Kysymys äideille

Minä pidin siitä, kun mieheni oli koko ajan tukena synnytyksessä. Piti kädestä ja välillä hieroi selkää. Leikkasi napanuoran ja kylvetti vauvan. Heti näki, että vauva oli hänelle rakas ja auttoi hyvin minua äitinä. Nyt lapsi on 15v ja heillä on isänsä kanssa hyvä ns tiimi.

Ole tukena, mutta älä liikaa. Jälkimmäisellä kohdalla tarkoitan sitä, ettei välttämättä kannata tulla neuvomaan, että muista rentoutua ja hengitellä samalla kuin vaimo yrittää tuskissaan ponnistaa vauvaa ulos. Tuskissaan ne hyvää tarkoittavat neuvot saattaa tuntua vittuilulta.

Ja kuuntele vaimon pyyntöjä, jos niitä tulee. Jos hän vaikka sanoo, ettei halua miehen pyörivän siellä jalkopäässä, niin mies ei mene sinne katselemaan tapahtumia.

Rohkeasti auttamaan vauvanhoidossa mahdollisuuksien mukaan jo sairaalassa. Itseäni ärsytti mieheni kun en mä osaa tekosyyt. En minäkään mitään valmiiksi osannut, mutta ei se auta kuin opetella.

Kunpa olisi auttanut edes jotenkin. Kunpa olisi tuonut minulle ruokaa hotellihuoneseen. Kunpa olisi tuonut kotoa puhtaat vaatteet mulle. Kunpa kotiin päästyämme ei olisi huutanut minulle, kun lysähdin sohvalle väsyneenä, kun en ollut nukkunut kahteen päivään ja raskaushormonit jylläsi.

Oma mieheni oli ihan super.

Olin epäillyt, että hän saattaisi ahdistua/hätääntyä mun kivustani. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan siitä lähtien, kun sairaalaan lähdettiin oli tilanteen tasalla ja huolehti minusta(oksensin joka supistuksella).

Alkuun istui vierellä ja piti seuraa. Kun työntövaihe käynnistyi, piteli jalasta kätilön opastuksella. Leikkasi napanuoran, otti pojan vierihoitoon paidan alle.

Olin itse huonossa kunnossa pitkään synnytyksen jälkeen, niin huolehti kaikesta muusta ja minä imetyksestä.

Isälle ja pojalle kehittyikin loistava kommunikaatio josta alkuun olin jopa kade, koska itsellä se vei kauemmin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin siitä, kun mieheni oli koko ajan tukena synnytyksessä. Piti kädestä ja välillä hieroi selkää. Leikkasi napanuoran ja kylvetti vauvan. Heti näki, että vauva oli hänelle rakas ja auttoi hyvin minua äitinä. Nyt lapsi on 15v ja heillä on isänsä kanssa hyvä ns tiimi.

Kiitos vinkeistä. Suomessa siis isä voi leikata napanuoran? Saiko hän odottaa että napanuora ensin tyhjenee (kunnes näyttää vähän läpikuultavalta/valkoiselta) ja mainitsiko henkilökunta mitään asiasta? Käsittääkseni nuoraa ei pitäisi leikata ennen kuin se on tyhjentynyt että lapsi saa nuoran kautta kaiken veren, kantasolut jne.

Koitan lukea mahdollisimman paljon aiheesta nyt kun on esikoinen hollilla ja pelkään tekeväni jotain väärin.

Meillä meni synnytys päin hittoa. Mies oli suuttunut minulle ja vittumainen, aika isosta jutusta. Olin kovissa tuskissa ja oksensin. Pyysin oksennusmaljaa, mies ei voinut tuoda sitä. Oli muutenkin puhelimella. Haukkui ja ilkeili.

Lopulta suutuin miehelle ja heitin sen ulos itkun ja huudon kera. 

Pilasi minulta elämäni tärkeimmän hetken. Olisin tarvinnut jonkun tueksi. Jos olisin tiennyt, että mies ei halua synnytykseen, olisin pyytänyt jonkun ystävän.

Miestä kyllä kadutti paljon jälkeenpäin. En vastannut puhelimeen viikkoon. Olin jo lähtenyt ja mies kävi kysymässä sairaalassa minua. 

Synnyttäjä saattaa sanoa pahasti toiselle, on kovia kipuja ja muutenkin sekaisin. Ei niitä kannata ottaa vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeasti auttamaan vauvanhoidossa mahdollisuuksien mukaan jo sairaalassa. Itseäni ärsytti mieheni kun en mä osaa tekosyyt. En minäkään mitään valmiiksi osannut, mutta ei se auta kuin opetella.

Jos on ensimmäinen lapsi, se on molemmille yhtä uutta ja jännittävää. Onneksi sairaalassa varmistetaan, että osataan sentään vaippa vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pidin siitä, kun mieheni oli koko ajan tukena synnytyksessä. Piti kädestä ja välillä hieroi selkää. Leikkasi napanuoran ja kylvetti vauvan. Heti näki, että vauva oli hänelle rakas ja auttoi hyvin minua äitinä. Nyt lapsi on 15v ja heillä on isänsä kanssa hyvä ns tiimi.

Kiitos vinkeistä. Suomessa siis isä voi leikata napanuoran? Saiko hän odottaa että napanuora ensin tyhjenee (kunnes näyttää vähän läpikuultavalta/valkoiselta) ja mainitsiko henkilökunta mitään asiasta? Käsittääkseni nuoraa ei pitäisi leikata ennen kuin se on tyhjentynyt että lapsi saa nuoran kautta kaiken veren, kantasolut jne.

Koitan lukea mahdollisimman paljon aiheesta nyt kun on esikoinen hollilla ja pelkään tekeväni jotain väärin.

Kyllä voi ja kätilö antoi hänelle luvan leikata plus näytti mistä kohtaa oli sopivaa leikata. Kyllä kätilöt siellä neuvoo. Tsemppiä.

Itse toivoin, ettei mieheni aloittaisi mitään typerää päällepäsmäröintiä synnytyksessä, koska välillä hän tekee niin. Ei luojan kiitos aloittanutkaan, ja oli oikein hyvä tuki ja turva synnytyksen aikana, hälytti kätilöä paikalle kun tarvitsi ja välitti pyyntöni ja toiveeni heille kun kivut alkoivat vaikuttaa kykyyni kommunikoida ystävällisesti. Lisäksi toivoin mieheni leikkaavan napanuoran ja ottavan vauvan tarvittaessa ihokontaktiin, ja niin sitten tapahtuikin kun minua jouduttiin tikkaamaan. Jostakin syystä mieheni vierasti tuota ihokontaktia ja napanuoran leikkausta kun niistä raskausaikana puhuimme, mutta onneksi hän sitten uskalsi ne toteuttaa kun oli mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa olisi auttanut edes jotenkin. Kunpa olisi tuonut minulle ruokaa hotellihuoneseen. Kunpa olisi tuonut kotoa puhtaat vaatteet mulle. Kunpa kotiin päästyämme ei olisi huutanut minulle, kun lysähdin sohvalle väsyneenä, kun en ollut nukkunut kahteen päivään ja raskaushormonit jylläsi.

Kuulostaa todella rankalta. Olisi hyvä jos pojille jo koulussa opetettaisiin vähän miten ennen synnytystä, sen aikana ja jälkeen kannattaisi toimia äidin ja lapsen tilanteen helpottamiseksi.

Ihana kysymys ja niin ihanaa, että olet ajatellut tätä etukäteen! Varmasti ensisijaisesti tärkeää puhua sille synnyttävälle kumppanille tämän odotuksista.

En ole itse synnyttänyt, mutta Spotifystä löytyvän Onnen Kuplia podcastin jakso 22: Isä tai kumppani vauvamatkalla on sellainen, jonka aion puolisoni kanssa kuunnella, jos joskus raskaudun. Olen itse siis kuunnellut sen ja minusta siinä oli tosi hyvää tietoa ja ajatuksia ja juuri sellaisia asioita, joita ei tule muuten ajatelleeksi.

Tiedon etsiminen, jotta sen toisen ei tarvitse itse tietää ja muistaa kaikkea, on varmasti myös iso apu. Synnytyksen jälkeen ja mahdollisen imetyksen alkaessa kannattaa viedä kumppanille vettä (tai kookosvettä jos maistuu) ja ruokaa. Oksitosiini auttaa maitoa herumaan, ja oksitosiinia erittyy rakastavista kosketuksista ja hyvästä olosta. Kaikkea hyvää teille! :) <3

Synnytys on tosi iso juttu naiselle. Sen aikaiset miehen tekemiset, niin hyvät kuin pahat, seuraa mukana parisuhteeseen. Miesten kannattaa miettiä, miten käyttäytyä synnytyksen aikana.

Ei ihmeempiä tarvitse tehdä, jos sairaalassa synnyttää. Toivoin että mies olisi kuvannut synnytyksen, mutta ei suostunut.

Vierailija kirjoitti:

Ihana kysymys ja niin ihanaa, että olet ajatellut tätä etukäteen! Varmasti ensisijaisesti tärkeää puhua sille synnyttävälle kumppanille tämän odotuksista.

En ole itse synnyttänyt, mutta Spotifystä löytyvän Onnen Kuplia podcastin jakso 22: Isä tai kumppani vauvamatkalla on sellainen, jonka aion puolisoni kanssa kuunnella, jos joskus raskaudun. Olen itse siis kuunnellut sen ja minusta siinä oli tosi hyvää tietoa ja ajatuksia ja juuri sellaisia asioita, joita ei tule muuten ajatelleeksi.

Tiedon etsiminen, jotta sen toisen ei tarvitse itse tietää ja muistaa kaikkea, on varmasti myös iso apu. Synnytyksen jälkeen ja mahdollisen imetyksen alkaessa kannattaa viedä kumppanille vettä (tai kookosvettä jos maistuu) ja ruokaa. Oksitosiini auttaa maitoa herumaan, ja oksitosiinia erittyy rakastavista kosketuksista ja hyvästä olosta. Kaikkea hyvää teille! :) <3

Kiitos! :) Ollaan tästä vaimon kanssa juteltukin mutta hänelläkin eka kerta niin ei ole itsekään ihan varma mitä minulta toivoisi/mikä tilanteessa auttaisi tai haittaisi.

Tsekataan nuo podcastit, kiitti vinkeistä, tähän asti löytynyt vain jenkkiläisiä raskausaiheisia some-tuottajia ja niillä on ilmeisesti vähän erilaiset systeemit siellä rapakon takana.

Tuo oksitosiini-vinkki pitääkin painaa mieleen kun ollaan myös pohdittu miten minimoida maidon tuoton komplikaatioiden mahdollisuus :)

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on tosi iso juttu naiselle. Sen aikaiset miehen tekemiset, niin hyvät kuin pahat, seuraa mukana parisuhteeseen. Miesten kannattaa miettiä, miten käyttäytyä synnytyksen aikana.

Olen tästä samaa mieltä, mutta kyllähän se oman lapsen syntymä on myös todella iso juttu miehellekin, ja kyllä miestäkin saa jännittää ja pelottaa. Että mikäli mies ei tahallaan ole ilkeä tai tee jotakin väärin, niin kyllä sen synnyttävänkin pitäisi miestään ymmärtää, vaikka mies siellä ensisijaisesti on vain tukena mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on tosi iso juttu naiselle. Sen aikaiset miehen tekemiset, niin hyvät kuin pahat, seuraa mukana parisuhteeseen. Miesten kannattaa miettiä, miten käyttäytyä synnytyksen aikana.

Olen tästä samaa mieltä, mutta kyllähän se oman lapsen syntymä on myös todella iso juttu miehellekin, ja kyllä miestäkin saa jännittää ja pelottaa. Että mikäli mies ei tahallaan ole ilkeä tai tee jotakin väärin, niin kyllä sen synnyttävänkin pitäisi miestään ymmärtää, vaikka mies siellä ensisijaisesti on vain tukena mukana.

Synnyttäjällä on siinä muutakin huolehtimista kuin rauhoitella ja lepytellä kiukuttelevaa miestä. Mies ei synnytyssalissa voi olla teini vaan aikuinen.

Meillä mies jopa auttoi minua, kun harjoittelin imetystä. Auttoi laittamaan vauvaa paremmin rinnalle, pesi rintakumia, toi juotavaa, herätteli vauvaa, joka ei jaksanut kunnolla imeä. Yhdessä pohdittiin niksejä, joilla lopulta saatiin imetys toimimaan. Tuntui, että imetyskin oli sellainen "yhteinen" juttu, vaikka aina ajatellaan, että se on vain äidin heiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on tosi iso juttu naiselle. Sen aikaiset miehen tekemiset, niin hyvät kuin pahat, seuraa mukana parisuhteeseen. Miesten kannattaa miettiä, miten käyttäytyä synnytyksen aikana.

Olen tästä samaa mieltä, mutta kyllähän se oman lapsen syntymä on myös todella iso juttu miehellekin, ja kyllä miestäkin saa jännittää ja pelottaa. Että mikäli mies ei tahallaan ole ilkeä tai tee jotakin väärin, niin kyllä sen synnyttävänkin pitäisi miestään ymmärtää, vaikka mies siellä ensisijaisesti on vain tukena mukana.

Juu, kyllähän se jänskättää, mutta näen roolini tukijoukkona ja tiedän että kovissa kivuissa voi tulla joskus sanottua vähän napakasti niin ei sitä ota itseensä jos niin kävisikin :)

Yritän vain oppia etukäteen mahdollisimman paljon että sitten tositoimissa olisi mahdollisimman vähän yllätyksiä ja että osaisin huomata jos jokin on pielessä (kun luin aiemmin pitkää ketjua huonoista synnytyskokemuksista, niin jäi fiilis että miehen pitää kyetä huomaamaan jos jokin on vialla ja tietää sitten edes jossain määrin miten toimia). Onneksi Suomessa on yleensä varsin osaava ja asiallinen henkilökunta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies jopa auttoi minua, kun harjoittelin imetystä. Auttoi laittamaan vauvaa paremmin rinnalle, pesi rintakumia, toi juotavaa, herätteli vauvaa, joka ei jaksanut kunnolla imeä. Yhdessä pohdittiin niksejä, joilla lopulta saatiin imetys toimimaan. Tuntui, että imetyskin oli sellainen "yhteinen" juttu, vaikka aina ajatellaan, että se on vain äidin heiniä.

Tuo imetys on tosiaan sellainen mitä monet ilmeisesti stressaa paljonkin kun joillakin onnistuu helposti ja toisilla voi monestakin syystä olla haasteita saada homma toimimaan.