Milloin sairaan ystävän seura on liikaa?
Ystäväni sairastui kolme vuotta sitten. Elämää hiukan rajoittava, satunnaisesti enemmän rajoittava sairaus muttei hengenvaarallinen. Tietenkin olen auttanut häntä sen minkä voin ja kuunnellut hänen murheitaan varsinkin alussa.
En enää jaksaisi. Kaikki yhteydenpito on sairaudesta puhumista ja sitä vatvomista. Mistään muusta ei juurikaan puhuta. Olen koettanut ohjata keskustelua muuhun tai keksinyt jotain yhteistä tekemistä mikä saisi ajatukset muualle. Ei auta. Kohta puhutaan taas sairaudesta. Olen sanonut suoraan että voisimme tehdä ja puhua jotain muutakin kuin sairaudesta. Hänkin saisi muuta ajattelemista. Siitä seuraa draamaa miten minä en voi käsittää hänen tuskaansa ja kuinka ystävien tulisi tukea. Olen kuullut että hän on jopa haukkunut minua muille etten välitä hänestä oikeasti.
Mitä pitäisi tehdä? Sairaudesta ja sen tuomista haasteista voidaan puhua mutta ei jatkuvasti. Se käy raskaaksi minulle ja uskon että se on raskasta myös hänelle.
Kommentit (21)
Toisin ilmi, että keskittyisin mieluummin meitä yhdistäviin eikä meitä erottaviin asioihin. Jos hän haluaa puhua sairaudestaan, niin vertaistuki olisi oikea paikka.
Joskus oman jaksamisen vuoksi on tehtävä vaikeita ratkaisuja. Ota etäisyyttä. Toki on hyvä kertoa ystävälle, että jatkuva sairauksista puhuminen ja auttaminen kuormittaa sinua. Välejä ei tarvitse kokonaan katkaista.
Jokaisen ihmisen seura on liikaa jos suhteesta ei saa ittelle hyötyy. Ei kai kukaan jaksa valitusta kuunnella. Pääasia että ittellä on kiva meininki.
Poikki vaan ja yrität vielä sanoa jotakin mahdollisimman viiltävää viimeisessä yhteydenpidossa. Miettikööt sitä sitten loppuikänsä
Kiitos. Yritän ottaa häneen etäisyyttä ja kertoa miksi teen näin. Tästä tulee huono omatunto, mutta näin on varmasti parempi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Yritän ottaa häneen etäisyyttä ja kertoa miksi teen näin. Tästä tulee huono omatunto, mutta näin on varmasti parempi.
Niin on. Karman lakien mukaan muista sitten itsekin olla ulisematta kellekään jos sairastut syöpään. Ei sitä kukaan ystävä jaksa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Yritän ottaa häneen etäisyyttä ja kertoa miksi teen näin. Tästä tulee huono omatunto, mutta näin on varmasti parempi.
Niin on. Karman lakien mukaan muista sitten itsekin olla ulisematta kellekään jos sairastut syöpään. Ei sitä kukaan ystävä jaksa kuunnella.
Toivottavasti muistan että ystävien tuki on tärkeää, mutta heitä ei saa rasittaa enempää kuin mitä kukin pystyy ottamaan vastaan.
Ihmiset on niin erilaisia, minä sairastuin syöpään ja tottakai pelästyin kun kuulin lääkäriltä.
Pitkään en asiaa mielessäni hautonut vaan haihdutin huolestumiset pois mielestäni, koska ei syöpä sillä parane vaikka kuinka murehtisin asiaa, paljon parempi on saada ajatukset aivan muihin juttuihin ja mielialan ilosemmaksi.
En minä oikein osaa ilmaista asiaa miten sen tein, ehkä luonteestakin on kiinni onnistuuko vai ei, kaikenlaista on koettu elämän aikana ehkä sekin karaisee.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen ihmisen seura on liikaa jos suhteesta ei saa ittelle hyötyy. Ei kai kukaan jaksa valitusta kuunnella. Pääasia että ittellä on kiva meininki.
Vaasalainen sananlasku:
Ole aina ottamassa - älä koskaan antamassa!
Unohtui kertoa että olen ollut pitkään eräälle ihmiselle se joka kuuntelee toisen huolet ja murheet, mielelläni kuuntelen ja kommentoin hänen avautumisiaan.
10/10
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin erilaisia, minä sairastuin syöpään ja tottakai pelästyin kun kuulin lääkäriltä.
Pitkään en asiaa mielessäni hautonut vaan haihdutin huolestumiset pois mielestäni, koska ei syöpä sillä parane vaikka kuinka murehtisin asiaa, paljon parempi on saada ajatukset aivan muihin juttuihin ja mielialan ilosemmaksi.
En minä oikein osaa ilmaista asiaa miten sen tein, ehkä luonteestakin on kiinni onnistuuko vai ei, kaikenlaista on koettu elämän aikana ehkä sekin karaisee.
Toivon että näin käy myös ystävälleni. Että hän ymmärtäisi ettei elämä ole pelkkää sairautta. Hän ei kuole siihen ja hän on suurimmaksi osaksi toimintakuntoinen tekemään kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin erilaisia, minä sairastuin syöpään ja tottakai pelästyin kun kuulin lääkäriltä.
Pitkään en asiaa mielessäni hautonut vaan haihdutin huolestumiset pois mielestäni, koska ei syöpä sillä parane vaikka kuinka murehtisin asiaa, paljon parempi on saada ajatukset aivan muihin juttuihin ja mielialan ilosemmaksi.
En minä oikein osaa ilmaista asiaa miten sen tein, ehkä luonteestakin on kiinni onnistuuko vai ei, kaikenlaista on koettu elämän aikana ehkä sekin karaisee.
Jep. Minäkin sairastuin parantumattomaan syöpään ja huomasin että samaan aikaan kaikki ystäväni alkoivat kaataa niskaani HEIDÄN huoliaan. Olin oikea paskamagneetti. Niinpä minä olin se joka panin välit poikki ihmisiin joita en jaksanut kannatella. Toisaalta en voi pakonomaisesti ajatella muita asioita. Sairastumisen suru on niin kokonaisvaltaista. Tiedän että olen raskasta seuraa jopa itselleni.
Kommenttienne perusteella olette juuri sellaisia ihania läheisiä joita jokainen sairastunut tarvitsee ympärilleen. Miettikää saatana itse miten paljon joutuisitte vastaavassa tilanteessa ponnistelemaan, jotta edes joku sietäisi teitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos koet ettet saa enää ystävyydestä mitään niin pistä poikki. Tuo on pitkään ollut yksipuolista.
No sehän kävikin helposti sinulta!
Vierailija kirjoitti:
Kommenttienne perusteella olette juuri sellaisia ihania läheisiä joita jokainen sairastunut tarvitsee ympärilleen. Miettikää saatana itse miten paljon joutuisitte vastaavassa tilanteessa ponnistelemaan, jotta edes joku sietäisi teitä.
Mitä tarkoitat tällä? Että sairastunut saa vuosikausien luvan kaataa kaikki murheensa ystäviensä niskaan kysymättä heiltä kestävätkö he sen?
Blaablaablaa
okei, entä sitten?
blaablaablaa
okei, entä sitten?
blaablaablaa
okei entä sitten?
ei mulla muuta
okei
joo
lopetetaanko puhelu
lopetetaan
joo
moi
moi
Vierailija kirjoitti:
Kommenttienne perusteella olette juuri sellaisia ihania läheisiä joita jokainen sairastunut tarvitsee ympärilleen. Miettikää saatana itse miten paljon joutuisitte vastaavassa tilanteessa ponnistelemaan, jotta edes joku sietäisi teitä.
Kertominen puolittaa murheet mutta masennus tarttuu. Ystävä voi tukea, mutta ei hän voi parantaa sairasta. Ei sitä fyysistä sairautta eikä masennustakaan, jos sellainen on nupullaan.
Jos koet ettet saa enää ystävyydestä mitään niin pistä poikki. Tuo on pitkään ollut yksipuolista.