Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"
Kertokaahan nyt ikisinkulle mitä ihmettä tällä tarkoitetaan? Siis konkreettisesti, mitä se pitää sisällään?
N32
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
Kai se "työ" tarkoittaa sitä, että ei voi pitää toista itsestäänselvyytenä, vaan on ajoittain vähän päiviteltävä parisuhteen tilaa ja tehtävä tarvittavia muutoksia. Ihminen muuttuu iän myötä ja parisuhteessa on oltava tila saada muuttua. Jos ei keskusteluyhteyttä ole, niin ihmiset muuttuvat hyvin todennäköisesti eri suhtiin ja huomaamatta eivät edes tunne toisiaan.
"Työ" on myös toisen huomioimista ja miellyttämistä. Itse ostan ajoittain kivoja hepeniä miehen mieleksi ja pidän itseni viehättävänä. Tätähän nykyisin kritisoidaan, ettei naisen pidä miellyttää miestä, mutta kyllä itse ainakin haluan olla miehen silmissä edelleen miellyttävä ja haluttava. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja miehet ovat visuaalisia olentoja. Mies myös tekee asioita, joista itse pidän. Lähtee jopa Ikeaan mukaan ;). Meillä on myös yhteistä tekemistä ja kumpikin tahoillaan tekee itselleen mielekästä työtä ja harrastaa.
Summa summarum, parisuhteen eteen tehtävä työ on parisuhteen ja kumppanin laittamista korkealle oman elämän prioriteeteissa.
Ja myös rehellistä kommunikointia tunteistaan ja tarpeistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sanottu edellä. Monet etenkin naiset tuntuvat olevan suorastaan riippuvaisia nakutukseen (joka on siis eräänlaista kontrolloimista ja pitäisikin puhua nalkuttavasta persoonallisuushäiriöstä: kaikki nalkuttajat tekevät tätä myös lapsilleen yms mutta tätä ei haluta sanoa ääneen. Ihminen jolla on NORMAALIT sosiaaliset, kommunikatiiviset ja empaattiset taidot ei todellakaan ikinä JOUDU nalkuttamaan) ja haukkuvat kilpaa puolisoitaan ja lapsiaan myös.
Luiskaan vaan moiset "kumppanit" ja uutta suoleen, sano: vaihtamalla nimittäin yleensä paranee!!! Mut on aika vaihaa maisemaa ja kumppania, jos homma tuntuu työnteolta ja erityisen iso PUNALIPPU jos alkaa tuntua siltä et se kumppani tekee sitä parisuhdetyötä (eli yrittää muuttaa toista, valitettavan moni mies sietää ihan liian pitkään normiston aineiden vuoksi näitä draamailevia ihmislapsia) tai alkaa viljellä termejä _metatyö_ tms silloin alkaa olla uhriutumis-manipulatiiviset ja gaslightning lähellä. <3
Mä oon tajunnut ajat sitten miesten idean parisuhteesta. Mies haluaa yhteen suuntaan kulkevan raiteen. Halutessaan mieshän poikkeaa vieras raiteella. Vaimon pitää pysyä kotona mieliala taulukon ja liitutaulun tykönä. Vieraista tultua käydään läpi illan tunnelmat. Tietenkään et saa koskaan kesken kaiken kysyä mistään. Neukkaroinnille varataan yleensä työpäivän jälkeen oma aika. Tyytyväisyys osoitetaan sängyssä, tsäkällä laskujen maksulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he, jotka vastustavat tätä "työntekoa" parisuhteessa ja kokevat sen negatiivisena heitä, jotka kokevat palkkatyönsäkin ikävänä? Se voisi selittää tätä hyökkäystä työntekoa vastaan.
Oli työ antoisaa, ikävää tai jotain siltä väliltä, se vaatii ylimääräistä yritystä ja ponnisteluja, joita kumppanin huomioiminen ei kaikilta vaadi.
Mistä näitä täydellisiä ihmisiä löytyy?
Mikäs vaikeus on olla kiva ja huomioiva alussa kun kaikki on niin ihanaa ja ollaan rakastuneita. Mutta en usko hetkeäkään, että vaikkapa 50v avioliiton aikana ei olisi _kertaakaan_ vaadittu yritystä tai ponnistelua huomioida toinen sillä tavalla miten hän tarvitsee. Toisen huomioimisenkin voi tehdä itsekkäällä tavalla, mutta se ei aina vastaa toisen tarpeita.
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen tarvitsee olla nalkuttamatta ja miehen lopettaa pahin sikailu.
Siis kummankin pitäisi pyrkiä eroon kusipäisyydestä? Aha.
Tää, siinähän pitäisi molempien tehdä töitä itsensä kanssa ennen parisuhteeseen ryhtymistä, koska parisuhde ei vaadi työtä mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kehittää itseään ja luonnettaan.
Kommunikaatio ei synny itsestään, iän ja elämäntilanteen mukaan on opiskeltava kommunikoimaan paremmin. Parin vuoden yhdessäolon jälkeen rakastumisvaihe alkaa mennä ohi ja täytyy opetella rakastamaan, se ei yleensä tapahdu itsestään.Miehille on usein vaikea opetella puhumaan tunteista, siihen kaatuu moni parisuhde. Eikä mies voi sitä yksinään opetella, se täytyy kumppanin kanssa tehdä.
Lisäksi tulee kaikki käytännön asiat, seksi myöskin.
Aina te naiset haluatte alistaa miehiä. "Kumppanin vaatimukset"
Et ole kumppaniainesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen tarvitsee olla nalkuttamatta ja miehen lopettaa pahin sikailu.
Siis kummankin pitäisi pyrkiä eroon kusipäisyydestä? Aha.
Tää, siinähän pitäisi molempien tehdä töitä itsensä kanssa ennen parisuhteeseen ryhtymistä, koska parisuhde ei vaadi työtä mielestäni.
Parhaimmillaan ihmisenä kehittyy läpi elämän, eli sitten yksin tai suhteessa, eikä sekään kaikille käy työstä, vaan tapahtuu ihan omalla painollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he, jotka vastustavat tätä "työntekoa" parisuhteessa ja kokevat sen negatiivisena heitä, jotka kokevat palkkatyönsäkin ikävänä? Se voisi selittää tätä hyökkäystä työntekoa vastaan.
Oli työ antoisaa, ikävää tai jotain siltä väliltä, se vaatii ylimääräistä yritystä ja ponnisteluja, joita kumppanin huomioiminen ei kaikilta vaadi.
Mistä näitä täydellisiä ihmisiä löytyy?
Mikäs vaikeus on olla kiva ja huomioiva alussa kun kaikki on niin ihanaa ja ollaan rakastuneita. Mutta en usko hetkeäkään, että vaikkapa 50v avioliiton aikana ei olisi _kertaakaan_ vaadittu yritystä tai ponnistelua huomioida toinen sillä tavalla miten hän tarvitsee. Toisen huomioimisenkin voi tehdä itsekkäällä tavalla, mutta se ei aina vastaa toisen tarpeita.
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Huomiointi onnistuu pidemmän päälle molemminpuolisesti vain ja vain silloin jos molemmat ovat alusta lähtien avoimia ja rehellisiä tunteistaan ja tarpeistaan. Ja kommunikoivat niistä toisilleen tarpeen mukaan. Suhteet joiden pohjalla on valhe tai epärehellisyys kaatuvat. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he, jotka vastustavat tätä "työntekoa" parisuhteessa ja kokevat sen negatiivisena heitä, jotka kokevat palkkatyönsäkin ikävänä? Se voisi selittää tätä hyökkäystä työntekoa vastaan.
Oli työ antoisaa, ikävää tai jotain siltä väliltä, se vaatii ylimääräistä yritystä ja ponnisteluja, joita kumppanin huomioiminen ei kaikilta vaadi.
Mistä näitä täydellisiä ihmisiä löytyy?
Mikäs vaikeus on olla kiva ja huomioiva alussa kun kaikki on niin ihanaa ja ollaan rakastuneita. Mutta en usko hetkeäkään, että vaikkapa 50v avioliiton aikana ei olisi _kertaakaan_ vaadittu yritystä tai ponnistelua huomioida toinen sillä tavalla miten hän tarvitsee. Toisen huomioimisenkin voi tehdä itsekkäällä tavalla, mutta se ei aina vastaa toisen tarpeita.
Ei ole mielestäni täydellisyyttä huomioida toinen. Ihmissuhde, jossa toisen huomioiminen jopa unohtuu ja pitää pakottaa, on oksymoron. Koko tarkoitushan on olla läsnä ja vastata toisen tarpeisiin, miksi muuten olla ihmissuhteessa? No, joillain näköjään muita syitä.
Huomiointi onnistuu pidemmän päälle molemminpuolisesti vain ja vain silloin jos molemmat ovat alusta lähtien avoimia ja rehellisiä tunteistaan ja tarpeistaan. Ja kommunikoivat niistä toisilleen tarpeen mukaan. Suhteet joiden pohjalla on valhe tai epärehellisyys kaatuvat. Aina.
No toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän keskustelun perusteella monella täällä on huono parisuhde. Kannattaa varmaan vaihtaa kumppania kun on noin työlästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun perusteella monella täällä on huono parisuhde. Kannattaa varmaan vaihtaa kumppania kun on noin työlästä.
Niin. Hyvässä parisuhteessa molemmat tekevät tarvittaessa työtä parisuhteen eteen. Huonossa ei. Kaikista huonoin ja kelvottomin ihminen on epärehellinen tyyppi joka ei tee mitään suhteen hyväksi. Reunalle jäänyt jämäpala jota ei kätilöimälläkään saa normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Se liekki vaihtelee. Tämän tietää jokainen normaalilla mielenterveydellä varustettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Se liekki vaihtelee. Tämän tietää jokainen normaalilla mielenterveydellä varustettu.
Normaalilla mielenterveydellä mitähän seuraavaksi :D Yhdessä 14 vuotta, suhde edelleen yhtä kiihkeä kuin alussa. Töitä ei tarvitse tehdä kun on hauskaa, ihanaa ja turvallista yhdessä. Sitä kuuluisaa suhteen väljähtämistä odotellessa! Oikeesti, hankkikaa oikea kumppani niin huomaatte miten ihana parisuhde voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Se liekki vaihtelee. Tämän tietää jokainen normaalilla mielenterveydellä varustettu.
Normaalilla mielenterveydellä mitähän seuraavaksi :D Yhdessä 14 vuotta, suhde edelleen yhtä kiihkeä kuin alussa. Töitä ei tarvitse tehdä kun on hauskaa, ihanaa ja turvallista yhdessä. Sitä kuuluisaa suhteen väljähtämistä odotellessa! Oikeesti, hankkikaa oikea kumppani niin huomaatte miten ihana parisuhde voi olla.
Trollaa vaan fantasiatarinoitasi. 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Se liekki vaihtelee. Tämän tietää jokainen normaalilla mielenterveydellä varustettu.
Normaalilla mielenterveydellä mitähän seuraavaksi :D Yhdessä 14 vuotta, suhde edelleen yhtä kiihkeä kuin alussa. Töitä ei tarvitse tehdä kun on hauskaa, ihanaa ja turvallista yhdessä. Sitä kuuluisaa suhteen väljähtämistä odotellessa! Oikeesti, hankkikaa oikea kumppani niin huomaatte miten ihana parisuhde voi olla.
Trollaa vaan fantasiatarinoitasi. 🤣🤣🤣
Siis oikeasti mitä hittoa. Se, että sun parisuhde on paska ja työläs ei tarkota että kaikilla olis. Voi hyvää päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Se liekki vaihtelee. Tämän tietää jokainen normaalilla mielenterveydellä varustettu.
Normaalilla mielenterveydellä mitähän seuraavaksi :D Yhdessä 14 vuotta, suhde edelleen yhtä kiihkeä kuin alussa. Töitä ei tarvitse tehdä kun on hauskaa, ihanaa ja turvallista yhdessä. Sitä kuuluisaa suhteen väljähtämistä odotellessa! Oikeesti, hankkikaa oikea kumppani niin huomaatte miten ihana parisuhde voi olla.
Trollaa vaan fantasiatarinoitasi. 🤣🤣🤣
Siis oikeasti mitä hittoa. Se, että sun parisuhde on paska ja työläs ei tarkota että kaikilla olis. Voi hyvää päivää.
Enemmänkin mua huvittaa lähinnä NPD:hen liittyvä splitting joillakin netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet kokevat sen toisen, rakkaankin huomioimisen työksi ihastumisvaiheen jälkeen. Ovatko he tunteineen väärässä? Pitääkö erota, koska "et ole oikean ihmisen kanssa"? Kehittymätöntä ja kypsymätöntä minusta. Enkä eroa, vaikka sinun mielestäsi olisinkin väärän kanssa naimisissa.
Rakkaus, fyysisyys, intohimo toista kohtaan on kehittymätöntä ja kypsymätöntä sinun mielestäsi? Kummallinen ajattelutapa. Itse en voisi elää tunneköyhässä ja intohimottomassa suhteessa.
? Nyt otit ihan omasta päästäsi nämä asiat. Edellisessä viestissä ei puhuttu intohimosta mitään, ja avioliitto on niin paljon muutakin kuin se.
Mutta jatketaan sanan käyttöä kun aloitit: Kehittymätöntä ja kypsymätöntä on se, että eroaa heti kun intohimo vähän laantuu. Monet menee joka intohimon perässä ja eroavat, kunnes taas intohimo sammuu edelliseen ja syttyy uuteen ihmiseen. Kyllä, erittäin kehittymätöntä ja kypsymätöntä!
Intohimo ei sammu oikean ihmisen kanssa. Jos sammuu, teitä ei ole tarkoitettu yhteen.
Henkisen teinin puhetta. Kasva aikuiseksi. Lapsien vanhemmaksi olet sopimaton.
Ja millähän perusteella? Koska mielestäni intohimo kuuluu parisuhteeseen aina?
Se liekki vaihtelee. Tämän tietää jokainen normaalilla mielenterveydellä varustettu.
Normaalilla mielenterveydellä mitähän seuraavaksi :D Yhdessä 14 vuotta, suhde edelleen yhtä kiihkeä kuin alussa. Töitä ei tarvitse tehdä kun on hauskaa, ihanaa ja turvallista yhdessä. Sitä kuuluisaa suhteen väljähtämistä odotellessa! Oikeesti, hankkikaa oikea kumppani niin huomaatte miten ihana parisuhde voi olla.
Trollaa vaan fantasiatarinoitasi. 🤣🤣🤣
Siis oikeasti mitä hittoa. Se, että sun parisuhde on paska ja työläs ei tarkota että kaikilla olis. Voi hyvää päivää.
Enemmänkin mua huvittaa lähinnä NPD:hen liittyvä splitting joillakin netissä.
Mitäpä jos menisit vaikka ottamaan suihin siltä omalta ukoltas. Tekisit vähän töitä. Frigidit täällä kateellisena hyökkää hyvän parisuhteen omaavien kimppuun. Oikeasti, sulla on ongelma.
Kai se "työ" tarkoittaa sitä, että ei voi pitää toista itsestäänselvyytenä, vaan on ajoittain vähän päiviteltävä parisuhteen tilaa ja tehtävä tarvittavia muutoksia. Ihminen muuttuu iän myötä ja parisuhteessa on oltava tila saada muuttua. Jos ei keskusteluyhteyttä ole, niin ihmiset muuttuvat hyvin todennäköisesti eri suhtiin ja huomaamatta eivät edes tunne toisiaan.
"Työ" on myös toisen huomioimista ja miellyttämistä. Itse ostan ajoittain kivoja hepeniä miehen mieleksi ja pidän itseni viehättävänä. Tätähän nykyisin kritisoidaan, ettei naisen pidä miellyttää miestä, mutta kyllä itse ainakin haluan olla miehen silmissä edelleen miellyttävä ja haluttava. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja miehet ovat visuaalisia olentoja. Mies myös tekee asioita, joista itse pidän. Lähtee jopa Ikeaan mukaan ;). Meillä on myös yhteistä tekemistä ja kumpikin tahoillaan tekee itselleen mielekästä työtä ja harrastaa.
Summa summarum, parisuhteen eteen tehtävä työ on parisuhteen ja kumppanin laittamista korkealle oman elämän prioriteeteissa.