Lue keskustelun säännöt.
Mua ärsyttää kun masentunut mies pyörii kotona
22.03.2024 |
On sairastanut masennusta noin kolme vuotta ja tilanne menee vaan pahempaan päin. Kotona istuu sohvalla lasittunut katse silmissään ja välillä huokailee raskaasti. Siinäpä oikeastaan kaikki hänen olemisensa nykyään, välillä ryhdistäytyy ja käy paskalla. Mä oon 34v, en haluaisi olla omaishoitaja! Tiedän ettei sairautta voi itselleen valita mutta on tämä kyllä turhauttavaa.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia ap? Jos on, niin lähde ja kannattaa muutenkin lähteä. Mä toivoin aina ,että isäni olisi jättänyt masentuneen ja mielisairaan äitini.
Sinutkin pitää jättää jos olet masentunut ja mielisairas. Se on parasta hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia ap? Jos on, niin lähde ja kannattaa muutenkin lähteä. Mä toivoin aina ,että isäni olisi jättänyt masentuneen ja mielisairaan äitini.
Meillä on yksi lapsi, tunnen kyllä jo nyt olevani yksinhuoltaja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia ap? Jos on, niin lähde ja kannattaa muutenkin lähteä. Mä toivoin aina ,että isäni olisi jättänyt masentuneen ja mielisairaan äitini.
Sinutkin pitää jättää jos olet masentunut ja mielisairas. Se on parasta hoitoa.
Äitini oli hyvin ilkeä ja hänen kanssaan oli hyvin vaikeaa elää. Hän olisi pärjännyt jossain laitoksessa. Ei sellainen ole hyväksi lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia ap? Jos on, niin lähde ja kannattaa muutenkin lähteä. Mä toivoin aina ,että isäni olisi jättänyt masentuneen ja mielisairaan äitini.
Meillä on yksi lapsi, tunnen kyllä jo nyt olevani yksinhuoltaja. Ap
Pärjäät ap yksin lapsesi kanssa paremmin. Eroa, koska se on parasta lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako sun puoliso hoitoa? Onko ECT tai ketamiini kokeiltu? Terapia?
Kolme vuotta on pitkä aika. Itsekin aikoinaan masennuksen sairastaneena rohkaisen sinua lähtemään. Kohta teitä on kaksi masentunutta saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia ap? Jos on, niin lähde ja kannattaa muutenkin lähteä. Mä toivoin aina ,että isäni olisi jättänyt masentuneen ja mielisairaan äitini.
Tämä. Mt-kuntoutujien ei pitäisi lisääntyä.
T. Kokemusasiantuntija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako sun puoliso hoitoa? Onko ECT tai ketamiini kokeiltu? Terapia?
Kolme vuotta on pitkä aika. Itsekin aikoinaan masennuksen sairastaneena rohkaisen sinua lähtemään. Kohta teitä on kaksi masentunutta saman katon alla.
On nyt hakeutunut terapiaan kun vaadin sitä. Se on noin 10 kerran lyhytterapia, epäilen riittääkö mihinkään. Yritän saada vielä lääkäriin. Ap
Osta sille kossua ja pidä se aina nousuhumalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin ihmiset luovuttavat kaikessa, ei voi kuin ihmetellä.
Hoitaako mies itseään mitenkään? Eli tekeekö asioita jotka tukevat mielenterveyttä? Käykö mies missään vai onko vain kotona? Lähteekö mukaan jos ehdotat jotain tekemistä? Ymmärrän kyllä tuskasi, iso taakka se on teille molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt rehellistä puhetta hetki. Jos puolisolla ei ole mitään oma-aloitteisuutta edes hakeutua hoitoon, niin tuo tilanne ei tule paranemaan.
Suoraan sanottuna, sulla on kaksi vaihtoehtoa: tuhlata oma ja lapsesi elämä tuossa tai lähteä. Jätä miehen vastuulle oman päänsä hoito ja katso kauempaa, tapahtuuko mitään. Jos rakkautta riittää, palaatte yhteen myöhemmin. Jos ei, et ainakaan ole pilannut lapsesi elämää.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin ihmiset luovuttavat kaikessa, ei voi kuin ihmetellä.
Niin, ihme ukko kun ei voi edes terapiaan mennä oma-aloitteisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kotona istuu sohvalla lasittunut katse silmissään ja välillä huokailee raskaasti."
Ei varmastikaan tee lapselle hyvää katsella tälläistä isää. Suosittelen nakkaamaan miehen pois jos se ei ota itseään niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin ihmiset luovuttavat kaikessa, ei voi kuin ihmetellä.
Niin, ihme ukko kun ei voi edes terapiaan mennä oma-aloitteisesti
Nykyään kun voi vaan olla tekemättä yhtään mitään ja silti selviää hengissä. Vielä 100 vuotta sitten piti laittaa tulet uuniin, jotta pysyy yön yli hengissä. Vesikin piti kantaa sisään. Eikä ollut masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako mies itseään mitenkään? Eli tekeekö asioita jotka tukevat mielenterveyttä? Käykö mies missään vai onko vain kotona? Lähteekö mukaan jos ehdotat jotain tekemistä? Ymmärrän kyllä tuskasi, iso taakka se on teille molemmille.
Pitää yhteyttä kavereihinsa puhelimella. Onkin koko ajan puhelin kädessä ihan sokeana muulle maailmalle. Joskus tapaa yhtä kaveriaan kun se tulee kotoa hakemaan (hyvä ystävä kyllä!). Kotona ei tee muuten kyllä mitään, syö mieluummin epäterveellisiä eineksiä kuin laittamaani kotiruokaa. Ei ole perheenä halunnut tehdä mitään hauskaa koko lapsen elinaikana :( jos vahingossa joutuu mukaan johonkin matkan varrella, istuu lähimmälle penkille syrjään puhelin kourassa. 3v lapsemme ei varmasti edes osaisi puhua jos olisi isänsä kasvattama. Hän on niin omissa maailmoissaan eikä ota kontaktia perheeseen. Ap
Miten saa lyhytterapian jos ei käy lääkärissä? Kuka on tehnyt arvion/diagnoosin masennuksesta jos se on kestänyt kolme vuotta? Onko lääkkeitä käytössä? Istuuko mies sohvalla illat, siis töiden jälkeen, vai koko päivän ilman työtä?
Ei masennus kotona istuen parane. Eikä se välttämättä parane kokonaan, mutta toimintakykyä ja elämänlaatua on mahdollista kyllä lisätä. Tämän kerron itse jo 20 vuoden kokemus asiantuntijana.
Nyt mies ehdottomasti mukaan johonkin vertaisryhmään. Ikävästi näistä on säästetty, mutta terveydenhuollosta voisi kysellä. Kannattaa olla yhteydessä myös paikalliseen klubitaloon. Sieltä saa ilmaiseksi ohjausta, että mistä voisi lähteä liikkeelle. Klubitalot järjestävät myös päivittäistä toimintaa mielenterveyskuntoutujille. Klubitaloon voi ihan vaan kävellä sisään ja kertoa, että tulisi tutustumaan ja haluaisi puhua ohjaajan kanssa.
Lyhytterapiakin on parempi kuin ei mitään. Tärkeintä on saada mies liikkeelle, ettei vietä päiviä vain kotona omien ajatustensa vankina.
Jos mies on haluton hakeutumaan avun piiriin, voit rehellisesti sanoa, ettei yhteiselonne enää toimi ja myös lapsenne kärsii. Eikö perheen hyvinvointi toisi miehelle motivaatiota? Eli jos ei itsensä vuoksi pysty hoitoon hakeutumaan, niin voisiko kuitenkin lapsensa.
Mies asuu kotonaan, sattumalta. Omat asunnot erillään? Ehkä mieskin kokee sitten ihmeparannuksen kun suhde ei pidättele uusien asioiden tulossa. Miksi huokaa. Onko kivaa tekemistä kotiin tai omaa tilaa hänelle.
Onko teillä lapsia ap? Jos on, niin lähde ja kannattaa muutenkin lähteä. Mä toivoin aina ,että isäni olisi jättänyt masentuneen ja mielisairaan äitini.