Koulukiusaaminen, miksi ei VIELÄKÄÄN ole keinoja puuttua siihen :
Kommentit (71)
Ja kuinka paljon tämä htin some on lisännyt kiusaamisen muotoja. Kun vois niin puhaltais pilliin että seis maailma, nyt riittää.
Niin kauan kun alaikäiset somettaa vapasti niin ei tule loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan opettaja ei ole puuttumatta mutta kun se puuttuminen aina auta. Aika usein se äidin sydänkäpynen on juuri se, joka siellä koulussa kiusaa toisia, mutta vanhemmat eivät edes usko.
Ja vielä useammin, kiusaaminen ei edes päädy opettajien korviin.
Toinen ongelma on joka asiaan puuttuvat vanhemmat: Meidän Pertille tuli eilen koulussa paha mieli kun Matti "tuijotti".
Tai vielä pahempaa: Vanhempi soittaa opettajalle ohjeet: "Nyt opettajan pitää sanoa sille Matille, että ei saa tuijottaa." Ja kas! Asia kerrasta ratkaistu.
Siis juuri tämä!
Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että joidenkin vanhempien on mahdotonta edes suoda mahdollisuus sellaiselle ajatukselle että se olisikin oma lapsi joka kiusaa tai valehtelee.
Korvat ovat täysin kuurona tällaiselle ja muita syytetään mitä erikoisimmin valhein.
Eikö tule edes mieleen kysyä, että mitäs sinä puolestasi teit? Saati että oltaisiin halukkaita selvittämään asioita. Kiusaaminen ei tule ikinä loppumaan, niin kauan kun vanhemmat ovat kykenemättömiä näkemään totuutta ja antavat lastensa luistella vastuusta.
Kotoa se kaikki lähtee. Sä voit alkaa vaikka piiskaaman niitä muksuja koulussa, mutta jos kotona ei opeteta, että rikkeestä seuraa rangaistus, vaan opetetaan, että kiusaajakin on uhri saadessaan vaikka jälki-istuntoa, niin se kiusaaminen vaan siirtyy vapaa-ajalle ja koulussa se luultavasti muuttuisi henkisemmäksi se väkivalta, kun siihen taas on hankalampi puuttua.
Semmonen ope puuttuu kiusaamiseen jolla on taito asettua toisen asemaan, empaattinen ja sydämen sivistystä omaava.
Voihan ope olla vaan opiskellut opettajaksi mut ei ole tunneälykkyyttä.Ettekö muka usko et semmottii on.
Minä jouduin opettamaan nuorelleni, että joskus vä kival ta on ratkaisu.
Uskon nimittäin vakaavasyi että omalla kohdallani päiväkodista ammattikouluun jatkunut kiusaaminen olisi loppunut kun olisin kerran tirvaissut kunnolla. En ehkä olisi rikkäinen, epävarma, henkisesti ja fyysisesti täynnä arpia. En halua samaa lapselleni joka ikävä kyllä on perinyt herkkyyteni ja arkuuteni eli ne piirteet, jotka houkuttelevat kiusaajia kuin veri vedessä haita.
Asiat on järjestelty siihen malliin ettei kiusaamiseen pystytä puuttumaan
Onko kiusaamistaipumus naisellinen piirre? Mietityttää kun nämä naisvaltaiset palstat ovat täynnä sitä että omaa egoa nostetaan mitätöimällä muita.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tuntuvat elävän ihmeellisessä käsityksessä, että yhteiskunnan pitäisi onnistua takaamaan, ettei mitään pahaa koskaan tapahdu yhdellekään ihmiselle yhdenkään tietoisesti väärin toimivan ihmisen toimesta. Mistä he ovat saaneet sellaisen käsityksen, että maailmalta voi vaatia, ettei kukaan tee väärin?
Mun mielestä vanhemmatkin voisivat katsoa peiliin ja aloittaa se kasvattaminen heti pienestä lapsesta, opettaa empatiaa ja sitä mitä voi ja mitä ei saa tehdä.
Nykyään vanhemmat eivät suostu uskomaan mitään pahaa omista lapsistaan ja haluavat vaan, että saavat kaiken mahdollisen. Pelätään pettymyksiä ja kasvatetaan lapsista varsinaisia psykopaatteja. Opettajat on koulutettuja opettamiseen ei siihen, että he kasvattavat lapsenne teidän puolestanne !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JJ85 kirjoitti:
Ei siihen pidä liikaa puuttuakkaan. Lapsista tulee kauhean heikkoja nallukoita silloin
Minun kiusaamiseen ei kukaan puuttunut ja olen ollut syrjäytynyt koko aikuisikäni. Eikö muka pidä puuttua?
Siihen, että sinä olet edelleen syrjäytynyt? Olisiko aika antaa anteeksi se lapsuus ja nostaa se katse omasta navasta peiliin?
Ja sä olet varmaan ollut yksi koulukiusaaja.
Itselleni riittäisi, ettei pysyvää henkilövahinkoa aiheuteta, eikä uhata tappamisella.
Molemmat ihan tuttuja kokemuksia Tampereen keskusta-alueen koulussa. Luokassa on pari lievempää erityistapausta, joiden kanssa toimiminen on ihan ok vielä. Mut sitten on tää yksi, jonka suhteen pitää pelätä.
Ei tällainen tyyppi pidä sitä minään, että toisen vahingoittaminen on kielletty.