Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Olen täysin samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa, ettei kumppanin huomioiminen ole mitään työtä vaan mukavaa yhdessä oloa, josta työ tosi kaukana. 

Eri. 

Miksi täällä on niin vahvasti vallalla ajatus, että työ ei voi olla mukavaa ja nautinnollista yhdessäoloa? Miten ankeissa paikoissa teette palkkatyötänne, jos käsitys työstänne on mukavuuden vastakohta? 

Työpaikkani on oikein kiva. Mutta parisuhteeni on silti erilaista kuin työnteko, ja parempaa kuin kivaa.

Eli et pysty ajattelemaan työtä muuna kuin ansiotyönä. Aika yksiulotteista. 

Ei varmaan sen yksiulotteisempaa kuin ajatella kaikkea ihmissuhteiden sisäistä toimintaa työntekona.

Sehän juuri on moniulotteista, että näkee työn muunakin kuin mekaanisena suorittamisena tai palkan ansaitsemisena. 

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse nähdä työnä.

Ei toki. Elämää voi elää vain hauskanpito mielessä. Mutta sitten on turha parkua, jos se parisuhde ei pysykään kasassa pelkällä hauskuudella. 

Turha on parkua niidenkään, jotka tekevät mielestään hirveästi töitä, eikä parisuhde pysykään kasassa.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan jaksanut parisuhteissa mitään "syväluotaavia keskusteluja".

Ihan Sama ja ihan naurettavaa että parisuhteessa pitäisi tämmöistä harrastaa. 🤣

Meillä ei ole harrastettu 35 vuoteen tämmöistä pelleilyä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde ei ikinä kenelläkään vaatisi työtä, miksi meillä sitten on parisuhdeterapioita ynnä muuta sellaista? Mihin tarvitaan parisuhdetyöpajoja, jos parisuhde ei vaadi koskaan työtä? 

Olen käynyt parisuhdeterapiassa. Ainoa, joka teki siellä työtä, oli terapeutti. Me olimme hakemassa apua. Vähän sama kuin jos tilaan putkimiehen, hänhän siinä töitä tekee, ja minä saan putket kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Olen täysin samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa, ettei kumppanin huomioiminen ole mitään työtä vaan mukavaa yhdessä oloa, josta työ tosi kaukana. 

Eri. 

Miksi täällä on niin vahvasti vallalla ajatus, että työ ei voi olla mukavaa ja nautinnollista yhdessäoloa? Miten ankeissa paikoissa teette palkkatyötänne, jos käsitys työstänne on mukavuuden vastakohta? 

Työpaikkani on oikein kiva. Mutta parisuhteeni on silti erilaista kuin työnteko, ja parempaa kuin kivaa.

Eli et pysty ajattelemaan työtä muuna kuin ansiotyönä. Aika yksiulotteista. 

Ei varmaan sen yksiulotteisempaa kuin ajatella kaikkea ihmissuhteiden sisäistä toimintaa työntekona.

Sehän juuri on moniulotteista, että näkee työn muunakin kuin mekaanisena suorittamisena tai palkan ansaitsemisena. 

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse nähdä työnä.

Ei toki. Elämää voi elää vain hauskanpito mielessä. Mutta sitten on turha parkua, jos se parisuhde ei pysykään kasassa pelkällä hauskuudella. 

Turha on parkua niidenkään, jotka tekevät mielestään hirveästi töitä, eikä parisuhde pysykään kasassa.

-eri.

Luulitko olevasi kovinkin nokkela tuollaisella "ite oot tyhmä, koska sanoit" tyylisellä kommentoinnilla? 

Ulkonäön mukaan kun valitaan kumppani niin harvoin sellainen suhde pysyy kun se henkinen puoli ei natsaakkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde ei ikinä kenelläkään vaatisi työtä, miksi meillä sitten on parisuhdeterapioita ynnä muuta sellaista? Mihin tarvitaan parisuhdetyöpajoja, jos parisuhde ei vaadi koskaan työtä? 

Olen käynyt parisuhdeterapiassa. Ainoa, joka teki siellä työtä, oli terapeutti. Me olimme hakemassa apua. Vähän sama kuin jos tilaan putkimiehen, hänhän siinä töitä tekee, ja minä saan putket kuntoon.

Niinkö? Tekö siis vain istuitte siellä paikallanne tekemättä yhtään mitään sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään? Että yhtään TYÖSTÄNEET ongelmianne, vaan kuuntelitte vain terapeuttia passiivisesti? 

Kyllä se on se putkimies, joka saa ne putket kuntoon, koska sinä et osallistu korjaustyöhön mitenkään. Sen sijaan terapiassa osallistut, jos yhtään olet valmis tekemään töitä parisuhteen pelastamiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan jaksanut parisuhteissa mitään "syväluotaavia keskusteluja".

Ihan Sama ja ihan naurettavaa että parisuhteessa pitäisi tämmöistä harrastaa. 🤣

Meillä ei ole harrastettu 35 vuoteen tämmöistä pelleilyä. 

Suhteenne perustuu siis sään kommentointiin jne. No mikäpä siinä, jos tykkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Olen täysin samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa, ettei kumppanin huomioiminen ole mitään työtä vaan mukavaa yhdessä oloa, josta työ tosi kaukana. 

Eri. 

Miksi täällä on niin vahvasti vallalla ajatus, että työ ei voi olla mukavaa ja nautinnollista yhdessäoloa? Miten ankeissa paikoissa teette palkkatyötänne, jos käsitys työstänne on mukavuuden vastakohta? 

Työpaikkani on oikein kiva. Mutta parisuhteeni on silti erilaista kuin työnteko, ja parempaa kuin kivaa.

Eli et pysty ajattelemaan työtä muuna kuin ansiotyönä. Aika yksiulotteista. 

Ei varmaan sen yksiulotteisempaa kuin ajatella kaikkea ihmissuhteiden sisäistä toimintaa työntekona.

Sehän juuri on moniulotteista, että näkee työn muunakin kuin mekaanisena suorittamisena tai palkan ansaitsemisena. 

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse nähdä työnä.

Ei toki. Elämää voi elää vain hauskanpito mielessä. Mutta sitten on turha parkua, jos se parisuhde ei pysykään kasassa pelkällä hauskuudella. 

Turha on parkua niidenkään, jotka tekevät mielestään hirveästi töitä, eikä parisuhde pysykään kasassa.

-eri.

Luulitko olevasi kovinkin nokkela tuollaisella "ite oot tyhmä, koska sanoit" tyylisellä kommentoinnilla? 

En. Vaan toivon, että avoimin mielin miettisit, mihin pohjautuu ajatuksesi, että ne, jotka kokevat tekevänsä töitä suhteessaan, eroaisivat harvemmin tai eläisivät paremmassa suhteessa kuin ne, jotka eivät koe tekevänsä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kehittää itseään ja luonnettaan.

Kommunikaatio ei synny itsestään, iän ja elämäntilanteen mukaan on opiskeltava kommunikoimaan paremmin. Parin vuoden yhdessäolon jälkeen rakastumisvaihe alkaa mennä ohi ja täytyy opetella rakastamaan, se ei yleensä tapahdu itsestään.

Miehille on usein vaikea opetella puhumaan tunteista, siihen kaatuu moni parisuhde. Eikä mies voi sitä yksinään opetella, se täytyy kumppanin kanssa tehdä.

Lisäksi tulee kaikki käytännön asiat, seksi myöskin.

Millaiseksi pitää kehittyä? Entä miten ja ennen kaikkea MIKSI luonteeni pitää muuttua? Eikö ihmisen luonne ole aika perustavanlaatuinen osa ihmisen psyykettä, ja sen muutokset yleensä kerro esim traumoista tai mielenterveysongelmista?

Ehkä sillä tarkoitetaan sitä, että siitä itsekkyydestä on päästävä eroon ja opittava elämään parisuhteessa.

Ihan kuten nainen oppii äidiksi, kun saa lapsen. Jos jatkaa sinä samana vanhana itsenään, joka ajattelee aina vaan itseään nämä läheiset parisuhteet eivät tule koskaan toimimaan. Joku tulee aina olemaan onneton.

Jos luonne on kovin itsekeskeinen sitä kuuluu kehittää vähemmän itsekeskeisemmäksi. Jos taas on riippuva, niin ehkä itsenäisemmäksi. Jos taas on ilkeä, niin kehittää sitä ystävällisemmäksi jne. Onhan noita luonteen piirteitä paljonkin, jotka eivät sovi kovin hyvin parisuhteisiin tai ihmissuhteisiin ylipäätään.

Tietenkin meillä kaikilla on mahdollisuus olla se luonne mitä olemme ja tuoda se aina esille. Mutta kun ja jos se luonne on huono, se tuo huonoja asioita mukanaan kaikille. Valitettavasti kaikki luonteenpiirteet eivät ole mukavia tai helppoja ja jos meinaa edes millään tasolla saavuttaa onnellisen parisuhteen niin niistä kaikkien pahimmista luonteenpiirteistä pitäisi kehittyä ulos.

Tämä taas on näitä haitallisia stereotypioita, että lapseton sinkku ajatteli vain itseään. Kyllä moni perheellinen parisuhteessa elävä on paljon itsekkäämpi ja lapsellisempi. Ei se parisuhde ja lasten saaminen ole mitään ultimaattisia henkisiä kasvattajia vaan on paljon vaikeampiakin ja haastellisimpiakin asioita kuin itse valittu puoliso ja itse valittu perhe-elämä. Ikisinkku voi oikeastikin olla ensimmäisessä suhteessaan henkisesti kypsempi kuin henkilö joka on mennyt suhteesta suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde ei ikinä kenelläkään vaatisi työtä, miksi meillä sitten on parisuhdeterapioita ynnä muuta sellaista? Mihin tarvitaan parisuhdetyöpajoja, jos parisuhde ei vaadi koskaan työtä? 

Olen käynyt parisuhdeterapiassa. Ainoa, joka teki siellä työtä, oli terapeutti. Me olimme hakemassa apua. Vähän sama kuin jos tilaan putkimiehen, hänhän siinä töitä tekee, ja minä saan putket kuntoon.

Tyhmä tarvitsee jotain toista ihmistä oivaltaakseen jotain ihan yksinkertaisuuksia. Ja maksaa siitä kun ei omaa älyä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Olen täysin samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa, ettei kumppanin huomioiminen ole mitään työtä vaan mukavaa yhdessä oloa, josta työ tosi kaukana. 

Eri. 

Miksi täällä on niin vahvasti vallalla ajatus, että työ ei voi olla mukavaa ja nautinnollista yhdessäoloa? Miten ankeissa paikoissa teette palkkatyötänne, jos käsitys työstänne on mukavuuden vastakohta? 

Työpaikkani on oikein kiva. Mutta parisuhteeni on silti erilaista kuin työnteko, ja parempaa kuin kivaa.

Eli et pysty ajattelemaan työtä muuna kuin ansiotyönä. Aika yksiulotteista. 

Ei varmaan sen yksiulotteisempaa kuin ajatella kaikkea ihmissuhteiden sisäistä toimintaa työntekona.

Sehän juuri on moniulotteista, että näkee työn muunakin kuin mekaanisena suorittamisena tai palkan ansaitsemisena. 

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse nähdä työnä.

Ei toki. Elämää voi elää vain hauskanpito mielessä. Mutta sitten on turha parkua, jos se parisuhde ei pysykään kasassa pelkällä hauskuudella. 

Turha on parkua niidenkään, jotka tekevät mielestään hirveästi töitä, eikä parisuhde pysykään kasassa.

-eri.

Luulitko olevasi kovinkin nokkela tuollaisella "ite oot tyhmä, koska sanoit" tyylisellä kommentoinnilla? 

En. Vaan toivon, että avoimin mielin miettisit, mihin pohjautuu ajatuksesi, että ne, jotka kokevat tekevänsä töitä suhteessaan, eroaisivat harvemmin tai eläisivät paremmassa suhteessa kuin ne, jotka eivät koe tekevänsä töitä.

Tuo on kuule ihan oma ajatuksesi. Minä en ole ikinä ajatellut mitään tuollaista. Enkä kirjoittanutkaan. Älä laita omia ajatuksiasi toisten ajatuksiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde ei ikinä kenelläkään vaatisi työtä, miksi meillä sitten on parisuhdeterapioita ynnä muuta sellaista? Mihin tarvitaan parisuhdetyöpajoja, jos parisuhde ei vaadi koskaan työtä? 

Olen käynyt parisuhdeterapiassa. Ainoa, joka teki siellä työtä, oli terapeutti. Me olimme hakemassa apua. Vähän sama kuin jos tilaan putkimiehen, hänhän siinä töitä tekee, ja minä saan putket kuntoon.

Niinkö? Tekö siis vain istuitte siellä paikallanne tekemättä yhtään mitään sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään? Että yhtään TYÖSTÄNEET ongelmianne, vaan kuuntelitte vain terapeuttia passiivisesti? 

Kyllä se on se putkimies, joka saa ne putket kuntoon, koska sinä et osallistu korjaustyöhön mitenkään. Sen sijaan terapiassa osallistut, jos yhtään olet valmis tekemään töitä parisuhteen pelastamiseksi. 

Haluaisin täsmentää, että meidän tapauksessamme terapiassa ei oltu liikkeellä parisuhteen pelastamiseksi.

Siellä juteltiin, aivan kuten juttelemme kotonakin, ja lisäksi siellä saatiin ulkopuolinen näkökulma erääseen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde ei ikinä kenelläkään vaatisi työtä, miksi meillä sitten on parisuhdeterapioita ynnä muuta sellaista? Mihin tarvitaan parisuhdetyöpajoja, jos parisuhde ei vaadi koskaan työtä? 

Olen käynyt parisuhdeterapiassa. Ainoa, joka teki siellä työtä, oli terapeutti. Me olimme hakemassa apua. Vähän sama kuin jos tilaan putkimiehen, hänhän siinä töitä tekee, ja minä saan putket kuntoon.

Niinkö? Tekö siis vain istuitte siellä paikallanne tekemättä yhtään mitään sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään? Että yhtään TYÖSTÄNEET ongelmianne, vaan kuuntelitte vain terapeuttia passiivisesti? 

Kyllä se on se putkimies, joka saa ne putket kuntoon, koska sinä et osallistu korjaustyöhön mitenkään. Sen sijaan terapiassa osallistut, jos yhtään olet valmis tekemään töitä parisuhteen pelastamiseksi. 

Haluaisin täsmentää, että meidän tapauksessamme terapiassa ei oltu liikkeellä parisuhteen pelastamiseksi.

Siellä juteltiin, aivan kuten juttelemme kotonakin, ja lisäksi siellä saatiin ulkopuolinen näkökulma erääseen asiaan.

Outoa mennä terapiaan vain kuuntelemaan passiivisesti ilman, että on mitään ongelmaa, mikä pitäisi ratkaista. Eikö olisi tullut halvemmaksi mennä vaikka kirkkoon kuuntelemaan saarnaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan jaksanut parisuhteissa mitään "syväluotaavia keskusteluja".

Ihan Sama ja ihan naurettavaa että parisuhteessa pitäisi tämmöistä harrastaa. 🤣

Meillä ei ole harrastettu 35 vuoteen tämmöistä pelleilyä. 

Suhteenne perustuu siis sään kommentointiin jne. No mikäpä siinä, jos tykkää. 

Sää katsellaan netistä. Meillä on säätäkin parempi yhteys jossa ei sanoja tarvita. 

Kieltämättä tästä "parisuhde vaatii työtä" mantrasta tulee mieleen joku kivireen vetäminen, jossa lopulta uupuu.

Rakkaushan on ennen kaikkea tekoja, joten siinä mielessä voidaan puhua työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde ei ikinä kenelläkään vaatisi työtä, miksi meillä sitten on parisuhdeterapioita ynnä muuta sellaista? Mihin tarvitaan parisuhdetyöpajoja, jos parisuhde ei vaadi koskaan työtä? 

Olen käynyt parisuhdeterapiassa. Ainoa, joka teki siellä työtä, oli terapeutti. Me olimme hakemassa apua. Vähän sama kuin jos tilaan putkimiehen, hänhän siinä töitä tekee, ja minä saan putket kuntoon.

Niinkö? Tekö siis vain istuitte siellä paikallanne tekemättä yhtään mitään sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään? Että yhtään TYÖSTÄNEET ongelmianne, vaan kuuntelitte vain terapeuttia passiivisesti? 

Kyllä se on se putkimies, joka saa ne putket kuntoon, koska sinä et osallistu korjaustyöhön mitenkään. Sen sijaan terapiassa osallistut, jos yhtään olet valmis tekemään töitä parisuhteen pelastamiseksi. 

Haluaisin täsmentää, että meidän tapauksessamme terapiassa ei oltu liikkeellä parisuhteen pelastamiseksi.

Siellä juteltiin, aivan kuten juttelemme kotonakin, ja lisäksi siellä saatiin ulkopuolinen näkökulma erääseen asiaan.

Taidankin ryhtyä parisuhdeterapeutiksi. Helppoa rahaa, kun vain kuuntelee pariskunnan tavallista keskustelua :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Olen täysin samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa, ettei kumppanin huomioiminen ole mitään työtä vaan mukavaa yhdessä oloa, josta työ tosi kaukana. 

Eri. 

Miksi täällä on niin vahvasti vallalla ajatus, että työ ei voi olla mukavaa ja nautinnollista yhdessäoloa? Miten ankeissa paikoissa teette palkkatyötänne, jos käsitys työstänne on mukavuuden vastakohta? 

Työpaikkani on oikein kiva. Mutta parisuhteeni on silti erilaista kuin työnteko, ja parempaa kuin kivaa.

Eli et pysty ajattelemaan työtä muuna kuin ansiotyönä. Aika yksiulotteista. 

Ei varmaan sen yksiulotteisempaa kuin ajatella kaikkea ihmissuhteiden sisäistä toimintaa työntekona.

Sehän juuri on moniulotteista, että näkee työn muunakin kuin mekaanisena suorittamisena tai palkan ansaitsemisena. 

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse nähdä työnä.

Ei toki. Elämää voi elää vain hauskanpito mielessä. Mutta sitten on turha parkua, jos se parisuhde ei pysykään kasassa pelkällä hauskuudella. 

Turha on parkua niidenkään, jotka tekevät mielestään hirveästi töitä, eikä parisuhde pysykään kasassa.

-eri.

Luulitko olevasi kovinkin nokkela tuollaisella "ite oot tyhmä, koska sanoit" tyylisellä kommentoinnilla? 

En. Vaan toivon, että avoimin mielin miettisit, mihin pohjautuu ajatuksesi, että ne, jotka kokevat tekevänsä töitä suhteessaan, eroaisivat harvemmin tai eläisivät paremmassa suhteessa kuin ne, jotka eivät koe tekevänsä töitä.

Tuo on kuule ihan oma ajatuksesi. Minä en ole ikinä ajatellut mitään tuollaista. Enkä kirjoittanutkaan. Älä laita omia ajatuksiasi toisten ajatuksiksi. 

Tuossa yllä kirjoitit, että turha on parkua jos parisuhde ei pysy kasassa pelkällä hauskuudella. Siinähän sinä ensinnäkin asetat työnteon ja hauskuuden toistensa vastakohdaksi, ja toisekseen esität ennustuksen hauskan suhteen tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan jaksanut parisuhteissa mitään "syväluotaavia keskusteluja".

Ihan Sama ja ihan naurettavaa että parisuhteessa pitäisi tämmöistä harrastaa. 🤣

Meillä ei ole harrastettu 35 vuoteen tämmöistä pelleilyä. 

Suhteenne perustuu siis sään kommentointiin jne. No mikäpä siinä, jos tykkää. 

Sää katsellaan netistä. Meillä on säätäkin parempi yhteys jossa ei sanoja tarvita. 

Aika köyhää istua mykkänä kaiket päivät. Mutta mikäs siinä, jos tykkää tuollaisesta mykkäkoulusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse nähdä työnä.

Ei toki. Elämää voi elää vain hauskanpito mielessä. Mutta sitten on turha parkua, jos se parisuhde ei pysykään kasassa pelkällä hauskuudella. 

Toki parisuhteessa toisinaan kohtaa vaikeitakin asioita, muttei niidenkään selvittelyn tarvitse työltä tuntua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan konkreettinen työ, jota parisuhde vaatii on monissa perheissä aikataulujen yhteensovittaminen ja vastuun jakaminen kotitöistä, lasten kuskaamisista jne. jne. Ja se ei olekaan ihan kevyttä työtä ainakaan meillä kahden yrittäjän taloudessa. 

Parisuhde ei vaadi kotitöitä tai lasten kuskaamista. Perheen perustamiseen voi sitten liittyä enemmän työtä, mutta sekin on kaikki itse valittua. Voi tehdä nolla tai neljä lasta, voi rakentaa talon tai asua vuokralla eri osoitteissa, voi hankkia kolme koiraa tai pitää asunnon vimpan päälle siistinä.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä kaikki ovat heidän omia valintojaan. Se, että on saanut haluamansa asiat ja nyt elää haluamaansa arkea, on etuoikeus.

Jos asutaan yhdessä, jaetaan arki. Silloin parisuhde vaatii juuri konkreettista työn tekoa. Se hoitaa samalla henkistä hyvinvointia sitä aikaa varten, kun jäädään kahdestaan.