Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"
Kertokaahan nyt ikisinkulle mitä ihmettä tällä tarkoitetaan? Siis konkreettisesti, mitä se pitää sisällään?
N32
Kommentit (454)
Ei pidä ottaa sanaa työ liian kirjaimellisesti tässä kohtaa. Enemmän sillä tarkoitetaan sitä, että ylipäätään tekee jotain sen eteen, että suhde pysyy kasassa. Sehän ei tapahdu mitenkään automaattisesti, vaan vaatii konkreettisia tekoja joka päivä. Etenkin, jos haluaa pitää suhteen hyvänä. Työn ei tarvitse olla sen kummempaa kuin muistaa sanoa kivan kohteliaisuuden tai on aidosti kiinnostunut toisen tekemisistä jne. jne. Eli ei työtä siinä mielessä kuin palkkatyö, vaan ihan vain pieniä tekoja,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri[/quote]
Niin, tai miksi keskustelua ei voisi kutsua ihan vaan keskusteluksi? Näin jokainen tietäisi mistä on kyse
Vierailija kirjoitti:
Vaatii työtä oppia sietämään sen puolison huonoja ja ärsyttäviä puolia. Niitähän on meissä kaikissa. Ja tosiaan tuo jatkuva toisen huomioon ottaminen voi olla aika raskasta myös.
Jos minun pitäisi jatkuvasti ottaa kumppania huomioon sellaisella tavalla, jonka kokisin raskaaksi, se kumppani olisi aika nopeasti ex.
Minä ja puolisoni olemme kumpikin introverttejä nörttejä, joten yleisin tapa, jolla "otamme toisemme huomioon", on se, että annamme toistemme olla rauhassa/emme häiritse toistemme tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii työtä oppia sietämään sen puolison huonoja ja ärsyttäviä puolia. Niitähän on meissä kaikissa. Ja tosiaan tuo jatkuva toisen huomioon ottaminen voi olla aika raskasta myös.
Ystävissännekin on varmaan myös huonoja puolia? Opetellaanko niitäkin jotenkin erikseen sietämään? Siis joko ihmisillä on todella vastenmielisiä ihmissuhteita tai minulla erikoinen näkemys sanasta työ.
Totta kai opetellaan sietämään. Jos ei opettelisi sietämään ystävän huonoja puolia, ei koskaan muodostuisi ystävyyttä, joka kestää. Luulen, että kyse on nyt siitä, että ajattelet työn jotenkin monimutkaisena asiana, vaikka oikeasti se on hyvinkin simppeliä eli ihan tavallista ihmissuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtä joutuu tekemään, jos on talousliitossa eli elää liian yhdessä. Rakkausliitossa ei niinkään tarvi eli mitä itsenäisempi olet, sitä enemmän rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Niin, tai miksi keskustelua ei voisi kutsua ihan vaan keskusteluksi? Näin jokainen tietäisi mistä on kyse
Parisuhteen eteen on tehtävä työtä tarkoittaa paljon muutakin kuin keskustelua. Kenties siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.
En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on sanan työ käytössä tässä yhteydessä. Miksi työ ei voisi olla mukavaa ja itse valittua tekemistä eli normaalia olemista ja elämistä? Kuulostaa siltä, että sinulle työ on aina jotenkin negatiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se joskus vaatii ihan konkreettistakin työtä. Pitkässä suhteessa tulee vastaan kaikenlaista ja elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Joskus pitää ihan tosissaan tehdä työtä, että pääsee eteenpäin joistain asioista. Jos ei ole valmis sitä työtä tekemään, suhde päättyy.
Todellisuudessa naisen ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa. Tavalliselle miehelle parisuhde on kuin trapetsilla taiteilu ja kokoajan saa pitää varansa tai putoaa=nainen eroaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitä joustoa toisen hyväksi silloinkin kun itseä ei huvittaisi. Jakamista,periksiantamista ja hioutumista yhdeksi toimivaksi tiimiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
On olemassa muutakin työtä kuin palkkatyö. Ja totta kai parisuhteessa on välinearvo. Miksi olla parisuhteessa, jos siitä ei saa mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää opetella ottamaan huomioon sen toisenkin tunteet ja tekemään tarvittaessa kompromisseja. Samaten se että toinen huomioidaan arjessa ja järjestetään kivaa tekemistä yhdessä. Puhutaan avoimesti tunteista ja myös huolista. Autetaan ja tuetaan toista silloin kun hän tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.
En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on sanan työ käytössä tässä yhteydessä. Miksi työ ei voisi olla mukavaa ja itse valittua tekemistä eli normaalia olemista ja elämistä? Kuulostaa siltä, että sinulle työ on aina jotenkin negatiivinen asia.
Monet meistä haaveilevat työnteon lopettamisesta ja ajan käyttämisestä harrastuksiin. Joten eikö parisuhdetta pitäisi ajatella mieluummin harrastuksena: elämää rikastuttavana ja voimavaroja lisäävänä asiana.
Eli: harrastan parisuhdettamme.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii työtä oppia sietämään sen puolison huonoja ja ärsyttäviä puolia. Niitähän on meissä kaikissa. Ja tosiaan tuo jatkuva toisen huomioon ottaminen voi olla aika raskasta myös.
Ystävissännekin on varmaan myös huonoja puolia? Opetellaanko niitäkin jotenkin erikseen sietämään? Siis joko ihmisillä on todella vastenmielisiä ihmissuhteita tai minulla erikoinen näkemys sanasta työ.
Totta kai opetellaan sietämään. Jos ei opettelisi sietämään ystävän huonoja puolia, ei koskaan muodostuisi ystävyyttä, joka kestää. Luulen, että kyse on nyt siitä, että ajattelet työn jotenkin monimutkaisena asiana, vaikka oikeasti se on hyvinkin simppeliä eli ihan tavallista ihmissuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä.
Mielenkiintoista. Itse en ole opetellut sietämään yhtään ystävääni, vaan lähinnä huomannut pikku hiljaa tai nopeastikin vain nauttivani heidän seurastaan. Ainoa ihminen jota on oikeasti pitänyt opetella sietämään, on nykyinen pomoni
Työ = kommunikaatiota. Ainakin meidän suhteessamme se on ollut se, mitä on eniten tarvinnut harjoitella. Olemme käyneet parisuhdekursseilla ja parisuhdeterapeutilla, kun omat konstit eivät enää riittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.
En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on sanan työ käytössä tässä yhteydessä. Miksi työ ei voisi olla mukavaa ja itse valittua tekemistä eli normaalia olemista ja elämistä? Kuulostaa siltä, että sinulle työ on aina jotenkin negatiivinen asia.
Monet meistä haaveilevat työnteon lopettamisesta ja ajan käyttämisestä harrastuksiin. Joten eikö parisuhdetta pitäisi ajatella mieluummin harrastuksena: elämää rikastuttavana ja voimavaroja lisäävänä asiana.
Eli: harrastan parisuhdettamme.
-eri.
Monet meistä käyvät töissä harrastuksena esimerkiksi vapaaehtoistyön muodossa. Työ on muutakin kuin palkkatyö. Parisuhde on siis vapaaehtoistyötä.
Mun mielestä se tarkoittaa sitä, että huomioi ja arvostaa toista (myös teoilla ja valinnoilla tietoisesti) ,eikä pidä suhdetta ja kumppania itsestäänselvyytenä, jonka voi jättä istalle kauas kärjestä, ajatella ajatella ettei tarvi panostaa, onhan se siinä kuitenkin aina, voin priorisoida muita asioita. Tämä huomioiminen ja mm.yhteisen ajan arvostaminen vaatii joskus priorisointia ja vähän vaivannäköäkin kun suunnittelee vaikka aikatauluja ja menemisiä.
Jos suhteessa on ongelmia, niin antaa niiden selvitteylle aikaa ja vaivaa kuunnella ja puhua,ehdä jotain rentouttavaa yhdessä jne. Suunnitella tulevaisuutta, sovitella yhteen mitä sinä hauat ja mitä minä haluan. Kompromissien tekoa nini että molemmilla olisi hyvin.
Kiinnittä huomiota siihen mitä toisella on meneillään elämässä ja miten toinen voi. Auttaa tarvittaessa puoin ja toisin.
En tiedä onko tämä ihan oikea sana kutsua tätä työksi, mutta tätä itse ymmärrän tuolla sanomosella. Lähinnä sen on toisen huomioimista, vaivannäköä ja suhteen arvostamista tekojenkin tasolla. Jos suhde on arvokas ja kumppani rakas, niin ei tuo työltä tunnu, vaan kumppanuudeta ja rakkaudelta, normaalilta yhteiselämältä vaikeuksineen ja iloineen, hyvine ja huonoine aikoineen.