Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun muut saa sanoa minulle kaikenlaista, mutta minä en saa sanoa takaisin?
18.04.2023 |
Eli ihmissuhteiden kummallinen dynamiikka. Onko teillä muilla tällaista?
Tämä ei ole joka päiväistä, eikä tätä ole kaikkien kanssa. Mutta on kuitenkin sen verran yleistä, että ei voi olla enää sattumaa. Tilanne voi olla mikä vain ja sanominen mitä vain "hauskasta" kommentista minun ymmärrykseni väheksymiseen.
Myönnän, että olen herkkä luonne. Näen silloin tällöin tilanteita joissa joku sanoo toiselle jotain sellaista, jota en itse sanoisi koskaan ääneen. Minun kohdalle sattuvien tilanteiden kohdalla jään aika yksin, enkä saa ymmärrystä että mikä siinä oli niin loukkaavaa tai kurjaa. Siksipä nyt kyselen täältä.
Tilanne voi olla vaikka sellainen, että henkilö (hyvin tuttu) x puhuu ääneen että haluaisi käydä Ikeassa. Koska minullakin on ollut sinne asiaa, sanon ääneen että hei mä voin lähteä sun kanssa. Henkilö x ohittaa minut täysin ja toistaa asian. Tajuan, että kommentti on tarkoitettu hänen puolisolleen eikä kenellekään muulle. Nolostun. Minut sivuutetaan ihan täysin ja aletaan puhua mitä Ikeasta voisi ostaa ja lopulta henkilöt x, tämän puoliso ja henkilö y sopivat lähtevänsä seuraavalla viikolla. Kukaan ei kysy, tulisinko mukaan.
Toinen tilanne, jossa tuttu puhuu puolisonsa opiskelujen lopputyön tekemisestä. Olen itse ammattikoulun käynyt, ja tutun puoliso tekee diplomityötään. Kesken juttelun tuttu toteaa ääneen, ettei tiedä miksi minulle kertoo näistä, että "ethän sä näistä mitään tiedä. 'Mikko' tietäisi, hehe". Mikolla tarkoitetaan minun aviomiestäni.
Tällaisia pieniä juttuja saan kuulla siis. Tai ohituksia. Tai sitä, että kaikkia muita kehutaan mutta minua ei. Olen pian 41 - vuotias enkä vieläkään saa kiinni, mikä minussa on vikana. Ongelma on sekin, että jos minä sanon vastaavaa muille, kokeilumielessä, minulle suututaan ja rankasti.
Kommentit (93)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisö pyrkii osoittamaan sinulle paikkasi hierarkiassa, joka on siis siellä pohjalla.
Sitä ei ole silti pakko hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajalle jokapäiväistä.
Varmasti. Tuskin kuitenkaan samanlaista kuin taksikuskilla.
Ootsä renki? OOTSÄ RENKI? HÄH?
Liian nöyrä asenne ei-tuttuja kohtaan? Mutta myös kiusatuksi joutumista olet kokenut joka ei liity asiaan. Näin käy usein kun liian kiltti ihminen päätyy liian kovien ihmisten seuraan.
Koulutus on sinänsä tiettyyn rajaan ihan sama kunhan sillä toisella on substanssi osaaminen samalla tasolla. Moni on keränny laajan tietotaidon koulun penkkien ulkopuolella jota ei edes voi saada yhdestä tutkinnosta. Mikä on silloin itsetietoisen tittelin haltijan aseman keskustelussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteisö pyrkii osoittamaan sinulle paikkasi hierarkiassa, joka on siis siellä pohjalla.
Sitä ei ole silti pakko hyväksyä.
Sairasta tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisö pyrkii osoittamaan sinulle paikkasi hierarkiassa, joka on siis siellä pohjalla.
Sitä ei ole silti pakko hyväksyä.
Samanlaista se oli lapsuudessa leikkikentillä ja niin se jatkuu aikuisena. Laumahierarkia, jossa vahvimmat johtaa ja heikoimmille näytetään heidän paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaisiko olla niin, että puutut keskusteluihin jotka eivät sinulle kuulu? On luonnollista, että sinut ohitetaan, jos kommenttejasi ei ole kaivattu.
Mieleeni tulee, että sinulla saattaa olla vaikeuksia muiden ihmisten sanattoman viestinnän ymmärtämissessä. Suurin osa viestinnästämme on sitä, vain pieni osa perustuu puheeseen.
Tässä on hyvä esimerkki vastauksesta, jota en itse kirjoittaisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Yhteisö pyrkii osoittamaan sinulle paikkasi hierarkiassa, joka on siis siellä pohjalla.
Sitä ei ole silti pakko hyväksyä.
Opettele vetämään rajat. Sisäiset rajat itselle ja ulkoiset muille.
Hommaa itsellesi sellainen kaveripiiri jossa viihdyt.
Muiden kanssa opettele pärjäämään rajojen vedolla. Mutta voit hyvin häipyä tilanteesta jos siltä tuntuu - ikäviin keskusteluihin ei tarvitse osallistua jos ne ei kosketa mitenkään sua tai et halua niihin osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaisiko olla niin, että puutut keskusteluihin jotka eivät sinulle kuulu? On luonnollista, että sinut ohitetaan, jos kommenttejasi ei ole kaivattu.
Mieleeni tulee, että sinulla saattaa olla vaikeuksia muiden ihmisten sanattoman viestinnän ymmärtämissessä. Suurin osa viestinnästämme on sitä, vain pieni osa perustuu puheeseen.
Tässä on hyvä esimerkki vastauksesta, jota en itse kirjoittaisi. Ap
Hyvä Ap. Tunnistat tyypin joiden kanssa et haluaisi livenä hengailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaisiko olla niin, että puutut keskusteluihin jotka eivät sinulle kuulu? On luonnollista, että sinut ohitetaan, jos kommenttejasi ei ole kaivattu.
Mieleeni tulee, että sinulla saattaa olla vaikeuksia muiden ihmisten sanattoman viestinnän ymmärtämissessä. Suurin osa viestinnästämme on sitä, vain pieni osa perustuu puheeseen.
Tässä on hyvä esimerkki vastauksesta, jota en itse kirjoittaisi. Ap
Oletko itse miettinyt, mikä voisi olla syynä? Oletko huomannut lähipiirissäsi, että myös joitain muita ihmisiä kohdeltaisiin samalla tavalla?
Olen tuon vastauksen kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nokkimisjärjestykselle on tietyt syyt, esimerkiksi sitä minun mieheni ei lipsauteta vahingossa tai kun nostetaan esille omat lapset, anoppi, sukujuhlat, kontaktit, koska suhteet toisiin ovat juuri niitä kriteerejä joilla kunkin painoarvo punnitaan, vaikka ei juuri siinä samaisessa tilanteessa mutta ovat vaikuttamassa silloin kun osoitetaan jollekulle paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaisiko olla niin, että puutut keskusteluihin jotka eivät sinulle kuulu? On luonnollista, että sinut ohitetaan, jos kommenttejasi ei ole kaivattu.
Mieleeni tulee, että sinulla saattaa olla vaikeuksia muiden ihmisten sanattoman viestinnän ymmärtämissessä. Suurin osa viestinnästämme on sitä, vain pieni osa perustuu puheeseen.
Tässä on hyvä esimerkki vastauksesta, jota en itse kirjoittaisi. Ap
Mitä sitten haluat täällä kuulla? En ole tuon viestin kirjoittaja, mutta mielestäni vastaus oli ihan validi eikä todellakaan mitenkään vihamieliseen sävyyn kirjoitettu. Miksi olet sitä mieltä, että se menee jotenkin yli?
Vuorovaikutustilanteissa jokaisella osallistujalla on vaikutuksensa. Jos sinulle toistuvasti tapahtuu niissä jotain ikävää useammankin ihmisen taholta, niin kyllähän haasteena voi olla sinun oma tapasi olla niissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, tää on hyvin tyypillistä. Toisten ihmisten sanomiset pitäisi ohittaa olankohautuksella, mutta jos sanot itse jotain niin se on maailmaa kaatavaa. Esimerkki tulee ihan omasta parisuhteesta: puoliso (nainen) vähättelee jatkuvasti minun kiinnostuksen kohteita, kuten urheilua ja liikuntaa, jne. Mulla ne menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun olen niin tottunut siihen. Mutta auta armias jos minä sanon jotain poikkipuolista hänen kiinnostuksen kohteistaan, niin maailmahan siinä kaatuu ja riita on heti valmis.
Minulla on ollut koko elämä samanlaisia kokemuksia sivuuttamisesta ja väheksymisestä, ihan kouluvuosista alkaen työelämään asti. En minäkään ymmärrä, mistä se johtuu. Joskus kuvittelen olevani näkymätön tai jonkinlaisessa kaapissa, jonka ulkoseinät on vuorattu peileillä eikä minua sen takia huomata - kun avaan oven ja sanon jotain, joku saattaa vaivautuneesti nyökätä, mutta jos yritän jatkaa juttua, ovi paiskataan kiinni ja olen taas siinä näkymättömäksi tekevässä kaapissani - yksin ihmisten keskellä. Sen takia tykkään liikkua paljon luonnossa. Siellä olen aidosti yksin enkä toisten vieroksumana. Mutta työpaikoilla kokemaani ohittamista ja väheksymistä ja unohtamista on ollut raskasta kestää. Onneksi olen voinut siirtyä tekemään etätöitä. Tällä tavalla yksinäisyys on helpompi kestää, joskin ikävistä ja nöyryyttävistä muistoista on vaikea vapautua.
Jos muut jättää huomiotta ja vetäytyy, niin voithan kokeeksi itse vetäytyä jatkossa vielä heitäkin enemmän, jolloin sinun tilanteesi säilyvät pääosin sinun hallinnassasi, ja näet sitten miten ne muut tähän reagoivat. Saat siten ylimääräistä marginaalia suhteessa kaikkeen. Enkä nyt tarkoita, että sinunkin pitäisi olla ilkeä tai ylimielinen, vaan ennemminkin välinpitämätön lopultakin aika yhdentekeviä ja tilapäisiä asiayhteyksiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Nokkimisjärjestykselle on tietyt syyt, esimerkiksi sitä minun mieheni ei lipsauteta vahingossa tai kun nostetaan esille omat lapset, anoppi, sukujuhlat, kontaktit, koska suhteet toisiin ovat juuri niitä kriteerejä joilla kunkin painoarvo punnitaan, vaikka ei juuri siinä samaisessa tilanteessa mutta ovat vaikuttamassa silloin kun osoitetaan jollekulle paikkaa.
Joo mutta onneksi jokainen voi löytää sen oman parhaan paikkansa elämässä.
Aika tyhjää puhetta jos joutuu pönkittämään huonoa itsetuntoa ulkoisilla tekijöillä.
Tuollaisia Hyacinth Bucket - tyyppisiä naisia on todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisö pyrkii osoittamaan sinulle paikkasi hierarkiassa, joka on siis siellä pohjalla.
Sitä ei ole silti pakko hyväksyä.
Opettele vetämään rajat. Sisäiset rajat itselle ja ulkoiset muille.
Hommaa itsellesi sellainen kaveripiiri jossa viihdyt.
Muiden kanssa opettele pärjäämään rajojen vedolla. Mutta voit hyvin häipyä tilanteesta jos siltä tuntuu - ikäviin keskusteluihin ei tarvitse osallistua jos ne ei kosketa mitenkään sua tai et halua niihin osallistua.
Joskus tilanteet tulee yllättäen. Tuokin toisen diplomityöstä puhuminen tapahtui kahvilassa ja tuli ihan puskista. Tuntuisi hölmöltä siitä vain lähteä pois.
Ja tuo Ikea-keskustelu taas tapahtui anoppilassa, jossa osa joi kahvia pöydän ääressä, osa istui olohuoneessa. Ja myönsinkin etten heti tajunnut että kommentti oli piiloviestintää. Mutta itse olisin siinä tilanteessa kutsunut mukaan sen, joka ensimmäisenä sanoi että tahtoisi lähteä.
Ehkä olen liian herkkä. Ja tarkkailen liikaa muita. Joskus sitä vain toivoisi että tulisi kohdelluksi kuten muita kohdellaan, kun kuitenkin sitä todistan usein tapahtuvan. En siis kuvittele päässäni omiani.
Eikä sekään ole kivaa, että kaikki muut seurueessa kehutaan vuorotellen. Asu tai kampaus, luonne tai joku muu. Itsekin osaan kyllä kehua. Mutta en saa takaisin mitään.
Voi olla, että en vain ymmärrä.
Olen alkanut vähän pelätä ihmisiä tämän vuoksi. Viime viikolla jopa kieltäydyin lähtemästä tupareihin joista en tunne kuin muuttaneen pariskunnan. Mieheni ei ymmärtänyt päätöstäni ollenkaan.
Ap
Joillakin ihmisillä on vahvempi tuo tapa arvottaa toisia hierarkian eri portaille. Osa näyttää olevan sokea sille omalle toiminnalleen, ja miten inhottavasti kohtelevat toisia. Jos olen alhaalla jonkun mielestä niin todellakin olet heille ilmaa. Olen nähnyt tuota toimintaa paljon. Se on inhottavaa ja noloa. Aikuista tervejärkistä ja fiksua ihmistä kohdellaan kuin tapettia, pikkulasta tai syvästi vammaista.
En tiedä miten noiden moukkien kanssa pitäisi toimia.
Alue: Aihe vapaa
Koska kurjat ihmiset pitää sinua ovimattona. Sinun pitää oppia itsekunnioitusta