Te, jotka koette, että olette saaneet lapsuudestanne "niukat eväät"

Ihan hyvin on mennyt noin niinku omasta mielestä, maksettu okt ja kaksi lasta saatettu työelämään ja kunnon kansalaisiksi. Töitä olen tehnyt nuoresta, nyt vähän vaivoja mielen ja kropan kanssa, näiden kanssa ei ole lapsuuden eväillä tekemistä.

Keskimääräistä huonommin kai: nelikymppinen lapseton sinkku nainen, ei varallisuutta, ei työpaikkaa, terveysongelmia.

Näistä ei mikään tietenkään suoraan ole lapsuudesta johtuvaa, mutta puuttumaton tunteiden hallinta, hylkäämisen pelko ja lapsuudessa alkanut ahdistus on, jotka sitten kyllä valtavasti vaikuttaneet nykytilanteeseen kun en ole koskaan pystynyt näkemään itselläni tulevaisuutta.

Mitä on "niukat eväät"?

Keskimääräistä paremmin. Nykyään palkka top 10%, varallisuus top 5%. Eli kyllä Suomessakin voi vaurastua vaikka vassarit ovat siitä vaikeaa tehnyt, ja yrittävät yhä vaikeuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Keskimääräistä huonommin kai: nelikymppinen lapseton sinkku nainen, ei varallisuutta, ei työpaikkaa, terveysongelmia.

Näistä ei mikään tietenkään suoraan ole lapsuudesta johtuvaa, mutta puuttumaton tunteiden hallinta, hylkäämisen pelko ja lapsuudessa alkanut ahdistus on, jotka sitten kyllä valtavasti vaikuttaneet nykytilanteeseen kun en ole koskaan pystynyt näkemään itselläni tulevaisuutta.

Itse lisään tuohon: 12v koulukiusaamista+lapsena syntynyt pelko vastakkaista sukupuolta (ja aika yleisesti muita ihmisiä) kohtaan+vakava masennus - näin alkajaisiksi.

About vuosi sitten en ajatellut että minulla olisi tulevaisuutta. Nyt menee (hieman) paremmin. Töissä taas vaihteeksi. Liikaa en vieläkään uskalla toivoa. Mahdollisuudet parisuhteeseen ja omaan perheeseen menivät vuosikymmeniä sitten

Vierailija kirjoitti:

Mitä on "niukat eväät"?

Niin voisiko joku selittää niiden nuolten laittamisen sijaan mitä tällä ilmaisulla tarkoitetaan? Rahaa, mielenterveyttä,mahdollisuuksia,  älykkyyttä, mitä?

No tukea,rahallista,henkistä pääomaa..

Huonosti. Sen lisäksi etteivät vanhemmat antaneet minkäänlaisia eväitä elämään, he tekivät senkin edestä vahinkoa. Joten elämä on mennyt perusasioiden itse opettelussa ja niiden tuhojen korjaamisessa. Siinä mielessä olen pärjännyt suhteellisen hyvin, sillä havaintojeni perusteella selviän elämästä itsenäisesti paremmin kuin moni jotka tulee huomattavasti paremmista oloista. Ja pakko kai se onkin, kun kukaan muu ei tule sun puolesta valmiiksi tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on "niukat eväät"?

Niin voisiko joku selittää niiden nuolten laittamisen sijaan mitä tällä ilmaisulla tarkoitetaan? Rahaa, mielenterveyttä,mahdollisuuksia,  älykkyyttä, mitä?

Moraalia. 

En kovin hyvin. Nuoruus meni kaikkea pelätessä, sellaisessa jatkuvassa Kohta kaikki murtuu -mielentilassa. Luulin valintoja tehdessäni pelaavani varman päälle (taaten itselleni turvaa), todellisuudessa poljin paikoillani ja estin näin itseltäni esim. taloudellisesti fiksummat ratkaisut jne. Haaveilin omasta perheestä ihan 18-vuotiaasta saakka, mutta koskaan ei ollut riittävästi turvaa (tuloja, miestä, yleistä luottoa elämään) sellaisen perustamiseen.

Nyt olen 30v ja muiden mielestä pärjäävä. Käyn salilla ja liikun paljon, syön terveellisesti enkä esim. juo, tienaan elantoni pienyrittäjänä.

Olen silti tosi onneton. Kaipaan edelleen kosketusta, miestä ja perhettä, sellaista tavallista elämää. En muista milloin olisin viimeksi esim. halannut ketään, en osaa jutella ihmisille enkä ole seksiäkään harrastanut varmaan kymmeneen vuoteen.

Aika hyvin olen pärjännyt. Asiat terapiassa jo kauan sitten käsitellyt.

Nyt jo alkaa vähän tuntua siltä, että "vau yksin olen saanut kaiken tämän aikaiseksi". Rahani olen itse ansainnut ja itse hankintani itse maksanut, käynyt korkeakoulun ja saanut melko hyväpalkkaisen vakityön. Perhekin on.

Ehkä eniten vielä näkyy muutoin sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa hankaluuksia, olen melko arka, enkä luota ihmisiin helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on "niukat eväät"?

Niin voisiko joku selittää niiden nuolten laittamisen sijaan mitä tällä ilmaisulla tarkoitetaan? Rahaa, mielenterveyttä,mahdollisuuksia,  älykkyyttä, mitä?

Moraalia. 

Moraali taitaa olla enemmän sisäsyntyinen ominaisuus ja sen puute tai vaikeus ymmärtää sitä linkittyy persoonallisuushäiriöihin.

Ettei ympäristöllä ole mitään vaikutusta, ja esimerkiksi sillä miten uskonnollisessa perheessä on kasvanut olisi mitään merkitystä ihmisen käsitykseen hyvästä ja pahasta. 

En tiedä oliko niukat eväät, muttei runsaat ainakaan. Tapasin mieheni nuorena ja se kai pelasti mut. Pari lasta kasvatettiin ja heillä menee hyvin.

Aineellisestikin menee kohtuullisesti. Teini-ikäisenä ajattelin etten kerää omaisuutta vaan omistan korkeintaan asuntoni ja jos on varaa, matkustelen. Matkustelut on takana nyt. Eläke tulee olemaan alle naisten keskiarvon.

Sosiaalinen puoli on vaikeaa, läheisiä ystäviä ei ole. En oikein osaa hankkia ystäviä. Mutta mies on ja hyvä niin. Perheen kanssa olen tekemisissä. En juo enkä polta. Tai voin ottaa lasillisen, jos "tilanne vaatii".

Vierailija kirjoitti:

Mitä on "niukat eväät"?

Ymmärrän niukoilla eväillä lapsuudesta esim. sairaus, vammausuus, rajoittuneisiin, köyhyys, traumat, turvaton lapsuus, vanhempien perheväkivalta, mielenterv.ongelmat, alkoholiongelmat jne.

Johon lapsi ei ole itse voinut vaikuttaa millaiseen perheeseen on syntynyt, vaan on ne lapsuudesta lähtien joutunut kantamaan.

Minä sain niukat eväät varhaisnuoruuteen, kun molemmat vanhempani kuoli liikenneonnettomuudessa, kun olin 12v. vaikka muuten lapsuus oli hyvä. Mutta silloin kaikki muuttui.

Parikymmentä vuotta terapiassa auttoi pahimman yli. Nykyään on vain erittäin kurjaa mutta sitäkin huonommin.

Sosiaaliset tilanteet ja alemmuudentunne on mulle vaikeita. Muuten menee suht ok perusarki, on ok toimeentulo ja työ. Parisuhteessa voisi kommunikaatio pelata paremmin. Mun on vaikea luottaa siihen, että musta voidaan tykätä sellaisena kun olen. Alemmuudentunne on ehkä se pahin. Ei kuulemma näy edes ulospäin, mutta tuntuu kyllä.

On se hyvin vaikea tie ollut, olen nyt 35-v. Onneksi olen pysynyt suht terveenä, mutta täysin puuttuva itseluottamus ja vahva syrjäytyneen ja toivottoman tapauksen stigma on värittänyt koko elämää. Eikä kyseessä ole oma kuvitelma, vaan sääliä ja tuomitsemista tulee ihan joka paikasta. Lähdin omilleni 18-vuotiaana tilanteesta, jossa olimme äidin kanssa asunnottomia ja asuimme teltassa. Äidillä oli vahvoja harhoja ja syviä mt-ongelmia. Oli kesä, ja minulla oli muovikassillinen likaisia vaatteita kun lähdin junalla toiselle puolelle Suomea poikaystävän kotiin asumaan.

Valmistuin juuri kandiksi yliopistosta, 10 vuotta kaikesta jäljessä. Parisuhdekin löytyy, mutta kuva tulevaisuudesta on edelleen osin toivoton kun en usko itseeni lainkaan. Välillä tunnen kovaa syyllisyyttä kun jätin äidin sinne telttaan silloin, vaikka hän sai kyllä sossusta asunnon, missä myöhemmin teki itse mrhan. Oli yrittänyt soittaa keskellä yötä, enkä vastannut. Tunnen olevani paha, enkä ansaitse mitään hyvää ja saavutukseni ovat täysin muiden ihmisten ansiota kun ovat työntäneet kukin kohdallaan minua elämässä eteenpäin.

Helppoa ei ole ollut, mutta mulle usein sanotaan, että olen omituisen täysijärkinen ja itsenäinen ihminen, kun ottaa huomioon kotiolot. Mulla siis perheessä alkoholismia, narsismia, skitsofreniaa ja lukuisia muita ongelmia, näiden lieveilmiönä köyhyyttä. Ja mut kasvatettiin ajattelemaan, että meidän perhe on paras ja muut huonompia, joten olin patologinen valehtelija, joka varasteli kateuksissaan muilta ja esitti, että meidän perheessä kaikki on täydellistä.

Nyt, lähes 40-vuotiaana, mulla on oma koti, mies, lapsia, työpaikka, auto. Me matkustellaan suunnilleen joka toinen vuosi ja kesät vietetään huvipuistoja kierrelleen ja grillibileitä järjestäen. Mulla on ystäviä ja terve parisuhde. Ei meidänkään perhe täydellinen ole, mutta kyllä mun lapsilla on ihan erilaiset lähtökohdat tähän maailmaan kuin mulla. Tosin hassu juttu, mun lapset ovat paljon vaativampia ja kipuilevat monien asioiden kanssa. En tiedä onko elämä jopa liian helppoa ja kivaa heille, mä ja mun siskoni oltiin helpot lapset, koska meidät poljettiin niin alas, että opimme ettei omia tunteita tule näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on "niukat eväät"?

Piimää, suolasilakoita ja kyrsää..,

Vierailija kirjoitti:

Helppoa ei ole ollut, mutta mulle usein sanotaan, että olen omituisen täysijärkinen ja itsenäinen ihminen, kun ottaa huomioon kotiolot. Mulla siis perheessä alkoholismia, narsismia, skitsofreniaa ja lukuisia muita ongelmia, näiden lieveilmiönä köyhyyttä. Ja mut kasvatettiin ajattelemaan, että meidän perhe on paras ja muut huonompia, joten olin patologinen valehtelija, joka varasteli kateuksissaan muilta ja esitti, että meidän perheessä kaikki on täydellistä.

Nyt, lähes 40-vuotiaana, mulla on oma koti, mies, lapsia, työpaikka, auto. Me matkustellaan suunnilleen joka toinen vuosi ja kesät vietetään huvipuistoja kierrelleen ja grillibileitä järjestäen. Mulla on ystäviä ja terve parisuhde. Ei meidänkään perhe täydellinen ole, mutta kyllä mun lapsilla on ihan erilaiset lähtökohdat tähän maailmaan kuin mulla. Tosin hassu juttu, mun lapset ovat paljon vaativampia ja kipuilevat monien asioiden kanssa. En tiedä onko elämä jopa liian helppoa ja kivaa heille, mä ja mun siskoni oltiin helpot lapset, koska meidät poljettiin niin alas, että opimme ettei omia tunteita tule näyttää.

Ja jatkan vielä, alemmuudentunnetta tunnen koko ajan. En osaa päättää mihin muottiin itseni laittaisin ja tuntuu, että en aina edes kuulu mihinkään. Siksi tätä ketjua on mielenkiintoista lukea, en ole yksin ajatuksieni kanssa.