Lue keskustelun säännöt.
Olen sosiaalisesti kömpelö
21.04.2023 |
Siksi en uskalla mennä mihinkään "kerhoihin" tai opintopiireihin. Joko en uskalla sanoa mitään tai hölisen liikaa ja kerron elämäntarinani, jos joku rupee juttelemaan.
En osaa olla luonteva ja jutella fiksusti. Jo sukujuhlissa törppöilen.
Kommentit (5)
Tämä tuli mieleeni kun joku valitti yksinäisyyttä. Pitäisi tosiaan vaan rohkeasti mennä jonnekin, talvisin kansalaisopistojen ryhmiin, retkeilyryhmiin, kirkoilla on työikäisellekin väestölle toimintaa, ensin vaikka kerrostalon pihatalkoisiin.
Kun vain uskaltaisi mennä ees jonnekin opastetulle kävelylle (joku nähtävyysreitti kotikaupungissa eri teemoilla) tai ihan mikä kiinnostaa. Kirjastossa käydä vaikka lehteä lukemassa että näkee mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuuko, että päätät olla hölisemättä? Eli teet tietoisen päätöksen, ettet puhu yli kolmea lausetta kerralla ja rajaat myös asiat, joista puhut. Eli jos ongelma on koko elämäntarinan kertominen, päätät ettet puhu lapsuudesta, vaan vaan nykyhetkestä.
Hermostuneena tulee hölinää ja typerää naurahtelua ja lauseiden kesken jättämistä. Seuraavalla kerralla ei kukaan puhu kanssani.
Kuitenkaan en ole vammainen vaan ihan tietävä ja älykäs, jos itsestään voi niin sanoa.
Ihmettelen niitä, jotka kyselevät ja kyselevät, mutta eivät kerro mitään itsestään. Minäkin olen joskus kertonut ummet ja lammet ja jäänyt ihmettelemään, kukas tuo toinen on.
Menemättömyys ei ole ratkaisu. Pitää mennä vaan ja nolata itsensä määrätietoisesti. Nolaaminen on pienempi paha kuin istua loppuelämä yksin himassa ihmisiä peläten.
-toinen samanlainen