Lue keskustelun säännöt.
Isäksi vasten tahtoaan (yhden illan jutusta vs parisuhteessa)
22.04.2023 |
Ehkäisyn pettäessä yleensä nainen päättää yksin, pitääkö lapsen vai ei, sattuipa tilanne parisuhteessa tai yhden yön jutussa. Tilanne ei ole tasa-arvoinen biologisista syistä, vain koska naispuolisella sattuu olemaan se kohtu jossa lapsi alkaa kasvaa. Oletetaan vielä, että mies on käyttänyt kondomia, eli ei ole sokeasti luottanut naiseen hänen sanoessaan että huolehtii ehkäisystä, ja nainen sanonut itsekin ettei missään nimessä halua lapsia.
Yhden illan jutussa vahingon sattuessa, on melko yleistä, että isä ei juurikaan osallistu lapsen elämään, tai osallistuu vain vähän. Tätä ei valtaosa pidä mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mies ei ole ollut yhdessä lapsen äidin kanssa, eikä täten 100% varmuudella ole halunnut lasta hänen kanssaan.
Jos taas parisuhteessa sattuu vastaava tilanne, että mies on tehnyt hyvin selväksi ettei lasta halua, ja lisäksi käyttänyt kumia ja silti vahinko sattuu ja nainen päättääkin yksin, että lapsi pidetään. Mies jää usein hetkeksi parisuhteeseen lapsen takia vaikka tietää, että lasta ei halua elämäänsä eikä varsinkaan tuon ihmisen kanssa. Kun sitten mies jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin (ellei heti) haluaa erota, ja muuttuu viikonloppuisäksi, tästä seuraa kauhea syyllistäminen, suunnilleen perheen hylkääjäksi nimitellään, ainakin sen äidin toimesta, ellei jopa ulkopuolistenkin suulla. Kuiskitaan selän takana, tyhmä tuokin pariskunta kun lapsi piti tehdä ja sen jälkeen heti erota. Kenelläkään ei käy mielessä että ehkäpä juuri siksi ero tulikin. Muussa tapauksessa olisi tullut vain vähän myöhemmin.
Näettekö tässä mitään ristiriitaa? Kummassakin tilanteessa mies on ilmaissut raskausuutisen jälkeen ettei lasta halua, ja sen vuoksi käyttänyt kondomiakin. Toisessa tilanteessa edellä mainituista mies saa paljon enemmän syyllistämistä osakseen. Eikö luulisikin, että siinä vaiheessa kun mies ilmaisee että hän ei lasta halua, ja nainen silti päättää sen pitää, täytyy naisen myös silloin ottaa se riski, että hän kasvattaa lapsen yksin, eikä lapsi välttämättä saa isäsuhdetta ollenkaan? Miten se on mieheltä hylkäämistä siinä vaiheessa, kun on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua isäksi?
Eikä tänne mitään ehkäisystä viisastelijoita kiitos, kaikki tietää sen että aina on seksissä raskauden mahdollisuus vaikka olisi kolme eri ehkäisymenetelmää käytössä samanaikaisesti, ja silti suunnilleen jokainen ihminen sitä seksiä ehkäisyn kanssa uskaltaa harrastaa. Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin. Yhden yön jutussa tuon vielä ymmärtää, ettei naista sen tuntemattoman kanta kiinnosta. Asiallisia ajatuksia kiitos :)
Kommentit (1976)
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sekin olisi minusta ihan ok, että ei maksaisi edes niitä elareita. Kohtuuton vaatimus mun mielestä maksaa jostain sellaisesta mitä vastaan ei saa mitään. Elarit tollasessa tilanteessa on kuin vuosia jatkuva vastikkeellinen seksi.
Elareiden tarkoitus on turvata lapsen perusoikeudet aineelisiin asioihin joita jokainen tarvitsee eläkkeen kuten ruokaan, vaatteisiin ja kotiin. Elareita ei ole tarkoitettu siihen, että niille olisi jotain vastinetta tarjolla.
Vanhemmat ovat velvollisia maksamaan lapsensa elatus koska ei se muidenkaan ongelma ole. Tai voihan ne lapset vaan viskata jonnekin kadulle, niin tehdään Intiassa ja Brasiliassa. Siellä ei maksella elareita eikä ole lastensuojelua. Jos vanhempia ei kiinnosta niin se on sitten voi voi.
Ihan riittää se äiti, miksi siihen isää tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote
=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.No ainakin mä oon harrastanut seksiä useammassa suhteessa, riskit tietäen, parhaani tehden niiden ehkäisemiseksi ja toivoen että riskit eivät toteudu. Jos vahinkoraskaus käy, sitten pitää elättää lapsi jos abortti ei ole vaihtoehto. Ja tämä elätysvastuu koskee sekä miestä että naista. En näe mitään muutakaan vaihtoehtoa realistisena. Näin toimiminen on varmaan se yleisin vaihtoehto täydellisen pidättäytymisen ja ei mistään mitään välittämisen & vastuun muille sysäämisen väliltä.
Tossahan se äiti nimenomaan sysää vastuuta muille eikä toisin päin. Jos mä olisin tilanteessa, jossa raskautuisin miehelle, joka ei vanhemmaksi halua, miksi pakottaisin? Seksi on seksiä, ei sitä pidä vanhemmuuteen sotkea. Mun keho, mun päätös, mun vastuu.
Nykylaki on kaikkea muuta kuin *ainut realistinen* tapa. Se pakottaa miehiä sietämättömiin tilanteisiin. Jos nainen ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää ne jalat ristissä sit vaan.
Sun mielestä siis olisi oikein, että nainen kantaisi yksin vastuun vahinkoraskaudesta? Mietihän nyt uudestaan.
Ajattelumaailmasi on ihmeellistä miehen etuoikeutetussa pumpulissa paapomista. Miesten pitäisi ihan itse tajuta vastuunsa, kun että huutaa lapsellisesti "En haluu!!-ta", ja syyttää kaikkia muita, kun tulee itse aiheutettu vaikea tilanne eteen. Usein se tilanne on vaikea sille naisellekin, ei nainenkaan olisi halunnut, mutta pakko hoitaa homma nyt tavalla tai toisella, kun tällainen tapahtui.
Harva alkaa kuitenkaan ketään vastahankaista vanhemmaksi pakottamaan, pärjäävät paremmin ilman tuollaista. Mutta onhan tuollainen mies silti aika pelle ja kakara.
Sepä se kun alkaa, ihqn kuule lastenvalvojaa myöten. Pelle ja kakara joo, kuten se nainenkin, joka vastentahtoiselta nostaa elareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä olisi tilanne, että mies haluaisi lapsen ja nainen abortin, niin eipä miehelle sympatiaa heltiäisi. Moni nainen tekee abortin ja sitten väittää saaneensa keskenmenon.
Kyllä minulta ainakin heltiäisi empatiaa, se on minusta hirveä tragedia. Mutta ei se naisesta mitään ihmisoikeudetonta kävelevää pakkohautomoa. Joskus ihminen tekee päätöksiä, joiden seuraukset aiheuttaa jollekin toiselle surua. Valitettavasti se on myös osa elämää. Mitä sellaisestakin maailmasta tulisi, jossa kenellekään ei saisi koskaan tulla paha mieli.
Mikä estää muuttamasta lakia siten, että jos mies ei halua sitä lasta ja nainen haluaa, niin nainen saakoon sen lapsen ilman miehen elatusvelvollisuutta. Muu kuin ahneus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä olisi tilanne, että mies haluaisi lapsen ja nainen abortin, niin eipä miehelle sympatiaa heltiäisi. Moni nainen tekee abortin ja sitten väittää saaneensa keskenmenon.
Kyllä minulta ainakin heltiäisi empatiaa, se on minusta hirveä tragedia. Mutta ei se naisesta mitään ihmisoikeudetonta kävelevää pakkohautomoa. Joskus ihminen tekee päätöksiä, joiden seuraukset aiheuttaa jollekin toiselle surua. Valitettavasti se on myös osa elämää. Mitä sellaisestakin maailmasta tulisi, jossa kenellekään ei saisi koskaan tulla paha mieli.
Mikä estää muuttamasta lakia siten, että jos mies ei halua sitä lasta ja nainen haluaa, niin nainen saakoon sen lapsen ilman miehen elatusvelvollisuutta. Muu kuin ahneus?
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.Minä olen tiedostanut riskin jokaisen yhdynnän hetkellä. Jos tulisin vahingossa raskaaksi, ei tulisi mieleenkään uhriutua ja pyrkiä sysäämään kaikkea vastuuta vain toisen niskaan. Siinä on se ero. Ei tarvitse pidättäytyä eikä sitoutua, kunhan tiedät että aina kun penis menee vaginaan, raskaus saattaa alkaa. Ja sitten on myöhäistä parkua.
Kai nyt kaikki tietää että raskaus saattaa alkaa. Mutta ei siinä vielä vanhemmaksi haluta. Siihen päätökseen mies ei nyky lailla voi vaikuttaa enää mitenkään ja se on kyllä sairasta.
Jos sä tiedät olevasi hengen vaarassa ja pelkäät synnytyskomlikaatioita, sit sä et seksiä harrasta. Mitä sä voitat sillä että sä sit koska sä nyt olet se synnyttäjä, sysäät vastuuta sellaiselle, joka on vaan harrastanut seksiä?
Onko näin s**tanan tyhmiä ja itsekeskeisiä ihmisä todella olemassa? Se on sairasta.
Niin ja naisten mielestä olisi sairasta, että mies saisi omalta osaltaan päättää myös siitä, että synnytetäänkö vahinkolapsi. Jos mies ei isäksi halua, mutta nainen haluaa silti äidiksi, niin eikö se olisi luonnollista että nainen hoitaa ja maksaa lapsen itse?
Jos haluttaisiin tasa-arvoa, niin silloin naisellakaan ei olisi oikeutta keskeyttää alkanutta raskautta. Silloin kyseessä olisi reilu peli ja molemmat "kantaisivat vastuunsa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelumaailmasi on ihmeellistä miehen etuoikeutetussa pumpulissa paapomista. Miesten pitäisi ihan itse tajuta vastuunsa, kun että huutaa lapsellisesti "En haluu!!-ta", ja syyttää kaikkia muita, kun tulee itse aiheutettu vaikea tilanne eteen. Usein se tilanne on vaikea sille naisellekin, ei nainenkaan olisi halunnut, mutta pakko hoitaa homma nyt tavalla tai toisella, kun tällainen tapahtui.
Oikeasti helvetin ironinen viesti, koska naiset ovat nimenomaan tuollaisia pumpulissa paapottuja uhriutujia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lapsen biologinen isä on biologinen isä riippumatta siitä, onko hän sitä halunnut vai ei. Lapsen molemmat vanhemmat ovat lain mukaan velvollisia osallistumaan lapsen elatukseen, ja saahan sitä toki toivoa ja vaatikin enemmän, mutta pakottaa käsittääkseni ei voi. Eihän äiditkään aina pysty hoitamaan lapsiaan, ei vaikka olisi itse lapsen halunnut, ja tässä tapauksessa sosiaaliviranomaiset hakevat lapselle paremman paikan. Surullista se on, mutta kaikista ei ole vanhemmiksi, yleensä kai päihde-, mielenterveys- ym. syiden vuoksi, mutta toisita ehkä sitten sen vuoksi, ettei ylipäätään lasta halunnut. Oli miten oli, niin kurja tilanne kaikkien kannalta, sekä isän, äidin että lapsen.
Jos sinua helpottaa ajatus, että sinulta ei voi odottaa mitään, kun et lasta halunnut, niin ajattele toki niin. Toinen vaihtoehto on miettiä, voisiko tästä tosiasiasta, niin ikävä kuin se onkin, ehkä löytyä joku "hopeareunus pilven ympärillä" ,ihan vaan sen vuoksi, että halusti tai et, niin loppuikäsi tulet olemaan jonkun ihmisen biologinen isä, se ton tosiasia jolle ei vaan voi mitään. Mutta jokainen meistä valitsee itse, minkälaisen linssin läpi maailmaa katsoo, eikä sitä ihan vapaasti aina voi edes valita, omasta lapsuudesta ja luonteesta riippuu niin paljon, miltä maailma näyttää.
Sepä se kun voi pakottaa. Lastenvalvojalla on velvollisuus se toinen vanhempi elatusvelvolliseksi oikeuden päätöksellä nimetä, jos hän ei sitä itse tee.
Vain äiti voi sen estää sillä että ei nimeä lapselleen isää. Ja nykyään sekään riitä läheskään aina kun sosiaalitantta sit selvittää.Isyyden selvittäminen aloitetaan yleensä automaattisesti ilman, että kumpikaan vanhemmista on aloitteellinen. Isyyden selvittäminen voi toki alkaa myös lapsen vanhemman aloitteesta. Isyydestä ei lähtökohtaisesti voida sopia. Jos äiti ei ole naimisissa isyyden selvittämisen tavoitteena on selvittää, kuka on lapsen biologinen isä. Viranomainen, joka hoitaa isyyden selvittämisen on kunnallinen lastenvalvoja.
Isyyden selvittäminen on pakottavaa oikeutta, eli lapsen äiti ja mies eivät voi sopia, että isyyttä ei selvitettäisi.
Paitsi äiti, myös valtio pakottaa miehiä isäksi. Muotoa Pohjois-Korea ja ihan ilman syytä.
Miksi pitää puhua asiasta, josta ei mitään tajua?
Eli valtio onneksi pitää huolta lapsen oikeuksista, mikäli vanhemmat eivät sitä tee ja hyvä niin.
Mikä tossa on hyvää? Lapsella on vastentahtoisesti isä. Mitä se lapsi siitä hyötyy? Saisiko naista pakottaa äidiksi? Miksi sit aborttioikeus? Miksi valtio ei lapsen oikeuksia silloin katsele?
Lapsella on oikeus tietää, keitä hänen vanhempansa ovat ja lapsella on oikeus huoltajaan.
Eli DNA-testit pakollisiksi, niin nämä valheelliset miestään pettäneet naiset paljastuisi?
Ei kaikille tarvitse tehdä. Se jo riittää ettei avioliitossakaan suoraan merkitä vanhemmaksi vaan mies tunnustaa lapsen ja tässä yhteydessä sit se DNA-testi niin haluavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Olen hetero, joten harrastan seksiä miehen kanssa, mutta kiitos ehdotuksesta.
Sun pitää se lapsi itse elättää kun sä olet sen halunnut. Nautintoa ei pidä sotkea tähän asiaan mitenkään. Vanhemmuus kun ei sillä seksillä synny, ihan vaan se nautinto. Jos sua estää nauttimasta seksistä se tosiasia että saatat raskautua, se on sun asiasi, ei sen, joka nauttii seksistä muuten vaan.
Suurimmalle osalla vanhemmuuden lähtökohtana on seksi. On täysin todellisuudesta vieraantunutta faktojen kieltämistä erottaa nämä asiat toisistaan. On toki muullakin tavalla syntynyttä vanhemmuutta.
Onko tänään jonkinlainen miesten uhriutumisen päivä? Toisessa aloituksessa yksi itkee, ettei saa pesää kun maksaa ravintolassa, täällä mies yllätynyt, että petipuuhista voi nainen tulla raskaaksi ja ei halua tehdä terveydelle haitallista aborttia. Mitäs vielä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Olen hetero, joten harrastan seksiä miehen kanssa, mutta kiitos ehdotuksesta.
Sun pitää se lapsi itse elättää kun sä olet sen halunnut. Nautintoa ei pidä sotkea tähän asiaan mitenkään. Vanhemmuus kun ei sillä seksillä synny, ihan vaan se nautinto. Jos sua estää nauttimasta seksistä se tosiasia että saatat raskautua, se on sun asiasi, ei sen, joka nauttii seksistä muuten vaan.
Suurimmalle osalla vanhemmuuden lähtökohtana on seksi. On täysin todellisuudesta vieraantunutta faktojen kieltämistä erottaa nämä asiat toisistaan. On toki muullakin tavalla syntynyttä vanhemmuutta.
Mutta seksin tarkoitus ei ole vanhemmuus todellakaan aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Olen hetero, joten harrastan seksiä miehen kanssa, mutta kiitos ehdotuksesta.
Sun pitää se lapsi itse elättää kun sä olet sen halunnut. Nautintoa ei pidä sotkea tähän asiaan mitenkään. Vanhemmuus kun ei sillä seksillä synny, ihan vaan se nautinto. Jos sua estää nauttimasta seksistä se tosiasia että saatat raskautua, se on sun asiasi, ei sen, joka nauttii seksistä muuten vaan.
Suurimmalle osalla vanhemmuuden lähtökohtana on seksi. On täysin todellisuudesta vieraantunutta faktojen kieltämistä erottaa nämä asiat toisistaan. On toki muullakin tavalla syntynyttä vanhemmuutta.
Mutta seksin tarkoitus ei ole vanhemmuus todellakaan aina.
Itseasiassa hyvin harvoin. Ihminen, joka harrastaa seksiä vain lisääntyäkseen, on pelottavan sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Olen hetero, joten harrastan seksiä miehen kanssa, mutta kiitos ehdotuksesta.
Sun pitää se lapsi itse elättää kun sä olet sen halunnut. Nautintoa ei pidä sotkea tähän asiaan mitenkään. Vanhemmuus kun ei sillä seksillä synny, ihan vaan se nautinto. Jos sua estää nauttimasta seksistä se tosiasia että saatat raskautua, se on sun asiasi, ei sen, joka nauttii seksistä muuten vaan.
Suurimmalle osalla vanhemmuuden lähtökohtana on seksi. On täysin todellisuudesta vieraantunutta faktojen kieltämistä erottaa nämä asiat toisistaan. On toki muullakin tavalla syntynyttä vanhemmuutta.
Mutta seksin tarkoitus ei ole vanhemmuus todellakaan aina.
Mutta seksin riski on vanhemmuus lähes aina. Tämä opetetaan kyllä kaikissa Suomen kouluissa joten se ei tule miehellekään yllärinä. Lapset saavat alkunsa seksistä ja joskus niin käy vaikka ei olisi tarkoituskaan. Sen kanssa pitää sitten molempien seksiä harrastaneiden elää.
Ei-toivottu raskaus on tilanne, jossa nainen ei vain voi voittaa. Tekipä niin tai näin, niin aina joku tuomitsee ja valittaa.
Jos nainen tekee abortin, niin siitä hän saa syyllistämistä jopa hoitohenkilökunnalta (eipä miehille kukaan valita tai syyllistä??). Naista haukutaan kevytkenkäiseksi ja jopa m#rhaajaksi. Onpa kivaa vai mitä?
Jos nainen taas päättää jatkaa raskautta eli pitää lapsen, niin siitäkin syyllistetään. Nainen on itsekäs ja epäoikeudenmukainen, kun ei ota huomioon miehen tunteita asiassa. Ja miesparka joutuu maksamaan elareita, nyyh nyyh.
Nämä, ketkä vaativat että miehestä ei pitäisi tehdä vasten tahtoaan isää, haluavat että miehien ei tarvitsisi kantaa yhtään mitään vastuuta seksin harrastamisesta. Kaikki vastuu kaatuisi yhä enemmän naisten harteille ja miehet vain saisivat vapaasti porskuttaa menemään ilman huolen häivää.
Mietin muuten, entä jos raskaus alkaa toivottuna mutta mies muuttaakin mielensä ja häipyy. Pitäisikö miehen silloinkin saada vapautus kaikesta? Kun eihän ketään saa pakottaa isäksi. :''(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei välttämättä pysty elättämään lasta yksin, joten jos toinen osapuoli ei hoida osuuttaan, valtion täytyy huolehtia lapsesta.
Niinhän sä kuvittelet ja tuon varaanhan ne naiset monessa asiassa turvaavat. Mutta ei tuollaista pakkoa ole käytännössä monessakaan maassa.
Monessakaan maassa ei ole, ja niissä onkin katulapsia. Täällä onneksi ei, ja se on hyvä mutta ei mua silti huvittaisi miesten paneskelujen seurauksia verorahoissani maksaa. Parempi olis jos valtio vaan veloittaisi ne kustannukset niiltä jotka ovat lapsen yhdessä tehneet eikä antaisi kummankaan luistaa vastuustaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko tänään jonkinlainen miesten uhriutumisen päivä? Toisessa aloituksessa yksi itkee, ettei saa pesää kun maksaa ravintolassa, täällä mies yllätynyt, että petipuuhista voi nainen tulla raskaaksi ja ei halua tehdä terveydelle haitallista aborttia. Mitäs vielä....
Onhan se tosiaan uhriutumista kun haluaisi päättää asiasta, joka vaikuttaa omaan elämään seuraavat 17 vuotta. Uhriutumistahan se juu. Nainen voi halutessaan riistää mieheltä isyyden, mutta mies ei voi halutessaan olla maksamatta lapsesta, jota ei edes halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Olen hetero, joten harrastan seksiä miehen kanssa, mutta kiitos ehdotuksesta.
Sun pitää se lapsi itse elättää kun sä olet sen halunnut. Nautintoa ei pidä sotkea tähän asiaan mitenkään. Vanhemmuus kun ei sillä seksillä synny, ihan vaan se nautinto. Jos sua estää nauttimasta seksistä se tosiasia että saatat raskautua, se on sun asiasi, ei sen, joka nauttii seksistä muuten vaan.
Suurimmalle osalla vanhemmuuden lähtökohtana on seksi. On täysin todellisuudesta vieraantunutta faktojen kieltämistä erottaa nämä asiat toisistaan. On toki muullakin tavalla syntynyttä vanhemmuutta.
Mutta seksin tarkoitus ei ole vanhemmuus todellakaan aina.
:D :D
Jotenkin niin söpöä, kun aikuinen (?) ihminen luulee että lapsi syntyy kun sen halutaan syntyvän.
Newsflash: syntymään ei tarvita muuta kuin seksiä. Aivan sama mitä kumpikin haluaa, haluaako lapsia vai ei ja millaisia. Jos harrastaa seksiä, voi päätyä vanhemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
"Viisastelijat" ovat oikeassa eli ilmeisesti haluat tänne vain typeriä kommentteja. Minulta niitä ei heru.
Olipas typerä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tänään jonkinlainen miesten uhriutumisen päivä? Toisessa aloituksessa yksi itkee, ettei saa pesää kun maksaa ravintolassa, täällä mies yllätynyt, että petipuuhista voi nainen tulla raskaaksi ja ei halua tehdä terveydelle haitallista aborttia. Mitäs vielä....
Onhan se tosiaan uhriutumista kun haluaisi päättää asiasta, joka vaikuttaa omaan elämään seuraavat 17 vuotta. Uhriutumistahan se juu. Nainen voi halutessaan riistää mieheltä isyyden, mutta mies ei voi halutessaan olla maksamatta lapsesta, jota ei edes halunnut.
Päätät siinä vaiheessa kun työnnät siittimesi emättimeen. Jos joku pakotti, tee rikosilmoitus pikimmiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei välttämättä pysty elättämään lasta yksin, joten jos toinen osapuoli ei hoida osuuttaan, valtion täytyy huolehtia lapsesta.
Niinhän sä kuvittelet ja tuon varaanhan ne naiset monessa asiassa turvaavat. Mutta ei tuollaista pakkoa ole käytännössä monessakaan maassa.
Monessakaan maassa ei ole, ja niissä onkin katulapsia. Täällä onneksi ei, ja se on hyvä mutta ei mua silti huvittaisi miesten paneskelujen seurauksia verorahoissani maksaa. Parempi olis jos valtio vaan veloittaisi ne kustannukset niiltä jotka ovat lapsen yhdessä tehneet eikä antaisi kummankaan luistaa vastuustaan.
Nimenomaan, ja ilman mitään tukia. Kummasti syyllistät miehiä paneskelusta, mutta keides kanssa ne ovat paneskelleet?
Eli DNA-testit pakollisiksi, niin nämä valheelliset miestään pettäneet naiset paljastuisi?