Ihan hirveää kun ei ole ystäviä!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kunnia ystävätoiminnalle, siitä on varmasti apua jollekin yksinäiselle vanhukselle. Mutta terve, yksinäinen ihminen kaipaa muutakin, kuin kerran viikossa palvelun kautta käyvän vieraan ihmisen seuraa. He ovat vieraita, ei heihin synny oikeata ystävyyssuhdetta. Ei ole yhteistä historiaa, ei vältyämättä samaa ajatusmaailmaa yms. Ystävyys on syvällisempää, sitä, että tuntee jonkun pidemmältä ajalta ja voi olla oma itsensä hänen seurassaan, teeskentelemättä. En voisi rentoutua, jonkun palvelun kautta tulevan vieraan ihmisen seurassa. Ei se ole ystävyyttä, vaan palvelua.

Mutta nollastahan ne vanhatkin ystävyydet ovat aikoinaan lähteneet. Kannattaa antaa mahdollisuus monenlaisille uusille mahdollisuuksille. Tietenkään upouutta ystävyyttä ei voi verrata 30 vuoden ystävyyteen yhteisellä historialla, mutta jostain on alettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ihmiset kylään, kun pyydetään. Älkää olko niin itsekkäitä. Kuka tahansa, joka luet tämän.

Ihmiset ovat jotenkin vieraantuneita kyläilykilttuurista. Sääli. Minulle ei ole mikään vaiva keittää kahvi/teetä, voin leipoakin, jos tiedossa on mielenkiintoisia keskusteluja. Mutta kun ei.

Oletko keskivertoa älykkäämpi? Monesti nimittäin älykkäiden on vaikeaa löytää ystäviä, koska muiden kanssa ei synny riittävän mielenkiintoisia keskusteluja. Suuri osa ihmisistä elää vain arkeaan ja puheenaiheetkin liittyvät tavalliseen arkeen.

Mites se AV-palstan kesäretki Saimaaseen? 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ihmiset kylään, kun pyydetään. Älkää olko niin itsekkäitä. Kuka tahansa, joka luet tämän.

Ihmiset ovat jotenkin vieraantuneita kyläilykilttuurista. Sääli. Minulle ei ole mikään vaiva keittää kahvi/teetä, voin leipoakin, jos tiedossa on mielenkiintoisia keskusteluja. Mutta kun ei.

Oletko keskivertoa älykkäämpi? Monesti nimittäin älykkäiden on vaikeaa löytää ystäviä, koska muiden kanssa ei synny riittävän mielenkiintoisia keskusteluja. Suuri osa ihmisistä elää vain arkeaan ja puheenaiheetkin liittyvät tavalliseen arkeen.

Sivusta kommentoin, että ainakin minusta monenlaiset aihepiirit ja keskustelut voi olla mielenkiintoisia eikä sen aiheen tosiaan tarvitse olla mitenkään erikoinen. Ihan sitä tavallista arkea se yksinäinenkin elää.

Muutenkin erikoinen tämä ennakkoasenne mikä monella on yksinäisiä ihmisiä kohtaan ja oletukset siitä kuinka yksinäinen on varmasti sitä ja tätä. Eihän se yksinäinen tietenkään ole normaali tai keskiverto tavis vaan jotenkin erilainen ja nimenomaan yleensä vielä jotenkin negatiivisella tavalla. Ihan siis omaa syytä koko yksin jääminen eikä sellaista tapahdu meille hyville ihmisille. Kuvitteleekin varmasti olevansa muita jotenkin parempi ja älykkäämpi,

Kuitenkin nämä samat ihmiset yleensä opastaa kuinka yksinäinen ei saa olla niin tuomitseva ja asenteellinen muita kohtaan ja muutenkin syyllinen kaikkeen löytyy omasta peilistä. Ihan kuin nämä itsekään olisi sen parempia tai täydellisempiä ihmisiä mitä yksinäiseksi jääneet. Usein tuntuu, että ovat jopa ilkeämpiä muita ihmisiä kohtaan.

Jostain syystä silti yksinäisen olisi oltava jokin yli-ihminen, robotti, joka ei saisi kokea sen paremmin iloa, surua kuin takellella edes sanoissaan eikä varsinkaan kertoa kokemastaan, koska muut kyllä tietää paremmin mitä yksinäisen kuuluu tuntea kun eihän yksinäiset osaa edes olla ja kokea yksinäisyyttään oikein eikä niille edes kelpaa mikään.

Nimittäin, se yksinolohan on aivan mahtavaa ja on ainoastaan vaan ihanaa, kun saa olla yksin kotona eikä kukaan halua minulta mitään muutamaan tuntiin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene netti punasen ristin sivuja selamaan.Löytyy linkki ystävä yksinäiselle ikään ja sukupuolen katsomatta.Netistä löydät seurakuntasi yhteystiedot.Ota ylös kirkon diakoni.Sama asia järjestää ystävän yksinäiselle,vaikka et kuuluisi kirkkoon.Heillä kumallakin on ilmanen kurssi ystäväksi yksinäiselle.Mikä estää kursille meno? Sairaalat tarvitsee ystäviä vuodeosastoille.Kysy lähin sairaala tai palvelutalo asiasta.Heilläkin siihen kurssit ilmaset.Mene netti Diakoinsa laitos sivuille ja selaa mitä kaikea on juuri sinulle yksinäinen heillä tarjotavana.

Ei helvetti nyt taas. Miten tämä liittyy siihen, että joku kaipaa kahville ja juttuseuraksi samankaltaisia kiinostuksenkohteita/aiheita jakavan ihmisen? Eihän tuo ole mitään ystävyyttä, vaan avustustoimintaa! Aivan väärä sanakin!

Entäs tuo Kaverihaku.fi

Olen huomannut,että parhaiten ystävystyy koulussa,jossain opinnoissa tai harrastuksessa,jossa tapaa pidemmän aikaa,vuosia samoja tyyppejä. Tai opiskeluissa itse olen saanut ne pitkäaikaisemmat ystävyyssuhteet,jotka jatkuu yhä. Pitkäaikaisessa työpaikassakin tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Menkää ihmiset kylään, kun pyydetään. Älkää olko niin itsekkäitä. Kuka tahansa, joka luet tämän.

Kun mua ei koskaan pyydetä! Mä olen aina se joka tuputtaa seuraansa. Ja aina mua hehkutetaan kuinka olen niin hieno ja ihana ihminen ja paras tyyppi johon (esimerkiksi) työpaikalla on tutustunut ja ainut johon on voinut koskaan luottaa. Mut...miksei mua sitten koskaan pyydetä mihinkään? Muistan kuinka ihan lapsena jo moni kaverini oli sitä mieltä, että minä olen se ainut ystävä johon on voinut koskaan luottaa, mutta silloinkin se meni niin että mä olin tavallaan se jota ei tarvinnut aina kutsua mihinkään koska mähän vaan olin se "itsestäänselvyys", jota ei tarvinnut erikseen miellyttää? Eli olin tavallaan sellainen neutraali ihminen, josta kaikki tykkäs, mutta kukaan ei kuitenkaan halunnut. Paitsi jos oli jotain ongelmia, silloin mun seuraan hakeuduttiin ja sitten taas minut unohdettiin.

Ja sitten tavallaan kun mulle vihdoin ja viimein on joskus kalenterissa aikaa niin saan kuunnella sitä paatosta kuinka muihin ystäviin ei ole koskaan voinut luottaa, vaikka heihin on panostettu niin kauheesti aikaa ja kaikkea. Mutta minä olen sitten niin ihana ja hieno ihminen, kun muhun voi aina luottaa vaikka ei oltais nähty aikoihin. 

Jooh, kai tää on näitä ihmiskunnan mysteereitä, jotka vaan toistuu ja toistuu. En todellakaan itse ole luovuttamassa enkä luovuttanut! Taas olen tunkemassa itseni yhden kaverini luokse, kunhan hänellä joskus on aikaa mulle. Kun olen kuitenkin tottunut olemaan AINA yksin ihan lapsesta saakka, niin nautin niistä hetkistä kun saan itseni tungettua rakkaan ystäväni luokse edes hetkeksi. Ja meillä on aina ihan loistavaa! Haluasin vain näitä hetkiä kokea elämässäni useammin. Koen, että mulla olisi paljon enemmän annettavaa kuin että joku haluaa olla kanssani vain kerran vuodessa tai harvemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle, oletko katsonut peiliin miltä näytät? Jos olet hyvin kurttuinen, myrtsi naaman ilme ja ylipainoinen keski-ikäinen nainen niin ei kukaan halua olla sun kaveri tai ystävätär. Tsemppiä sulle kuitenkin tulevaan kesään!

Rehellisesti? Minä olen omasta mielestäni ikäisekseni aika kaunis. Toisekseen; en ole ikinä tullut ajatelleeksi, että ulkonäkö vaikuttaisi aikuisena kaveruuteen/ystävyyteen? Siis oikeasti, vaikuttaako sellainen jollakin? 😳

Ei vaikuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kunnia ystävätoiminnalle, siitä on varmasti apua jollekin yksinäiselle vanhukselle. Mutta terve, yksinäinen ihminen kaipaa muutakin, kuin kerran viikossa palvelun kautta käyvän vieraan ihmisen seuraa. He ovat vieraita, ei heihin synny oikeata ystävyyssuhdetta. Ei ole yhteistä historiaa, ei vältyämättä samaa ajatusmaailmaa yms. Ystävyys on syvällisempää, sitä, että tuntee jonkun pidemmältä ajalta ja voi olla oma itsensä hänen seurassaan, teeskentelemättä. En voisi rentoutua, jonkun palvelun kautta tulevan vieraan ihmisen seurassa. Ei se ole ystävyyttä, vaan palvelua.

Mutta nollastahan ne vanhatkin ystävyydet ovat aikoinaan lähteneet. Kannattaa antaa mahdollisuus monenlaisille uusille mahdollisuuksille. Tietenkään upouutta ystävyyttä ei voi verrata 30 vuoden ystävyyteen yhteisellä historialla, mutta jostain on alettava.

No siinä kyllä lähdetään ihan jostain muusta kuin edes nollasta jos ainoa yhdistävä tekijä ja syy yhdessä vietetylle ajalle on se, että kumpikin on ystävätön tai sitten niin, että yksinäinen on lähinnä hyväntekeväisyysprojekti toiselle ihmiselle.

Joku jo vertasi tuota tinderiin ja sehän se varsinainen menestystarina onkin kun sitä selatessa ihmisillä alkaa jo hämärtyä sellainenkin tosiasia, että ne muutkin siellä on ihan oikeita ihmisiä eikä vain hyödykkeitä omien tarpeiden tyydyttämiseen joista sitten valitaan aina se kaunein/komein hetkeksi. Muille sitten ilkutaan ja irvaillaan jopa porukalla, että kato nyt tätäkin mikä kammotus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkää ihmiset kylään, kun pyydetään. Älkää olko niin itsekkäitä. Kuka tahansa, joka luet tämän.

Kun mua ei koskaan pyydetä! Mä olen aina se joka tuputtaa seuraansa. Ja aina mua hehkutetaan kuinka olen niin hieno ja ihana ihminen ja paras tyyppi johon (esimerkiksi) työpaikalla on tutustunut ja ainut johon on voinut koskaan luottaa. Mut...miksei mua sitten koskaan pyydetä mihinkään? Muistan kuinka ihan lapsena jo moni kaverini oli sitä mieltä, että minä olen se ainut ystävä johon on voinut koskaan luottaa, mutta silloinkin se meni niin että mä olin tavallaan se jota ei tarvinnut aina kutsua mihinkään koska mähän vaan olin se "itsestäänselvyys", jota ei tarvinnut erikseen miellyttää? Eli olin tavallaan sellainen neutraali ihminen, josta kaikki tykkäs, mutta kukaan ei kuitenkaan halunnut. Paitsi jos oli jotain ongelmia, silloin mun seuraan hakeuduttiin ja sitten taas minut unohdettiin.

Ja sitten tavallaan kun mulle vihdoin ja viimein on joskus kalenterissa aikaa niin saan kuunnella sitä paatosta kuinka muihin ystäviin ei ole koskaan voinut luottaa, vaikka heihin on panostettu niin kauheesti aikaa ja kaikkea. Mutta minä olen sitten niin ihana ja hieno ihminen, kun muhun voi aina luottaa vaikka ei oltais nähty aikoihin. 

Jooh, kai tää on näitä ihmiskunnan mysteereitä, jotka vaan toistuu ja toistuu. En todellakaan itse ole luovuttamassa enkä luovuttanut! Taas olen tunkemassa itseni yhden kaverini luokse, kunhan hänellä joskus on aikaa mulle. Kun olen kuitenkin tottunut olemaan AINA yksin ihan lapsesta saakka, niin nautin niistä hetkistä kun saan itseni tungettua rakkaan ystäväni luokse edes hetkeksi. Ja meillä on aina ihan loistavaa! Haluasin vain näitä hetkiä kokea elämässäni useammin. Koen, että mulla olisi paljon enemmän annettavaa kuin että joku haluaa olla kanssani vain kerran vuodessa tai harvemminkin.

Hear hear, täällä samanlainen! Minua tämä alkoi vaivata siinä määrin, että asiaa puitiin terapiassa. Itselläni taustalla vaikuttivat lapsuuden kiintymyssuhdeongelmat, joiden seurauksena olin rajaton ylimiellyttäjä. Sellaiset päätyvät helposti ystäviensä terapeuteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kunnia ystävätoiminnalle, siitä on varmasti apua jollekin yksinäiselle vanhukselle. Mutta terve, yksinäinen ihminen kaipaa muutakin, kuin kerran viikossa palvelun kautta käyvän vieraan ihmisen seuraa. He ovat vieraita, ei heihin synny oikeata ystävyyssuhdetta. Ei ole yhteistä historiaa, ei vältyämättä samaa ajatusmaailmaa yms. Ystävyys on syvällisempää, sitä, että tuntee jonkun pidemmältä ajalta ja voi olla oma itsensä hänen seurassaan, teeskentelemättä. En voisi rentoutua, jonkun palvelun kautta tulevan vieraan ihmisen seurassa. Ei se ole ystävyyttä, vaan palvelua.

Mutta nollastahan ne vanhatkin ystävyydet ovat aikoinaan lähteneet. Kannattaa antaa mahdollisuus monenlaisille uusille mahdollisuuksille. Tietenkään upouutta ystävyyttä ei voi verrata 30 vuoden ystävyyteen yhteisellä historialla, mutta jostain on alettava.

No siinä kyllä lähdetään ihan jostain muusta kuin edes nollasta jos ainoa yhdistävä tekijä ja syy yhdessä vietetylle ajalle on se, että kumpikin on ystävätön tai sitten niin, että yksinäinen on lähinnä hyväntekeväisyysprojekti toiselle ihmiselle.

Joku jo vertasi tuota tinderiin ja sehän se varsinainen menestystarina onkin kun sitä selatessa ihmisillä alkaa jo hämärtyä sellainenkin tosiasia, että ne muutkin siellä on ihan oikeita ihmisiä eikä vain hyödykkeitä omien tarpeiden tyydyttämiseen joista sitten valitaan aina se kaunein/komein hetkeksi. Muille sitten ilkutaan ja irvaillaan jopa porukalla, että kato nyt tätäkin mikä kammotus..

Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta miksi oletat, että tuo olisi jatkossakin ainoa yhdistävä tekijä? Mä olen ystävystynyt ihmisen kanssa, jonka kanssa alussa ainoa yhdistävä tekijä oli se, että molemmilla oli koira. Kun tutustui lisää, huomasi, että on muitakin yhdistäviä tekijöitä. Olen myös saanut kavereita ihmisistä, joihin tutustuin alunperin siksi, että meillä kaikilla oli polvessa tekonivel. Kun tutustui lisää, huomasi, että on muitakin yhdistäviä tekijöitä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kunnia ystävätoiminnalle, siitä on varmasti apua jollekin yksinäiselle vanhukselle. Mutta terve, yksinäinen ihminen kaipaa muutakin, kuin kerran viikossa palvelun kautta käyvän vieraan ihmisen seuraa. He ovat vieraita, ei heihin synny oikeata ystävyyssuhdetta. Ei ole yhteistä historiaa, ei vältyämättä samaa ajatusmaailmaa yms. Ystävyys on syvällisempää, sitä, että tuntee jonkun pidemmältä ajalta ja voi olla oma itsensä hänen seurassaan, teeskentelemättä. En voisi rentoutua, jonkun palvelun kautta tulevan vieraan ihmisen seurassa. Ei se ole ystävyyttä, vaan palvelua.

Mutta nollastahan ne vanhatkin ystävyydet ovat aikoinaan lähteneet. Kannattaa antaa mahdollisuus monenlaisille uusille mahdollisuuksille. Tietenkään upouutta ystävyyttä ei voi verrata 30 vuoden ystävyyteen yhteisellä historialla, mutta jostain on alettava.

No siinä kyllä lähdetään ihan jostain muusta kuin edes nollasta jos ainoa yhdistävä tekijä ja syy yhdessä vietetylle ajalle on se, että kumpikin on ystävätön tai sitten niin, että yksinäinen on lähinnä hyväntekeväisyysprojekti toiselle ihmiselle.

Joku jo vertasi tuota tinderiin ja sehän se varsinainen menestystarina onkin kun sitä selatessa ihmisillä alkaa jo hämärtyä sellainenkin tosiasia, että ne muutkin siellä on ihan oikeita ihmisiä eikä vain hyödykkeitä omien tarpeiden tyydyttämiseen joista sitten valitaan aina se kaunein/komein hetkeksi. Muille sitten ilkutaan ja irvaillaan jopa porukalla, että kato nyt tätäkin mikä kammotus..

Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta miksi oletat, että tuo olisi jatkossakin ainoa yhdistävä tekijä? Mä olen ystävystynyt ihmisen kanssa, jonka kanssa alussa ainoa yhdistävä tekijä oli se, että molemmilla oli koira. Kun tutustui lisää, huomasi, että on muitakin yhdistäviä tekijöitä. Olen myös saanut kavereita ihmisistä, joihin tutustuin alunperin siksi, että meillä kaikilla oli polvessa tekonivel. Kun tutustui lisää, huomasi, että on muitakin yhdistäviä tekijöitä. 

No koiran kauttakin tutustuessa on normaali ja luonteva syy vaihtaa se pari sanaa ja tulla tuttaviksi pikkuhiljaa. Tosin suurimman osan kanssa sekin on kokemukseni mukaan lähinnä sitä, että korkeintaan nyökätään ja ne koirat moikkaa ja se toinen räplää puhelintaan siinä ja nykii remmistä, että nyt mennään jo.

Ja siis tuossahan jos vaihtaa sen pari sanaa tänään ja kenties ensi viikolla pari jne niin siinä ei ole sitä sellaista "väkisinvääntämistä" eikä niiltä kohtaamisilta kumpikaan odota lähtökohtaisesti mitään, vaan se kohtaaminen on seurausta vain siitä, että on koiran kanssa lenkillä. Siellä lenkillä kun käydään myös niinä päivinä/kertoina kun ei nokikkain osuta.

Tuollainen järjestetty ystäväpalvelu on aivan eri asia koska ei siinä ole kahta tasaveroisessa asemassa olevaa kohtaamassa toisiaan. Lisäksi tässäkään asiassa ei huomioida lainkaan sitä, että ihmiset on erilaisia. Myös yksinäiset ja se mikä sopii jollekin mainiosti ei sovikaan jollekin toiselle. Silti tässäkin asenne on sellainen, että turha sitten kenenkään valittaa yksinäisyyttään, kun kerran ei kelpaa vaikka me tällainen palvelu järjestettiin ihan hyvää hyvyyttään eikä ollut edes pakko.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut,että parhaiten ystävystyy koulussa,jossain opinnoissa tai harrastuksessa,jossa tapaa pidemmän aikaa,vuosia samoja tyyppejä. Tai opiskeluissa itse olen saanut ne pitkäaikaisemmat ystävyyssuhteet,jotka jatkuu yhä. Pitkäaikaisessa työpaikassakin tietysti.

Nimenomaan näin, mutta jostain syystä nämä tällaiset luontevat kohtaamiset halutaan korvata kaikenmaailman tindereillä ja spr:n "ystävillä" sekä sähköistämällä kaikki arkiset palvelutkin joksikin chattibotin kanssa käytäväksi keskusteluksi etäyhteyden päästä.

Samaan aikaan ihmisiä ängetään asumaan vaan aiempaa tiiviimmin eli lopulta todella moni on siinä tilanteessa, ettei mitään normaalia arkista kanssakäymistä ole oikein kenenkään kanssa eikä kanssaihmisistä enää saa mitään muuta kuin erilaisia haittoja ja huonoja puolia elämäänsä.

Saa sitä sitten ihmetellä, että ihmisillä on erilaisia mt-ongelmia ja kaikki alkaa olla uupuneita ja ärtyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoruaminen ja toisten ongelmien vatvominen, elleivät ole nimeltä mainitsemattomia, tunnistamattomia ihmisiä, saavat minut hikeentymään. Tekisi mieli katkaista pari suhdetta.

Ja tämä liittyi aiheeseen siten että?

Nämä ovat yksinäisiä ihmisiä, jotka valittavat, ettei heillä ole ketään. Jos nostan kytkintä, heille ei jää ketään.

Tunteeko nämä kaksi toisensa? Ja jos ei, niin miksi ei? Tai tunteeko he sinun muita ystäviä, kavereita ja tuttavia? Ja jos ei, niin miksi ei?

Etkö ikinä kutsu näitä yksinäisiä esim synttäreillesi, tupareihin tai pyydä vaikka viettämään vappua yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko keskivertoa älykkäämpi? Monesti nimittäin älykkäiden on vaikeaa löytää ystäviä, koska muiden kanssa ei synny riittävän mielenkiintoisia keskusteluja. Suuri osa ihmisistä elää vain arkeaan ja puheenaiheetkin liittyvät tavalliseen arkeen.

Olen kuullut tämän ennenkin, mutten usko sen olevan totta. Olen tasan mensarajalla, ja mulla on aina ollut kelvolliset sosiaaliset kuviot. Samalta vaikuttaa työkavereilla, pitkiä pari- ja kaverisuhteita.

Toi on ehkä vähän sellainen itseään toteuttava ennustus, että jos pitää itseään liian hyvänä muille, niin ne muut on äkkiä samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Menkää ihmiset kylään, kun pyydetään. Älkää olko niin itsekkäitä. Kuka tahansa, joka luet tämän.

Kaikenlaisiinko kyläpaikkohin ja kaikenkarvaisille ihmisillekö, KIITOS EI, TOISTAN, KIITOS EI. Kuka tahansa, joka lukee tämän!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan joku olisi, mutta tuntuu, ettei kukaan kelpaa. Ollaan niin omanarvontuntoisia ja jos joku tekee pari pientä virhettä, se on välit poikki. Mututuntuma.

Jep sellasta se on, itsekin yritin tutustua kaverihaun kautta yhteen ja kovin oli olevinaan jeejee kivaa on mutta sitten toisen puolelta se vaan loppui yhteydenpito.

Kiltti mies kirjoitti:

Parempi niin. Ystävät pettää ja valehtelee ja puhuu pahaa selän takana. Olen elänyt ilman ystäviä lähes koko elämäni.

Siltäpä se vaikuttaa. Eräskin minulle juoruaa kaiken kavereistaan, joille luultavasti on myös sanonut että ovat bestiksiä ja niin hiton luotettavia ja rehellisiä.

Minua ei enää säälitä joidenkin yksinäisyys.

Yksi tuttu on aina valittanut yksinäisyyttään. Kun minä tutustuin häneen, niin aloin pitämään yhteyttä ja kysymään kuulumisia. Olemme olleet vuosia vaihtelevasti tekemisissä, ajoittain tiiviistikin. Silti oleminen ei koskaan kehittynyt ystävyydeksi. Vaan kaikesta yrittämisestäni huolimatta sain niskaani vain tylyyttä ja ohittamista.

Olkoon yksin sitten, jos se on niin paljon kivempaa. Samalla totean, että olen osani tehnyt, ja minua ei enää kiinnosta yksinäisyysruikutukset. Jokainen voi halutessaan itse tehdä asialle jotain. Ja jos ei tee, niin turha ruikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei enää säälitä joidenkin yksinäisyys.

Yksi tuttu on aina valittanut yksinäisyyttään. Kun minä tutustuin häneen, niin aloin pitämään yhteyttä ja kysymään kuulumisia. Olemme olleet vuosia vaihtelevasti tekemisissä, ajoittain tiiviistikin. Silti oleminen ei koskaan kehittynyt ystävyydeksi. Vaan kaikesta yrittämisestäni huolimatta sain niskaani vain tylyyttä ja ohittamista.

Olkoon yksin sitten, jos se on niin paljon kivempaa. Samalla totean, että olen osani tehnyt, ja minua ei enää kiinnosta yksinäisyysruikutukset. Jokainen voi halutessaan itse tehdä asialle jotain. Ja jos ei tee, niin turha ruikuttaa.

Et ollut tarpeeksi suosittu ja mielenkiintoinen. Ei yksinäisetkään halua mitään nobodyä ystäväkseen.