Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: 36-vuotias Sanna, joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa.
18.04.2023 |
Tämä juttu on vain tilaajille.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009420056.html
Mitä siinä sanotaan? Ihan hyvä nuori nainen.
Kommentit (542)
Haloo, tuota ilmiötä ja ihmistyyppiä kutsuttiin silloin kun minä olin nuori, eli viime vuosituhannella, termillä vanhapiika.
Silloin sitä ei kummasteltu yhtään sen enempää kuin sitäkään että vaimon voi silloin rapettaa aviolitossa ja että rafloissa voi sisällä pöydissä vetää röökiä jne.
Hajaantukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, tulee oma setäni mieleen. Hänkin oli aina ollut koulussa yksin. Jostain kiusaamisesta se oli alkanut alaluokilla ja kai siinä lopulta niin käy, ettei osaa kuulua joukkoon. Hän on myös ollut aina oman tien kulkija, sellainen kirjaviisas, mutta erakko. Hän oli siis meillä aina joulut, kun olin lapsi. Pidin siitä hiljaisesta olemisesta, vaikka kyllä hän meille lapsille puhui, mutta jos oli isompi porukka koolla, oli hiljaa. Sitten kun me muutettiin pois kotoa, setänikin kävi yhä harvemmin. Hän kyllä lähetti valokuvia minullekin, esim. lapissa vietti usein kesälomat ja kuvasi luontoa. Ei ollut hänellä parisuhdetta tietääkseni ikinä. Kuoli muutama vuosi sitten, ei niin kovin vanhana, eikä ehtinyt nauttia eläkkeestä edes kahta vuotta.
Setäsi ei todennäköisesti käyttänyt alkoholia, mikä oli suurempi syy siihen, ettei kumppania koskaan löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisena täytyy olla tosi pohjalla, että halusta huolimatta ei saa minkäänlaista kosketusta. On ihan mahdotonta käsittää, kun katsoo noita naispuolisten kavereiden touhuja. Mitään muuta ei olekaan, kuin miehiä koko ajan joka nurkan takana ja välillä tippuu taivaaltakin.
Ja sitten vastapainona olemme me joille on hyvin vaikeaa löytää ketään vaikka olisimme sosiaalisia, nättejä, iloisia, elämässä pärjääviä. Tunnen itseni lisäksi useamman.
Mutta teidän mukaan meitä ei ole olemassakaan.
Kerro minulle, miten ihmeessä tuo on mahdollista? Olet sosiaalinen, nätti, iloinen...? Onko ihan nyt sataprosenttisen varma juttu? Noilla ominaisuuksilla sinun pitäisi saada miehiä vaikka millä mitalla. Jotain jätät nyt kertomatta?
Varmaan sen ettei edes yritä tai on todella nirso?
Jos nainen on nätti, niin ei tarvitse edes yrittää. Kohtalaisen nätti nainen vastaa miehissä miesmallin tasoa. Yhtä paljon tulee lähestymisiä ja treffipyyntöjä, jopa suoria ehdotuksia. Nätillä ja sosiaalisella naisella pitäisi olla miesseuraa vaikka joka tunnille. Nirsous voi toki olla mahdollista, mutta kyllä silloinkin koskettajia löytyy juurikin niistä miesmalleista.
Unohdatte sen, että parisuhdetta haluava nainen ei halua yhden illan jyystöjä. Niitä saa kyllä monikin halutessaan. Aikuiseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen haluavia ja pystyviä miehiä taas on vähän. Naisille läheisyys ei ole pelkkää seksiä ilman tunteita ja sitoutumista toiseen. Lopettakaa tuo pelkän seksin ajattelu. Miksi mukamas moni nainen saa seksiä sormia napsauttamalla, vastaus on epätoivoiset seksin perässä olevat miehet. Korjatkaa oma pesänne ensin, siitä tuo johtuu. Gigachadit sosiaaliselle tuomiolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.
Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)
Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.
Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.
Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...
Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.
Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.
Se on kyllä nainen joka päättää kuka on paskaa ja siinä ei paljon miehen tykkääminen auta. Sata on vielä iso luku, mutta paljon pienemmästäkin otannasta löytyy varmasti miehiä jotka oikeasti tykkää mutteivät ylitä naisen rimaa ja tippuvat paskaan.
Mikään ei takaa että jostakusta yksittäisestä naisesta tykkäisi edes yksi mies. Ei yhtään mikään. Jotkut yksinäiset naiset voisivat toki löytää miehen joka säälistä käy kerran sutaisemassa. Se ei ole tykkäämistä.
Useat miehet ei löydä edes sitä
Älä valehtele.Kyllä sinäkin löydät jonkun kertapökkimään sinua tai fwb suhteen. Siitä vaan rohkeasti laittamaan ilmoitusta Tinderiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.
Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)
Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.
Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.
Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...
Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.
Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.
Se on kyllä nainen joka päättää kuka on paskaa ja siinä ei paljon miehen tykkääminen auta. Sata on vielä iso luku, mutta paljon pienemmästäkin otannasta löytyy varmasti miehiä jotka oikeasti tykkää mutteivät ylitä naisen rimaa ja tippuvat paskaan.
Mikään ei takaa että jostakusta yksittäisestä naisesta tykkäisi edes yksi mies. Ei yhtään mikään. Jotkut yksinäiset naiset voisivat toki löytää miehen joka säälistä käy kerran sutaisemassa. Se ei ole tykkäämistä.
Mistä sinä sen tiedät ettei se "sutaisija" ole oikeasti kiinnostunut sinusta? Monet miehet ei saa edes sitä.
Kuinka paljon sinua lämmittäisi, jos joku karhuhomo kävisi sutaisemassa sinua ja tykkäisi kokemastaan niin, että kiinnostuisi sinusta muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin antaa teille hyvän vinkin mistä löytyy ihmisiä jotka on juttutuulella. Messuilta, ei niinkään vapaa-aikaan liittyviltä mutta työelämään. Ja messuilla on aina myös baarijatkot hotellien baareissa. Siellä on töissä käyviä sosiaalisia ihmisiä revittynä irti arkiympyröistä.
No et mua sieltä löydä kun en käy baareissa. Enkä mä kyllä haluaisi kumppaniakaan, joka niissa viihtyy. Mieluummin haluaisin törmätä johonkuhun lenkkipolulla, mutta se ei taida olla mahdollista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.
Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)
Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.
Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.
Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...
Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.
Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.
Se on kyllä nainen joka päättää kuka on paskaa ja siinä ei paljon miehen tykkääminen auta. Sata on vielä iso luku, mutta paljon pienemmästäkin otannasta löytyy varmasti miehiä jotka oikeasti tykkää mutteivät ylitä naisen rimaa ja tippuvat paskaan.
Mikään ei takaa että jostakusta yksittäisestä naisesta tykkäisi edes yksi mies. Ei yhtään mikään. Jotkut yksinäiset naiset voisivat toki löytää miehen joka säälistä käy kerran sutaisemassa. Se ei ole tykkäämistä.
Mistä sinä sen tiedät ettei se "sutaisija" ole oikeasti kiinnostunut sinusta? Monet miehet ei saa edes sitä.
Saa??? Siis luuletko että joku kassien tyhjennyspano on naiselle kivaa tai mukavaa tai imartelevaa?
Miehille riittää kun saa pillua. Nainen on miehille vain pillureikä jolta saada. Hyi vttu.
Ja koskaanko ei yhdenyönjuttu ole muuttunut parisuhteeksi? Se että pääsee jo sänkyyn jonkun kanssa nostaa jo mahdollisuutta hyvän parisuhteen löytämiseen. Minua ei ole kukaan halunnut koskaan pitää edes kädestä kiinni, joten itseluottamus on tippunut vähästä olemattomaan. m43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buu fukin huu, Sanna 36. Sanna kun saisi koska tahansa jonkun miehen, mutta monet miehet eivät saa koskaan minkään tasoista naista. Eräs kaverinikin on pyörätuolissa, joten eipä saa naista, vaikka on älykäs, hyvin koulutettu ja hauska kaveri, ja jopa erään tason julkkis eli ollut mediassa esillä asiantuntemuksensa takia. Heppikin tiettävästi seisoisi, eli ei mikään neliraajahalvaantunut. Tuskin hän jaksaisi lukea mistään nirso-Sannasta, jolla kuitenkin on ns. latu auki jos vain haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.
Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)
Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.
Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.
Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...
Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.
Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.
Se on kyllä nainen joka päättää kuka on paskaa ja siinä ei paljon miehen tykkääminen auta. Sata on vielä iso luku, mutta paljon pienemmästäkin otannasta löytyy varmasti miehiä jotka oikeasti tykkää mutteivät ylitä naisen rimaa ja tippuvat paskaan.
Mikään ei takaa että jostakusta yksittäisestä naisesta tykkäisi edes yksi mies. Ei yhtään mikään. Jotkut yksinäiset naiset voisivat toki löytää miehen joka säälistä käy kerran sutaisemassa. Se ei ole tykkäämistä.
Mistä sinä sen tiedät ettei se "sutaisija" ole oikeasti kiinnostunut sinusta? Monet miehet ei saa edes sitä.
Kuinka paljon sinua lämmittäisi, jos joku karhuhomo kävisi sutaisemassa sinua ja tykkäisi kokemastaan niin, että kiinnostuisi sinusta muutenkin?
Olen hetero joten puolustautuisin raivoisasti jos joku kahuhomo pyrkisi housuihini. Jo pelkkä ehdotus sellaiselta luultavasti kirvoittaisi minut lyömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, tulee oma setäni mieleen. Hänkin oli aina ollut koulussa yksin. Jostain kiusaamisesta se oli alkanut alaluokilla ja kai siinä lopulta niin käy, ettei osaa kuulua joukkoon. Hän on myös ollut aina oman tien kulkija, sellainen kirjaviisas, mutta erakko. Hän oli siis meillä aina joulut, kun olin lapsi. Pidin siitä hiljaisesta olemisesta, vaikka kyllä hän meille lapsille puhui, mutta jos oli isompi porukka koolla, oli hiljaa. Sitten kun me muutettiin pois kotoa, setänikin kävi yhä harvemmin. Hän kyllä lähetti valokuvia minullekin, esim. lapissa vietti usein kesälomat ja kuvasi luontoa. Ei ollut hänellä parisuhdetta tietääkseni ikinä. Kuoli muutama vuosi sitten, ei niin kovin vanhana, eikä ehtinyt nauttia eläkkeestä edes kahta vuotta.
Nimenomaan tällaisia miehiä on Suomessa paljon, ja hänen kaltaisiaan naiset hyljeksivät ja haukkuvat peräkammarin pojaksi. Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei elämään ole koskaan astunut kumppania, ei ole Sannan mielestä ihan sattumaa. Hänen on lähtökohtaisesti vaikea luottaa vieraisiin ihmisiin, mikä hankaloittaa ystävystymistä.
Koko peruskoulun kestänyt kiusaaminen sai hänet kääntymään sisään päin ja suhtautumaan epäluuloisesti tilanteisiin, joissa on paljon ihmisiä.
”Porukasta ulos jättäminen aiheutti sen, että rohkeasta Sannasta tuli pelokas Sanna. Jos joku korottaa äänensä, jo se voi saada minut pelon valtaan.”
Ehkä mieli on tehnyt työtään ja auttanut unohtamaan, mutta Sanna ei oikeastaan edes muista monia kiusaamiseen liittyviä yksityiskohtia.
Yhtä asiaa hän on silti miettinyt: elämä olisi todennäköisesti mennyt toisenlaisia polkuja, jos hän olisi saanut kasvaa muiden tapaan osana ryhmää. Kouluvuosina hänen ystäviään olivat koulukirjat.
Mä voisin kirjoittaa täsmälleen samat sanat. Kiusaaminen sekä koulussa että harrastuksissa teki musta yksinäisen suden, aran ja pelkäävän. Mutta en suostunut jäämään elämästä paitsi vaan perusteettomalla optimismilla eteenpäin, pakotin itseni menemään pelottaviin uusiin tilanteisiin ja päädyin onnellisesti naimisiin.
Sanna on just niitä jotka haluaa kyllä parisuhteen, mutta sen riskin ottaminen on niin paljon että sitä aina lykätään huomiseen. Ihan kuin mä nyt syön tän ja sit dieetti alkaa huomenna. Mä teen tänään vielä tuttua ja turvallista niin kuin aina ennenkin ja sit huomenna rupean tutustumaan ihmisiin. Ja sit tulee huominen ja se on taas liikaa, joten huomenna. Jne. Ja sit on yhtäkkiä kulunut vuosi ja kaks ja viis vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Uutiskynnys ylitetty
Miksi ihmisiä kiinnostaa toisten parisuhteet tai niiden puuttuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, tulee oma setäni mieleen. Hänkin oli aina ollut koulussa yksin. Jostain kiusaamisesta se oli alkanut alaluokilla ja kai siinä lopulta niin käy, ettei osaa kuulua joukkoon. Hän on myös ollut aina oman tien kulkija, sellainen kirjaviisas, mutta erakko. Hän oli siis meillä aina joulut, kun olin lapsi. Pidin siitä hiljaisesta olemisesta, vaikka kyllä hän meille lapsille puhui, mutta jos oli isompi porukka koolla, oli hiljaa. Sitten kun me muutettiin pois kotoa, setänikin kävi yhä harvemmin. Hän kyllä lähetti valokuvia minullekin, esim. lapissa vietti usein kesälomat ja kuvasi luontoa. Ei ollut hänellä parisuhdetta tietääkseni ikinä. Kuoli muutama vuosi sitten, ei niin kovin vanhana, eikä ehtinyt nauttia eläkkeestä edes kahta vuotta.
Nimenomaan tällaisia miehiä on Suomessa paljon, ja hänen kaltaisiaan naiset hyljeksivät ja haukkuvat peräkammarin pojaksi. Mietipä sitä.
Tässä vielä toisesta langasta tuore lainaus todisteeksi yllä kirjoittamastani:
Vierailija kirjoitti:
Keksitty tarina. Ja ap. on peräkammarin jorma.
Olisit ottanut edes faktat selville, jne pälä pälä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.
Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)
Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.
Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.
Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...
Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.
Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.
Se on kyllä nainen joka päättää kuka on paskaa ja siinä ei paljon miehen tykkääminen auta. Sata on vielä iso luku, mutta paljon pienemmästäkin otannasta löytyy varmasti miehiä jotka oikeasti tykkää mutteivät ylitä naisen rimaa ja tippuvat paskaan.
Mikään ei takaa että jostakusta yksittäisestä naisesta tykkäisi edes yksi mies. Ei yhtään mikään. Jotkut yksinäiset naiset voisivat toki löytää miehen joka säälistä käy kerran sutaisemassa. Se ei ole tykkäämistä.
Mistä sinä sen tiedät ettei se "sutaisija" ole oikeasti kiinnostunut sinusta? Monet miehet ei saa edes sitä.
Saa??? Siis luuletko että joku kassien tyhjennyspano on naiselle kivaa tai mukavaa tai imartelevaa?
Miehille riittää kun saa pillua. Nainen on miehille vain pillureikä jolta saada. Hyi vttu.
Ja koskaanko ei yhdenyönjuttu ole muuttunut parisuhteeksi? Se että pääsee jo sänkyyn jonkun kanssa nostaa jo mahdollisuutta hyvän parisuhteen löytämiseen. Minua ei ole kukaan halunnut koskaan pitää edes kädestä kiinni, joten itseluottamus on tippunut vähästä olemattomaan. m43
Jos normaali mies ei saa naista niin se on sen miehen syytä.
Katso peiliin ja mieti miksi kukaan ei halua sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei elämään ole koskaan astunut kumppania, ei ole Sannan mielestä ihan sattumaa. Hänen on lähtökohtaisesti vaikea luottaa vieraisiin ihmisiin, mikä hankaloittaa ystävystymistä.
Koko peruskoulun kestänyt kiusaaminen sai hänet kääntymään sisään päin ja suhtautumaan epäluuloisesti tilanteisiin, joissa on paljon ihmisiä.
”Porukasta ulos jättäminen aiheutti sen, että rohkeasta Sannasta tuli pelokas Sanna. Jos joku korottaa äänensä, jo se voi saada minut pelon valtaan.”
Ehkä mieli on tehnyt työtään ja auttanut unohtamaan, mutta Sanna ei oikeastaan edes muista monia kiusaamiseen liittyviä yksityiskohtia.
Yhtä asiaa hän on silti miettinyt: elämä olisi todennäköisesti mennyt toisenlaisia polkuja, jos hän olisi saanut kasvaa muiden tapaan osana ryhmää. Kouluvuosina hänen ystäviään olivat koulukirjat.
Mä voisin kirjoittaa täsmälleen samat sanat. Kiusaaminen sekä koulussa että harrastuksissa teki musta yksinäisen suden, aran ja pelkäävän. Mutta en suostunut jäämään elämästä paitsi vaan perusteettomalla optimismilla eteenpäin, pakotin itseni menemään pelottaviin uusiin tilanteisiin ja päädyin onnellisesti naimisiin.
Sanna on just niitä jotka haluaa kyllä parisuhteen, mutta sen riskin ottaminen on niin paljon että sitä aina lykätään huomiseen. Ihan kuin mä nyt syön tän ja sit dieetti alkaa huomenna. Mä teen tänään vielä tuttua ja turvallista niin kuin aina ennenkin ja sit huomenna rupean tutustumaan ihmisiin. Ja sit tulee huominen ja se on taas liikaa, joten huomenna. Jne. Ja sit on yhtäkkiä kulunut vuosi ja kaks ja viis vuotta.
Minullakin samanlaiset kokemukset kun Sannalla, ja samalla tavalla vaikutti minuun.
Nuorena oli perhehaaveita, ne ajatukset ja halut olivat potku persuksiin minulle ja saivat minut lähtemään kotoota pois.
Vielä 24 vuotiaana olin kokematon vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja sehän tottakai vaikutti omaan, melkeimpä olemattomaan itsetuntoon. 25-30v oli muutama suhde. Olin melko epätoivoinen, ja hyväksyin huonoa kohtelua, pettämistä ym kumppaneilta. Minut hyväksikäytettiin taloudellisesti, ja jätettiin kun löytyi parempi.
Vientiä ei juurikaan ole ollut, ja mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän syrjäydyn. Tällä hetkellä olen 40v, ja lapseton.
Jänniä taas noi miesten kommentit:
Jos nainen jää yksin, se on naisen vika. Jos mies jää yksin, se on naisen vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä yksin jättäytyä, jos itse niin haluaa. Naisellehan tuo on käytännössä aina oma valinta.
Hän ei halua olla yksin. Kaipaa kosketusta.
Hän saisi kosketusta vaikka tänä iltana, jos niin haluaisi.
Miksi tämä ei päde sinuun? Sinäkin saisit. Menet vaan pullon kanssa lähimpään spurgukeskittymään ja lämmin kolo on taattu. Mitä valitat etkä ymmärrä etuoikeuksiasi. Paljon turvallisempaa se on sinulle kuin tuolle naiselle.
Alue: Aihe vapaa
Useat miehet ei löydä edes sitä