Olen opettanut lapselleni, että jos alkaa masentaa, kannattaa mennä juoksulenkille

Mikään liika ei johda hyvään.

Vierailija kirjoitti:

Mikään liika ei johda hyvään.

Liika?

Ei. Tuo voi johtaa häiriintyneeseen käyttäytymiseen.

Asiat jotka masentaa on eri asia kuin asiat jotka aiheuttaa masennusta, eli depressiosta sairautena. Toivottavasti hyväksyt myös sen jos lapsesi ovat joskus heikkoja ja sairaita, eivätkä syystä tai toisesta pysty lenkille.

Minä olen opettanut kaikille jotka jaksavat kännistä sönkötystäni kuunnella että jos alkaa pierettää kannattaa mennä piereskelemään.

Aha. No onnea sit vaan. Sitä tarvitaan.

Aika positiivinen tunnelma täällä hei 🥳

Ap

Todella hyvä ap! Juuri näin mielestäni pitääkin tehdä, liikunnan tuomat fysiologiset hyödyt psyykeeseen ovat ihan todellisia. Se ei ole mitään humpuukia.

Muista kuitenkin myös tuo, mitä joku edellä sanoi että jos lapsi joskus sairastuu oikeaan masennukseen, hyväksy hänet vaikkei lenkki enää auttaisikaan tai lenkille ei pystyisi.

Kyllä on lasten hyvä oppia, miten voi hallinnoida omia mielentilojaan, ainakin tiettyyn rajaan asti. On myös hyvä opettaa lapset hakemaan mielenrauhaa luonnosta, esim. viemällä heitä metsään retkille eväineen. Kun sen kerran oppivat, osaavat palata sinne. Eli olen ap:n kannalla. Voihan sinne lenkille lähteä äiti mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Asiat jotka masentaa on eri asia kuin asiat jotka aiheuttaa masennusta, eli depressiosta sairautena. Toivottavasti hyväksyt myös sen jos lapsesi ovat joskus heikkoja ja sairaita, eivätkä syystä tai toisesta pysty lenkille.

Se, että kannustan lasta urheilemaan ei sulje pois sitä, ettenkö voisi hyväksyä hänen heikkouttaaan.

Enkös sanonut aloituksessa, että ollaan puhuttu ja itketty?

Mä olen opettanut lapselle että itkut ja murheet kannattaa heti purkaa ja käsitellä ja että murheita on turha ruveta vatvomaan pitkään . Kurjuus menee aina ohi . Metsälenkeillä ja luonnossa olen hänen kanssaan liikkunut pienestä asti ja opettanut nauttimaan pienistä ihmeistä . Ei ole mitään masennusta ikinä ollut minulla eikä hänellä . Kunnosta huolehtiminen , terveelliset elämäntavat ja riittävä uni ja lepo on hyvä resepti . Kuntojumppa , pyöräily ja juoksu tuovat fiilikset pintaan . Itse juoksin teininä pitkiä lenkkejä ja siinä 15-20 km välillä viimeistään tuli se flow tila , mahtava fiilis tuon vajaan 2h lenkin jälkeen .

Toi on ihan hyvä vinkki. Ja se kun käy niillä lenkeillä säännöllisesti, niin on jotain työkaluja varastossa, joista tietää varmaksi etukäteen että ne auttaa pahan paikan tullen. Että ei vasta sitten ala miettiä omaa jaksamista ja selviytymiskeinoja kun ollaan jo paljon pahemmassa jamassa, silloin ei välttämättä riitä jaksaminen siihen että joutuisi testailemaan mikä toimii ja mikä ei.

Nykyvanhempien pitäisi opettaa lapsilleen, että ihan jokaisella ihmisellä tulee elämässä vastaan esim. epämieluisia työtehtäviä jotka ahdistavat ja jännittävät mutta se ahdistus ei ole tekosyy jäädä kotiin. Nykyisin lähes kaikki nuoret ajattelevat, että jos vaikka koulussa sanoo että tämä esitelmä nyt ahdistaa niin sitten sitä ei tarvi tehdä. Lapset ja nuoret eivät koskaan ooi menemään ulos sieltä mukavuusalueelta jos aina hyysätään ja annetaan jättää tekemättä. Ihan oikeasti kaikilla tulee silloin tällöin eteen noita tilanteita ja niistä kyllä selviää jos yrittää mutta vanhemmat eivät edes yritä opettaa tätä lapsilleen ja nuorilleen vaan jopa vaativat opettajilta että heidän lumihiutaleen ei tarvi tehdä mitään mitä ei halua. Siinähän sitä sitten oppii että kun vaan sanoo että ahdistaa niin ei tarvi.

Mikä teidän vastaajien äo on? Te teette aika nopeita johtopäätöksiä meinaan muutaman sanan perusteella

Onko juokseminen tosiaan adrenaliinipaukku?

Vierailija kirjoitti:

Todella hyvä ap! Juuri näin mielestäni pitääkin tehdä, liikunnan tuomat fysiologiset hyödyt psyykeeseen ovat ihan todellisia. Se ei ole mitään humpuukia.

Muista kuitenkin myös tuo, mitä joku edellä sanoi että jos lapsi joskus sairastuu oikeaan masennukseen, hyväksy hänet vaikkei lenkki enää auttaisikaan tai lenkille ei pystyisi.

Vai että ihan psyykeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhempien pitäisi opettaa lapsilleen, että ihan jokaisella ihmisellä tulee elämässä vastaan esim. epämieluisia työtehtäviä jotka ahdistavat ja jännittävät mutta se ahdistus ei ole tekosyy jäädä kotiin. Nykyisin lähes kaikki nuoret ajattelevat, että jos vaikka koulussa sanoo että tämä esitelmä nyt ahdistaa niin sitten sitä ei tarvi tehdä. Lapset ja nuoret eivät koskaan ooi menemään ulos sieltä mukavuusalueelta jos aina hyysätään ja annetaan jättää tekemättä. Ihan oikeasti kaikilla tulee silloin tällöin eteen noita tilanteita ja niistä kyllä selviää jos yrittää mutta vanhemmat eivät edes yritä opettaa tätä lapsilleen ja nuorilleen vaan jopa vaativat opettajilta että heidän lumihiutaleen ei tarvi tehdä mitään mitä ei halua. Siinähän sitä sitten oppii että kun vaan sanoo että ahdistaa niin ei tarvi.

Eihän silloin pääse luokalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen opettanut lapselle että itkut ja murheet kannattaa heti purkaa ja käsitellä ja että murheita on turha ruveta vatvomaan pitkään . Kurjuus menee aina ohi . Metsälenkeillä ja luonnossa olen hänen kanssaan liikkunut pienestä asti ja opettanut nauttimaan pienistä ihmeistä . Ei ole mitään masennusta ikinä ollut minulla eikä hänellä . Kunnosta huolehtiminen , terveelliset elämäntavat ja riittävä uni ja lepo on hyvä resepti . Kuntojumppa , pyöräily ja juoksu tuovat fiilikset pintaan . Itse juoksin teininä pitkiä lenkkejä ja siinä 15-20 km välillä viimeistään tuli se flow tila , mahtava fiilis tuon vajaan 2h lenkin jälkeen .

Omakehu haisee!

(Näin minulle lapsena opetettiin.)

Ok ja jos lapsesi sairastuu syöpään, niin ei muuta kuin lenkille. Niin ne sairaudet paranee.

Liikunnalla on myös mahdollista ehkäistä ja jopa hoitaa vakavaa masennustilaa.

https://www.duodecimlehti.fi/duo96351