Miksi nykylapset kirkuu?

Vierailija kirjoitti:

Mä niin ymmärrän teitä! Haluaisin mennä nauttimaan kesästä ja omasta pihasta, mutta naapurin neljä kersaa kirkuu viereisellä pihalla. Oksettava perhe! Hirveää tappelua siihen päälle ja kaikki huutavat yhtäaikaa.

Tosi monista nykyperheistä huomaa, ettei niissä viihdytä yhtään yhdessä vaikka yhdessä jopa vietetäänkin aikaa ja kaikki keskinäinen kommunikaatio vaikuttaa olevan pelkkää äyskimistä ja ärisemistä.

Ja se huuto! Kaikki vaan mölisee kilpaa eikä kukaan kuuntele mitä toinen sanoo vaan katse on tiukasti kännykässä. Nämä ei myöskään katso eteensä vaan muut ihmiset saa väistellä kun nämä hoippuu ja hoipertaa koko tien leveydeltä.

Näillä on ihan oma somekuplansa missä ne elää.

Vierailija kirjoitti:

Lemmenkutsu

Ennemmin saa harkitsemaan haulikon hankkimista.

Väitän, että iso osa nykylasten huutamisest aja levottomuudesta johtuu nykyajan lastenohjelmista, jotka ovat yhtä levottomuutta ja huutoa verrattuna ohjelmiin, joita esimerkiksi omat lapseni parikymmentä vuotta sitten katsoivat, kuten vaikka Maisa tai vanhat muumit.

Usein kirkuvien ja huutavien lasten vanhemmatkin ovat kovaäänisiä. Käskyjä huudetaan. Eikä kukaan tottele. 

Penskoilla ei ole enää mitään rajoja, jos ne ei saa toteuttaa itseään eli huutaa ja perseillä, ne traumatisoituu joten niitä ei saa enää kieltää huutamasta eikä perseilemästä. Kaikissa mainoksissakin huudetaan, koska huutaminen nyt vaan on niin coolia ja voimaannuttavaa että. IIIIIIIIIIIII!!!! AAAAAAAAAA!!!!!!

Nykykasvatus, tai sen puute, on niin pa skaa. Vanhemmat saattaa olla uppoutuneita someen joten ainoita tapoja saada huomiota on kovempi ääni.

Laitoin just radion pauhaamaan mökin terassille. Peittää melko hyvin naapurissa huutavien lasten ja räksyttävän koiran äänet.

Ehkä eivät kantasuomalaisia. Tapakulttuuri, sivistys ja kasvatustulokset perytyvät myös geeniperimänä.

Käytöstavat ja älli puuttuu...

Naapurissa _ylläri_ on kahden puolen tällaisia kirkujakakaroita. Toisessa on kolme tyttöä ja niillä tuo kirkuminen ei taida olla lainkaan sellainen asia, josta kasvettaisiin ulos edes kun tullaan esimurrosikään vaan se sai seurakseen vain kirkumisen ajaksi taukoavan säksättämisen.

Se vanhin siis tosiaan säksättää sormi ojossa ja sitten kirkuu.. Ja taas jatkuu sama säksätys.

Toisella puolen on sitten tyttö ja poika jotka ilmeisesti inhoaa ja vihaa toisiaan sekä koko elämäänsä yli kaiken, koska nämä ei koskaan ole hyväntuulisia vaan aina pahalla päällä. Nämä ei pahemmin kiljahtele vaan ihan jo pallon potkimisestakin saavat aikaan huutoriidan joka päättyy aina vasta sitten kun jompi kumpi itkee. Ja ovat siis jo toisella kymmenellä tätä nykyä, mutta samanlainen asenne niillä on toisiinsa ollut ihan muksusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä eivät kantasuomalaisia. Tapakulttuuri, sivistys ja kasvatustulokset perytyvät myös geeniperimänä.

Muutettiin aika pahalta mamualueelta, ja olin aivan innoissani kun pihalla leikkivät lapset uudessa paikassa olivat kaikki suomalaisia. Pikkulapset leikkivät kivasti hiekkalaatikolla mutta juuri teini-ikään tulleet kakarat vaan kiusaavat toisiaan ja sitten pitää kirkua hulluna. Mamukakarapennut tekevät samaa jo ihan pienestä pitäen mutta ei ehkä niin paljon kirkuen.

Miksei vanhemmat voi sanoa että leikkiä voi kiljumatta? Syytän teitä😈

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että iso osa nykylasten huutamisest aja levottomuudesta johtuu nykyajan lastenohjelmista, jotka ovat yhtä levottomuutta ja huutoa verrattuna ohjelmiin, joita esimerkiksi omat lapseni parikymmentä vuotta sitten katsoivat, kuten vaikka Maisa tai vanhat muumit.

Paljon mahdollista. Itse en lastenohjelmien nykytasosta tiedä, mutta ihan tämä aikuisillekin suunnattu "viihde" on nykyään niin levotonta ja äänekästä että yleensä tulee vain pahalle päälle kun sellaista katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa _ylläri_ on kahden puolen tällaisia kirkujakakaroita. Toisessa on kolme tyttöä ja niillä tuo kirkuminen ei taida olla lainkaan sellainen asia, josta kasvettaisiin ulos edes kun tullaan esimurrosikään vaan se sai seurakseen vain kirkumisen ajaksi taukoavan säksättämisen.

Se vanhin siis tosiaan säksättää sormi ojossa ja sitten kirkuu.. Ja taas jatkuu sama säksätys.

Toisella puolen on sitten tyttö ja poika jotka ilmeisesti inhoaa ja vihaa toisiaan sekä koko elämäänsä yli kaiken, koska nämä ei koskaan ole hyväntuulisia vaan aina pahalla päällä. Nämä ei pahemmin kiljahtele vaan ihan jo pallon potkimisestakin saavat aikaan huutoriidan joka päättyy aina vasta sitten kun jompi kumpi itkee. Ja ovat siis jo toisella kymmenellä tätä nykyä, mutta samanlainen asenne niillä on toisiinsa ollut ihan muksusta asti.

Eipähän tarvitse ainakaan taivastella toimittajille kuinka ei olisi ikinä uskonut ja niin oli iloisia ja mukavia lapsia..

Jos siis sattuu niin ikävästi, että perhettä kohtaa perheen sisäinen tragedia.

Vihervasemmiston vapaa kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Vihervasemmiston vapaa kasvatus.

Nimenomaan tämä. Suvaitsevaisuus on synonyymi välinpitämättömyydelle.

Samaa olen ihmetellyt. Meidän seinänaapurissa on kaksi tyttöä, ja ovat kirkuneet sekä juosseet (töminä vaan kuuluu) ympäri asuntoa koko sen ajan, kun ollaan tässä asuttu. Sen ymmärsikin vielä silloin, kun tytöt olivat pieniä, mutta nykyisin ovat jotain 12. Luulisi lähestyvän murrosiän rauhoittaneen näitä edes hiukan, mutta ei. Saas nähdä, että käyttäytyvätkö noin vielä 18-vuotiainakin.

Miksi lapsiperheet saavat pitää tuollaista kirkumista ja huutamista, ettei siihen voi kukaan puuttua? Miksi heidän ei tarvitse ottaa muita huomioon? Ei se ole mikään selitys, että kun meillä on nuo lapset, niinniistä nyt lähtee ääntä. Kasvatus on pahasti metsässä, jos ollaan vaan minä minä minä. Kyllä minä saan kirkua nii paljon kuin huvittaa.

Ulkomaisten lapset kiljuu enemmän, ainakin meidän suunnalla. Huuto on kuin olisi kova hätä vaikka on vain leikkiin liittyvää huutoa, inhottavaa kun ikinä ei tiedä onko sitten oikeasti hätä vai ei.

Naiset ne vasta kirkuvatkin nykyään. Koko lauma.

Katselkaapas noita juutalaismedian lastenohjelmia/-elokuvia niin löytyy vastaus.