppikouluvuotta oli vielä maksullisia. Eli oli lukukausimaksut ja lisäksi kouluruuasta piti erikseen maksaa. Myös kaikki koulukirjat, vihkot, kynät jne piti oppilaan vanhempien hankkia. Siihen aikaan oppilaan perseilystä saattoi hyvinkin nopeasti seurata määräaikainen koulusta erottaminen ja jos sinä aikana jäi liikaa opinnoistaan jälkeen, jäi luokalleen, Vanhemmat silloin maksoivat uudelleen lukukausimaksut samasta vuosiluokasta, josta olivat jo kertaalleen maksaneet,  ja tästä seurasi, että vanhemmat eivät taputelleet Esa-Pekkaa päälaelle. Eivät ainakaan hellävaraisesti. 

Mä en ole nyt muutamaan vuoteen käynyt Helsingin keskustassa, mutta kun vielä kävin, niin ihan kivaahan siellä oli. Saattoi istua kahvilan tai ravintolan terassilla kauniina kesäpäivänä ja katsella ihmisvilinää. Erilaisia tapahtumiakin oli paljon. Muutamana kesänä istuin yhden Espalla olevan ravintolan terassilla ja katselin samba-kulkuetta. Oli aina kesäkuun alussa. Tykkäsin myös niistä Ravintolapäivistä eli kun oli pitkin kaupunkia popup-ravintoloita. Harmi, että ne lopetettiin. Ilmasto tietysti asettaa omat rajoitteensa eikä kukaan viitsisi istua räntäsateessa terassilla, vaikka terasseja olisikin. Teiden talvikunnossapito on myös mennyt alaspäin. Enkä tarkoita nyt niinkään ajoratoja vaan jalkakäytäviä ja kävelyteitä. 25 vuotta sitten täällä Kehä III:n kupeessa oli arkisin viimeistään klo 7 tiet aurattu niin, että ei tarvinnut hangessa kahlata bussipysäkille tai viemään lasta päiväkotiin. Nykyisin ei välttämättä aurata edes iltaan mennessä. Peilikirkasta jäätä olevien katujenkin hiekoitusta voi joutua osottamaan useita päiviä. Lähde siinä nyt sitten ihan huvin vuoksi Stadiin johonkin kivaan kahvilaan. Ei paljon huvita vaan menee keittiöön keittämään kahvia. 

Asuin äsken 4 kk maassa, joka länsimaisessa terminologiassa on yhä "developing country". Tuon neljän kuukauden aikana suihku -lämmin tai kylmä, ja niin pitkäkestoinen kuin halusin- oli mahdollinen koko ajan ilman poikkeuksia. Vesi kuului vuokraan. Juoda sitä ei pidä, mutta asunnossa on juomavettä varten sellainen vaihdettavan tankin hanasysteemi. Vesipullojen kanssa ei siis tarvinnut sählätä. Juomaveden kustannus kahdelle oli 4,5 € kuukaudessa. Joka aamu keitin itselleni kahvit kotona, eivätkä sähköt olleet kertaakaan poikki.

Tuollaiset asiat ovat nykyään itsestäänselvyyksiä melkein missä tahansa maailmalla, jos asuu hyvämaineisessa asuntoyhtiössä vähänkään isommassa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla on kaikki paremmin.

Löytyy yhteisöllisyyttä, työtä saa vain menemällä töihin, palkat parempia, verotus pienempää, sosiaaliturva korkeammalla tasolla, luonto kauniimpaa, vuoristot korkeita ja laaksotkin v tun paljon matalampia kuin täällä junttilassa.

Tää oli kai tarkoitettu vitsiksi. Jos ei, niin vihje: Täältä saa matkustaa muualle.

Ja kysyisin vielä tuolta, että mitä hän tuolla "ulkomailla" tarkoittaa?  Voisi tehdä vähän vertailua.

Ulkomaille Teiskoon.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesä tulee ja on jo vähän, aurinko paistaa, mene ulos. Kasvit ja luonto herää, muuttolinnut palaa,näkee upeitakin nuoria kesävaatteissa. Pääsee kohta vesille.vaikka vain naku-uinnille. Terassikahvit, jäätelöt. Miksi kevät masentaa jotkut?

Naku-uinnille, tuonne jääveteen? Ei kiitos, alle 24 asteiseen veteen pulahtaminen ei tunnu nautinnolliselta, vaan lähinnä kivuliaalta.

Mutta tosiaan, kesä on tulossa ja luonto herää. Se on hienoa. Oma suosikkiaikani on elo-syyskuu. Illat ovat vielä lämpimiä, mutta jo hämäriä, pidän siitä. Marjat ja sienet kypsyvät.

Tässä on vain se perusongelma, että aika, jolloin nautin täällä ilmastosta, kestää n. 1/4 vuodesta. On paljon maita, joissa luonto on aina elossa, ja enin osa vuodesta (tai koko vuosi) aikaa, jolloin illat ovat lämpimiä mutta pimeitä.

Moni joko pitää (myös) kylmistä ja pimeistä vuodenajoista, tai sitten ilmasto ei vaikuta merkittävästi omiin preferensseihin hyvästä elämästä. Laillani ajatteleville Suomen pohjoinen sijainti sen sijaan on ongelma.

Mulla kesti 50 vuotta tajuta, mitä neljästä vuodenajasta nauttiminen tarkoittaa. Oivalsin nimittäin sen, ettei syksyllä tarvitsekaan elää kuten kesällä eikä talvella kuten syksyllä. Nuorena tietysti haluaisi, että elämä olisi aktiivista ja kivaa 365 päivää vuodessa, mutta kun lakkasin taistelemasta syksyn tullen saapuvaa väsymystäni vastaan ja hyväksyin sen, että nyt mun on "aika mennä talviunille", pimeän vuodenajan vastenmielisyys väheni. Lakkasin vaatimasta itseltäni samoja asioita kuin mitä jaksan tehdä keväisin ja kesäisin. 

Sopiihan se, jos työnantajakin on sitä mieltä, että saat tehdä töitä talviunimoodilla, tai jos sinua ei tosiaan haittaa se, että yli puolet vuodesta on sellaista aikaa, ettet voi tehdä mitään itsellesi mieluisia asioita, vaan kaikki jaksaminen menee pelkkään työntekoon ja nukkumiseen.

On ihan ymmärrettävää, jos nykyihmisille tuollainen elämä ei tunnu mielekkäältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa mitataan eri valtioiden tarjoamia mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen, ei lopputulosta eli onnellisuutta sinänsä. Suuri osa suomalaisista on negatiivisia syistä joita en onnellisena suomalaisena ymmärrä. Ymmärrän köyhyyden ja muut reaalimaailman asiat mutta en ymmärrä masentuneisuutta ja näköalattomuutta mistä monet suomalaiset kärsivät. Auringonvalon puute?

Ihmettelet, mutta viimeisessä virkkeessä löydät kuitenkin osatotuuden.

Auringonvalon puute puolet vuodesta ja etenkin  kylmyys. Luonto on ruma silloin, kuin ei ole joko vehreyttä tai lunta (puolet vuodesta etelässä). Kyräilevä kansanluonne, vaatimaton arkkitehtuuri, yleinen harmaus. Ennen kaikkea, elämän puute.

Tosi iso suomalaisista nostaa jalat iltaisin sohvapöydälle, jossa on Aalto -maljakko. Avaa television, josta katselee tositv:tä tai Netflixin amerikkalaista viihdehuttua. Menee nukkumaan selaten vielä sitä ennen sosiaalista mediaa. Nousee aamulla torkuttaen hälytystä, juo kupin kahvia ja syö ruisleivän, jonka päällä on oltermannia, leikkele ja salaatinlehti. Menee töihin ja sitten illalla nostaa taas jalat sohvapöydälle tositv: parissa. Päivästä toiseen samaa protestanttista hissuttelua. Tiistaisi tosin on hieman erilainen, silloin käydään pelaamassa padelia. Elämä on onnellista, kun se on niin turvallista ja "hyvää".

Minä kaipaan kahviloista ja viinibaareista kantautuvaa puheensorinaa, kulttuurielämyksiä, harrasteita, katukauppiaita, (kohtuuhintaisia) ravintolaillallisia, auringonpaistetta, lämpöä. Ennen kaikkea, kaipaan elämää. Nähdä, kokea ja aistia elämän eri variaatioita ympärilläni. Kaipaan värejä. 

Huomaatko, tuo viimeinen kpl paljastaa, että kaipaat katsella elämää, jota muut tarjoaisivat sinulle, vähän kuin teatteri.

Mitä sinulla olisi tarjottavana kuin tuijotusta?

Ihmiset sen elävän luovat. Siitä nauttimista voi toki vertailla teatterista nauttimiseen, mutta elävässä elämässä olet sekä observoija, että yleensä myös osallistuja.

Mutta ajatellaan, että olet vain observoija, nautit aistia elämää ymopärilläsi siihen osallistumatta. Miksi siinä olisi jotain väärää? Elämä pyörii samalla tavalla, olet sitä tarkkailemassa tai et. 

Siinä on huonoa se, että moitit suomalaisia, koska he eivät tarjoa sinulle ilmaista viihdykettä, jotta sinä viihtyisit katsellessasi heidän eloisuutta.

Edelleenkään et antaisi omaa panostasi ulkomaillakaan, vaan istuisit kuin teatterissa toljottamassa heitä.

Tiedätkö, että tämä tapa on huomioitu ja todettu 😏

Tiedoksesi, olen jo vuosia viettänyt elämästäni suurimman osan muualla kuin Suomessa. 5-6 kuukautta vuodessa asun Ruotsissa. Talviksi muutan tropiikkiin, jossa viivyn kolmesta neljään kuukauteen. Lopun ajan vietän suunnilleen puoliksi Suomessa ja muualla Euroopassa.

Listasin asioita, joiden vuoksi en enää halua muuttaa pysyvästi Suomeen. Olen nyt täällä muutaman viikon ajan, eikä tälläkään kertaa syntynyt "ah, ihana olla taas Suomessa" oivallusta.

Käyn huomattavan usein ulkona syömässä, baareissa lasillisella, erilaisia esityksiä katsomassa, kahviloissa, joko yksin tai ystäviä tapaamassa. Nauttimassa elämästä ympärilläni ja olemalla osa sitä. Ja jos silloin olen osa "teatteria", jota joku tarkkailee, ei se ajatuksena häiritse minua lainkaan.

Et maininnut kertaakaan ystäviäsi, onko niitä?

Käyn huomattavan usein ulkona syömässä, baareissa lasillisella, erilaisia esityksiä katsomassa, kahviloissa, joko yksin tai ystäviä tapaamassa.

Kannattaisi lukea viestit huolellisemmin, ennen kuin niitä kommentoi.