Miksi jollain mahtuu elämään vain yksi ihminen kerrallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän minäkin haluaisi tietää! Ilmiö on todellinen. Itsellä oli kaveri jolla oli aikuisenakin bestis ja sen vaihtuessa aiempaa kaveria kohteli huonosti ja kylmästi. Ja siis muuten ihan järkevän oloinen ihminen, ei mikään pissistyylinen ollenkaan.

En käsitä miksi elämään mahtuu vain yksi ja mistä se vihamielisyys muita kohtaan tulee.

Kyllä vain, tämä on todellinen ilmiö. Tosin kyllä tätä saa melko yksin mietiskellä. Mutta kiitos sinulle. On lohdullista, että joku on havainnut saman. Ja on lohdullista myös, ettet sinäkään ymmärrä, että mitä ihmettä tuollainen oikein on olevinaan.

Ap

Onko kyse muuan E:stä?

Kaverikeräilijä?

Muodostaa ystävyyssuhteen, matkii, ja lentää seuraavaan kukkaan💨 seuraavan kiinnostavan kaverin perässä. Ja pian hylkää tämänkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän minäkin haluaisi tietää! Ilmiö on todellinen. Itsellä oli kaveri jolla oli aikuisenakin bestis ja sen vaihtuessa aiempaa kaveria kohteli huonosti ja kylmästi. Ja siis muuten ihan järkevän oloinen ihminen, ei mikään pissistyylinen ollenkaan.

En käsitä miksi elämään mahtuu vain yksi ja mistä se vihamielisyys muita kohtaan tulee.

Kyllä vain, tämä on todellinen ilmiö. Tosin kyllä tätä saa melko yksin mietiskellä. Mutta kiitos sinulle. On lohdullista, että joku on havainnut saman. Ja on lohdullista myös, ettet sinäkään ymmärrä, että mitä ihmettä tuollainen oikein on olevinaan.

Ap

Onko kyse muuan E:stä?

Kaverikeräilijä?

Muodostaa ystävyyssuhteen, matkii, ja lentää seuraavaan kukkaan💨 seuraavan kiinnostavan kaverin perässä. Ja pian hylkää tämänkin

Ei ole E. Eikä muutenkaan ihan tuosta ole kyse. Ei ole mitään matkimista, eikä kyse ole vain kaverisuhteista, vaan voi olla vaikka harrastusvalmentaja, josta tulee tärkein, ja sen myötä aiemmin tärkeälle opettajalle aletaan vihoittelemaan. Ei siis pelkästään hylätä, vaan ihan aktiivista vihoittelua on.

Ei kenenkään pidä tyytyä siihen, että kun menee avo/ avioliittoon niin pitää unohtaa ystävät.

Pitäkää kiinni omista ystävistä ja menoista ystävien kanssa ja suotte saman myös puolisolle.

Epäilen, että henkilöllä on tuossa takana jokin pelko. Taustalla voi olla kokemusta vaikeista asioista ja ihmisistä. Ei ole paljoa kokemusta elämästä ja ihmisistä. Joku suojelukeino kait ku noin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän sellainen, etten jaksa olla monen ihmisen vaikutuspiirissä samaan aikaan ja minun on vaikea sovittaa yhteen sekä eri ihmisiä että sitä, miten olen eri ihmisten seurassa.

Mutta en kylläkään ole muuttanut suhtautumistani tuolla tavalla. Tosin ei minulla ole ystäviäkään.

En ihan ymmärrä... Miten sinun pitää sovittaa eri ihmisten kanssa olemiset yhteen? Milloin tämän yhteensovittamisen on tapahduttava?

Jos sinulla on opiskelukaveri, jonka kanssa teet opiskelujuttuja ja käyt opiskelijatapahtumissa, niin se on yksi ihminen. Ja sitten sinulla on vaikka lapsuudenkaveri, jota tapaat kotipaikkakunnallasi, niin se on toinen, ihan erillinen ihminen ja ystävyys. Nämä ihmiset eivät edes tiedä toisistaan etkä ole heidän kanssaan koskaan yhtäaikaa. Miksi et pysty olemaan ystävä molempien kanssa?

Joillekin kaikki sosiaaliset kontaktit ovat uuvuttavia ja kiintiö tulee täyteen (ja ylittyykin) jo yhden ihmisen kanssa ollessa. Sen jälkeen haluaakin olla seuraavat kolme viikkoa ihan rauhassa yksinään. Valitettavasti useimmat ihmiset ovat muutenkin aika rasittavia, joten heidän yhteydenottonsa tuntuvat vaan pelkiltä vaatimuksilta. Itse en ole töykeä kenellekään, mutta jos en jaksa ihmiskontakteja, niin en vastaa viesteihin tai puheluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän sellainen, etten jaksa olla monen ihmisen vaikutuspiirissä samaan aikaan ja minun on vaikea sovittaa yhteen sekä eri ihmisiä että sitä, miten olen eri ihmisten seurassa.

Mutta en kylläkään ole muuttanut suhtautumistani tuolla tavalla. Tosin ei minulla ole ystäviäkään.

En ihan ymmärrä... Miten sinun pitää sovittaa eri ihmisten kanssa olemiset yhteen? Milloin tämän yhteensovittamisen on tapahduttava?

Jos sinulla on opiskelukaveri, jonka kanssa teet opiskelujuttuja ja käyt opiskelijatapahtumissa, niin se on yksi ihminen. Ja sitten sinulla on vaikka lapsuudenkaveri, jota tapaat kotipaikkakunnallasi, niin se on toinen, ihan erillinen ihminen ja ystävyys. Nämä ihmiset eivät edes tiedä toisistaan etkä ole heidän kanssaan koskaan yhtäaikaa. Miksi et pysty olemaan ystävä molempien kanssa?

Joillekin kaikki sosiaaliset kontaktit ovat uuvuttavia ja kiintiö tulee täyteen (ja ylittyykin) jo yhden ihmisen kanssa ollessa. Sen jälkeen haluaakin olla seuraavat kolme viikkoa ihan rauhassa yksinään. Valitettavasti useimmat ihmiset ovat muutenkin aika rasittavia, joten heidän yhteydenottonsa tuntuvat vaan pelkiltä vaatimuksilta. Itse en ole töykeä kenellekään, mutta jos en jaksa ihmiskontakteja, niin en vastaa viesteihin tai puheluihin.

Sekö ei sitten ole töykeää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän sellainen, etten jaksa olla monen ihmisen vaikutuspiirissä samaan aikaan ja minun on vaikea sovittaa yhteen sekä eri ihmisiä että sitä, miten olen eri ihmisten seurassa.

Mutta en kylläkään ole muuttanut suhtautumistani tuolla tavalla. Tosin ei minulla ole ystäviäkään.

En ihan ymmärrä... Miten sinun pitää sovittaa eri ihmisten kanssa olemiset yhteen? Milloin tämän yhteensovittamisen on tapahduttava?

Jos sinulla on opiskelukaveri, jonka kanssa teet opiskelujuttuja ja käyt opiskelijatapahtumissa, niin se on yksi ihminen. Ja sitten sinulla on vaikka lapsuudenkaveri, jota tapaat kotipaikkakunnallasi, niin se on toinen, ihan erillinen ihminen ja ystävyys. Nämä ihmiset eivät edes tiedä toisistaan etkä ole heidän kanssaan koskaan yhtäaikaa. Miksi et pysty olemaan ystävä molempien kanssa?

Joillekin kaikki sosiaaliset kontaktit ovat uuvuttavia ja kiintiö tulee täyteen (ja ylittyykin) jo yhden ihmisen kanssa ollessa. Sen jälkeen haluaakin olla seuraavat kolme viikkoa ihan rauhassa yksinään. Valitettavasti useimmat ihmiset ovat muutenkin aika rasittavia, joten heidän yhteydenottonsa tuntuvat vaan pelkiltä vaatimuksilta. Itse en ole töykeä kenellekään, mutta jos en jaksa ihmiskontakteja, niin en vastaa viesteihin tai puheluihin.

Sekö ei sitten ole töykeää...

Vähemmän töykeää kuin toiselle tiuskiminen tai haukkuminen. Hiljaisuus on neutraali ilmaisu "en nyt halua olla yhteydessä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän sellainen, etten jaksa olla monen ihmisen vaikutuspiirissä samaan aikaan ja minun on vaikea sovittaa yhteen sekä eri ihmisiä että sitä, miten olen eri ihmisten seurassa.

Mutta en kylläkään ole muuttanut suhtautumistani tuolla tavalla. Tosin ei minulla ole ystäviäkään.

En ihan ymmärrä... Miten sinun pitää sovittaa eri ihmisten kanssa olemiset yhteen? Milloin tämän yhteensovittamisen on tapahduttava?

Jos sinulla on opiskelukaveri, jonka kanssa teet opiskelujuttuja ja käyt opiskelijatapahtumissa, niin se on yksi ihminen. Ja sitten sinulla on vaikka lapsuudenkaveri, jota tapaat kotipaikkakunnallasi, niin se on toinen, ihan erillinen ihminen ja ystävyys. Nämä ihmiset eivät edes tiedä toisistaan etkä ole heidän kanssaan koskaan yhtäaikaa. Miksi et pysty olemaan ystävä molempien kanssa?

Joillekin kaikki sosiaaliset kontaktit ovat uuvuttavia ja kiintiö tulee täyteen (ja ylittyykin) jo yhden ihmisen kanssa ollessa. Sen jälkeen haluaakin olla seuraavat kolme viikkoa ihan rauhassa yksinään. Valitettavasti useimmat ihmiset ovat muutenkin aika rasittavia, joten heidän yhteydenottonsa tuntuvat vaan pelkiltä vaatimuksilta. Itse en ole töykeä kenellekään, mutta jos en jaksa ihmiskontakteja, niin en vastaa viesteihin tai puheluihin.

Sekö ei sitten ole töykeää...

Vähemmän töykeää kuin toiselle tiuskiminen tai haukkuminen. Hiljaisuus on neutraali ilmaisu "en nyt halua olla yhteydessä".

Mykkäkoulu ei ole neutraali ilmaisu, vaan passiivis-aggressiivisuutta ja henkistä väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että henkilöllä on tuossa takana jokin pelko. Taustalla voi olla kokemusta vaikeista asioista ja ihmisistä. Ei ole paljoa kokemusta elämästä ja ihmisistä. Joku suojelukeino kait ku noin toimii.

Voi olla. Varsin epäterve tapa kompensoida pelkoaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja teinien ongelmia.

Muita kysymyksiä?

Samaa olin tulossa vastaamaan. Tosin ei minulla ollut tuota ongelmaa edes lapsena ja teininä, mitta voin kuvitella, että joillakin on.

Minulla on mies, isot lapset, sisko, vanhemmat, uita sukulaisia,cappivanhemmat, ystäviä, kavereita, naapureita, tuttuja, työkavereita ja vaikka ketä elämässäni ja hyvin heille kaikille löytyy tilaa.

Jos jollakin ei ole mahdollisuutta tai aikaa pitää elämässään montaa ihmistä, niin se on hyvin ok ja en ihmettelisi asiaa sen enempää.

Aikuistu siis ap ja yritä pärjätä omillasi.

Lady kiljuu jo nyt taustalla, kun en AINA haluu olla ja kuunella häntä. Luuletteko, että minun veivini enään kestää YHTÄ LISÄÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän sellainen, etten jaksa olla monen ihmisen vaikutuspiirissä samaan aikaan ja minun on vaikea sovittaa yhteen sekä eri ihmisiä että sitä, miten olen eri ihmisten seurassa.

Mutta en kylläkään ole muuttanut suhtautumistani tuolla tavalla. Tosin ei minulla ole ystäviäkään.

En ihan ymmärrä... Miten sinun pitää sovittaa eri ihmisten kanssa olemiset yhteen? Milloin tämän yhteensovittamisen on tapahduttava?

Jos sinulla on opiskelukaveri, jonka kanssa teet opiskelujuttuja ja käyt opiskelijatapahtumissa, niin se on yksi ihminen. Ja sitten sinulla on vaikka lapsuudenkaveri, jota tapaat kotipaikkakunnallasi, niin se on toinen, ihan erillinen ihminen ja ystävyys. Nämä ihmiset eivät edes tiedä toisistaan etkä ole heidän kanssaan koskaan yhtäaikaa. Miksi et pysty olemaan ystävä molempien kanssa?

Joillekin kaikki sosiaaliset kontaktit ovat uuvuttavia ja kiintiö tulee täyteen (ja ylittyykin) jo yhden ihmisen kanssa ollessa. Sen jälkeen haluaakin olla seuraavat kolme viikkoa ihan rauhassa yksinään. Valitettavasti useimmat ihmiset ovat muutenkin aika rasittavia, joten heidän yhteydenottonsa tuntuvat vaan pelkiltä vaatimuksilta. Itse en ole töykeä kenellekään, mutta jos en jaksa ihmiskontakteja, niin en vastaa viesteihin tai puheluihin.

Sekö ei sitten ole töykeää...

Vähemmän töykeää kuin toiselle tiuskiminen tai haukkuminen. Hiljaisuus on neutraali ilmaisu "en nyt halua olla yhteydessä".

Mykkäkoulu ei ole neutraali ilmaisu, vaan passiivis-aggressiivisuutta ja henkistä väkivaltaa.

Se, ettei jaksa puhelimessa kuunnella toisen avautumista, ei ole minkään valtakunnan väkivaltaa. Enemmän väkivaltaa häiriköidä jatkuvasti ihmistä, joka haluaa selkeästi olla rauhassa. Fyysisesti samassa tilassa olevan "mykkäkoulu" on sitten eri asia.

Mulla oli nuoruudessa tällainen naapuri. Sillä oli 2kk-6kk ajan kerrallaan joku paras kaveri joka kuului " hoviin" ja muita mollasi. Sitten veti herneet nenään jostain mitättömästä asiasta ja taas vaihtui hovi ympärillä. Tätä siis on tehnyt koko elämänsä. Tyyppi on hauskaa seuraa, hyvin valovoimainen ja aina löytyi uutta kaveria tilalle. Ja välillä kelpasi taas joku aiemmin hylättykin.

Tunnen paremmin hänen lähisukulaistaan ja kuulemma sama meno jatkuu töissä ja vapaalla edelleen. Ja siis se joukko, kenet on hylännyt, vaan kasvaa.

Jotain luonnehäiriöön viittaavaa kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja teinien ongelmia.

Muita kysymyksiä?

Samaa olin tulossa vastaamaan. Tosin ei minulla ollut tuota ongelmaa edes lapsena ja teininä, mitta voin kuvitella, että joillakin on.

Minulla on mies, isot lapset, sisko, vanhemmat, uita sukulaisia,cappivanhemmat, ystäviä, kavereita, naapureita, tuttuja, työkavereita ja vaikka ketä elämässäni ja hyvin heille kaikille löytyy tilaa.

Jos jollakin ei ole mahdollisuutta tai aikaa pitää elämässään montaa ihmistä, niin se on hyvin ok ja en ihmettelisi asiaa sen enempää.

Aikuistu siis ap ja yritä pärjätä omillasi.

Ei ole kyse siitä, ettei olisi mahdollisuutta tai aikaa. Eikä siitäkään, ettei haluaisi useampia ihmisiä elämäänsä. Kun ajatuksiin ei vain mahdu kuin yksi ihminen kerrallaan. Eli se ei ole minkäänlainen valinta, vaan jotenkin ihmeellisesti ainoa vaihtoehto.

Ap

No mulla ainakin siksi, että olen niin äärimmäisen introvertti. Olen tyytyväinen ilman yhtäkään ihmissuhdetta elämässäni, mutta ihan maksimi minkä jaksan, on 1. Eli jos seurustelen, en jaksa enää kavereita, tai jos haluan pitää jonkun kaverin, en jaksa seurustella. 

Osalla voi olla narsistista. Jos yhden ystävän läsnäolo saa hyljeksimään muita, ihminen osoittaa muille oikeat karvansa. Ei välttämättä haluaisi nähdä sitä yhtäkään, jos löytäisi paremman.

Noin jotkut toimivat saadessaan puolison. On jo joku ajanvietekumppani, joten ei tarvitse enää nähdä vaivaa muiden kanssa.

Työpaikalla eräs ihminen tekee noin. Jos joku muu on halukas johonkin, suunnilleen nenä pystyssä ylpeänä jättää huomiotta. Samapa tuo, ei ole kuin työkaveri mutta läpinäkyvää.

Vapaa-ajalla kuulemma ei jaksa järjestää tapaamisia muiden kanssa. Tulkitsen että työpaikan pomo tai muu ei olisi näkemässä, joten mitä hyötyä tapaamisesta olisi. Ihan kuin kaipaisi sellaista palkintoa ja ihailua tekemästään. Ehkä hyvässä asemassa olevaan tai itsevarmaan mieheen vaikutuksen tekeminen olisi myös syy, mutta sellaista ei puheissa ole.