Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykylapset kirkuu?
21.04.2023 |
Taas tuli lämpimät säät ja naapurin kakarat kiljuu ja kirkuu ulkona ihan kirjaimellisesti suoraa huutoa. Tuo ei siis todellakaan ole mitään riemunkiljahduksia tai iloa vaan pelkkää huvikseen kirkumista ja tuohon verrattuna sirkkelikin kuulostaa miellyttävältä.
Miten oikeasti voi olla, että nämä lapset ei kasva tuosta ulos vaan tuo sama stanan kirkuminen jatkuu samoilla lapsilla ilmeisesti aina?!
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Myös iäkkäämmät naiset kirkuvat. Säikähdin tällä viikolla, kun selkäni takana alkoi n 20 v nainen kirkua kuin viimeistä pöivää. Käännyin katsomaan, kun luulin, että hänelle oli sattunut jotain. Syy olikin se, että hänen jäätelöstään oli pudonnut maahan n 1 cm suuruinen palanen suklaakuorrutetta. Sääliksi kävi hänen poikaystäväänsä. Voi olla korvatulpille tarvetta.
Kiinnostavaa tämä kirkuminen, kun en ole sitä itse päässyt todistamaan.
Siis miten tuo nainen kirkui, jotain älytöntä mölinää vai saiko sanoista selvää? Jos sai, niin mitä se kirkui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sasse. Nyt meni sentään aurinko pilveen ja ah, mikä hiljaisuus laskeutui.
Piirretyissä kiljutaan ja huudetaan koko ajan.
Koska vanhemmat vaan ylistää kun Nico-Petteri kirkuu.
Ei osata kasvattaa
Kirkumista aamusta iltaan, ei mitään kotirauhaa. Paskat muista, me saadaan huutaa niin paljon kuin huvittaa -asenne naapurilla kohdillaan. Kirkuminen kuuluu kauas! Todella ikävää käyttäytymistä. Onko kaikki lapsiperheet tuollaisia?
Ei mitään käytöstapoja eikä rajoja. Lapset saa tehdä mitä huvittaa. Eihän niitä voi kieltää, masentuu vielä reppanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä minäkin ihmettelen.Ja varsinkin vanhempia,jotka eivät opeta lapsilleen käytöstapoja ja muiden ihmisten kunnioitusta.
Meillä aikoinaan naapurin kakarat saattoi klo 24 yöllä kirkua ja huutaa kurkku suorana trampalla.
Tramppa oli muutaman metrin päässä meidän makkarin ikkunasta ja ikkunaa oli pakko pitää auki,kun oli niin kuuma.Klo soi viideltä aamulla töihin.oli aivan järkyttävää!
Kerran kilahdin täysin ja huusin ikkunasta,että nyt saatana loppuu!
Ja siihen myös loppui.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään käytöstapoja eikä rajoja. Lapset saa tehdä mitä huvittaa. Eihän niitä voi kieltää, masentuu vielä reppanat.
Toisaalta just nämä rajattomimmat lapset/nuoret vaikuttaa olevan eniten alakuloisia ja jotenkin elämänhaluttomia. Tuo kirkuminen ja muu karjuminen kun ei ole mitään ilonpitoa riemunkiljahduksineen vaan pelkkää huutoa ja rähisemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuskelin eilen rantakalliolla ja vain nautin sunnuntaiaamun rauhasta. Sadan metrin päähän pöllähti nelihenkinen perhe koiransa kanssa. Hyvin kuuli, että siellä suunniteltiin uimaan menoa. Lapset huusi ja kirkui, vanhemmat huusi, mutta yllättäen koira oli hiljaa.
Uimapaikka ei miellyttänyt ja koko kööri rantautui samalle kalliolle, metrin päähän ("kun me oltiin tässä eilenkin"). Kivikkoista eikä tosiaan uimiseen sopivaa, mutta perheen mies päätti suorittaa näytösluontoisen uimareissun ("kato, ranta on täynnä jotain vihreetä, eiks se oo sinilevää? ei se varmaan haittaa"). Mies ui, lapset kirkui falsetissa, äippä otti kännyllä kuvia.
Tietyiltä perheiltä on vaan käytöstavat ihan hukassa, ihan joka jäseneltä.
Kasvatustavat ovat muuttuneet, että enää ei puututa lasten käyttäytymiseen. Saa kiljua ja riehua päättömästi. Ruokapöydästä saa nousta mielin määrin kesken syömisen ja tulla hetken päästä takaisin jatkamaan. Jos ruoka ei maistu, ei saa enää kiristää jälkiruoan saamisella. Esim: "Jos et nyt syö noita loppuun, et saa sitten jäätelöä". Ovia saa paiskoa ja tavaroita heitellä ja hajottaa. Nukkumaanmeno on sitä, että alle kouluikäiset lapset saavat metelöidä ja touhuta sängyssä miten haluavat ja nukahtavat sitten puoliltä öin kännykkä kourassa...Eikö vanhemmat enää ajattele omaa jaksamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös iäkkäämmät naiset kirkuvat. Säikähdin tällä viikolla, kun selkäni takana alkoi n 20 v nainen kirkua kuin viimeistä pöivää. Käännyin katsomaan, kun luulin, että hänelle oli sattunut jotain. Syy olikin se, että hänen jäätelöstään oli pudonnut maahan n 1 cm suuruinen palanen suklaakuorrutetta. Sääliksi kävi hänen poikaystäväänsä. Voi olla korvatulpille tarvetta.
Jopas se olikin iäkäs! :D
Semmonen bändiki on ku Saa kiljua. Varsinki keski-ikäisten suosiossa, ilmeisesti haluavat päästä keikoille kiljumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Haluatko tulla syömään?"
"Haluatko laittaa sukat?"
"Älä mene sinne, pikkuhilja, älä mene sinne."
"Pikkuhilja, haluatko tulla sisälle?"
Haluatko? Ei vaan pikkuhilja pahoita mieltään.
Ja sitten pikkuhilja kirkuu ja huutaa, hakkaa lattiaan ja heittelee tavaroita, tappelee neljän sisaruksensa kanssa ja sitten alkaa kuorossa kirkuminen. Ihan oikeasti. Lapsia voisi kasvattaa, eikä olla lässyttäjä. Kuuluu kauas kirkuminen ja tappelu, kun pitäisi mennä nukkumaan. Anteeksi, kun HALUAA mennä nukkumaan...
Vierailija kirjoitti:
Usein kirkuvien ja huutavien lasten vanhemmatkin ovat kovaäänisiä. Käskyjä huudetaan. Eikä kukaan tottele.
Juu, meidän naapurin pihaan saapumisen KUULEE kauas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama havainto omalta pihalta. Varmasti omassakin lapsuudessa ajoittain möykättiin yli naapureiden sietokyvyn, mutta aamusta iltaan suoraa huutoa on kyllä uudempi ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustavat ovat muuttuneet, että enää ei puututa lasten käyttäytymiseen. Saa kiljua ja riehua päättömästi. Ruokapöydästä saa nousta mielin määrin kesken syömisen ja tulla hetken päästä takaisin jatkamaan. Jos ruoka ei maistu, ei saa enää kiristää jälkiruoan saamisella. Esim: "Jos et nyt syö noita loppuun, et saa sitten jäätelöä". Ovia saa paiskoa ja tavaroita heitellä ja hajottaa. Nukkumaanmeno on sitä, että alle kouluikäiset lapset saavat metelöidä ja touhuta sängyssä miten haluavat ja nukahtavat sitten puoliltä öin kännykkä kourassa...Eikö vanhemmat enää ajattele omaa jaksamista?
Meidän naapurissa asuu ihan samanlainen kiljuva perhe. Ei mitään kasvatusta tai kuria. Huutavat ja tappelevat koko porukalla. Ei ajatella ollenkaan muiden kotirauhaa, huudetaan vaan. Lattiaan hakkaaminen ja huonekalujen vetely on pahinta, siihen vielä patteriin hakkaaminen. Samat lapset kurkkivat toisten ikkunoista, oikovat pitkin nurmialueita (kun isukkikin niin tekee), kirkuvat trampoliinilla pienellä pihalla, huutavat ja tappelevat koko ajan. Ja äippäliini huutaa, kuinka he saavat omalla pihallaan huutaa niin paljon kuin haluavat. Hohhoijaa, maailman ihanimmat naapurit...
Vierailija kirjoitti:
Sama havainto omalta pihalta. Varmasti omassakin lapsuudessa ajoittain möykättiin yli naapureiden sietokyvyn, mutta aamusta iltaan suoraa huutoa on kyllä uudempi ilmiö.
Eikä huutoa, vaan jopa kirkumista.
Omassa lapsuudessa ei huudettu sisällä, ei juostu sisällä, eikä meluttu rappukäytävissä. Ennen lapsia oikeasti kasvatettiin ottamaan muitakin huomioon. Nykyisin on vain minä, minä, minä. Eikä puhettakaan käytöstavoista. Ei lapsia voi enää kieltää, kun ne pahoittavat mielensä ja masentuvat. Mitä jos ahdistus ja masennus johtuukin juuri siitä, ettei aseteta rajoja?
Vierailija kirjoitti:
Tätä minäkin ihmettelen.Ja varsinkin vanhempia,jotka eivät opeta lapsilleen käytöstapoja ja muiden ihmisten kunnioitusta.
Meillä aikoinaan naapurin kakarat saattoi klo 24 yöllä kirkua ja huutaa kurkku suorana trampalla.
Tramppa oli muutaman metrin päässä meidän makkarin ikkunasta ja ikkunaa oli pakko pitää auki,kun oli niin kuuma.Klo soi viideltä aamulla töihin.oli aivan järkyttävää!
Kerran kilahdin täysin ja huusin ikkunasta,että nyt saatana loppuu!
Ja siihen myös loppui.
Selvää kai on, että keskellä yötä ei kersat eikä aikuiset saa häiritä muita ihmisiä millään tavalla. Hyvä että loppui se kirkuminen teidän pihalla. Tommosta ei tarvitse kuunnella hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama havainto omalta pihalta. Varmasti omassakin lapsuudessa ajoittain möykättiin yli naapureiden sietokyvyn, mutta aamusta iltaan suoraa huutoa on kyllä uudempi ilmiö.
Eikä huutoa, vaan jopa kirkumista.
Omassa lapsuudessa ei huudettu sisällä, ei juostu sisällä, eikä meluttu rappukäytävissä. Ennen lapsia oikeasti kasvatettiin ottamaan muitakin huomioon. Nykyisin on vain minä, minä, minä. Eikä puhettakaan käytöstavoista. Ei lapsia voi enää kieltää, kun ne pahoittavat mielensä ja masentuvat. Mitä jos ahdistus ja masennus johtuukin juuri siitä, ettei aseteta rajoja?
Suomessa mt-ongelmat (masennus) ovat räjähtäneet käsiin. Syy-yhteys rajattomalla kasvatuksella?
No, kun äiditkin kirkuu ja huutaa.
Kyläkoulun vieressä asutaan ja on äänimaailma muuttunut parissakymmenessä vuodessa.
Ei ennen välitunneilla kuulunut sellaista rääkymistä kuin sikoja teurastettaisiin