Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"
Kertokaahan nyt ikisinkulle mitä ihmettä tällä tarkoitetaan? Siis konkreettisesti, mitä se pitää sisällään?
N32
Kommentit (454)
401/454
|
22.04.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he, jotka vastustavat tätä "työntekoa" parisuhteessa ja kokevat sen negatiivisena heitä, jotka kokevat palkkatyönsäkin ikävänä? Se voisi selittää tätä hyökkäystä työntekoa vastaan.
Oli työ antoisaa, ikävää tai jotain siltä väliltä, se vaatii ylimääräistä yritystä ja ponnisteluja, joita kumppanin huomioiminen ei kaikilta vaadi.
Mistä näitä täydellisiä ihmisiä löytyy?
Mikäs vaikeus on olla kiva ja huomioiva alussa kun kaikki on niin ihanaa ja ollaan rakastuneita. Mutta en usko hetkeäkään, että vaikkapa 50v avioliiton aikana ei olisi _kertaakaan_ vaadittu yritystä tai ponnistelua huomioida toinen sillä tavalla miten hän tarvitsee. Toisen huomioimisenkin voi tehdä itsekkäällä tavalla, mutta se ei aina vastaa toisen tarpeita.
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Pelkkä omaehtoinen huomioiminen ei välttämättä. Puhut kuin toisen tarpeisiin vastaaminen olisi helppoa, tämä valitettavasti ei ole aina näin. Ihmiset muuttuu, tarpeet muuttuu, elämäntilanteet muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he, jotka vastustavat tätä "työntekoa" parisuhteessa ja kokevat sen negatiivisena heitä, jotka kokevat palkkatyönsäkin ikävänä? Se voisi selittää tätä hyökkäystä työntekoa vastaan.
Oli työ antoisaa, ikävää tai jotain siltä väliltä, se vaatii ylimääräistä yritystä ja ponnisteluja, joita kumppanin huomioiminen ei kaikilta vaadi.
Mistä näitä täydellisiä ihmisiä löytyy?
Mikäs vaikeus on olla kiva ja huomioiva alussa kun kaikki on niin ihanaa ja ollaan rakastuneita. Mutta en usko hetkeäkään, että vaikkapa 50v avioliiton aikana ei olisi _kertaakaan_ vaadittu yritystä tai ponnistelua huomioida toinen sillä tavalla miten hän tarvitsee. Toisen huomioimisenkin voi tehdä itsekkäällä tavalla, mutta se ei aina vastaa toisen tarpeita.
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Huomiointi onnistuu pidemmän päälle molemminpuolisesti vain ja vain silloin jos molemmat ovat alusta lähtien avoimia ja rehellisiä tunteistaan ja tarpeistaan. Ja kommunikoivat niistä toisilleen tarpeen mukaan. Suhteet joiden pohjalla on valhe tai epärehellisyys kaatuvat. Aina.
Minä pidän kommunikoinnista, siltä puhun siitä parisuhteen "työnä".
Kyse on siis siitä, että "parisuhteen työ" tarkoittaa tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, eli hieman turhaa kinata täällä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Rakkaus on jotain "vähän" enemmän kuin intohimo, vaikka se sitäkin on.
En ymmärrä ollenkaan ihmisiä jotka ottavat eron aina kun intohimo sammuu, en kerta kaikkiaan voi oppia ymmärtämään. Jätän tämän väännön siis tähän.
onnellinen rouva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he, jotka vastustavat tätä "työntekoa" parisuhteessa ja kokevat sen negatiivisena heitä, jotka kokevat palkkatyönsäkin ikävänä? Se voisi selittää tätä hyökkäystä työntekoa vastaan.
Oli työ antoisaa, ikävää tai jotain siltä väliltä, se vaatii ylimääräistä yritystä ja ponnisteluja, joita kumppanin huomioiminen ei kaikilta vaadi.
Mistä näitä täydellisiä ihmisiä löytyy?
Mikäs vaikeus on olla kiva ja huomioiva alussa kun kaikki on niin ihanaa ja ollaan rakastuneita. Mutta en usko hetkeäkään, että vaikkapa 50v avioliiton aikana ei olisi _kertaakaan_ vaadittu yritystä tai ponnistelua huomioida toinen sillä tavalla miten hän tarvitsee. Toisen huomioimisenkin voi tehdä itsekkäällä tavalla, mutta se ei aina vastaa toisen tarpeita.
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Huomiointi onnistuu pidemmän päälle molemminpuolisesti vain ja vain silloin jos molemmat ovat alusta lähtien avoimia ja rehellisiä tunteistaan ja tarpeistaan. Ja kommunikoivat niistä toisilleen tarpeen mukaan. Suhteet joiden pohjalla on valhe tai epärehellisyys kaatuvat. Aina.
Minä pidän kommunikoinnista, siltä puhun siitä parisuhteen "työnä".
Kyse on siis siitä, että "parisuhteen työ" tarkoittaa tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, eli hieman turhaa kinata täällä aiheesta.
En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä. Eli rehellinen kommunikointi rehellisesti heti suhteen alusta lähtien.
Minusta tuntuu oudolta että jotkut ovat pitkiäkin aikoja suhteessa jossa eivät itse kommunikoi avoimesti ja rehellisesti myös niistä vaikeista tunteistaan. Sanoisin että sellaisissa ihmisissä on jotain perustavan laatuisesti vialla ja se on harvoin korjattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun perusteella monella täällä on huono parisuhde. Kannattaa varmaan vaihtaa kumppania kun on noin työlästä.
Tai sitten käsitämme asian aivan eri tavalla. Miksi muuten olisin onnellisia, vaikka teemmekin "työtä" parisuhteemme eteen mieheni kanssa?
Tuomitseminen on tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Pelkkä omaehtoinen huomioiminen ei välttämättä. Puhut kuin toisen tarpeisiin vastaaminen olisi helppoa, tämä valitettavasti ei ole aina näin. Ihmiset muuttuu, tarpeet muuttuu, elämäntilanteet muuttuu.
Ihan puhumalla selviää tarpeet, ja ajan myötä toista on toki oppinut lukemaankin niin, ettei kaikkea tarvitse edes ääneen sanoa. Tottakai voin kirjoittaa vain omasta kokemuksestani, muilla omanlaisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Entä jos et enää 85-vuotiaana tunne intohimoa miestäi kohtaan, eroatko välittömästi? Pelkkä rakkaus ei riitä siinä kohtaa, tarttee olla intohimoa, aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Se liekki vaihtelee. Tämän tietää jokainen normaalilla mielenterveydellä varustettu.
Normaalilla mielenterveydellä mitähän seuraavaksi :D Yhdessä 14 vuotta, suhde edelleen yhtä kiihkeä kuin alussa. Töitä ei tarvitse tehdä kun on hauskaa, ihanaa ja turvallista yhdessä. Sitä kuuluisaa suhteen väljähtämistä odotellessa! Oikeesti, hankkikaa oikea kumppani niin huomaatte miten ihana parisuhde voi olla.
14v on lyhyt aika. Eihän intohimon tasaantuminen tarkoita väljähtymistä, et erota sävyjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Se liekki vaihtelee. Tämän tietää jokainen normaalilla mielenterveydellä varustettu.
Normaalilla mielenterveydellä mitähän seuraavaksi :D Yhdessä 14 vuotta, suhde edelleen yhtä kiihkeä kuin alussa. Töitä ei tarvitse tehdä kun on hauskaa, ihanaa ja turvallista yhdessä. Sitä kuuluisaa suhteen väljähtämistä odotellessa! Oikeesti, hankkikaa oikea kumppani niin huomaatte miten ihana parisuhde voi olla.
Trollaa vaan fantasiatarinoitasi. 🤣🤣🤣
Siis oikeasti mitä hittoa. Se, että sun parisuhde on paska ja työläs ei tarkota että kaikilla olis. Voi hyvää päivää.
Työläs ei ole sama kuin paska =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla ei olis miestä, en mitenkään jaksais ajella karvojani, meikata yms. Vahtia linjojani. On työlästä pitää itsensä nättinä. Jos olisin yksin, en kävisi välillä pitkiin aikoihin suihkussakaan mutta kun on toinen ihminen siinä joka täytyy ottaa huomioon niin sitten on pidettävä itsensä edes kohtalaisen puhtaana.
Sähän oot miehen unelma nainen. Sopivan riippuvainen muttet liian. Laitat miehen edelle unohtamalla itsesi. Sinkkujen naisten tulisi tosissaan miettiä haluaako he tosissaan vaihtaa vapauden sielunsa myymiseen. Sillä sitä naiselta halutaan. Et saa nauraa turhan kovaa, pitäydy miestä miellyttävissä aiheissa, reagoi älykellon syke hälytyksiin, pidä mielialan tsekkaus iltamia. Alkuun tällanen voi tuntua söpöltä. Aseta itsesi 20-30 vuoden päähän, tuntuuko silloinkin? Ota huomioon tuohpn ajanjaksolle mahtuvan lapsista koituvia murheita. Miehet omien sanojensa mukaan olettaa naisensa panostavan vuosikymmenten ajan täysillä perheeseensä. Samainen vaatija voi helposti pettää poikien reissulla etkä saisi ottaa tätä minään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Entä jos et enää 85-vuotiaana tunne intohimoa miestäi kohtaan, eroatko välittömästi? Pelkkä rakkaus ei riitä siinä kohtaa, tarttee olla intohimoa, aina?
Jos tuntee vetoa ihmiseen, intohimoa on. Taitaapi olla yleisempää se, että rakkautta löytyy mutta intohimoa ei -> väärä ihminen. Näin tämän asian näkisin.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun perusteella monella täällä on huono parisuhde. Kannattaa varmaan vaihtaa kumppania kun on noin työlästä.
Tai sitten käsitämme asian aivan eri tavalla. Miksi muuten olisin onnellisia, vaikka teemmekin "työtä" parisuhteemme eteen mieheni kanssa?
Tuomitseminen on tyhmää.
No tämä. Näitä tyyppejä riittää netissä ja somessa varsinkin jotka haluavat tuomita sellaisia ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään asioita yhteisen suhteen eteen. Pitkäkestoiset parisuhteet eivät vain koskaan ole pelkkää hattaraa ja huumaa niinkuin joku täällä jo sanoikin. Rakkaus on pidemmän päälle valinta ei pelkkä hetkellinen rakastumisvaiheen alkuhuuman tunne joka on todistettu myös fysiologisesti johtuvan hormonitoiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa, kun parisuhde tuntuu työltä, lienee aiheellista miettiä, onko suhteessa oikean henkilön kanssa. Huomioimisen ei pitäisi olla työlästä tai vaikeaa.
Tässä menee nyt huolella sekaisin parisuhteen työ, työläys ja se että suhde tuntuu työltä.
Hyvä suhde ei tunnu työltä tai työläältä, mutta silti sen eteen tehdään töitä.
Lukekaa enemmän ihmissuhde- ja psykologista kirjallisuutta, niin opitte sanojen eroja =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Pelkkä omaehtoinen huomioiminen ei välttämättä. Puhut kuin toisen tarpeisiin vastaaminen olisi helppoa, tämä valitettavasti ei ole aina näin. Ihmiset muuttuu, tarpeet muuttuu, elämäntilanteet muuttuu.
Ihan puhumalla selviää tarpeet, ja ajan myötä toista on toki oppinut lukemaankin niin, ettei kaikkea tarvitse edes ääneen sanoa. Tottakai voin kirjoittaa vain omasta kokemuksestani, muilla omanlaisensa.
Näinpä. Ja sitä puhumista sanotaan pariterapiassa juuri työksi, mitä tehdään parisuhteen eteen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kohtaa, kun parisuhde tuntuu työltä, lienee aiheellista miettiä, onko suhteessa oikean henkilön kanssa. Huomioimisen ei pitäisi olla työlästä tai vaikeaa.
Tässä menee nyt huolella sekaisin parisuhteen työ, työläys ja se että suhde tuntuu työltä.
Hyvä suhde ei tunnu työltä tai työläältä, mutta silti sen eteen tehdään töitä.
Lukekaa enemmän ihmissuhde- ja psykologista kirjallisuutta, niin opitte sanojen eroja =)
Se on pakenemista noilta. Pakenemista siltä että itse pitäisi tehdä edes jotain suhteen vuoksi eikä olla vaan hoivattava parisuhteen vapaamatkustelija.
Loppu viimein eivät kykene muuhun kuin hyppimään suhteista toisiin hetkellisen nautinnon haussaan jolla peittävät sitä syvää tyhjyyden tunnetta joka ehkä seurannut heitä jo lapsuudesta saakka.
Toisin sanoen jokainen suhde on heille laastari. Laastari haavoihin jotka heidän olisi pitänyt viimeistään varhaisaikuisuudessa hoitaa itse eikä käyttää muita ihmisiä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Pelkkä omaehtoinen huomioiminen ei välttämättä. Puhut kuin toisen tarpeisiin vastaaminen olisi helppoa, tämä valitettavasti ei ole aina näin. Ihmiset muuttuu, tarpeet muuttuu, elämäntilanteet muuttuu.
Ihan puhumalla selviää tarpeet, ja ajan myötä toista on toki oppinut lukemaankin niin, ettei kaikkea tarvitse edes ääneen sanoa. Tottakai voin kirjoittaa vain omasta kokemuksestani, muilla omanlaisensa.
Näinpä. Ja sitä puhumista sanotaan pariterapiassa juuri työksi, mitä tehdään parisuhteen eteen :)
Joillekin voi olla työtä, itselleni ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla ei olis miestä, en mitenkään jaksais ajella karvojani, meikata yms. Vahtia linjojani. On työlästä pitää itsensä nättinä. Jos olisin yksin, en kävisi välillä pitkiin aikoihin suihkussakaan mutta kun on toinen ihminen siinä joka täytyy ottaa huomioon niin sitten on pidettävä itsensä edes kohtalaisen puhtaana.
Sähän oot miehen unelma nainen. Sopivan riippuvainen muttet liian. Laitat miehen edelle unohtamalla itsesi. Sinkkujen naisten tulisi tosissaan miettiä haluaako he tosissaan vaihtaa vapauden sielunsa myymiseen. Sillä sitä naiselta halutaan. Et saa nauraa turhan kovaa, pitäydy miestä miellyttävissä aiheissa, reagoi älykellon syke hälytyksiin, pidä mielialan tsekkaus iltamia. Alkuun tällanen voi tuntua söpöltä. Aseta itsesi 20-30 vuoden päähän, tuntuuko silloinkin? Ota huomioon tuohpn ajanjaksolle mahtuvan lapsista koituvia murheita. Miehet omien sanojensa mukaan olettaa naisensa panostavan vuosikymmenten ajan täysillä perheeseensä. Samainen vaatija voi helposti pettää poikien reissulla etkä saisi ottaa tätä minään.
Kyllä naiset saa nykyään olla ihan omia itsejään. Ja naisetkin voi käydä tyttöjen reissuilla! Tervetuloa uudelle vuosituhannelle jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Pelkkä omaehtoinen huomioiminen ei välttämättä. Puhut kuin toisen tarpeisiin vastaaminen olisi helppoa, tämä valitettavasti ei ole aina näin. Ihmiset muuttuu, tarpeet muuttuu, elämäntilanteet muuttuu.
Ihan puhumalla selviää tarpeet, ja ajan myötä toista on toki oppinut lukemaankin niin, ettei kaikkea tarvitse edes ääneen sanoa. Tottakai voin kirjoittaa vain omasta kokemuksestani, muilla omanlaisensa.
Näinpä. Ja sitä puhumista sanotaan pariterapiassa juuri työksi, mitä tehdään parisuhteen eteen :)
Joillekin voi olla työtä, itselleni ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Näinkin. Mutta onko ihminen joka puhuu toista kun mitä oikeasti ajattelee kelvollinen kumppaniksi parisuhteeseen. Minusta ei ole. Vaan kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin voi olla työtä, itselleni ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Näinkin. Mutta onko ihminen joka puhuu toista kun mitä oikeasti ajattelee kelvollinen kumppaniksi parisuhteeseen. Minusta ei ole. Vaan kaikkea muuta.
En tiedä, miten kommenttini kirvoitti tämän kysymyksen, mutta ei minunkaan mielestäni. Tuohan on valehtelua.