" Ihminen, joka pitää itseään erittäin hyvänä äitinä, on se kaikista huonoin äiti" .

En usko, että koskaan kaikki ihmiset voisivat olla onnellisia ja taraumattomia. En ymmärrä miten traumat voisivat lisätä elämän mielekkyyttä. Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman niitä lapsuuden traumojakin. Kyllä tasapainoinen ihminen pystyy elämään onnellisempaa elämää. Jos oma elämämme on kunnossa, voimme kääntyä auttamaan muita, joiden elämä ei ole yhtä hyvää. Ja sinä selvästi olet tietoinen traumoistasi, moni ei ole, eikä halua asiaa ajatellakaan.



25

toisenlaisella, sinänsä onnellisemmalla, taustalla en olisi pystynyt tekemään. En esimerkiksi usko, että on sattumaa, että monissa sinänsä välttämättömissä ammateissa toimii paljon aika rikkinäisiä ihmisiä. On paljon asioita, joita onnelliset, tasapainoiset ihmiset eivät halua (tai edes pysty ainakaan tuhoamatta omaa viattomuuttaan ja tasapainoisuuttaan) tehdä ja jotka silti jonkun on tehtävä. Minun henkilökohtaisen kokemukseni ja näkemykseni perusteella väittäisin, että monesti se motivaatio tehdä niitä asioita lähtee jostain omasta kipupisteestä. Se ei ehkä tee näistä ihmisistä onnellisia, mutta kylläkin yhteisölleen tarpeellisia.

Ja kun sanoin, että en ole varma olisinko onnellisempi traumattomana tarkoitan lähinnä sitä, että olen oikeastaan aika onnellinen nyt kaikkine traumoineni ja ilman niitä en olisi edes sama ihminen. En tiedä, millainen ihminen minun geeneilläni varustetusta ihmisestä olisi tullut toisenlaisessa ympäristössä, enkä siis ole varma, että onnellisempi olisi välttämättä se oikea vastaus.

Vierailija:

En usko, että koskaan kaikki ihmiset voisivat olla onnellisia ja taraumattomia. En ymmärrä miten traumat voisivat lisätä elämän mielekkyyttä. Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman niitä lapsuuden traumojakin. Kyllä tasapainoinen ihminen pystyy elämään onnellisempaa elämää. Jos oma elämämme on kunnossa, voimme kääntyä auttamaan muita, joiden elämä ei ole yhtä hyvää. Ja sinä selvästi olet tietoinen traumoistasi, moni ei ole, eikä halua asiaa ajatellakaan.

25

Onhan meissä paljon muutakin kuin traumamme. Omaamme tietynlaisen luonteen ja geeniperimän. Voimme silti aina kasvaa ihmisinä, emmekä koskaan ole valmiita. Onnellinen elämä vaatii ihmisenä kasvamista ja sosiaalisen vuorovaikutuksen opettelemista, vaikka (teoriassa) olisikin traumaton. Totta kai ihmiset, jotka selviävät ongelmistaan, usein kasvat myös ihmisinä todella paljon. Mutta voi ihmisenä kasvaa myös ilman niitä lapsuuden traumojakin.



25

Että se, että maailma ei olekaan reilu paikka iskee päin näköä vasta esimerkiksi nelikymppisenä? Ihmisen elämään kun nyt kuuluvat myös ansaitsemattomat ja liian rankatkin kokemukset. Voihan se olla, että traumaton selviäisi niistä paremmin kuin ennestään traumallinen, mutta en ole ihan vakuuttunut. Jo lapsuudessa traumoittunut kun oppii jo silloin myös elämään traumojensa kanssa ja lapsi kuitenkin on oppimisessaan joustavampi kuin aikuinen. Sitä en kiellä, etteikö lasta voida rikkoa niin täysin, että hän ei enää pysty tulemaan toimeen traumojensa kanssa, mutta en ole myöskään varma, että se täysi traumattomuus olisi ihanteellista.

Mistä se sen tietää?

Ihmeellinen ajatusmaailma, että pitäisi pitää itseään huonona ollakseen hyvä. Miten se itsensä sättiminen kenestäkään parempaa tekee?

Kukaan ei ole täydellinen, mutta soisi monelle armoollisuutta itseään kohtaan. Mielestäni on paljon vahingollisempaa pitää yllä ajatusmaailmaa, että on huono vanhempi. Moni kun on ihan kelpovanhempi ja voi varsin hyvällä omatunnolla ajatella olevansa hyvä vanhempi ja silti kehittää itseään parempaan suuntaan heikkoutensa tunnistaen.

Tärkeintä on se, mitä lapset ajattelee