Mikä Suomesta tekee muka maailman onnellisimman maan? Jokainen päivä tylsää ja harmaata

Vierailija kirjoitti:

Suomessa yksi suurimmista onnellisuuden esteistä on aivan liian korkea verotus. Kokonaisveroaste huittelehtii jossain noin 50% tietämillä suomessa ja jos omistat auton niin se on tuon yli.

Suomessa pitäisi ehdottomasti verotusta keventää reilusti tuolta 50% ->20% jotta ihmisillä olisi varaa elää.

Päättäjien tehtävä on se kuinka verotusta saadaan kevennyttyä roimalla kädellä. 

Useimmilla on kyllä varaa elää nytkin . En ole kuullut itse asiassa edes tosi köyhien kuolleen nälkään tai kylmään. Paljon on myös aivan ilmaista kulttuuria tarjolla. Jos ei osaa hyödyntää tilaisuuksia ja odottaa, että kotoa haetaan joka paikkaan, onhan se tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisellä on ollut oikeasti rakastava ja huolehtiva perhe, hänen elämänasenteensa on posutiivinen. Jos minä olin liian laiska opiskelemaan tohtoriksi maisterintutkinnon sijaan, en syytä siitä muita. Jos en tienaa yhtä paljon kuin työnantajayritykseni toimitusjohtaja, voin katsoa vain peiliin.

Pahimmat ruikuttajat ovat loisia, jotka eivät ole tehneet mitään yhteiskunnan hyväksi. Kaikki kuitenkin pitäisi tuoda hopealautasella eteen.

Suomi olis hyvä maa ilman tämänkin kommentoijan kaltaisia kusipäisiä suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi meillä on tylsää kun kaikki toimii. Ei tarvitse olla traumasuhteessa valtioonsa ja kulttuuriinsa jatkuvasti odotella jotain jännää tapahtuvaksi.

Niinpä, olisihan se nyt jännittävämpää lähettää lapset aamulla töihin tuonne kadulle. Saisi jännätä paljonko ansaitsivat puhtaana käteen. Pankaa valittajat asiat nyt oikeisiin mittasuhteisiin!

Meillä on täällä rauha, lapset saavat käydä koulua niin pitkälle kuin pää kestää. Ja itsekin voisi vielä tässä opiskella vaikka uuden ammatin, kenenkään ei ole pakko jäädä kurjuuteensa makaamaan.

Ja ulkoilla ihanassa kevätsäässä, eikä keksiä jonninjoutavaa valittamista. Valivalivali.

Sinä et taida olla työelämässä mukana etkä ole verotuloissa nettomaksajana ainakaan. Minä olen huomannut sen että kaikkein epätyytyväisempiä tätä yhteiskuntaa kohtaan ovat ne ihmiset jotka käyvät töissä mutta eivät saa mitään tukia yhteiskunnalta, he maksavat vain veroja. Myös ne ihmiset jotka omistavat henkilöauton kokevat usein epätyytyväisyyttä yhteiskuntaa kohtaan koska autoilu on suomessa aivan liian kallista. 

Ei se nyt niin kallista ole. Meilläkin on auto, vaikka ajetaan sillä alle 20 km viikossa. Ollaan kyllä mietitty, että aika turhake on, mutta eipä siitä rahan takia ole tullut mieleen luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi meillä on tylsää kun kaikki toimii. Ei tarvitse olla traumasuhteessa valtioonsa ja kulttuuriinsa jatkuvasti odotella jotain jännää tapahtuvaksi.

Niinpä, olisihan se nyt jännittävämpää lähettää lapset aamulla töihin tuonne kadulle. Saisi jännätä paljonko ansaitsivat puhtaana käteen. Pankaa valittajat asiat nyt oikeisiin mittasuhteisiin!

Meillä on täällä rauha, lapset saavat käydä koulua niin pitkälle kuin pää kestää. Ja itsekin voisi vielä tässä opiskella vaikka uuden ammatin, kenenkään ei ole pakko jäädä kurjuuteensa makaamaan.

Ja ulkoilla ihanassa kevätsäässä, eikä keksiä jonninjoutavaa valittamista. Valivalivali.

Sinä et taida olla työelämässä mukana etkä ole verotuloissa nettomaksajana ainakaan. Minä olen huomannut sen että kaikkein epätyytyväisempiä tätä yhteiskuntaa kohtaan ovat ne ihmiset jotka käyvät töissä mutta eivät saa mitään tukia yhteiskunnalta, he maksavat vain veroja. Myös ne ihmiset jotka omistavat henkilöauton kokevat usein epätyytyväisyyttä yhteiskuntaa kohtaan koska autoilu on suomessa aivan liian kallista. 

Kyllä olen pitkään ollut työelämässä ja nyt muutaman vuoden eläkkeellä. Eläkkeelle jäin 66 vuotiaana. Kolme lastakin olen kasvattanut uusiksi veronmaksajiksi. Olen mielestäni tehnyt osuuteni ja edelleen olen sitä mieltä, että täällä on hyvä elää ja meillä on hyvä syy olla onnellinen kansa. Meillä on perusasiat hyvällä mallilla.

Hmh, se on kyllä sellainen juttu että tietty ihmistyyppi tuntee itsensä onnettomaksi vaikka asuisi missä paratiisissa, aina löytävät valitettavaa. Ei Suomi täydellinen ole, mutta kokonaiskuvassa monelta osin huippuluokkaa. Monesti ulkomailla asuvat tuppaavat huomaamaan niitä hyviä asioita Suomesta vasta sitten kun ovat pitkään muualla. Toki jos oikein ärsyttää, niin muualle saa aina mennä.

Aina tätä samaa ankeaa valitusta, jos ette viihdy ja arvosta, muuttakaa muualle. Minä arvostan Suomea kaikin puolin, tämä on kaunis ja hyvä maa. Ja harmaata? Ainakin etelä-Suomessa on ollut lämmintä ja aurinkoista jo monta päivää putkeen ja linnut sirkuttaa. Instagramissa on pari ulkomaalaista tiliä mitä seuraan ja he ovat muuttaneet kaukaa muualta tänne Suomeen, ja he ainakin osaavat arvostaa tätä maata kovasti, harmi että oman maan kansalaiset eivät sitä aina ymmärrä.

Valittajien määrä on vakio. Aina voi valittaa vaikka koiran paskoista, vaikka kaikki olisi hyvin.

Suomesta pääsee poiskin. Rajat on auki. Jos täällä on niin kurjaa, miksi ei lähde sinne, missä ei ole kurjaa? Elämä on liian lyhyt sen odottamiseen, että Suomi ja suomalaiset muuttuisivat joksikin muuksi.

Moni tähänkin vastannut omalta osaltaan kertoo siitä, mistä olen luullutkin tämän tuloksen koostuvan.

Eli koulutukset, tuet, ei luonnonkatastrofeja, näennäinen turva (mitä nyt naapuri käy sotaa ja kaduilla jengejä), simppeli mutta ns. puhdas luonto jne jne.

Säät, verotukset yms. eivät kuulu tähän yhtälöön.

Esimerkiksi luonnon monimuotoisuus on aivan eri sfääreissä jo keski-Euroopassa, saatika sitten kauempana.

Todella moni suomalainen on myös täysin kielitaidoton, ja ulkomaan kokemukset heppoisia. Eivät osaisi missään muualla edes ollakaan. Pohjalta: Keskisen kyläkauppa on lomakohde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa mitataan eri valtioiden tarjoamia mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen, ei lopputulosta eli onnellisuutta sinänsä. Suuri osa suomalaisista on negatiivisia syistä joita en onnellisena suomalaisena ymmärrä. Ymmärrän köyhyyden ja muut reaalimaailman asiat mutta en ymmärrä masentuneisuutta ja näköalattomuutta mistä monet suomalaiset kärsivät. Auringonvalon puute?

Ihmettelet, mutta viimeisessä virkkeessä löydät kuitenkin osatotuuden.

Auringonvalon puute puolet vuodesta ja etenkin  kylmyys. Luonto on ruma silloin, kuin ei ole joko vehreyttä tai lunta (puolet vuodesta etelässä). Kyräilevä kansanluonne, vaatimaton arkkitehtuuri, yleinen harmaus. Ennen kaikkea, elämän puute.

Tosi iso suomalaisista nostaa jalat iltaisin sohvapöydälle, jossa on Aalto -maljakko. Avaa television, josta katselee tositv:tä tai Netflixin amerikkalaista viihdehuttua. Menee nukkumaan selaten vielä sitä ennen sosiaalista mediaa. Nousee aamulla torkuttaen hälytystä, juo kupin kahvia ja syö ruisleivän, jonka päällä on oltermannia, leikkele ja salaatinlehti. Menee töihin ja sitten illalla nostaa taas jalat sohvapöydälle tositv: parissa. Päivästä toiseen samaa protestanttista hissuttelua. Tiistaisi tosin on hieman erilainen, silloin käydään pelaamassa padelia. Elämä on onnellista, kun se on niin turvallista ja "hyvää".

Minä kaipaan kahviloista ja viinibaareista kantautuvaa puheensorinaa, kulttuurielämyksiä, harrasteita, katukauppiaita, (kohtuuhintaisia) ravintolaillallisia, auringonpaistetta, lämpöä. Ennen kaikkea, kaipaan elämää. Nähdä, kokea ja aistia elämän eri variaatioita ympärilläni. Kaipaan värejä. 

Huomaatko, tuo viimeinen kpl paljastaa, että kaipaat katsella elämää, jota muut tarjoaisivat sinulle, vähän kuin teatteri.

Mitä sinulla olisi tarjottavana kuin tuijotusta?

Ihmiset sen elävän luovat. Siitä nauttimista voi toki vertailla teatterista nauttimiseen, mutta elävässä elämässä olet sekä observoija, että yleensä myös osallistuja.

Mutta ajatellaan, että olet vain observoija, nautit aistia elämää ymopärilläsi siihen osallistumatta. Miksi siinä olisi jotain väärää? Elämä pyörii samalla tavalla, olet sitä tarkkailemassa tai et. 

Siinä on huonoa se, että moitit suomalaisia, koska he eivät tarjoa sinulle ilmaista viihdykettä, jotta sinä viihtyisit katsellessasi heidän eloisuutta.

Edelleenkään et antaisi omaa panostasi ulkomaillakaan, vaan istuisit kuin teatterissa toljottamassa heitä.

Tiedätkö, että tämä tapa on huomioitu ja todettu 😏

Tiedoksesi, olen jo vuosia viettänyt elämästäni suurimman osan muualla kuin Suomessa. 5-6 kuukautta vuodessa asun Ruotsissa. Talviksi muutan tropiikkiin, jossa viivyn kolmesta neljään kuukauteen. Lopun ajan vietän suunnilleen puoliksi Suomessa ja muualla Euroopassa.

Listasin asioita, joiden vuoksi en enää halua muuttaa pysyvästi Suomeen. Olen nyt täällä muutaman viikon ajan, eikä tälläkään kertaa syntynyt "ah, ihana olla taas Suomessa" oivallusta.

Käyn huomattavan usein ulkona syömässä, baareissa lasillisella, erilaisia esityksiä katsomassa, kahviloissa, joko yksin tai ystäviä tapaamassa. Nauttimassa elämästä ympärilläni ja olemalla osa sitä. Ja jos silloin olen osa "teatteria", jota joku tarkkailee, ei se ajatuksena häiritse minua lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa voi olla onnellinen silloin jos on rikas tai hyvätuloinen. Köyhänä myös voi olla onnellinen kun valtio antaa rahaa tekemättä mitään.

Mutta jos saat juuri sen verran palkkaa että olet yhteiskunnan tukien ulkopuolella niin silloin sun on vaikea olla onnellinen kun palkkasi valuu pääosin asumiseen sekä mahdolliseen autoiluun.

Jos tienaat sen 2000e-3000e kuukaudessa bruttona niin kuulut silloin ehkä siihen porukkaan jotka ovat suomessa se luokka jolta vain otetaan eikä heitä tueta millään tapaa. 

Olet kuitenkin saanut ilmaisen koulutuksen, ( mahd )lapsesi käyvät maksutonta koulua. Sinulla on edelleen hyvät mahdollisuudet kouluttautua eteenpäin aika edullisesti. Mitä tukia sinä haluaisit? Miksi sitä sinun autoiluasi pitäisi niin tukea?

Vierailija kirjoitti:

Valittajien määrä on vakio. Aina voi valittaa vaikka koiran paskoista, vaikka kaikki olisi hyvin.

Koiran paskat ovat oikeasti ärsyttäviä, toisin kuin esim. ylikallis alkoholi. Jos tuoppi maksaa kympin, saattaa tulla pieni epäuskoinen huvitus, mutta kun astut koiranpaskaan, kengät haisee ja ällöttää. Ja kun putsaat sitä paskaa lasten vaatteista, vitutus on ihan aitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa mitataan eri valtioiden tarjoamia mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen, ei lopputulosta eli onnellisuutta sinänsä. Suuri osa suomalaisista on negatiivisia syistä joita en onnellisena suomalaisena ymmärrä. Ymmärrän köyhyyden ja muut reaalimaailman asiat mutta en ymmärrä masentuneisuutta ja näköalattomuutta mistä monet suomalaiset kärsivät. Auringonvalon puute?

Ihmettelet, mutta viimeisessä virkkeessä löydät kuitenkin osatotuuden.

Auringonvalon puute puolet vuodesta ja etenkin  kylmyys. Luonto on ruma silloin, kuin ei ole joko vehreyttä tai lunta (puolet vuodesta etelässä). Kyräilevä kansanluonne, vaatimaton arkkitehtuuri, yleinen harmaus. Ennen kaikkea, elämän puute.

Tosi iso suomalaisista nostaa jalat iltaisin sohvapöydälle, jossa on Aalto -maljakko. Avaa television, josta katselee tositv:tä tai Netflixin amerikkalaista viihdehuttua. Menee nukkumaan selaten vielä sitä ennen sosiaalista mediaa. Nousee aamulla torkuttaen hälytystä, juo kupin kahvia ja syö ruisleivän, jonka päällä on oltermannia, leikkele ja salaatinlehti. Menee töihin ja sitten illalla nostaa taas jalat sohvapöydälle tositv: parissa. Päivästä toiseen samaa protestanttista hissuttelua. Tiistaisi tosin on hieman erilainen, silloin käydään pelaamassa padelia. Elämä on onnellista, kun se on niin turvallista ja "hyvää".

Minä kaipaan kahviloista ja viinibaareista kantautuvaa puheensorinaa, kulttuurielämyksiä, harrasteita, katukauppiaita, (kohtuuhintaisia) ravintolaillallisia, auringonpaistetta, lämpöä. Ennen kaikkea, kaipaan elämää. Nähdä, kokea ja aistia elämän eri variaatioita ympärilläni. Kaipaan värejä. 

Huomaatko, tuo viimeinen kpl paljastaa, että kaipaat katsella elämää, jota muut tarjoaisivat sinulle, vähän kuin teatteri.

Mitä sinulla olisi tarjottavana kuin tuijotusta?

Ihmiset sen elävän luovat. Siitä nauttimista voi toki vertailla teatterista nauttimiseen, mutta elävässä elämässä olet sekä observoija, että yleensä myös osallistuja.

Mutta ajatellaan, että olet vain observoija, nautit aistia elämää ymopärilläsi siihen osallistumatta. Miksi siinä olisi jotain väärää? Elämä pyörii samalla tavalla, olet sitä tarkkailemassa tai et. 

Siinä on huonoa se, että moitit suomalaisia, koska he eivät tarjoa sinulle ilmaista viihdykettä, jotta sinä viihtyisit katsellessasi heidän eloisuutta.

Edelleenkään et antaisi omaa panostasi ulkomaillakaan, vaan istuisit kuin teatterissa toljottamassa heitä.

Tiedätkö, että tämä tapa on huomioitu ja todettu 😏

Tiedoksesi, olen jo vuosia viettänyt elämästäni suurimman osan muualla kuin Suomessa. 5-6 kuukautta vuodessa asun Ruotsissa. Talviksi muutan tropiikkiin, jossa viivyn kolmesta neljään kuukauteen. Lopun ajan vietän suunnilleen puoliksi Suomessa ja muualla Euroopassa.

Listasin asioita, joiden vuoksi en enää halua muuttaa pysyvästi Suomeen. Olen nyt täällä muutaman viikon ajan, eikä tälläkään kertaa syntynyt "ah, ihana olla taas Suomessa" oivallusta.

Käyn huomattavan usein ulkona syömässä, baareissa lasillisella, erilaisia esityksiä katsomassa, kahviloissa, joko yksin tai ystäviä tapaamassa. Nauttimassa elämästä ympärilläni ja olemalla osa sitä. Ja jos silloin olen osa "teatteria", jota joku tarkkailee, ei se ajatuksena häiritse minua lainkaan.

"Ah ihana olla taas Suomessa" oivallus syntyy itselleni siitä, että olen Suomessa läheisteni ja perheeni keskellä ja saan puhua äidinkieltäni. Olen itsekin asunut ulkomailla useaan otteeseen työni takia ja monet asiat eri maissa hoituvat eri tavalla. Kuitenkin, kun suomalaista byrokratiaa haukutaan niin kyllä sitä byrokratiaa löytyy myös muista maista. Oma onnellisuuteni tulee siitä, että olen keskellä tuttuja ihmisiä, voin heitä auttaa ja tarvittaessa saan vastavuoroisesti apua heiltä. Minusta on ihanaa, että meillä on neljä vuodenaikaa, sitä kesän lämpöä osaa taas arvostaa pitkän pimeän jälkeen.

10v sitten tajusin koulunpenkilla istuessa ettei suomessa toita tekemalla paase mihinkaan tai elata itseaan. Paatin aktiivisesti alkaa etsimaan toita ulkomailta ja sain paikan ja tyoviisumin.

Lahdin, olin pois lahes 10v, tulin takaisin miehen ja lapsen kanssa. Ja olen paatoksestamme tulla tanne aivan mykistynyt. Kauhusta. Mita oikein ajattelin. Olin mennyt uutisissa langetettuun ansaan siita etta suomessa kaikki on paremmin. Ilmainen koulutus, no se nakyy etta on ilmaista. Ruoka puhdasta, ja kallista seka pilalle prosessoitua. En keksi mitaan hyvaa tasta paikasta. Lapsilisat ja muut sosiaaliedut ovat pennosia verrattuna siihen mita toisesta kotimaastani saa. Taidetaan lahtea takaisin sinne mista tulimme. Ensin aion nauttia lahes ilmaisesta paivakodista ja saastaa jokaisen pennin jonka saan taalta. Enka maksa enaa veroja tanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittajien määrä on vakio. Aina voi valittaa vaikka koiran paskoista, vaikka kaikki olisi hyvin.

Koiran paskat ovat oikeasti ärsyttäviä, toisin kuin esim. ylikallis alkoholi. Jos tuoppi maksaa kympin, saattaa tulla pieni epäuskoinen huvitus, mutta kun astut koiranpaskaan, kengät haisee ja ällöttää. Ja kun putsaat sitä paskaa lasten vaatteista, vitutus on ihan aitoa.

On kuitenkin huomattavasti pienempi ongelma kuin monissa Euroopan kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

10v sitten tajusin koulunpenkilla istuessa ettei suomessa toita tekemalla paase mihinkaan tai elata itseaan. Paatin aktiivisesti alkaa etsimaan toita ulkomailta ja sain paikan ja tyoviisumin.

Lahdin, olin pois lahes 10v, tulin takaisin miehen ja lapsen kanssa. Ja olen paatoksestamme tulla tanne aivan mykistynyt. Kauhusta. Mita oikein ajattelin. Olin mennyt uutisissa langetettuun ansaan siita etta suomessa kaikki on paremmin. Ilmainen koulutus, no se nakyy etta on ilmaista. Ruoka puhdasta, ja kallista seka pilalle prosessoitua. En keksi mitaan hyvaa tasta paikasta. Lapsilisat ja muut sosiaaliedut ovat pennosia verrattuna siihen mita toisesta kotimaastani saa. Taidetaan lahtea takaisin sinne mista tulimme. Ensin aion nauttia lahes ilmaisesta paivakodista ja saastaa jokaisen pennin jonka saan taalta. Enka maksa enaa veroja tanne.

Ja et uskalla kertoa sen ihannemaasi nimeä?:D :D

Vierailija kirjoitti:

10v sitten tajusin koulunpenkilla istuessa ettei suomessa toita tekemalla paase mihinkaan tai elata itseaan. Paatin aktiivisesti alkaa etsimaan toita ulkomailta ja sain paikan ja tyoviisumin.

Lahdin, olin pois lahes 10v, tulin takaisin miehen ja lapsen kanssa. Ja olen paatoksestamme tulla tanne aivan mykistynyt. Kauhusta. Mita oikein ajattelin. Olin mennyt uutisissa langetettuun ansaan siita etta suomessa kaikki on paremmin. Ilmainen koulutus, no se nakyy etta on ilmaista. Ruoka puhdasta, ja kallista seka pilalle prosessoitua. En keksi mitaan hyvaa tasta paikasta. Lapsilisat ja muut sosiaaliedut ovat pennosia verrattuna siihen mita toisesta kotimaastani saa. Taidetaan lahtea takaisin sinne mista tulimme. Ensin aion nauttia lahes ilmaisesta paivakodista ja saastaa jokaisen pennin jonka saan taalta. Enka maksa enaa veroja tanne.

"Työviisumi" viittaa johonkin eksoottiseen maahan?

Mikä mahtaa olla maa, jossa köyhällä on parempi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksissa mitataan eri valtioiden tarjoamia mahdollisuuksia onnellisen elämän rakentamiseen, ei lopputulosta eli onnellisuutta sinänsä. Suuri osa suomalaisista on negatiivisia syistä joita en onnellisena suomalaisena ymmärrä. Ymmärrän köyhyyden ja muut reaalimaailman asiat mutta en ymmärrä masentuneisuutta ja näköalattomuutta mistä monet suomalaiset kärsivät. Auringonvalon puute?

Ihmettelet, mutta viimeisessä virkkeessä löydät kuitenkin osatotuuden.

Auringonvalon puute puolet vuodesta ja etenkin  kylmyys. Luonto on ruma silloin, kuin ei ole joko vehreyttä tai lunta (puolet vuodesta etelässä). Kyräilevä kansanluonne, vaatimaton arkkitehtuuri, yleinen harmaus. Ennen kaikkea, elämän puute.

Tosi iso suomalaisista nostaa jalat iltaisin sohvapöydälle, jossa on Aalto -maljakko. Avaa television, josta katselee tositv:tä tai Netflixin amerikkalaista viihdehuttua. Menee nukkumaan selaten vielä sitä ennen sosiaalista mediaa. Nousee aamulla torkuttaen hälytystä, juo kupin kahvia ja syö ruisleivän, jonka päällä on oltermannia, leikkele ja salaatinlehti. Menee töihin ja sitten illalla nostaa taas jalat sohvapöydälle tositv: parissa. Päivästä toiseen samaa protestanttista hissuttelua. Tiistaisi tosin on hieman erilainen, silloin käydään pelaamassa padelia. Elämä on onnellista, kun se on niin turvallista ja "hyvää".

Minä kaipaan kahviloista ja viinibaareista kantautuvaa puheensorinaa, kulttuurielämyksiä, harrasteita, katukauppiaita, (kohtuuhintaisia) ravintolaillallisia, auringonpaistetta, lämpöä. Ennen kaikkea, kaipaan elämää. Nähdä, kokea ja aistia elämän eri variaatioita ympärilläni. Kaipaan värejä. 

Huomaatko, tuo viimeinen kpl paljastaa, että kaipaat katsella elämää, jota muut tarjoaisivat sinulle, vähän kuin teatteri.

Mitä sinulla olisi tarjottavana kuin tuijotusta?

Ihmiset sen elävän luovat. Siitä nauttimista voi toki vertailla teatterista nauttimiseen, mutta elävässä elämässä olet sekä observoija, että yleensä myös osallistuja.

Mutta ajatellaan, että olet vain observoija, nautit aistia elämää ymopärilläsi siihen osallistumatta. Miksi siinä olisi jotain väärää? Elämä pyörii samalla tavalla, olet sitä tarkkailemassa tai et. 

Siinä on huonoa se, että moitit suomalaisia, koska he eivät tarjoa sinulle ilmaista viihdykettä, jotta sinä viihtyisit katsellessasi heidän eloisuutta.

Edelleenkään et antaisi omaa panostasi ulkomaillakaan, vaan istuisit kuin teatterissa toljottamassa heitä.

Tiedätkö, että tämä tapa on huomioitu ja todettu 😏

Tiedoksesi, olen jo vuosia viettänyt elämästäni suurimman osan muualla kuin Suomessa. 5-6 kuukautta vuodessa asun Ruotsissa. Talviksi muutan tropiikkiin, jossa viivyn kolmesta neljään kuukauteen. Lopun ajan vietän suunnilleen puoliksi Suomessa ja muualla Euroopassa.

Listasin asioita, joiden vuoksi en enää halua muuttaa pysyvästi Suomeen. Olen nyt täällä muutaman viikon ajan, eikä tälläkään kertaa syntynyt "ah, ihana olla taas Suomessa" oivallusta.

Käyn huomattavan usein ulkona syömässä, baareissa lasillisella, erilaisia esityksiä katsomassa, kahviloissa, joko yksin tai ystäviä tapaamassa. Nauttimassa elämästä ympärilläni ja olemalla osa sitä. Ja jos silloin olen osa "teatteria", jota joku tarkkailee, ei se ajatuksena häiritse minua lainkaan.

Olet ilmeisesti joissakin hanttihommissa pyörivä tyyppi, joka potee juurettomuutta?

Vierailija kirjoitti:

10v sitten tajusin koulunpenkilla istuessa ettei suomessa toita tekemalla paase mihinkaan tai elata itseaan. Paatin aktiivisesti alkaa etsimaan toita ulkomailta ja sain paikan ja tyoviisumin.

Lahdin, olin pois lahes 10v, tulin takaisin miehen ja lapsen kanssa. Ja olen paatoksestamme tulla tanne aivan mykistynyt. Kauhusta. Mita oikein ajattelin. Olin mennyt uutisissa langetettuun ansaan siita etta suomessa kaikki on paremmin. Ilmainen koulutus, no se nakyy etta on ilmaista. Ruoka puhdasta, ja kallista seka pilalle prosessoitua. En keksi mitaan hyvaa tasta paikasta. Lapsilisat ja muut sosiaaliedut ovat pennosia verrattuna siihen mita toisesta kotimaastani saa. Taidetaan lahtea takaisin sinne mista tulimme. Ensin aion nauttia lahes ilmaisesta paivakodista ja saastaa jokaisen pennin jonka saan taalta. Enka maksa enaa veroja tanne.

En usko tarinastasi sanaakaan!