Kun muut saa sanoa minulle kaikenlaista, mutta minä en saa sanoa takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ongelma on, että hän on nainen. Noin naisia usein kohdellaan. Myös muut naiset osdallistuvat tähän, jos on miehiä paikalla.

Jep jep, päästiinhän sitä tähän naisten uhriutumiseen taas. Minä taas olen kuullut monta kertaa, miten naiset  vähättelevät miehiään tämän paikalla ollessakin. Itse kukanenkin kuulee ja muistaa varmasti miten haluaa.

Minulle alkoi toistuvasti käydä näin kaveripiirissä. Istuttiin vaikka iltaa ja joku minun elämääni koskeva asia tuli puheeksi. Ympärillä oli mykkyyttä ja merkitseviä katseita. Myös suoranaisia "koulukiusaamis"- tilanteita tapahtui. Esimerkiksi mieheni työtä tai mun omaa työtä tai vaikka remontissa ja sisustuksessa tekemiämme valintoja dissattiin jotenkin käänteisesti tyyliin "minä en ainakaan tekisi...". Kerran istuin kaverieni keskellä ja yksi sanoi: " Miten sinä osaat tehdä sun työtä? En voi kuvitella." Olen työskennellyt alalla pitkään ja käynyt yliopiston. Näille samaisille kavereille kelpasi kyllä aina ilmaiset mökkeilyt ja muut. Kun olivat minun virainakin niin paskan heitto jatkui. Jossakin vaiheessa mitta täyttyi ja otin hiljaiset loparit ko. porukasta. En vaan vaan enää ehtinyt yhteisiin illanviettoihin ja lomareissut sovin muiden kavereiden kanssa. Vuosia kesti tajuta, miten mukavaa voikaan olla kun istuu vaikka syömässä kaveriporukassa ja kukaan ei piilovittuile tai tee mitään merkitseviä mulkaisuja. Vaihtamalla paranee!!!!

Tutustuin töissä yhteen uuteen työntekijään. Olimme sellaisissa kohteliaissa väleissä. Tämä ihminen sai töissä ison sotkun aikaan ja lopulta lähti. Tuolloin jo tuli selväksi, että hän on vaikea persona ja hänellä oli tosi suuret luulot itsestään. Myöhemmin jäimme pitämään yhteyttä. Huomaan käyväni hänen kanssaan jatkuvasti keskusteluja hänen saavutuksistaan ja minun surkeudestani. En ota kovinkaan vakavasti, koska tiedän historian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisö pyrkii osoittamaan sinulle paikkasi hierarkiassa, joka on siis siellä pohjalla.

Sitä ei ole silti pakko hyväksyä.

Samanlaista se oli lapsuudessa leikkikentillä ja niin se jatkuu aikuisena. Laumahierarkia, jossa vahvimmat johtaa ja heikoimmille näytetään heidän paikkansa.

Fiksu ihminen pitää jokaista ihmistä saman arvoisena. Lapsellinen ja huonon itsetunnon omaava henkilö lokeroi ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee mieleen että oletkohan ap jotenkin sosiaalisesti kömpelö. Mainitsit myös tuon yhden viestin kommenttina jota et itse kirjoittaisi, mutta minä puolestani en koe sitä loukkaavana. Ehkä kyse ei 9le niinkään muiden suhtautumisesta vaan 9masta tavastasi hahmottaa ihmissuhteet ja kommunikaatio?

Ehkä olen sosiaalisesti kömpelö.

Tuli mieleen tilanne viime vuoden puolelta, jossa autoin ihmistä ratkaisemaan ongelman. Kiitoksen sijasta sain kommentin: miten sä voit osata näitä juttuja? Kommentoija vastasi itse itselleen että no tietysti siksi, että miehesi on opettanut.

Kyse oli ihan tavallisista tietokonejutuista.

Kommentti jäi mieleen.

Ap

Itse sävellän ja sanoitan. Kun kappaleitani on esitetty ja levytetty, niin minulle on niitä kuulleet henkilöt sanoneet että en ole itse tehnyt niitä kappaleita. Kun olen sanonut että ei muuta kuin googlaat biisintekijän, niin vastaus on vain ollut että vaikka siellä on nimeni, niin en ole silti niitä tehnyt, vaan ne on tehnyt biisien esittäjät.

Vähän sama kuin sanoisi arkkitehdille ettet ole piirtänyt tätä taloa jos et rakentanut sitä alusta loppuun.

Vierailija)
</p>

<p>Ehkä olen sosiaalisesti kömpelö.
</p>

<p>Tuli mieleen tilanne viime vuoden puolelta, jossa autoin ihmistä ratkaisemaan ongelman. Kiitoksen sijasta sain kommentin: miten sä voit osata näitä juttuja? Kommentoija vastasi itse itselleen että no tietysti siksi, että miehesi on opettanut.
</p>

<p>Kyse oli ihan tavallisista tietokonejutuista.<br />

Kommentti jäi mieleen.
</p>

<p>Ap[/quote kirjoitti:

No ehkä sitten olet.

Itse vastaisin tuohon epämääräiseen kiitokseen katsomalla silmiin ja sanomalla että olepa hyvä. Kyllä se tontumpikin yleensä sanoo silloin kiitos. Voisin myös todeta, että kaikenlaisii ihmeitä sitä on, mutta ei sun tarvi nyt tästä maksaa, kiitos riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ehkä kyse ihmisen luokittelusta, jota jotkut harrastavat. Joku luokitellaan kiltiksi ja itseä jotenkin alempiarvoiseksi ilman mitään järkevää syytä. Sitten kun tuo alempiarvoiseksi katsottu ei pysykään roolissaan, hermostutaan. 

Olin etenkin nuorena aika hiljainen ja ujo, ja moni ns. räväkkä kohteli kynnysmattona. Vanhempana olen oppinut sanomaan takaisin ja pitämään puoleni. Ajan kuluessa moni asia ja noiden ihmistenkin arvojärjestelmä muuttuu.

Juuri näin! Itsekin olen työporukassa kokenut samaa, yksi työkaveri on aina kohdellut minua kuin olisin jotenkin älyllisesti hidas, alempiarvoinen ja osaamaton eikä mennyt kauaa kun aloin pitää itseäni sellaisena. Vaikka olen tätä työkaveria kokeneempi ja koulutetumpikin työssäni, silti hän antoi aina sellaisen kuvan sekä minulle että ulospäin, missä hän on se todellinen osaaja ja minä hölmönä vain jotenkin roikun mukana enkä todellisuudessa ymmärrä mitään. Esimiehen kanssa keskusteltuani silmät kuitenkin avautuivat, ja kun aloin ns. pitää pääni, tämä työkaveri alkoi yhä enemmän olla minua kohtaan veemäinen. Ei sietänyt, että poikkesin hänen antamastaan "tyhmän ja simppelin" roolista, hänen ikäänkuin täytyi saada olla aina jotenkin ylempänä. En ymmärrä sellaista ajattelua laisinkaan. Työkaveri ikäänkuin loukkaantui minulle, ihan kuin olisin jotenkin "puukottanut selkään" kun en ollutkaan hänen päättämänsä roolin mukainen!

Tuollaiset ihmeellistä laumahierarkiaa toteuttavat ihmiset jäävät nykyään minulle mappiin Ö, pyrin välttelemään eikä kiinnosta tuollainen nokittelu.

Joillain ihmisillä on ihan ihme logiikka. Jos muut eivät toimi heidän haluamallaan tavalla, niin heitä on muka loukattu, ja he saavat kostaa. Pienimmillään tämä on juurikin loukkaantumista, isoimmillaan (narsisteilla) on ihan järkyttävää kostamista (perättömien juorujen levittämistä, yritystä rikkoa toisen ihmissuhteet,...).

Hyvä että silmäsi avautuivat. Esimiehesi taitaa olla aika fiksu ja kypsästi käyttäytyvä ihminen.

Samanlaista täälläkin. Mielipiteitäni ja puheitani vähätellään, ohitetaan, puhutaan päälle. Olen herkkä ja ujo ihminen. Olen nyt niin kyllästynyt tähän, etten juurikaan ole enää ihmisten kanssa tekemisissä. Vain perheenjäsenten Olen täynnä vihaa ja katkeruutta. Muut ihmiset eivät enää kiinnosta. Olen alkanut erakoitua entistä enemmän. Parempi niin. On parempi ollakkin yksin ja omissa oloissa.

Kaikki ihmiset ovat mulkkuja kunnes toisin todistetaan.

F.Zappa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämäkin kommentit ovat täynnä kaasuvalotusta, joissa muiden ihmisten tökeryydestä yritetään tehdä ap:n sisäinen ongelma.

Olen itse maksanut vuosia terapiaa muiden käytöksen takia ja vaikka itse muutuin, muut pysyvät yhtä tökeröinä.

Mulla on sama homma. Vuosikymmenet olen kärsinyt vaikasta masennuksesta ja pahoista romahduksista, käynyt pitkät terapiat ja hautonut im:haa.

Olen nyt oppinut arvostamaan ja rakastamaan itseäni. Olen huomannut miten toisten ihmisten ruma ja julma käytös on ensin lytistänyt minut pikkulapsena, sen jälkeen koulussa, parisuhteissa ja työelämässä. Olen kasvanut kieroon ja uskomukseen, että on normaalia ja oikein hyppiä päälläni ja kusta naamalleni.

Vaikka olen saanut itseni jotenkin kasaan ja jonkun näköisen itsetunnon itselleni, niin ei mikään lääke jonka itse syön, tai mikään määrä terapiassa istumista, muuta niitä moukkia ja ilkeitä ihmisiä miksikään.

Siksi olen erakko. Asun ja elän yksin. En voi mennä niiden raakalaisten sekaan rääkättäväksi enää, koska he eivät muutu vaikka seisoisin päälläni, tai tekisin mitä.

Mulla on sama. Jotenkin jokaisessa työpaikassa joudun niiden kiusaajien hampaankoloon ja ei ole mitään rajaa miten he minulle puhuvat ja kuinka käyttäytyvät. Olemukseni myös huokuu että olen helppo uhri. Olen kiltti ja herkkä ja se taitaa tiettyä ihmistyyppiä suututtaa. En mielelläni tämän takia halua enää tutustua ihmisiin tai olla minkään yhteisön jäsen. Olisipa ihana tavata kaltaiseni herkkis jonka kanssa ystävystyä.

Joo mulla ihan sama , jopa erään läheiseni kanssa. Ihan hirveetä. Itse oletan, että kyseessä ovat tietynlaiset narsistiset persoonat ja niiden kanssa on turha alkaa vääntää ne pääsee aina sinun yläpuolellesi kääntävät ja vääntävät sinun sanomasi ihan päänlaelleen. Jätä sellaisten ihmisten kanssa kommunikointi.

Vierailija kirjoitti:

Ahahaha tämä - kylläpä ovaan! Minä kuuntelin vuosikymmeniä pään aukomista ja naamannäyttöä syystä N, jota nämä toimijatkaan eivät kysyessään osanneet nimetä. Jokin minussa ilmeisesti laukaisi tällaisen ns luvan olla kokovartalokyrpä. Kunnes sekosin. Kyllä, flippasin traumasta ihan kunnolla. Olen muutaman kerran saanut aivan järjettömän neliraajaraivokohtauksen ei-niin-pahasta-kettuilusta, ja siinä ei ollut enää kenelläkään hauskaa. Väärä sana ja ilme sekä kehonkieli, ja multa paloi pinna ja petti täysin kontrolli. Siinä kun tällainen täti-ihminen karjuu kitarisat väpättäen, tasajalkaa hyppien vttusaatanamulleetalataikuoletvoiollaettäkuoletsilti(!), on hyvin hiljaista sen jälkeen hetki jos toinenkin. Ja joo, käyn terapiassa.

Varmaan kiva tietää mitä ne sinusta tuon jälkeen ajattelee, vaikka eivät silmiä pyöritteliskään. Eihän toi nyt oikein kunnioitusta herätä. Sääliä ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahahaha tämä - kylläpä ovaan! Minä kuuntelin vuosikymmeniä pään aukomista ja naamannäyttöä syystä N, jota nämä toimijatkaan eivät kysyessään osanneet nimetä. Jokin minussa ilmeisesti laukaisi tällaisen ns luvan olla kokovartalokyrpä. Kunnes sekosin. Kyllä, flippasin traumasta ihan kunnolla. Olen muutaman kerran saanut aivan järjettömän neliraajaraivokohtauksen ei-niin-pahasta-kettuilusta, ja siinä ei ollut enää kenelläkään hauskaa. Väärä sana ja ilme sekä kehonkieli, ja multa paloi pinna ja petti täysin kontrolli. Siinä kun tällainen täti-ihminen karjuu kitarisat väpättäen, tasajalkaa hyppien vttusaatanamulleetalataikuoletvoiollaettäkuoletsilti(!), on hyvin hiljaista sen jälkeen hetki jos toinenkin. Ja joo, käyn terapiassa.

Varmaan kiva tietää mitä ne sinusta tuon jälkeen ajattelee, vaikka eivät silmiä pyöritteliskään. Eihän toi nyt oikein kunnioitusta herätä. Sääliä ehkä.

Tuo tuli ensimmäisenä mieleen? Että mitä muut jonkun kiusaamistrauman purkautuessa miettivät? Sinun kannattaisi myös hakeutua terapiaan, ihan ei ole tervettä tuo(kaan). Narsistinen problematiikka on tosi yleistä Suomessa.