Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"
Kertokaahan nyt ikisinkulle mitä ihmettä tällä tarkoitetaan? Siis konkreettisesti, mitä se pitää sisällään?
N32
Kommentit (454)
Vaikka toista rakastaisi kuinka paljon tahansa ja tietäisi että sovitte täydellisesti yhteen niin jokaisessa meissä on omat huonot puolemme ja kun niitä huonoja puolia katsoo päivästä toiseen niin kyllä siinä väkisinkin hermot menee. Musta tuo "parisuhteen eteen tarvitaan työtä" tarkoittaa sitä että pitää osata katsoa läpi sormien niitä huonoja puolia, hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on ne huonot puolet mukaan lukien ja muistutella aina välillä itseään siitä että mitä hyvät puolet on ja pitää huolen siitä että ne hyvät puolet aina voittaa. Hyvänä päivänä ja varsinkin suhteen alussa niitä huonoja puolia ei edes huomaa, mutta suhteen edetessä kun toiseen tottuu niin ne hyvät puolet saattaa jopa unohtua ja huonot puolet taas alkaa hiertää suhdetta aina vaan enemmän. Siinä vaiheessa ei välttämättä muista ollenkaan huomioida kumppaniaan positiivisesti vaan kaikki keskustelu on joko arkipäiväistä juoksevien asioiden hoitamista tai valittamista niistä huonoista puolista ja pahimmillaan riitelyä ja mykkäkoulua. Välillä se toisen positiivinen huomiointi tulee luonnostaan, mutta välillä pitää oikeasti muistuttaa itseään kaikista niistä kumppanin hyvistä puolista. Ja toimiva terve parisuhde vaatii sitä että jotenkin säännöllisesti osoittaa sanoilla ja teoilla että arvostaa ja rakastaa kumppaniaan kaikista niistä "vioista" huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Mustavalkoinen ajattelu oikein kukoistaa tuossa.
Kateellisuus oikein kukoistaa tässä :D Se, että ukkos ei huomioi sinua ei tarkoita sitä etteikö meidän avioliittomme olisi ihana. Ikävää, ettet ole löytänyt hyvää kumppania.
Kenenkään avioliitto ei ole koko ajan pelkästään ihana vuosikymmenestä toiseen. Sorry, joko sulla on valikoiva muisti egosi ja tekoehyen narratiivisi vuoksi, tai sitten vain valehtelet kiusallasi.
Mikä susta on tehnyt noin katkeran? Onko sinua petetty? Jätetty? En tiedä miten egoni liittyy toimivaan parisuhteeseeni.
Hapsu menee nyt tutimaan.
Onpa kateellista porukkaa täällä :D Enkä ole menossa nukkumaan vaan harrastamaan seksiä mieheni kanssa. Pääsee kohta töistä Ollaan lähetelty tuhmia viestejä ja molempia panettaa 😘 Varmaan menee taas pitkän kaavan mukaan aamuyön pikkutunneille saakka kun on viikonloppu.
No, todistit juuri olevasi tuolla kommentillasi henkisesti täysin uhma-ikäisen lapsen tasolla. Eipä siinä. Mutta toivottavasti sinulla ei ole lapsia huollettavana.
Vierailija kirjoitti:
"Tulee tehdä työtä parisuhteen eteen" kuulostaa teennäiseltä väkisin vääntämiseltä.
Pitää sisällään, että on mielisteltävä toista ja siedettävä sen jäkätystä tai piereskelyä. Välillä käydään parisuhdekeskusteluja.Ei kiitos.
Joo. Väkisin yrittämiseltä kuulostaa minustakin. Perusasetelmassa lienee vahvaa vastakkainasettua, jos puheessa pyörivät kompromissit ja työn tekemiset jatkuvina välttämättömyyksinä. Ihmisten pitää toki selvittää mitä haluavat ja sopia mitä yhdessä tehdään - välillä on myös paikallaan tarkistaa suunta, tavoitteet ja halut. Mutta ei sen pitäisi olla mikään viikoittainen tai kuukausittainen prosessi. Jos koko ajan menee kivi kenkään ellei selvennetä, sanallisteta ja erikseen huomioida, kyseessä on energiaa syövä tyhjäntoimittaminen, veden kantaminen kaivoon. Sitten kun ei enää jakseta "tehdä työtä" homma hajoaa.
Mitä enemmän tarpeet, halut ja kommunkaatiovaatimukset eroavat, sitä enemmän sitä 'työtä' tarvitaan suhteen pitämseksi edes kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka toista rakastaisi kuinka paljon tahansa ja tietäisi että sovitte täydellisesti yhteen niin jokaisessa meissä on omat huonot puolemme ja kun niitä huonoja puolia katsoo päivästä toiseen niin kyllä siinä väkisinkin hermot menee. Musta tuo "parisuhteen eteen tarvitaan työtä" tarkoittaa sitä että pitää osata katsoa läpi sormien niitä huonoja puolia, hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on ne huonot puolet mukaan lukien ja muistutella aina välillä itseään siitä että mitä hyvät puolet on ja pitää huolen siitä että ne hyvät puolet aina voittaa. Hyvänä päivänä ja varsinkin suhteen alussa niitä huonoja puolia ei edes huomaa, mutta suhteen edetessä kun toiseen tottuu niin ne hyvät puolet saattaa jopa unohtua ja huonot puolet taas alkaa hiertää suhdetta aina vaan enemmän. Siinä vaiheessa ei välttämättä muista ollenkaan huomioida kumppaniaan positiivisesti vaan kaikki keskustelu on joko arkipäiväistä juoksevien asioiden hoitamista tai valittamista niistä huonoista puolista ja pahimmillaan riitelyä ja mykkäkoulua. Välillä se toisen positiivinen huomiointi tulee luonnostaan, mutta välillä pitää oikeasti muistuttaa itseään kaikista niistä kumppanin hyvistä puolista. Ja toimiva terve parisuhde vaatii sitä että jotenkin säännöllisesti osoittaa sanoilla ja teoilla että arvostaa ja rakastaa kumppaniaan kaikista niistä "vioista" huolimatta.
Olipa kypsästi kirjoitettu. Minua on nykypäivänä ihmetyttänyt enenemässä määrin se kuinka ihmiset ulkoistavat suhteissaan onnellisuuden sen toisen tehtäväksi. Itse ei olla valmiita tekemään mitään. Sitten eroillaan, hypitään suhteista toiseen muutaman vuoden välein eikä siltikään olla onnellisia. Koskaan ei katsota peiliin että voisiko se oman elämän rikkonaisuus johtua omasta käytöksestä ja epärealistisista odotuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Mustavalkoinen ajattelu oikein kukoistaa tuossa.
Kateellisuus oikein kukoistaa tässä :D Se, että ukkos ei huomioi sinua ei tarkoita sitä etteikö meidän avioliittomme olisi ihana. Ikävää, ettet ole löytänyt hyvää kumppania.
Kenenkään avioliitto ei ole koko ajan pelkästään ihana vuosikymmenestä toiseen. Sorry, joko sulla on valikoiva muisti egosi ja tekoehyen narratiivisi vuoksi, tai sitten vain valehtelet kiusallasi.
Mikä susta on tehnyt noin katkeran? Onko sinua petetty? Jätetty? En tiedä miten egoni liittyy toimivaan parisuhteeseeni.
Hapsu menee nyt tutimaan.
Onpa kateellista porukkaa täällä :D Enkä ole menossa nukkumaan vaan harrastamaan seksiä mieheni kanssa. Pääsee kohta töistä Ollaan lähetelty tuhmia viestejä ja molempia panettaa 😘 Varmaan menee taas pitkän kaavan mukaan aamuyön pikkutunneille saakka kun on viikonloppu.
No, todistit juuri olevasi tuolla kommentillasi henkisesti täysin uhma-ikäisen lapsen tasolla. Eipä siinä. Mutta toivottavasti sinulla ei ole lapsia huollettavana.
Kuka se haukkui minua hapsuksi? Mitä ikinä tarkoittaakaan. Se, että sun seksielämä on köyhää/olematonta, ei tarkoita sitä ettenkö minä saisi puhua omastani. Tämähän on keskustelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Visitor V3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tulee tehdä työtä parisuhteen eteen" kuulostaa teennäiseltä väkisin vääntämiseltä.
Pitää sisällään, että on mielisteltävä toista ja siedettävä sen jäkätystä tai piereskelyä. Välillä käydään parisuhdekeskusteluja.Ei kiitos.
Joo. Väkisin yrittämiseltä kuulostaa minustakin. Perusasetelmassa lienee vahvaa vastakkainasettua, jos puheessa pyörivät kompromissit ja työn tekemiset jatkuvina välttämättömyyksinä. Ihmisten pitää toki selvittää mitä haluavat ja sopia mitä yhdessä tehdään - välillä on myös paikallaan tarkistaa suunta, tavoitteet ja halut. Mutta ei sen pitäisi olla mikään viikoittainen tai kuukausittainen prosessi. Jos koko ajan menee kivi kenkään ellei selvennetä, sanallisteta ja erikseen huomioida, kyseessä on energiaa syövä tyhjäntoimittaminen, veden kantaminen kaivoon. Sitten kun ei enää jakseta "tehdä työtä" homma hajoaa.
Mitä enemmän tarpeet, halut ja kommunkaatiovaatimukset eroavat, sitä enemmän sitä 'työtä' tarvitaan suhteen pitämseksi edes kasassa.
Totta. Siinä vaiheessa jos kalenteroi jotain viikoittaisia sessioita siitä että joissa lässytetään epäaitoa siirappista höttöä niin on parempi erota. Samaan aikaan sanon että työnteko parisuhteen eteen tarkoittaa itsetuntemuksen ja itsereflektion kehittämistä. Onnellisuutensa ulkoistaminen kumppaninsa tehtäväksi on kypsymättömän ihmisen piirre.
Vierailija kirjoitti:
Visitor V3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tulee tehdä työtä parisuhteen eteen" kuulostaa teennäiseltä väkisin vääntämiseltä.
Pitää sisällään, että on mielisteltävä toista ja siedettävä sen jäkätystä tai piereskelyä. Välillä käydään parisuhdekeskusteluja.Ei kiitos.
Joo. Väkisin yrittämiseltä kuulostaa minustakin. Perusasetelmassa lienee vahvaa vastakkainasettua, jos puheessa pyörivät kompromissit ja työn tekemiset jatkuvina välttämättömyyksinä. Ihmisten pitää toki selvittää mitä haluavat ja sopia mitä yhdessä tehdään - välillä on myös paikallaan tarkistaa suunta, tavoitteet ja halut. Mutta ei sen pitäisi olla mikään viikoittainen tai kuukausittainen prosessi. Jos koko ajan menee kivi kenkään ellei selvennetä, sanallisteta ja erikseen huomioida, kyseessä on energiaa syövä tyhjäntoimittaminen, veden kantaminen kaivoon. Sitten kun ei enää jakseta "tehdä työtä" homma hajoaa.
Mitä enemmän tarpeet, halut ja kommunkaatiovaatimukset eroavat, sitä enemmän sitä 'työtä' tarvitaan suhteen pitämseksi edes kasassa.
Totta. Siinä vaiheessa jos kalenteroi jotain viikoittaisia sessioita siitä että joissa lässytetään epäaitoa siirappista höttöä niin on parempi erota. Samaan aikaan sanon että työnteko parisuhteen eteen tarkoittaa itsetuntemuksen ja itsereflektion kehittämistä. Onnellisuutensa ulkoistaminen kumppaninsa tehtäväksi on kypsymättömän ihmisen piirre.
Mitä on epäaito siirappinen höttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Mustavalkoinen ajattelu oikein kukoistaa tuossa.
Kateellisuus oikein kukoistaa tässä :D Se, että ukkos ei huomioi sinua ei tarkoita sitä etteikö meidän avioliittomme olisi ihana. Ikävää, ettet ole löytänyt hyvää kumppania.
Kenenkään avioliitto ei ole koko ajan pelkästään ihana vuosikymmenestä toiseen. Sorry, joko sulla on valikoiva muisti egosi ja tekoehyen narratiivisi vuoksi, tai sitten vain valehtelet kiusallasi.
Mikä susta on tehnyt noin katkeran? Onko sinua petetty? Jätetty? En tiedä miten egoni liittyy toimivaan parisuhteeseeni.
Hapsu menee nyt tutimaan.
Onpa kateellista porukkaa täällä :D Enkä ole menossa nukkumaan vaan harrastamaan seksiä mieheni kanssa. Pääsee kohta töistä Ollaan lähetelty tuhmia viestejä ja molempia panettaa 😘 Varmaan menee taas pitkän kaavan mukaan aamuyön pikkutunneille saakka kun on viikonloppu.
No, todistit juuri olevasi tuolla kommentillasi henkisesti täysin uhma-ikäisen lapsen tasolla. Eipä siinä. Mutta toivottavasti sinulla ei ole lapsia huollettavana.
Kuka se haukkui minua hapsuksi? Mitä ikinä tarkoittaakaan. Se, että sun seksielämä on köyhää/olematonta, ei tarkoita sitä ettenkö minä saisi puhua omastani. Tämähän on keskustelu?
Sulla on täysi oikeus tietenkin hehkutella omaa seksielämääsi täällä mammapalstalla ihan niin paljon kuin sielu sietää. Lähinnä se hehkuttamisen tarve kertoo sinusta itsestäsi. Ylipäätään olen miettinyt mistä ihmiselle joka on oikeasti tasapainoisessa ja turvallisen tasaisessa parisuhteessa tulisi tarve julkisesti tuoda esiin seksielämäänsä. Se kertoo epävarmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visitor V3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tulee tehdä työtä parisuhteen eteen" kuulostaa teennäiseltä väkisin vääntämiseltä.
Pitää sisällään, että on mielisteltävä toista ja siedettävä sen jäkätystä tai piereskelyä. Välillä käydään parisuhdekeskusteluja.Ei kiitos.
Joo. Väkisin yrittämiseltä kuulostaa minustakin. Perusasetelmassa lienee vahvaa vastakkainasettua, jos puheessa pyörivät kompromissit ja työn tekemiset jatkuvina välttämättömyyksinä. Ihmisten pitää toki selvittää mitä haluavat ja sopia mitä yhdessä tehdään - välillä on myös paikallaan tarkistaa suunta, tavoitteet ja halut. Mutta ei sen pitäisi olla mikään viikoittainen tai kuukausittainen prosessi. Jos koko ajan menee kivi kenkään ellei selvennetä, sanallisteta ja erikseen huomioida, kyseessä on energiaa syövä tyhjäntoimittaminen, veden kantaminen kaivoon. Sitten kun ei enää jakseta "tehdä työtä" homma hajoaa.
Mitä enemmän tarpeet, halut ja kommunkaatiovaatimukset eroavat, sitä enemmän sitä 'työtä' tarvitaan suhteen pitämseksi edes kasassa.
Totta. Siinä vaiheessa jos kalenteroi jotain viikoittaisia sessioita siitä että joissa lässytetään epäaitoa siirappista höttöä niin on parempi erota. Samaan aikaan sanon että työnteko parisuhteen eteen tarkoittaa itsetuntemuksen ja itsereflektion kehittämistä. Onnellisuutensa ulkoistaminen kumppaninsa tehtäväksi on kypsymättömän ihmisen piirre.
Mitä on epäaito siirappinen höttö?
Puhuu rakkaudesta mutta ei teoin osoita sitä suhteen hankalampina jaksoina joita tulee kuitenkin. Parisuhteiden vapaamatkustaja siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Mustavalkoinen ajattelu oikein kukoistaa tuossa.
Kateellisuus oikein kukoistaa tässä :D Se, että ukkos ei huomioi sinua ei tarkoita sitä etteikö meidän avioliittomme olisi ihana. Ikävää, ettet ole löytänyt hyvää kumppania.
Kenenkään avioliitto ei ole koko ajan pelkästään ihana vuosikymmenestä toiseen. Sorry, joko sulla on valikoiva muisti egosi ja tekoehyen narratiivisi vuoksi, tai sitten vain valehtelet kiusallasi.
Mikä susta on tehnyt noin katkeran? Onko sinua petetty? Jätetty? En tiedä miten egoni liittyy toimivaan parisuhteeseeni.
Hapsu menee nyt tutimaan.
Onpa kateellista porukkaa täällä :D Enkä ole menossa nukkumaan vaan harrastamaan seksiä mieheni kanssa. Pääsee kohta töistä Ollaan lähetelty tuhmia viestejä ja molempia panettaa 😘 Varmaan menee taas pitkän kaavan mukaan aamuyön pikkutunneille saakka kun on viikonloppu.
No, todistit juuri olevasi tuolla kommentillasi henkisesti täysin uhma-ikäisen lapsen tasolla. Eipä siinä. Mutta toivottavasti sinulla ei ole lapsia huollettavana.
Kuka se haukkui minua hapsuksi? Mitä ikinä tarkoittaakaan. Se, että sun seksielämä on köyhää/olematonta, ei tarkoita sitä ettenkö minä saisi puhua omastani. Tämähän on keskustelu?
Sulla on täysi oikeus tietenkin hehkutella omaa seksielämääsi täällä mammapalstalla ihan niin paljon kuin sielu sietää. Lähinnä se hehkuttamisen tarve kertoo sinusta itsestäsi. Ylipäätään olen miettinyt mistä ihmiselle joka on oikeasti tasapainoisessa ja turvallisen tasaisessa parisuhteessa tulisi tarve julkisesti tuoda esiin seksielämäänsä. Se kertoo epävarmuudesta.
Epävarmuudesta kertoo muiden suhteiden dissaaminen. Tämä on keskustelupalsta ja täällä saa puhua seksistä. Vaikka sitten siitä miten ihanaa se oman miehen kanssa on.
Ei ole tarvinnut tehdä. Ihan hyvin on asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.
En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on sanan työ käytössä tässä yhteydessä. Miksi työ ei voisi olla mukavaa ja itse valittua tekemistä eli normaalia olemista ja elämistä? Kuulostaa siltä, että sinulle työ on aina jotenkin negatiivinen asia.
Mulle työ on sitä, että erikseen tietoisesti näkee vaivaa jonkin eteen. Se, että huomioin ihmissuhteissa toiset ihmiset, ei ole vaivannäköä, vaan normaalia olemista. Täällä toistuu, että "pitää/täytyy" (muistaa??) huomioida toinen. Outo ajatus, ettei se tulisi ihan itsestään ja luonnostaan, siihenhän ihmissuhteet perustuvat.
Ihan mielenkiinnosta: Kuinka pitkä on pisin parisuhteesi?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta oma pisin parisuhteeni on kestänyt tähän mennessä 29v ja allekirjoitan tuon edellisen mielipiteen täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Mustavalkoinen ajattelu oikein kukoistaa tuossa.
Kateellisuus oikein kukoistaa tässä :D Se, että ukkos ei huomioi sinua ei tarkoita sitä etteikö meidän avioliittomme olisi ihana. Ikävää, ettet ole löytänyt hyvää kumppania.
Kenenkään avioliitto ei ole koko ajan pelkästään ihana vuosikymmenestä toiseen. Sorry, joko sulla on valikoiva muisti egosi ja tekoehyen narratiivisi vuoksi, tai sitten vain valehtelet kiusallasi.
Mikä susta on tehnyt noin katkeran? Onko sinua petetty? Jätetty? En tiedä miten egoni liittyy toimivaan parisuhteeseeni.
Hapsu menee nyt tutimaan.
Onpa kateellista porukkaa täällä :D Enkä ole menossa nukkumaan vaan harrastamaan seksiä mieheni kanssa. Pääsee kohta töistä Ollaan lähetelty tuhmia viestejä ja molempia panettaa 😘 Varmaan menee taas pitkän kaavan mukaan aamuyön pikkutunneille saakka kun on viikonloppu.
No, todistit juuri olevasi tuolla kommentillasi henkisesti täysin uhma-ikäisen lapsen tasolla. Eipä siinä. Mutta toivottavasti sinulla ei ole lapsia huollettavana.
Kuka se haukkui minua hapsuksi? Mitä ikinä tarkoittaakaan. Se, että sun seksielämä on köyhää/olematonta, ei tarkoita sitä ettenkö minä saisi puhua omastani. Tämähän on keskustelu?
Sulla on täysi oikeus tietenkin hehkutella omaa seksielämääsi täällä mammapalstalla ihan niin paljon kuin sielu sietää. Lähinnä se hehkuttamisen tarve kertoo sinusta itsestäsi. Ylipäätään olen miettinyt mistä ihmiselle joka on oikeasti tasapainoisessa ja turvallisen tasaisessa parisuhteessa tulisi tarve julkisesti tuoda esiin seksielämäänsä. Se kertoo epävarmuudesta.
Epävarmuudesta kertoo muiden suhteiden dissaaminen. Tämä on keskustelupalsta ja täällä saa puhua seksistä. Vaikka sitten siitä miten ihanaa se oman miehen kanssa on.
P.S hehkuttaminen kertoo siitä että hehkuttaja on innoissaan ja onnellinen hehkutettavasta asiasta. Ei sen kummempaa. Täällä av-mammat hehkuttaa mm. lastensa hyviä koulutodistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta ollaan oltu miehen kanssa naimisissa ja vielä ei ole tarvinnut töitä tehdä. Huomioidaan toisiamme arjessa joka päivä. Nämä asiat tulee luonnostaan koska rakastetaan toisiamme. Intohimo ja seksi on myös tärkeä asia. Ei avioliitto/parisuhde ole mitään työtä oikean ihmisen kanssa. Miksi toisen huomioiminen olisi työtä? Jos parisuhde tuntuu jotenkin työteliäältä, et ole oikean ihmisen kanssa.
Mustavalkoinen ajattelu oikein kukoistaa tuossa.
Kateellisuus oikein kukoistaa tässä :D Se, että ukkos ei huomioi sinua ei tarkoita sitä etteikö meidän avioliittomme olisi ihana. Ikävää, ettet ole löytänyt hyvää kumppania.
Kenenkään avioliitto ei ole koko ajan pelkästään ihana vuosikymmenestä toiseen. Sorry, joko sulla on valikoiva muisti egosi ja tekoehyen narratiivisi vuoksi, tai sitten vain valehtelet kiusallasi.
Mikä susta on tehnyt noin katkeran? Onko sinua petetty? Jätetty? En tiedä miten egoni liittyy toimivaan parisuhteeseeni.
Hapsu menee nyt tutimaan.
Onpa kateellista porukkaa täällä :D Enkä ole menossa nukkumaan vaan harrastamaan seksiä mieheni kanssa. Pääsee kohta töistä Ollaan lähetelty tuhmia viestejä ja molempia panettaa 😘 Varmaan menee taas pitkän kaavan mukaan aamuyön pikkutunneille saakka kun on viikonloppu.
No, todistit juuri olevasi tuolla kommentillasi henkisesti täysin uhma-ikäisen lapsen tasolla. Eipä siinä. Mutta toivottavasti sinulla ei ole lapsia huollettavana.
Kuka se haukkui minua hapsuksi? Mitä ikinä tarkoittaakaan. Se, että sun seksielämä on köyhää/olematonta, ei tarkoita sitä ettenkö minä saisi puhua omastani. Tämähän on keskustelu?
Sulla on täysi oikeus tietenkin hehkutella omaa seksielämääsi täällä mammapalstalla ihan niin paljon kuin sielu sietää. Lähinnä se hehkuttamisen tarve kertoo sinusta itsestäsi. Ylipäätään olen miettinyt mistä ihmiselle joka on oikeasti tasapainoisessa ja turvallisen tasaisessa parisuhteessa tulisi tarve julkisesti tuoda esiin seksielämäänsä. Se kertoo epävarmuudesta.
Seksielämällään hehkuttelija on usein huomiohakuinen persoona muutoinkin. Hänellä voi olla vaillejäämisen kokemus lapsuudesta kun vanhemman hoiva ollut vajavaista. Sitten teininä ja nuorena aikuisena ulkopuolelle jäämisen kokemus. Siksi seksielämällä itselleen huomion saanti keinona.
Vierailija kirjoitti:
Vain todella jälkeenjäänyt ajattelee että parisuhde olisi vain pelkkää siirappia ja hattaraa vuosikymmenestä toiseen. Sellaiselta puuttuu kyky rakastaa. Ja yleensä se näkyy myös sellaisen ihmisen elämänhistoriasta hyvin selvästi.
Juuri näin. Eroja toisensa jälkeen, katkeria exiä, sekavia kuvioita, pettämistä. Mikään noista ei ennusta auvoisaa loppuelämää siinä uudessakaan suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka toista rakastaisi kuinka paljon tahansa ja tietäisi että sovitte täydellisesti yhteen niin jokaisessa meissä on omat huonot puolemme ja kun niitä huonoja puolia katsoo päivästä toiseen niin kyllä siinä väkisinkin hermot menee. Musta tuo "parisuhteen eteen tarvitaan työtä" tarkoittaa sitä että pitää osata katsoa läpi sormien niitä huonoja puolia, hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on ne huonot puolet mukaan lukien ja muistutella aina välillä itseään siitä että mitä hyvät puolet on ja pitää huolen siitä että ne hyvät puolet aina voittaa. Hyvänä päivänä ja varsinkin suhteen alussa niitä huonoja puolia ei edes huomaa, mutta suhteen edetessä kun toiseen tottuu niin ne hyvät puolet saattaa jopa unohtua ja huonot puolet taas alkaa hiertää suhdetta aina vaan enemmän. Siinä vaiheessa ei välttämättä muista ollenkaan huomioida kumppaniaan positiivisesti vaan kaikki keskustelu on joko arkipäiväistä juoksevien asioiden hoitamista tai valittamista niistä huonoista puolista ja pahimmillaan riitelyä ja mykkäkoulua. Välillä se toisen positiivinen huomiointi tulee luonnostaan, mutta välillä pitää oikeasti muistuttaa itseään kaikista niistä kumppanin hyvistä puolista. Ja toimiva terve parisuhde vaatii sitä että jotenkin säännöllisesti osoittaa sanoilla ja teoilla että arvostaa ja rakastaa kumppaniaan kaikista niistä "vioista" huolimatta.
Olipa kypsästi kirjoitettu. Minua on nykypäivänä ihmetyttänyt enenemässä määrin se kuinka ihmiset ulkoistavat suhteissaan onnellisuuden sen toisen tehtäväksi. Itse ei olla valmiita tekemään mitään. Sitten eroillaan, hypitään suhteista toiseen muutaman vuoden välein eikä siltikään olla onnellisia. Koskaan ei katsota peiliin että voisiko se oman elämän rikkonaisuus johtua omasta käytöksestä ja epärealistisista odotuksista.
Mikä tämä nykypäivä on? Parin viime vuoden aikana mielestäsi esiin tullut ilmiö, vai jo vaikkapa 10 sitten ?
Kyllä minä ainakin tarvitsin rinnalleni ihmisen jonka kanssa onnellisena olo ylipäätään oli mahdollista. Vaikka miten olisin katsonut peiliin, niin se ei olisi tehnyt jostain kumppaniehdokkaasta vakaata, omillaan toimeentulevaa, ja kanssani samanlaiset tulevaisuuden toiveet omaavaa henkilöä joka on minulle tukena ja turvana.
Heti kun rinnalle löytyi kumppani joka pystyi tarjoamaan vakautta, ja tasaista yhteistä elämää, niin eipä tarvinnut enää vaihtaa.
Kuvittelin itsekin jossain vaiheessa että odotukseni eivät ehkä olisi realistisia, mutta onneksi en silti antanut periksi ja tyytynyt mihinkään suhteeseen jossa minulla oli huono olla, sillä muuten kituisin sillä varmaan vieläkin hammasta purren enkä olisi ikinä löytänyt tätä ihmisteä rinnalleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visitor V3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tulee tehdä työtä parisuhteen eteen" kuulostaa teennäiseltä väkisin vääntämiseltä.
Pitää sisällään, että on mielisteltävä toista ja siedettävä sen jäkätystä tai piereskelyä. Välillä käydään parisuhdekeskusteluja.Ei kiitos.
Joo. Väkisin yrittämiseltä kuulostaa minustakin. Perusasetelmassa lienee vahvaa vastakkainasettua, jos puheessa pyörivät kompromissit ja työn tekemiset jatkuvina välttämättömyyksinä. Ihmisten pitää toki selvittää mitä haluavat ja sopia mitä yhdessä tehdään - välillä on myös paikallaan tarkistaa suunta, tavoitteet ja halut. Mutta ei sen pitäisi olla mikään viikoittainen tai kuukausittainen prosessi. Jos koko ajan menee kivi kenkään ellei selvennetä, sanallisteta ja erikseen huomioida, kyseessä on energiaa syövä tyhjäntoimittaminen, veden kantaminen kaivoon. Sitten kun ei enää jakseta "tehdä työtä" homma hajoaa.
Mitä enemmän tarpeet, halut ja kommunkaatiovaatimukset eroavat, sitä enemmän sitä 'työtä' tarvitaan suhteen pitämseksi edes kasassa.
Totta. Siinä vaiheessa jos kalenteroi jotain viikoittaisia sessioita siitä että joissa lässytetään epäaitoa siirappista höttöä niin on parempi erota. Samaan aikaan sanon että työnteko parisuhteen eteen tarkoittaa itsetuntemuksen ja itsereflektion kehittämistä. Onnellisuutensa ulkoistaminen kumppaninsa tehtäväksi on kypsymättömän ihmisen piirre.
Mitä on epäaito siirappinen höttö?
Sellaista mitä näkee leffoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka toista rakastaisi kuinka paljon tahansa ja tietäisi että sovitte täydellisesti yhteen niin jokaisessa meissä on omat huonot puolemme ja kun niitä huonoja puolia katsoo päivästä toiseen niin kyllä siinä väkisinkin hermot menee. Musta tuo "parisuhteen eteen tarvitaan työtä" tarkoittaa sitä että pitää osata katsoa läpi sormien niitä huonoja puolia, hyväksyä kumppani sellaisena kuin hän on ne huonot puolet mukaan lukien ja muistutella aina välillä itseään siitä että mitä hyvät puolet on ja pitää huolen siitä että ne hyvät puolet aina voittaa. Hyvänä päivänä ja varsinkin suhteen alussa niitä huonoja puolia ei edes huomaa, mutta suhteen edetessä kun toiseen tottuu niin ne hyvät puolet saattaa jopa unohtua ja huonot puolet taas alkaa hiertää suhdetta aina vaan enemmän. Siinä vaiheessa ei välttämättä muista ollenkaan huomioida kumppaniaan positiivisesti vaan kaikki keskustelu on joko arkipäiväistä juoksevien asioiden hoitamista tai valittamista niistä huonoista puolista ja pahimmillaan riitelyä ja mykkäkoulua. Välillä se toisen positiivinen huomiointi tulee luonnostaan, mutta välillä pitää oikeasti muistuttaa itseään kaikista niistä kumppanin hyvistä puolista. Ja toimiva terve parisuhde vaatii sitä että jotenkin säännöllisesti osoittaa sanoilla ja teoilla että arvostaa ja rakastaa kumppaniaan kaikista niistä "vioista" huolimatta.
Olipa kypsästi kirjoitettu. Minua on nykypäivänä ihmetyttänyt enenemässä määrin se kuinka ihmiset ulkoistavat suhteissaan onnellisuuden sen toisen tehtäväksi. Itse ei olla valmiita tekemään mitään. Sitten eroillaan, hypitään suhteista toiseen muutaman vuoden välein eikä siltikään olla onnellisia. Koskaan ei katsota peiliin että voisiko se oman elämän rikkonaisuus johtua omasta käytöksestä ja epärealistisista odotuksista.
Mikä tämä nykypäivä on? Parin viime vuoden aikana mielestäsi esiin tullut ilmiö, vai jo vaikkapa 10 sitten ?
Kyllä minä ainakin tarvitsin rinnalleni ihmisen jonka kanssa onnellisena olo ylipäätään oli mahdollista. Vaikka miten olisin katsonut peiliin, niin se ei olisi tehnyt jostain kumppaniehdokkaasta vakaata, omillaan toimeentulevaa, ja kanssani samanlaiset tulevaisuuden toiveet omaavaa henkilöä joka on minulle tukena ja turvana.
Heti kun rinnalle löytyi kumppani joka pystyi tarjoamaan vakautta, ja tasaista yhteistä elämää, niin eipä tarvinnut enää vaihtaa.
Kuvittelin itsekin jossain vaiheessa että odotukseni eivät ehkä olisi realistisia, mutta onneksi en silti antanut periksi ja tyytynyt mihinkään suhteeseen jossa minulla oli huono olla, sillä muuten kituisin sillä varmaan vieläkin hammasta purren enkä olisi ikinä löytänyt tätä ihmisteä rinnalleni.
Sinun odotukset ovat täysin normaaleja ja realistisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visitor V3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tulee tehdä työtä parisuhteen eteen" kuulostaa teennäiseltä väkisin vääntämiseltä.
Pitää sisällään, että on mielisteltävä toista ja siedettävä sen jäkätystä tai piereskelyä. Välillä käydään parisuhdekeskusteluja.Ei kiitos.
Joo. Väkisin yrittämiseltä kuulostaa minustakin. Perusasetelmassa lienee vahvaa vastakkainasettua, jos puheessa pyörivät kompromissit ja työn tekemiset jatkuvina välttämättömyyksinä. Ihmisten pitää toki selvittää mitä haluavat ja sopia mitä yhdessä tehdään - välillä on myös paikallaan tarkistaa suunta, tavoitteet ja halut. Mutta ei sen pitäisi olla mikään viikoittainen tai kuukausittainen prosessi. Jos koko ajan menee kivi kenkään ellei selvennetä, sanallisteta ja erikseen huomioida, kyseessä on energiaa syövä tyhjäntoimittaminen, veden kantaminen kaivoon. Sitten kun ei enää jakseta "tehdä työtä" homma hajoaa.
Mitä enemmän tarpeet, halut ja kommunkaatiovaatimukset eroavat, sitä enemmän sitä 'työtä' tarvitaan suhteen pitämseksi edes kasassa.
Totta. Siinä vaiheessa jos kalenteroi jotain viikoittaisia sessioita siitä että joissa lässytetään epäaitoa siirappista höttöä niin on parempi erota. Samaan aikaan sanon että työnteko parisuhteen eteen tarkoittaa itsetuntemuksen ja itsereflektion kehittämistä. Onnellisuutensa ulkoistaminen kumppaninsa tehtäväksi on kypsymättömän ihmisen piirre.
Mitä on epäaito siirappinen höttö?
Sellaista mitä näkee leffoissa.
Olet siis sitä mieltä että pariskunnat kahdestaan ollessa näyttelee kuten jenkkiläisessä romanttisessa komediassa? Ok. Jos sun mielestä seksin harrastaminen ja toisen rakastaminen ja haluaminen on höttöä niin mikäs siinä :D
Vain todella jälkeenjäänyt ajattelee että parisuhde olisi vain pelkkää siirappia ja hattaraa vuosikymmenestä toiseen. Sellaiselta puuttuu kyky rakastaa. Ja yleensä se näkyy myös sellaisen ihmisen elämänhistoriasta hyvin selvästi.