HS: 36-vuotias Sanna, joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.

Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)

Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.

Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.

Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.

On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...

Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.

Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.

Kyllä naisena täytyy olla tosi pohjalla, että halusta huolimatta ei saa minkäänlaista kosketusta. On ihan mahdotonta käsittää, kun katsoo noita naispuolisten kavereiden touhuja. Mitään muuta ei olekaan, kuin miehiä koko ajan joka nurkan takana ja välillä tippuu taivaaltakin.

Minuakin kiusattiin koulussa, mutta koulun jälkeen kun menin armeijaan niin muuttui tyyli. Olen siis mies. Tytöille tekisi hyvää jos heillä olisi joku armeijan kaltainen paikka jossa puuhataan kaikenlaisilla vmäisillä hommilla ja opitaan toimimaan ryhmässä ja itsenäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.

Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)

Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.

Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.

Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.

On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...

Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.

Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.

Tai kehittää niitä huonoja piirteitä itsessämme (ulkoisesti) ja lisätä mätsien/laadun määrää.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiusattiin koulussa, mutta koulun jälkeen kun menin armeijaan niin muuttui tyyli. Olen siis mies. Tytöille tekisi hyvää jos heillä olisi joku armeijan kaltainen paikka jossa puuhataan kaikenlaisilla vmäisillä hommilla ja opitaan toimimaan ryhmässä ja itsenäisesti.

Minua kiusattiin koulussa ja kahta kauheammin se jatkui intissä. Siinä paikassa ei ollut mitään kehittävää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisena täytyy olla tosi pohjalla, että halusta huolimatta ei saa minkäänlaista kosketusta. On ihan mahdotonta käsittää, kun katsoo noita naispuolisten kavereiden touhuja. Mitään muuta ei olekaan, kuin miehiä koko ajan joka nurkan takana ja välillä tippuu taivaaltakin.

Ja sitten vastapainona olemme me joille on hyvin vaikeaa löytää ketään vaikka olisimme sosiaalisia, nättejä, iloisia, elämässä pärjääviä. Tunnen itseni lisäksi useamman.

Mutta teidän mukaan meitä ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisena täytyy olla tosi pohjalla, että halusta huolimatta ei saa minkäänlaista kosketusta. On ihan mahdotonta käsittää, kun katsoo noita naispuolisten kavereiden touhuja. Mitään muuta ei olekaan, kuin miehiä koko ajan joka nurkan takana ja välillä tippuu taivaaltakin.

Ja sitten vastapainona olemme me joille on hyvin vaikeaa löytää ketään vaikka olisimme sosiaalisia, nättejä, iloisia, elämässä pärjääviä. Tunnen itseni lisäksi useamman.

Mutta teidän mukaan meitä ei ole olemassakaan.

Kerro minulle, miten ihmeessä tuo on mahdollista? Olet sosiaalinen, nätti, iloinen...? Onko ihan nyt sataprosenttisen varma juttu? Noilla ominaisuuksilla sinun pitäisi saada miehiä vaikka millä mitalla. Jotain jätät nyt kertomatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanna voisi laittaa johonkin maakuntalehteen ilmoituksen.

Juurikin näin! Ilmoituksessa kertoo haluavansa tulla kosketelluksi ja lisäksi kannattaa mainita että: lievä kehitysvamma ei ole este...

Tuollaisella ilmoituksella saisi varmasti useammankin uuden ystävän, jotka olisivat valmiita koskettelemaan vaikka ryhmässä.

Juurikin näin. Seurojentalon takahuoneessa tusina alastomia koskettelunhaluisia rutsiksia ja Sanna siinä keskellä. Kyllä se kosketuksen puute sillä korjaantuu.

Tuossa olisi uusi kiva tosi-tv-formaatti, joka varmasti vetoaisi huippusuositun MILF Manor -insestiohjelman katsojiin. Kilpailija kiertäisi maakunnissa kosketeltavana jne. ja samalla esiteltäisiin paikallisia erikoisuuksia kuten kesätori viikonloppuisin ABC:n parkkipaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.

Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)

Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.

Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.

Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.

On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...

Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.

Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.

Tai kehittää niitä huonoja piirteitä itsessämme (ulkoisesti) ja lisätä mätsien/laadun määrää.

Toki, mutta tarkoitin lähinnä sitä että itse täällä pitää.pärjätä joka tapauksessa. Voihan sitä vaikka löytää suhteen ja se onkin ihan kamala kokemus. Yksin pitää seistä senkin jälkeen. Tai jos ei koskaan löydä ketään. Omat jalat silloin kantaa.

Ei voi jäädä ajattelemaan noin että olen vaan paskaa maapallon kengänpohjassa. Sitten siitä tulee itsensä täyttävä profetia. T. Ikisinkku nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.

Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)

Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.

Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.

Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.

On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...

Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.

Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.

Se on kyllä nainen joka päättää kuka on paskaa ja siinä ei paljon miehen tykkääminen auta. Sata on vielä iso luku, mutta paljon pienemmästäkin otannasta löytyy varmasti miehiä jotka oikeasti tykkää mutteivät ylitä naisen rimaa ja tippuvat paskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiusattiin koulussa, mutta koulun jälkeen kun menin armeijaan niin muuttui tyyli. Olen siis mies. Tytöille tekisi hyvää jos heillä olisi joku armeijan kaltainen paikka jossa puuhataan kaikenlaisilla vmäisillä hommilla ja opitaan toimimaan ryhmässä ja itsenäisesti.

Minua kiusattiin koulussa ja kahta kauheammin se jatkui intissä. Siinä paikassa ei ollut mitään kehittävää.

Eikös tuotakin voisi tehdä rakkausrealityn tyyliin Horny Army? Paljon koskettelua, mielellään ryhmässä ja käskyttävää huutamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisena täytyy olla tosi pohjalla, että halusta huolimatta ei saa minkäänlaista kosketusta. On ihan mahdotonta käsittää, kun katsoo noita naispuolisten kavereiden touhuja. Mitään muuta ei olekaan, kuin miehiä koko ajan joka nurkan takana ja välillä tippuu taivaaltakin.

Ja sitten vastapainona olemme me joille on hyvin vaikeaa löytää ketään vaikka olisimme sosiaalisia, nättejä, iloisia, elämässä pärjääviä. Tunnen itseni lisäksi useamman.

Mutta teidän mukaan meitä ei ole olemassakaan.

Kerro minulle, miten ihmeessä tuo on mahdollista? Olet sosiaalinen, nätti, iloinen...? Onko ihan nyt sataprosenttisen varma juttu? Noilla ominaisuuksilla sinun pitäisi saada miehiä vaikka millä mitalla. Jotain jätät nyt kertomatta?

Varmaan sen ettei edes yritä tai on todella nirso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisena täytyy olla tosi pohjalla, että halusta huolimatta ei saa minkäänlaista kosketusta. On ihan mahdotonta käsittää, kun katsoo noita naispuolisten kavereiden touhuja. Mitään muuta ei olekaan, kuin miehiä koko ajan joka nurkan takana ja välillä tippuu taivaaltakin.

Ja sitten vastapainona olemme me joille on hyvin vaikeaa löytää ketään vaikka olisimme sosiaalisia, nättejä, iloisia, elämässä pärjääviä. Tunnen itseni lisäksi useamman.

Mutta teidän mukaan meitä ei ole olemassakaan.

Kerro minulle, miten ihmeessä tuo on mahdollista? Olet sosiaalinen, nätti, iloinen...? Onko ihan nyt sataprosenttisen varma juttu? Noilla ominaisuuksilla sinun pitäisi saada miehiä vaikka millä mitalla. Jotain jätät nyt kertomatta?

Ja tässä on se pointti, mitä tässäkin ilmeisesti nyt on monta sivua väännetty (en jaksa lukea koko ketjua :D). Kyllä, on täysin mahdollista että nainen on nätti ja kiva ja silti kiinnostuneita kumppaneita ei löydy. Tiedän koska se on ainakin tähän mennessä ollut elämääni. Olen muutaman kerran aikaisemmin kirjoittanut tästä ja joka kerta saa tämän vastauksen - ei voi olla totta, ei ole mahdollista, valehtelet, olet oikeasti ruma jne.

En valehtele ja en jätä mitään kertomatta. Olen mielestäni oikeasti hyvä kumppaniehdokas ja koen että minulla olisi paljon annettavaa. Silti en (omasta aktiivisuudestakin huolimatta) ole löytänyt seuraa. Viimeksi olin treffeillä muistaakseni v. 2018, mies ei halunnut jatkaa näkemistä silloin.

Pyydän vain että viimeinkin uskottaisiin että meitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisena täytyy olla tosi pohjalla, että halusta huolimatta ei saa minkäänlaista kosketusta. On ihan mahdotonta käsittää, kun katsoo noita naispuolisten kavereiden touhuja. Mitään muuta ei olekaan, kuin miehiä koko ajan joka nurkan takana ja välillä tippuu taivaaltakin.

Ja sitten vastapainona olemme me joille on hyvin vaikeaa löytää ketään vaikka olisimme sosiaalisia, nättejä, iloisia, elämässä pärjääviä. Tunnen itseni lisäksi useamman.

Mutta teidän mukaan meitä ei ole olemassakaan.

Kerro minulle, miten ihmeessä tuo on mahdollista? Olet sosiaalinen, nätti, iloinen...? Onko ihan nyt sataprosenttisen varma juttu? Noilla ominaisuuksilla sinun pitäisi saada miehiä vaikka millä mitalla. Jotain jätät nyt kertomatta?

Varmaan sen ettei edes yritä tai on todella nirso?

Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisena täytyy olla tosi pohjalla, että halusta huolimatta ei saa minkäänlaista kosketusta. On ihan mahdotonta käsittää, kun katsoo noita naispuolisten kavereiden touhuja. Mitään muuta ei olekaan, kuin miehiä koko ajan joka nurkan takana ja välillä tippuu taivaaltakin.

Ja sitten vastapainona olemme me joille on hyvin vaikeaa löytää ketään vaikka olisimme sosiaalisia, nättejä, iloisia, elämässä pärjääviä. Tunnen itseni lisäksi useamman.

Mutta teidän mukaan meitä ei ole olemassakaan.

Kerro minulle, miten ihmeessä tuo on mahdollista? Olet sosiaalinen, nätti, iloinen...? Onko ihan nyt sataprosenttisen varma juttu? Noilla ominaisuuksilla sinun pitäisi saada miehiä vaikka millä mitalla. Jotain jätät nyt kertomatta?

Varmaan sen ettei edes yritä tai on todella nirso?

Jos nainen on nätti, niin ei tarvitse edes yrittää. Kohtalaisen nätti nainen vastaa miehissä miesmallin tasoa. Yhtä paljon tulee lähestymisiä ja treffipyyntöjä, jopa suoria ehdotuksia. Nätillä ja sosiaalisella naisella pitäisi olla miesseuraa vaikka joka tunnille. Nirsous voi toki olla mahdollista, mutta kyllä silloinkin koskettajia löytyy juurikin niistä miesmalleista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.

Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)

Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.

Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.

Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.

On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...

Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.

Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.

Se on kyllä nainen joka päättää kuka on paskaa ja siinä ei paljon miehen tykkääminen auta. Sata on vielä iso luku, mutta paljon pienemmästäkin otannasta löytyy varmasti miehiä jotka oikeasti tykkää mutteivät ylitä naisen rimaa ja tippuvat paskaan.

Mikään ei takaa että jostakusta yksittäisestä naisesta tykkäisi edes yksi mies. Ei yhtään mikään. Jotkut yksinäiset naiset voisivat toki löytää miehen joka säälistä käy kerran sutaisemassa. Se ei ole tykkäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiusattiin koulussa, mutta koulun jälkeen kun menin armeijaan niin muuttui tyyli. Olen siis mies. Tytöille tekisi hyvää jos heillä olisi joku armeijan kaltainen paikka jossa puuhataan kaikenlaisilla vmäisillä hommilla ja opitaan toimimaan ryhmässä ja itsenäisesti.

Minua kiusattiin koulussa ja kahta kauheammin se jatkui intissä. Siinä paikassa ei ollut mitään kehittävää.

Eikös tuotakin voisi tehdä rakkausrealityn tyyliin Horny Army? Paljon koskettelua, mielellään ryhmässä ja käskyttävää huutamista.

Ihana idea. Vahvistaisi ehdottomasti maanpuolustushenkeä. Itseasiassa aiemman konseptin alastomista rutsiksista koskettelemassa seurojentalon takahuoneessa voisi yhdistää tuohon Horny Army -konseptiin niin, että joka jaksossa olisi leikkisä neidon ryöstö, jossa armykundit kaappaisivat Sannan takahuoneesta ja koskettelua jatkuisi kuorma-auton lavalla, puolijoukkueteltassa ja myöhemmin kasarmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minäkään ole ollut. Miksi sitä pitäisi lehdessä mainostaa?

N39

Mistä siellä lehdessä sitten saa kirjoittaa, oi arvon tuomari?

En tajua tätä kommenttia, joka tulee jokaikiseen lehtijuttuun. Lehdissä kirjoitetaan elämästä, tavallisista ihmisistä, erikoisista kohtaloista ja kaikesta sen väliltä. Mikä siinä on niin outoa?

Miten olisi ihan vaan uutisia, politiikka, maailman tapahtumia, löytöjä, tutkimuksia jne?

Nykyisin Suomen lehdet ovat täynnä näitä, Sanna on tahtomattaan sinkku, Heikki kalastaa koko talven, Iiris hyppäsi oravanpyörästä kahvilanpitäjäksi, laturaivo valtasi Suomen ladut, Risto perusti kahvilan ja tienasi omat ensimmäiset kesälomarahat jo 14- vuotiaana, siihen on syynsä miksi ihmiset lihovat, eikä se ole ruoka. Lari tuli kotiin, eikä Sirkkua näkynyt enää missään.

Tämä on Suomen lehdistön taso ja se mistä kirjoitetaan. Ennen näitä juttuja kirjoitti kodinkuvalehti, Eeva ja Anna. Nyt Hesari ym. Kaikki muu tärkeä uutisointi on jäänyt todella pahasti jälkeen, eikä ihmiset näytä edes huomaavan sitä tai edes kaipaavan muuta.

Sannan parisuhdepuute jutun oikea paikka olisi Eeva tai Anna tai me naiset. Ei sanomalehti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että viinit ja matematiikka. Kivittäkää vaan, mutta 0 matchiä, 0 todennäköisyys löytää kumppani siitä sovelluksesta. Enemmän matchejä, parempi todennäköisyys löytää kumppani. Siihen se matematiikka loppuu. Koska suhteen muodostaminen ei ole matematiikkaa.

Monta asiaa maailmassa voidaan kuvata matemaattisin mallein ja niillä etsiä selitystä. Fysiikka myös tutkii ilmiöitä, mutta yksinkertaistaen (ainakin koulufysiikka, yliopistotaso on eri asia jo, mutta silti yrittää selvittää tiettyjä lainalaisuuksia ja todistaa ja etsiä uutta)

Jos ne matchit poistavat sinut, eivät vastaa viesteihin, vastaavat yksisanaisesti niin ettei keskustelua synny, vastaavat törkeyksiä ja seksiehdotuksia, ghostaavat kesken keskustelun, niin ei niistä monista matcheistä tule kumppania, ei edes treffejä.

Mikä ihme tämä ajattelu joidenkin miesten puolelta on, että enemmän on parempi? Sata matchiä, joista kaikki todettu epäsopiviksi tai eivät edes halua keskustella, on jotenkin hyvä asia? Se on veetuttava asia.

Elämä ei ole matematiikkaa, prosentteja, tilastoja ja diagrammeja. Kenellekään ei ole luvattu mitään todennäköisyyden perusteella. Elämä on arvaamatonta, tunteita, kemiaa, tilanteita, kaikkea, mitä ei voi kaavaan syöttää ja saada sieltä tuloksen.

On se sata parempi kuin nolla. Toki niistä sadasta kaikki voi olla paskaa, mutta nollasta mätsistä on itse paskaa...

Kyllä sadan paskan mätsin jälkeen olisi itsestä vielä paskempi olo, koska silloinhan sun täytyy olla aivan megapaskan kun kukaan niistä ei tykännyt susta.

Meidän ainut vaihtoehto on olla sinut itsemme kanssa, oli niitä mätsejä 0 tai 100.

Se on kyllä nainen joka päättää kuka on paskaa ja siinä ei paljon miehen tykkääminen auta. Sata on vielä iso luku, mutta paljon pienemmästäkin otannasta löytyy varmasti miehiä jotka oikeasti tykkää mutteivät ylitä naisen rimaa ja tippuvat paskaan.

Mikään ei takaa että jostakusta yksittäisestä naisesta tykkäisi edes yksi mies. Ei yhtään mikään. Jotkut yksinäiset naiset voisivat toki löytää miehen joka säälistä käy kerran sutaisemassa. Se ei ole tykkäämistä.

Mistä sinä sen tiedät ettei se "sutaisija" ole oikeasti kiinnostunut sinusta? Monet miehet ei saa edes sitä.

Voi ei, tulee oma setäni mieleen. Hänkin oli aina ollut koulussa yksin. Jostain kiusaamisesta se oli alkanut alaluokilla ja kai siinä lopulta niin käy, ettei osaa kuulua joukkoon. Hän on myös ollut aina oman tien kulkija, sellainen kirjaviisas, mutta erakko. Hän oli siis meillä aina joulut, kun olin lapsi. Pidin siitä hiljaisesta olemisesta, vaikka kyllä hän meille lapsille puhui, mutta jos oli isompi porukka koolla, oli hiljaa. Sitten kun me muutettiin pois kotoa, setänikin kävi yhä harvemmin. Hän kyllä lähetti valokuvia minullekin, esim. lapissa vietti usein kesälomat ja kuvasi luontoa. Ei ollut hänellä parisuhdetta tietääkseni ikinä. Kuoli muutama vuosi sitten, ei niin kovin vanhana, eikä ehtinyt nauttia eläkkeestä edes kahta vuotta.